Itsellinen äitiys

Tuo itsellinen äiti-termi on naurettava. Sillä vaan halutaan erottautua yksinhuoltaja-sanasta jolla on negatiivinen kaiku. Olla jotenkin parempia.

Elatustukea näille ei pitäisi maksaa kun itse ovat päättäneet lapsen tehdä ilman isää. Ei ole yhteiskunnan homma osallistua elatukseen.

Omasta kokemuksesta voi sanoa, että ei-toivotun lapsettomuuden suru on niin valtava, että tuo on hyvin varteenotettava vaihtoehto. Joku itsellinen äiti taisi puhua positiiviseen sävyyn siitä, ettei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa eri ratkaisuista. Riippuu ehkä luonteestakin, jotkut kaipaavat kumppania neuvottelemaan mutta voimakastahtoisen ja haasteellisen persoonan kanssa se voi olla ristiriitoja aiheuttavaa.

On varmasti totta, että lapsi kaipaa isää. Mutta jos isää ei ole, niin ei ole. Riippuu ehkä lapsen luonteestakin, kuinka syvää kaipuu on. Monet lapset myös kaipaavat esim.  poissaolevaa uraisäänsä. Isähahmoja voi löytyä suvun tai ystävien piiristä tai vaikka harrastuksesta, esim. urheilussa valmentajat. Isättömyyttä pitää sitten käsitellä lapsen kanssa niin paljon kuin hän tarvitsee. Psykologisesti terveeseen kehitykseen riittää, että lapsella on yksi rakastava lähi-ihminen. 

Myös kumppanuusvanhemmuus on vaihtoehto. Olen seurannut lähipiirissä useampaakin kumppanivanhempien perhettä, 2 heistä on kolmen vanhemman ja yksi 2 vanhemman perhe. Ydinperhekuvio se ei ole, mutta näyttää toimivan heillä hyvin. Etenkin jos lapsi/lapset on kipeinä tai vanhempi, niin on hyvä että on se lähiturvaverkko, jolle lapsen tarpeet ovat aina ykkösenä, koska on oma lapsi kyseessä.

Mikäli kaipuu omasta lapsesta on kova, suosittelen ehdottomasti itsellistä äitiyttä :) Siinä on paljon hyviä puolia verrattuna parisuhteessa lapsen saamiseen, kuten se ettei tarvitse yrittää kannatella pikkulapsiarjen keskellä parisuhdetta (jossa tuntuu hyvin usein olevan isoja haasteita), ei tarvitse sovitella yhteen toisistaan eroavia kasvatuskäytänteitä tai sietää huonoa kohtelua puolisolta viilentyneessä parisuhteessa (joka vie omia voimia vanhemmuudesta ja sattuu myös lapseen). Kuten joku yllä jo mainitsikin, parisuhteet päättyvät hyvin usein eroon (olikohan jopa puolet ja tästä puolikkaasta onnellisia perheitä on sitten enää kuinka monta..). Itselläni on kokemus eron jälkeen erittäin vaikeaksi menneestä yhteisvanhemmuudesta josta pitkän taistelun jälkeen olen saanut oikeutetun yh-statuksen. Sittemmin pitkään toista lasta kaivattuani sain toisen lapseni itsellisenä ja voin huokaista onnellisena siitä, että hänen kohdallaan ei vastaavaa härdelliä ole tulossa. Nautin itsellisestä vanhemmuudesta ja voin & jaksan erittäin hyvin:) Toki lapsiasia on aina kannattavaa harkita huolella, olipa yksin tai yhdessä vanhemmaksi pyrkimässä:) elämän muutos on taattu. Tsemppiä aloittajalle. 

 

ps. En ole kohdannut vielå ainakaan mitään huonoja pahoja mielipiteitä valinnasta. Enkä henk.koht. Ymmärrä lainkaan, miten itsellisten äitiyden ajatellaan olevan itsekästä 😃 Annoin erittäin toivotulle lapselle elämän lahjan ja aion taata hänen hyvinvointinsa kaikilla käytettävissä olevillani keinoilla. Hän on harkittu, odotettu ja unelmoitu lapsi jolta ei rakkautta puutu! Mitä itsekästä tässä olisi.. ja ne jotka paheksuu tätä vaihtoehtoa sen takia, että saan valtiolta elatuksen (elatustuki) hänestä, niin eiköhän hän tule maksamaan sen aikanaan valtiolle korkojen kera takaisin verojen muodossa 

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus isään sekä äitiin. Aivan älytöntä, että ihmisen hinku saada lapsi ylittää lapsen perusoikeudet. Toki monilla lapsilla ei ole isää tai äitiä, mutta asian tahallinen aiheuttaminen on äärimmäisen itsekästä.

Miksei sitten perheensä  jättäneitä miehiä syyllistetä oikein kunnolla? hehän niitä lasten oikeuksia rikkovat ja Suomessa heitä on paljon.

Olen kahden lapsen yksinhuoltaja. Lasten ensimmäiset vuodet isä oli kuvioissa mukana. En suosittele kenellekään tilannetta, jossa on vanhempi aivan yksin. Se ei ole myöskään lapselle ihanteellinen tilanne. Jos olet ap ihan normaali kolmekymppinek nainen, niin löydät kyllä sen puolisonkin. 

Onko itsellinen äitiys sellainen ratkaisu, joka on tehty lasten parasta ajatellen? Jos saisit itse valita, haluaisitko syntyä itselliselle äidille vai kahden vanhemman perheeseen? Veikkaan, että suurinosa maailman ihmisistä valitsisi jälkimmäisen (jos oletetaan, että kyse on normaalista perheestä, ydinperhe ei tietysti takaa onnea). Pikkulapsiaika on todella rankkaa, erityisesti jos olet yksin lapsen kanssa. Ihan pelkästään oman jaksamisen kannalta osallistuva kumppani auttaa todella paljon.

Miksi täällä kannustetaan niin paljon hoitojen aloittamiseen sen sijaan, että kannustettaisiin panostamaan puolison löytämiseen? Kyllä tuolla on hyviä miehiä joilla on kaikki valmiudet isyyteen, niitä miehiä ei vain koskaan löydä, jos ei tietoisesti niitä miehiä etsi ja pahimmassa tapauksessa lankeaa kerta toisensa jälkeen miehiin, jotka eivät isäksi sovi. Jos menette go with the flow-asenteella tai jäätte vuosiksi odottamaan, olisiko siitä miehestä isäksi, tulette satavarmasti pettymään.

Mikä tahansa valintasi on, onnea valitsemallesi tielle ja toivon, että lapsihaaveesi tulee toteutumaan <3

En jaksanut lukea koko juttua, mutta varmaan ihan asiaa puhuit.

Itse olen kahden rakkaan lapsen itsellinen yksinhuoltaja.

Termi on huono. Parempaakaan ei ole. 

Maailman paras päätös omalla kohdallani: kaikki hoituu kyllä ja lapset voivat erittäin hyvin. Tasapainoisia, rakastettuja ja oikeutettuja.

Hankalaa on, kun lapsi on sairas ja/tai itse on sairaana. Kahden ihmisen tulot on aina kaksinkertaiset. 

Tutustu, harkitse todella huolellisesti ja toteuta.

Olet vielä nuori. Ehdottomasti paljon parempi saada lapsi hyvään parisuhteeseen kuin yksin. Nyt panostat vain kaiken aikasi ja energiasi siihen, että nappaat sen isämateriaalia olevan täydellisen miehen. Sä pystyt siihen! 

Hyvän miehen löytäminen lapsen isäksi on kovaa työtä, mutta ehdottomasti sen vaivan arvoista. On ihanaa kun on mies, joka tekee puolet kotitöistä ja kantaa vastuun, ja on hyvä isä lapsille. Kaikki lapsemme ovat vieläpä poikia, ja näen heissä paljon isänsä hyviä piirteitä, osa varmaan geneettisesti periytyneitä ja osa kasvatuksesta. Kannattaa huomioida tämä, että etenkin poikalapsen kasvatuksessa kunnollinen miehen malli on tärkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hankkinut tietoisesti yksin lapsen biologisen kellon lyödessä viime lyöntejään ja sopivan kumppanin puuttuessa.

Lapsi on nyt aikuinen, pärjännyt hyvin koulussa ja muutenkin, innostunut tulevaisuudensuunnitelmistaan.

Totta kai (lähes) kaikki on vaikeampaa kuin parisuhteessa tai vaikka kaveruusvanhemmuuskuviolla.

Isättömyys voi olla vaikea paikka. Peräänkuulutankin yhteiskunnalta, MML:ltä jne. tahoilta laajemman perhekäsityksen normalisoimista. Isättömyys / äidittömyys ei välttämättä vaivaisi sen enempää kuin ainoana lapsena olo, jos et saisi joka suunnalta viestiä että "pitäisi" olla kaksi vanhempaa, muuten olet jotenkin osaton ja ressukka, ehkä vähän vinoon katsottavakin tapaus. 

Itsellisenä äitinä pitää olla kehittää vahva nahka ympäristön negatiivisuutta kohtaan. Sitä negatiivisuutta tuntuu nousevan juuri ympäristöstä joissa pienet lapset kasvavat - mielestään hyvää tarkoittavat n

Ajat lienevät muuttuneet tuosta, tai sitten on paikkakuntakohtaisia eroja. Minulla on itsellisesti saatu alakouluikäinen lapsi. Neuvolassa, päiväkodissa, seurakunnan kerhossa tai naapurustossa en ole kuullut minkäänlaista negatiivista kommentointia perheestämme.

Lapset ovat tottuneet hyvin moninaisiin perheisiin. Tällä hetkellä lapseni luokalla on esimerkiksi lapsi, jolla on kaksi äitiä, lapsi jonka isä asuu toisessa maassa, useita kahden kodin erolapsia sekä useita lapsia, joilla on eri uskonto, äidinkieli ja ihonväri. Oma lapsenikaan ei näitä ihmettele, eikä muut lapset meidän perhettä.

Ei ole minunkaan alakoululainen koskaan harmitellut, ettei isänsä pysty hänen elämässään olemaan mukana. Olen joskus kysynyt, että onko kukaan kaveri kysellyt tästä mitään niin ei kuulema ole. Luulenpa, että lapsille on tärkeää se että on rakastava vanhempi ja hyvä koti, vanhempien lukumäärästä huolimatta. Tosi monella ikätoverillaan on kaksi kotia. Olen vähän samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa ja tänä päivänä tuo ydinperheihannemalli on jo vähemmistöön päin kallistumassa, nykyään perheet ovat niin moninaisia, että ei nämä nykylapset ihmettele erilaisia komboja 🙂 vaikka toki on hienoa, että löytää hyvän kumppanin niin se ei silti jokaiselle valitettavasti ole mahdollista. Tämän vuoksi olisi niin tärkeää myös meidän aikuisten hyväksyä nämä erilaiset vaihtoehdot tuomitsematta. 

 

usein kuulen tuota, että yksin lapsen kanssa olisi hirveää juuri parisuhteessa olevilta naisilta. Voin kertoa, ettei se ole.. (kaikille ainakaan). 

"Aivan älytön vinkki. Edes ydinperheillä ei ole varaa tuollaiseen palveluun. Miten kuvittelet, että hoitoihin tonneja laittavalla itsellisellä äidillä olisi?"

Hoitoihin ei mene tonneja, jos naisen hedelmällisyydessä ei ole mitään vikaa. Jos nainen tulee helposti raskaaksi, niin yksi siittiöiden luovutuskerta kohtuun riittää.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ystävä joka on itsellinen nainen. On matkustellut lapsen kanssa, saa päättää kaikesta itse hän jopa opiskeli ulkomailla ja lapsi oli päiväkodissa kyseisessä maassa ja oppi vuodessa vieraan kielen. 

Parisuhteessa ei tuollaisia mahdollisuuksia helposti ole. 

Minusta sinun kannattaa uskaltaa jos todella haluat lapsen.

Kuulostaa juat tyyppilliseltä minäminä-äidiltä. MINÄ haluan lapsen ja MINÄ vien minne haluan.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, et se voi olla helvetin traumaattista lapsellle joutua vieraassa maassa hoitoon/kouluun. Miettikää pikkasen miten jo perusturvallisuus lapsuudessa järkkyy helposti muutenkin... Ei jestas vanhemmat ei mieti yhtään lapsen kannalta.

Oikein iljetti lukea Krista Kososen juttua kuinka raahasi väkipakolla vastahakoisen surevan lapsensa norjalaiseen päiväkotiin

Mutku se on nii siistii hei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus isään sekä äitiin. Aivan älytöntä, että ihmisen hinku saada lapsi ylittää lapsen perusoikeudet. Toki monilla lapsilla ei ole isää tai äitiä, mutta asian tahallinen aiheuttaminen on äärimmäisen itsekästä.

Miksei sitten perheensä  jättäneitä miehiä syyllistetä oikein kunnolla? hehän niitä lasten oikeuksia rikkovat ja Suomessa heitä on paljon.

70 % perheen rikkoo nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Omasta kokemuksesta voi sanoa, että ei-toivotun lapsettomuuden suru on niin valtava, että tuo on hyvin varteenotettava vaihtoehto. Joku itsellinen äiti taisi puhua positiiviseen sävyyn siitä, ettei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa eri ratkaisuista. Riippuu ehkä luonteestakin, jotkut kaipaavat kumppania neuvottelemaan mutta voimakastahtoisen ja haasteellisen persoonan kanssa se voi olla ristiriitoja aiheuttavaa.

On varmasti totta, että lapsi kaipaa isää. Mutta jos isää ei ole, niin ei ole. Riippuu ehkä lapsen luonteestakin, kuinka syvää kaipuu on. Monet lapset myös kaipaavat esim.  poissaolevaa uraisäänsä. Isähahmoja voi löytyä suvun tai ystävien piiristä tai vaikka harrastuksesta, esim. urheilussa valmentajat. Isättömyyttä pitää sitten käsitellä lapsen kanssa niin paljon kuin hän tarvitsee. Psykologisesti terveeseen kehitykseen riittää, että lapsella on yksi rakastava lähi-ihminen. 

Jep jep.

 Äidin kaipuu omaan lapseen on ensisijaista vrt lapsen kaipuuseen isästä.

"Jos isää ei ole, niin ei ole." Miksei:

"Jos laste ei ole, niin sitä ei ole."

Miksihän tosiaan ihmiset pitää itsekkäänä.. mietitääs.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi olla onnellinen perheessä jossa on vain äiti, jos äiti on kiva ja reilu. Ehkä on lähisukulaisissa joku mieskin (pojalle malliksi), joka on lapselle ystävällinen. Pappa eli sun isä tai joku muu.

Heti otetaan poika huomioon. Naisena en koskaan rakastaisi sukupuolta joka rai*kaa, ihailee Andrew Tatea jne. Ei tyttöjen tarpeista kukaan välitä perheissä. Ei kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvän miehen löytäminen lapsen isäksi on kovaa työtä, mutta ehdottomasti sen vaivan arvoista. On ihanaa kun on mies, joka tekee puolet kotitöistä ja kantaa vastuun, ja on hyvä isä lapsille. Kaikki lapsemme ovat vieläpä poikia, ja näen heissä paljon isänsä hyviä piirteitä, osa varmaan geneettisesti periytyneitä ja osa kasvatuksesta. Kannattaa huomioida tämä, että etenkin poikalapsen kasvatuksessa kunnollinen miehen malli on tärkeää. 

Ja koko ketju vain poikien paapomista, poikien äitien poikapalvontaa. Olette ihan järkyttävän sovinistisia.

Haluatteko selittää miksi sukunimiä ei jaeta vaan ne menevät aina sukupuolen mukaan? Miksi korostatte koko ajan poikia? Yksikään homopari joka hankkii lapsia ei edes harkitse tyttöä, en tiedä yhtäkään miesparia joka suostuisi tyttöä kasvattamaan.

Miettikää joskus tyttöjen tarpeita sen sijaan että annatte isän nimen jatkua, jonka takia tyttöjä ei saa syntyä. On siinä heteroiden lapsen etu oikein etusijalla, kun appiukot ja isät kiusaa syntyvää tyttöä koska nimi ei jatku.

Yksikään mies ei kuuluttaisi miten on vain tyttöjen isä. Miehelle se olisi häpeä. Pojat ovat itsekkäitä ja nar*istisia, he vihaavat naisia. Turha lässyttää kasvatuksesta, eivät tytöt kenenkään ihmisyyttä vie vaikka kuinka kasvaisivat kieroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on oikeus isään sekä äitiin. Aivan älytöntä, että ihmisen hinku saada lapsi ylittää lapsen perusoikeudet. Toki monilla lapsilla ei ole isää tai äitiä, mutta asian tahallinen aiheuttaminen on äärimmäisen itsekästä.

Miksei sitten perheensä  jättäneitä miehiä syyllistetä oikein kunnolla? hehän niitä lasten oikeuksia rikkovat ja Suomessa heitä on paljon.

 

70 % perheen rikkoo nainen. 

Olisi kyllä hyvä, jos avioerohakemuksessa kysyttäisiin eron syytä. Siitä kävisi selville, että eron syy on 90 % tapauksista miehessä.