Miksi joillekin on ongelma se, että joku ei tykkää lapsista?

No miksi monille on ollut ongelma se, kun on selvinnyt, että minä en pidä koirista? Yleensä kuitenkin jätän tämän seikan mainitsematta, kun minulla ei ole mitään tarvetta huudella sitä ympäriinsä enkä halua loukata koiranomistajien tunteita.

Ihmiset ovat erilaisia. Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi sinulle on ongelma, että noin oletetaan. 

Kokeilepa sanoa avoimesti, ettet pidä koirista. Jo on amatööripsykologit leimaamassa psykopaatiksi.

Kaikkea ei aina tarvitse möläytellä ääneen. En todellakaan pidä kaikista ihmisistä, mutta sitä ei pidä hieroa heidän naamaan.

En minäkään mesoa inhoavani koiria ihmiselle, jolle ne näyttävät olevan kaikki kaikessa. Olen säästynyt monelta sosiaalisesti vaikealta tilanteelta näin. 

Vierailija kirjoitti:

Koska aikuisetkin ovat olleet iän puolesta lapsia ja ovat edelleen vanhempiensa lapsia. Tämä ihan riippumatta siitä onko vanhemmat vielä elossa. Tämä johtaa siihen että ihminen ei voi pitää itsestään. Ja ihminen joka ei pidä itsestään ei osaa pitää myöskään muista. Tällainen ihminen on hankala, ei osaa kunnioittaa itseään ja toisia.

Minä tulen olemaan joskus kuollut ruumis, enkä erityisemmin viihdy niidenkään läheisyydessä.

En inhoa minkään ikäisiä ihmisiä, mutta en myöskään viihdy kaikkien seurassa. Koen ja koin myös ollessani itse lapsi häiritsevänä lapsille heidän ikävaiheelleen tyypilliset piirteet ja käytöksen, joten on perustelua sanoa, että en pidä lapsista. Kyllä sitä on silloin tällöin pidetty selvästi poikkeavana, ja nimenomaan naiselle. 

 

Se, että en erityisemmin pidä lapsista ei tarkoita sitä, että kohtelisin heitä huonosti tai välinpitämättömästi. En kuitenkaan hakeudu lasten seuraan, vaan vältän sitä, enkä pysty vilpittömästi ihastelemaan vauvoja tai pieniä lapsia sillä tavoin, kuin monet muut näyttävät tekevän. 

 

Ei sen pitäisi olla kenellekään mikään ongelma ellei se aiheuta muille ongelmia. 

On kuitenkin valitettavan paljon sellaisia ihmisiä joilla on se ongelma että eivät siedä sitä ettei pidetä samoista asioista.

Nämä ihmiset ehkä ovat heitä joiden pitää näyttämällä näyttää sen että eivät itse pidä jostakin ja  olettavat että niin muutkin tekee.

Joo. Ei tee. En minäkään pidä kissoista ja kissat saavat olla minulta täysin rauhassa enkä hyväksy kissojen kaltoinkohtelua. 

Täysipäiset ja myös vähemmän täyspäiset ihmiset ymmärtävät tuon sanomattakin. Ei siis ap kannatta lähteä jankkaamaan niiden muiden kanssa.

Tai jos ei koko ajan ole pelkkää positiivista sanottavaa lapsista, yhtäkkiä muka inhoaa lapsia. Ainakin näin sain kuulla kun joskus puhuin hankalista lapsista jotka eivät kerta kaikkiaan kuuntele yhtään ja aiheuttavat vaaratilanteita töissä, "ai inhoat lapsia sitten??" Ööh, joo, just vaikka sitten niin.

Vierailija kirjoitti:

No miksi monille on ollut ongelma se, kun on selvinnyt, että minä en pidä koirista? Yleensä kuitenkin jätän tämän seikan mainitsematta, kun minulla ei ole mitään tarvetta huudella sitä ympäriinsä enkä halua loukata koiranomistajien tunteita.

Harva sitäkään huutelee ettei pidä lapsista, mutta naisille usein yritetään pakottaa lasten hankkimista. Silloin voi tulla ilmi että kyseinen nainen ei ole lapsia hankkimasta eikä oikein pidä niistä, tai sitten jälkimmäinen vain oletetaan. 

En ole huomannut että koiranhankintaa tuputettaisiin kaikille.

Pari asiaa nousee mieleen. Ei sillä nyt isompaa  väliä ole, jos se ei vaikuta muihin ihmisiin ja juuri lapsiin. Esim ärähtelynä lapsille ja selkeästi negatiivisena asenteena ja tekona. Toiseksi liksi lähteä tällaisen negaation kautta, että ei pidä lapsista. Saahan sellaisesta ihkisestä hyvin ynseänja negatiivisen kuvan, että julistaa että ei pidä jostain esim vaikkapa lapsista. Jos ei tätä julista tai sitä tuo esill niin eihän sitä sitten edes voi tietää pitääkö joku lapsista vai ei. Tässä kysymyksen asettelussa on kuitenkin selkeästi kyse siitä että tämä" en pidä lapsista"asia tuodaan esille. Outohan sellainen ihminen on , että alkaa kertomaan mistä ei pidä. Siksi se joillekin on ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa sanoa avoimesti, ettet pidä koirista. Jo on amatööripsykologit leimaamassa psykopaatiksi.

Kaikkea ei aina tarvitse möläytellä ääneen. En todellakaan pidä kaikista ihmisistä, mutta sitä ei pidä hieroa heidän naamaan.

En minäkään mesoa inhoavani koiria ihmiselle, jolle ne näyttävät olevan kaikki kaikessa. Olen säästynyt monelta sosiaalisesti vaikealta tilanteelta näin. 

Hierooko joku sitten?

Olen tavannut ihmisiä jotka julistavat inhoavansa eläimiä, tai joskus vain koiria. Ihan ilman että paikalla on ollut yhtään koiraa.

Harvemmin kukaan on sanonut huvikseen inhoavansa lapsia jos juuri sillä hetkellä paikalla ei ole metelöiviä lapsia, ja totta puhuen en siltikään muista kertaakaan. Yleensä se lähtee aiheesta "koskas sinä hankit lapsia?"

Vierailija kirjoitti:

Pari asiaa nousee mieleen. Ei sillä nyt isompaa  väliä ole, jos se ei vaikuta muihin ihmisiin ja juuri lapsiin. Esim ärähtelynä lapsille ja selkeästi negatiivisena asenteena ja tekona. Toiseksi liksi lähteä tällaisen negaation kautta, että ei pidä lapsista. Saahan sellaisesta ihkisestä hyvin ynseänja negatiivisen kuvan, että julistaa että ei pidä jostain esim vaikkapa lapsista. Jos ei tätä julista tai sitä tuo esill niin eihän sitä sitten edes voi tietää pitääkö joku lapsista vai ei. Tässä kysymyksen asettelussa on kuitenkin selkeästi kyse siitä että tämä" en pidä lapsista"asia tuodaan esille. Outohan sellainen ihminen on , että alkaa kertomaan mistä ei pidä. Siksi se joillekin on ongelma.

Kyllä jo ihan se on monelle ongelma jos nainen ei itse hanki lapsia, piti niistä tai ei. Usein sellainen nainen ihan vain oletetaan lapsivihaajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari asiaa nousee mieleen. Ei sillä nyt isompaa  väliä ole, jos se ei vaikuta muihin ihmisiin ja juuri lapsiin. Esim ärähtelynä lapsille ja selkeästi negatiivisena asenteena ja tekona. Toiseksi liksi lähteä tällaisen negaation kautta, että ei pidä lapsista. Saahan sellaisesta ihkisestä hyvin ynseänja negatiivisen kuvan, että julistaa että ei pidä jostain esim vaikkapa lapsista. Jos ei tätä julista tai sitä tuo esill niin eihän sitä sitten edes voi tietää pitääkö joku lapsista vai ei. Tässä kysymyksen asettelussa on kuitenkin selkeästi kyse siitä että tämä" en pidä lapsista"asia tuodaan esille. Outohan sellainen ihminen on , että alkaa kertomaan mistä ei pidä. Siksi se joillekin on ongelma.

Kyllä jo ihan se on monelle ongelma jos nainen ei itse hanki lapsia, piti niistä tai ei. Usein sellainen nainen ihan vain oletetaan lapsivihaajaksi.

Sehän on sitten eri asia. Tämän ketjun kysymyksen asettelu on selvä, eli miksi se joillekin on ongelma jos ei pidä lapsista. Tässä skenaarioissa on jo siis selvää, että joku henkilö ei pidä lapsista.

Harva varmaan sabotoi tarkoituksella ihmissuhteitaan avautumalla siitä, että ei pidä lapsista. Itse en ainakaan halua loukata ketään, ja yleensä yritän väistellä ja sietää tilanteita mahdollisimman neutraalisti. Se asia vaan tulee eteen, vauvaa työnnetään syliin, kysellään lastentekoasioista ja tivataan syitä lapsettomuudelle, tai oletetaan, että haluan vahtia lapsia ja leikkiä heidän kanssaan. Ihmiset kyllä huomaavat, että en oikein innostu asiasta, ja seuraava kysymys onkin, että enkö pidä lapsista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeilepa sanoa avoimesti, ettet pidä koirista. Jo on amatööripsykologit leimaamassa psykopaatiksi.

Kaikkea ei aina tarvitse möläytellä ääneen. En todellakaan pidä kaikista ihmisistä, mutta sitä ei pidä hieroa heidän naamaan.

En minäkään mesoa inhoavani koiria ihmiselle, jolle ne näyttävät olevan kaikki kaikessa. Olen säästynyt monelta sosiaalisesti vaikealta tilanteelta näin. 

Hierooko joku sitten?

Olen tavannut ihmisiä jotka julistavat inhoavansa eläimiä, tai joskus vain koiria. Ihan ilman että paikalla on ollut yhtään koiraa.

Harvemmin kukaan on sanonut huvikseen inhoavansa lapsia jos juuri sillä hetkellä paikalla ei ole metelöiviä lapsia, ja totta puhuen en siltikään muista kertaakaan. Yleensä se lähtee aiheesta "koskas sinä hankit lapsia?"

Joo ei ole ollut tarvetta julistella tosta noin vaan, ettei pidä lapsista. Sen keskustelun aloittaa aina joku, joka päivittelee miksei minulla ole lapsia tai milloin niitä hankin. Silloinkaan en sano etten pidä lapsista, vaan että ne eivät ole minun juttuni. Jotkut ymmärtävät lopettaa keskustelun aiheesta siihen, toiset taas alkavat sen tuputusmantran. Silloinkin yritän neutraalisti todeta, ettei kuulu minun suunnitelmiini ja haluan elää elämäni näin. Vaikka tekisi joskus mieli sivaltaa, että ei kuulu kenellekään sikiämättömyyteni. Eri 

Mielestäni on täysin ok, jos ei pidä lapsista, kunhan kohtelee heitä normaalisti ja järkevästi.

Minusta on hölmöä sanoa, ettei tykkää lapsista, ja ihan yhtä hölmöä sanoa että tykkää. Yksilöitä nekin kaikki on. Miksei samalla olisi ok sanoa ettei pidä 50-60-vuotiaista?

No asia muodostuu ongelmaksi siinä vaiheessa, kun sitä ettei pidä niistä lapsista pitää julistaa ja tuoda esiin. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen tuntuu huolestuttavan  pelottavalta, epäluotettavalta. Jos ei pidä lapsista, ei pidä ihmisistä. Pitäminen ei tarkoita, että tulisi hankkia lapsia tai hoitaa muiden lapsia. 

Yleensä se , jos joku sanoo ettei pidä lapsista ei tarkoita sitä, että välttämättä vihaa niitä, vaan sitä, että ei esimerkiksi ole hoiva viettiä tai tunne oloaan turvalliseksi lapsien lähettyvillä .

Lapset saattavat olla arvaamattomia ja loukata tietämättään tai heittää leluilla tai jopa haukkua, mutta ihminen joka ei pidä lapsista ei välttämättä tiedä miten reagoida, koska ei lapselle saa suuttua tai pahoittaa mieltään saatika ilmaista ääneen asiaa.

Itsellä on se, etten todellakaan vihaa lapsia ja auttaisi ja puolustausin lasta, jos näkisin kaltoinkohtelua tai muuta tai jos lapsi tulisi kysymään apua, vaikka kiusaamis tilanteissa tai on eksynyt, niin auttaisin.

En ole siis empatia kyvytön .

Toisten lasten kanssa on hankala toimia .

Minulla ei ole minkäänlaista auktoriteettia ja pidän pikkulapsia tauti pesäkkeinä ja en halua sairastua, joten sen takia pysyn mieluiten kaukana muiden lapsista .

En vihaa lapsia, mutta en pidä siitä millainen olo minulla on lasten seurassa, kun en tiedä miten reagoida eri tilanteisiin.

Minulla ei ole sisaruksia, joten uskon, että se vaikuttaa asiaan ja en ole aikuisiällä kauheasti tavannut tuttujen lapsia .

Toki asia voisi muuttua, jos olisi enemmän kokemusta ja olen nainen ja minulta puuttuu ilmeisesti joku ominaisuus ollakseni äiti tai edes äiti hahmo.

en näe lapsia söpöinä näen heidät ihmisinä, joiden kanssa en voi kommunikoida tai tehdä mitään.

Lapsena olisin itse varmaan kiusannut ja vaikeutunut kaltaiseksi aikuisen seuraan hakemaan reaktioita ja ihmetellyt miksi tuo täti ei näe eikä kuule minua .

Ja ennen kuin joku sanoo, niin en hanki lapsia, koska en voi niitä edes saada .

Vierailija kirjoitti:

No miksi monille on ollut ongelma se, kun on selvinnyt, että minä en pidä koirista? Yleensä kuitenkin jätän tämän seikan mainitsematta, kun minulla ei ole mitään tarvetta huudella sitä ympäriinsä enkä halua loukata koiranomistajien tunteita.

Miksi koirista tykkäämättä oleminen on muuten niin monelle (koiranomistajalle) maailman pahin synti? Olen nähnyt joidenkin koiranomistajien joutuvan lähes hysterian valtaan, kun heille selviää, että joku ei pidä koirista. Annetaan sen koiran lääppiä ihmistä siinä toivossa että mieli muuttuu, kato nyt miten söpö se on, eikä olekin suloinen. No ei, ja nyt kun annat sen tulla näin lähelle kuolaamaan, niin kuvotukseni vain kasvaa. Näytetään joka välissä kuvia siitä omasta Mustista ja kalastellaan kehuja. Tällainen käytös on omiaan juurikin luomaan sitä koiravihaa... En pidä koirista, mutta en myöskään vihaa niitä. Koirat ovat mulle kuin buffetpöydän epämieluisa ruoka: en pidä, en mene lähelle, jätän huomiotta, älä tuputa sitä kun en halua.

Ymmärrän jos joku ei pidä lapsista. Ei se mitään pakollista ole . En minäkään jaksa oikein enää pieniä lapsia,kun itellä ei sellaisia ole. Rasittavia ,liikaa hommaa ja pitää koko aika vahtia. Liian kahlitsevaa.

Näin hyvä,kun nuorinkin on jo 14v

En ymmärrä esim. vauva-ajan ihannointia ja vauvakuumetta. Mun mielestä se oli ihan hirveää aikaa ja oon suunnattoman helpottunut kun se aika on takana päin ja koin sen tasan kerran. Vauvan huutoitku saa mussa oikein kovan ahdistuksen aikaan, ylipäätään se vauvan arvaamattomuus; yhtenä hetkenä möllöttää tyytyväisenä ja sitten jäätävä poru kun on nälkä tai mahavaivaa tai mitä vaan!

Jopa uhmaikäisen kanssa elämä on mukavampaa.