Miksi joillekin on ongelma se, että joku ei tykkää lapsista?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Koska aikuisetkin ovat olleet iän puolesta lapsia ja ovat edelleen vanhempiensa lapsia. Tämä ihan riippumatta siitä onko vanhemmat vielä elossa. Tämä johtaa siihen että ihminen ei voi pitää itsestään. Ja ihminen joka ei pidä itsestään ei osaa pitää myöskään muista. Tällainen ihminen on hankala, ei osaa kunnioittaa itseään ja toisia.
Kyökkipsykologi siinä sitten sopertelee.
Vierailija kirjoitti:
Koska aikuisetkin ovat olleet iän puolesta lapsia ja ovat edelleen vanhempiensa lapsia. Tämä ihan riippumatta siitä onko vanhemmat vielä elossa. Tämä johtaa siihen että ihminen ei voi pitää itsestään. Ja ihminen joka ei pidä itsestään ei osaa pitää myöskään muista. Tällainen ihminen on hankala, ei osaa kunnioittaa itseään ja toisia.
Mistä keksit tällaista hölynpölyä?
Se, että en pidä vieraista ihmisistä, melusta, eritteistä, riehumisesta, pahasta hajusta, asiattomista kysymyksistä, tarkoittaa sitä etten kunnioita itseäni?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Koska aikuisetkin ovat olleet iän puolesta lapsia ja ovat edelleen vanhempiensa lapsia. Tämä ihan riippumatta siitä onko vanhemmat vielä elossa. Tämä johtaa siihen että ihminen ei voi pitää itsestään. Ja ihminen joka ei pidä itsestään ei osaa pitää myöskään muista. Tällainen ihminen on hankala, ei osaa kunnioittaa itseään ja toisia.
Koita nyt ymmärtää, että kaikki eivät pidä sinun kurittomista lapsistasi.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on ihania!
Kun eivät ole omia.
-N28
Eikö tän pitänyt mennä just toisinpäin? Muiden lapset kauheita kakaroita ja omat ihania kullannuppuja.
Ap
Tiedostamattaan tajuavat, että monet eivät tykkää niiden lasten vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska aikuisetkin ovat olleet iän puolesta lapsia ja ovat edelleen vanhempiensa lapsia. Tämä ihan riippumatta siitä onko vanhemmat vielä elossa. Tämä johtaa siihen että ihminen ei voi pitää itsestään. Ja ihminen joka ei pidä itsestään ei osaa pitää myöskään muista. Tällainen ihminen on hankala, ei osaa kunnioittaa itseään ja toisia.
Mistä keksit tällaista hölynpölyä?
Se, että en pidä vieraista ihmisistä, melusta, eritteistä, riehumisesta, pahasta hajusta, asiattomista kysymyksistä, tarkoittaa sitä etten kunnioita itseäni?
Ap
Ei tämä mitään hölynpölyä ole.
Ihmiset, sinäkin olet tuollainen.
Minua katsotaan jopa säälien kun puhutaan lapsista tai lastenlapsista. Joskus tuntuu että taustalla on jokin halu loukata, piikitellä, ilkeillä tms. Voi kun tietäisivät että en inhoa lapsia mutta en juuri niistä pidäkään enkä ole itselleni koskaan lapsia halunnut.
Olettaako ihmiset jotenkin, että niiden lapsista pidettäisiin tms.? Minulla on ilmeisesti suku ja tuttavapiiri sitten outoja, koska ei ole ikinä ollut mitään painetta tykätä muiden lapsista.
Mä olen serkkujen lapsille muutaman kerran jossain sukujuhlissa jotain jutellut ja joskus sen aikaa pitänyt sylissä vauvaa, että serkku joi kahvia, mutta ikinä ei ole kukaan painostanut ottamaan syliin, vaatinut hoitamaan tai muuten tyrkyttänyt lapsia. Vähän samalla tavalla suhtaudun lapsiin kuin koiriin, että en itelleni halua enkä välttämättä nyt kovin ole innoissani, mutta kohteliaasti osaan suhtautua.
Osaporukasta ei tunnu tajuavan että lapset ovat ihmisiä. Eihän kukaan kehtaa sanoa että vammaiset ällöttää, tai vanhukset, tms. Miksi vain lapsista saa puhua niin rumasti? Jos osaa olla asiallinen ei mitään ongelmaa ole.
Oon miettinyt samaa. Mikä logiikka siinä on, että koska joku (nainen) ei henk. koht. pidä lapsille ominaisista asioista tai kokee ne ällöttäviksi, niin hän on suurinpiirtein luonnoton lapsivihaaja tai ihmishirviö?
Mulla ei ole minkäänlaista hoivaviettiä lapsia kohtaan, joten en niitä hanki tai mielelläni hoida toisten mukuloita. Se ei meinaa että "kostaisin" tämän lapsille kohtelemalla heitä epäkunnioittavasti - onkohan tämä ehkä joidenkin oletus? En vain koe oloani yhtään luontevaksi lasten kanssa tai saa heistä iloa. Sen sijaan esim. lasten kuolaus, tuijotus, sotku / epähygienia ja erityisesti huuto tuo mulle lähinnä inhottavan olon - ja kyllä, moralisoijille tiedoksi että olen silti ihan tavallinen, herkkä ja empaattinen ihminen :D
Sama juttu monesti silloin, kun etenkin nainen sanoo ettei tahdo perhettä; tulee sitä voivottelua ja oman perhearjen ihanuuden tuputtamista. Oikein säälitään, kun toinen kehtaakin tavoitella elämältä jotain muuta ja kulkea omaa polkua. Taustalla veikkaan olevan konservatiivinen, mustavalkonen ajattelu tai sitten joku katkeruus / kateus / tyytymättömyys omaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Olettaako ihmiset jotenkin, että niiden lapsista pidettäisiin tms.? Minulla on ilmeisesti suku ja tuttavapiiri sitten outoja, koska ei ole ikinä ollut mitään painetta tykätä muiden lapsista.
Mä olen serkkujen lapsille muutaman kerran jossain sukujuhlissa jotain jutellut ja joskus sen aikaa pitänyt sylissä vauvaa, että serkku joi kahvia, mutta ikinä ei ole kukaan painostanut ottamaan syliin, vaatinut hoitamaan tai muuten tyrkyttänyt lapsia. Vähän samalla tavalla suhtaudun lapsiin kuin koiriin, että en itelleni halua enkä välttämättä nyt kovin ole innoissani, mutta kohteliaasti osaan suhtautua.
Tai ylipäätään, että kukaaan pitäisi kestään. Oletko sinä esim. olettanut, että joku suvustasi pitäisi sinusta ? Meillä ei ole painetta tykätä kestään ( mutta kaikki kyllä tykkää, ja meillä on tosi kivaa yhdessä, se tuntuu nykyään olevan erikoista, että on yhteisöllisyyttä ja sukurakkautta )
Vierailija kirjoitti:
Koska aikuisetkin ovat olleet iän puolesta lapsia ja ovat edelleen vanhempiensa lapsia. Tämä ihan riippumatta siitä onko vanhemmat vielä elossa. Tämä johtaa siihen että ihminen ei voi pitää itsestään. Ja ihminen joka ei pidä itsestään ei osaa pitää myöskään muista. Tällainen ihminen on hankala, ei osaa kunnioittaa itseään ja toisia.
No, mun vanhemmat eivät koskaan pitäneet minusta. Minua on koko lapsuus raahattu sijaisperheen, laitoksen ja kodin väliä. Minä olen vasta alkanut kasvamaan siihen mihin sinulla on ollut aikaa sun koko lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Koska aikuisetkin ovat olleet iän puolesta lapsia ja ovat edelleen vanhempiensa lapsia. Tämä ihan riippumatta siitä onko vanhemmat vielä elossa. Tämä johtaa siihen että ihminen ei voi pitää itsestään. Ja ihminen joka ei pidä itsestään ei osaa pitää myöskään muista. Tällainen ihminen on hankala, ei osaa kunnioittaa itseään ja toisia.
Vittumitä paskaa!
Muut pelkäävät että vahingoittaa lapsia, voi olla mikä tahansa sosiopaatti ja tavallaan oikeuttaa sillä sitten omaa toimintaansa jos sanoo että ei tykkää lapsista ja jos toinen jättää sen noteeraamatta niin tulkitsee sen hyväksymisenä.
Sellainen ihminen tuntuu huolestuttavan pelottavalta, epäluotettavalta. Jos ei pidä lapsista, ei pidä ihmisistä. Pitäminen ei tarkoita, että tulisi hankkia lapsia tai hoitaa muiden lapsia.
No mielestäni on outoa sanoa, ettei tykkää mistä tahansa ihmisryhmästä, ihmiset kun ovat aika erilaisia. Lapsetkin ovat ihmisiä ja omia persoonaan, joku on rauhallinen ja itsekseen viihtyvä ja toinen ei.
On erikoista, että ainoastaan lapsista on ok ja monien mielestä jopa "siistiä" sanoa, ettei heistä tykkää. Mutta jos sanoo, ettei pidä vanhuksista tai vaikka kiinalaisista, on se on yhtäkkiä paheksuttavaa tai r**istista.
Minä olen neutraali lasten suhteen. Ei tuo vihan eikä pitämisen tunteita heitä kohtaan.
En minäkään erityisesti tykkää lapsista, en inhoakkaan, suhtaudun neutraalisti. Ajattelen että yhteiskuntana meidän tärkein tehtävä on pitää pienistä huolta. Jos jossain eksynyt lapsi, tai joku tekee pahojaan niin että pitää puuttua niin vastuuni on olla se aikuinen ihminen joka puuttuu tilanteeseen.
Vaatii tutustumista, että erityisesti pidän jostain lapsesta ja sisarusten/ystävien lapset ovat minulle tärkeitä. Joidenkin etäisempien kavereiden lapset ovat huonosti kasvatettuja ja heidän seurastaan en pidä, vaikka itse lapsessa ei ole vikaa vaan vanhemmissa.
Olen toiminut paljon lapsenvahtinakin, ei se vaadi sitä että erityisesti niistä lapsista pitäisin.
Omaa lastani rakastan kovasti, mutta se onkin täysin eri asia.
Koska aikuisetkin ovat olleet iän puolesta lapsia ja ovat edelleen vanhempiensa lapsia. Tämä ihan riippumatta siitä onko vanhemmat vielä elossa. Tämä johtaa siihen että ihminen ei voi pitää itsestään. Ja ihminen joka ei pidä itsestään ei osaa pitää myöskään muista. Tällainen ihminen on hankala, ei osaa kunnioittaa itseään ja toisia.