Itsellinen äitiys

Se on omien korvien välissä, miten asiaa suhtautuu. Mölyt voi pitää mahassaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kahden jo hieman isomman lapsen itsellinen äiti. Tyttö ja poika.

Hienosti olen pärjännyt ilman mitään ns. tukiverkkoja. Yksin olen lapset kasvattanut ja hyvin onnistunutkin. 

Ei olisi tullut kuuloonkaan että olisin pyytänyt apua esim. äidiltäni: jyrkkä ei.  Teki jo ennen lapsia selväksi että hän ei sitten hoida jos joku meistä sisaruksista lapsia hankkii, ja sanansa piti.  

Olihan meillä omat haasteemme mutta lapset oli ja on olleet minulle aina se ehdoton ykkönen.  Heidän edelleen ei mene kukaan, ja yksin hankittu koska miestä en elämääni ole halunnut.  Lapset on saaneet alkunsa keinohedelmöityksellä ja ovat sisaruksia;  Luovuttaja molemmilla sama ja luonnollisesti äiti myös. 

Lapsilla on oikeus saada tietää isänsä henkilöllisyys kun täyttävät 18.  Minulle sitä ei kerrota.  Olen todella kiitollinen että näitä miehiä löytyy jotka haluavat autta

Luovuttajaa ei voi kutsua kuitenkaan isäksi. Se on luovuttaja. 

Vierailija kirjoitti:

Olen samanikäinen ja samassa tilanteessa, täysin samoja asioita pohdin. Tosin, olen pakastanut munasolujani, saan sillä mielenrauhaa ja lisäaikaa. Yritän tässä vielä muutaman vuoden ajan löytää miehen, mutta pieni kuumotus koko ajan, kun käytännössä 5v sisään pitäisi lapsi jo olla vähintäänkin tuloillaan... Koen, että itselliseen äitiyteen en ole tällä hetkellä valmis, mutta ei se täysin poissuljettu asia ole tulevaisuudessa, ei kuitenkaan lähivuosina.

Miten muka munasolujen pakastaminen tuo lisäaikaa? Sehän nimenomaan vähentää aikaasi, kun munasoluja on vain tietty määrä, ja nyt niitä on poistettu kehostasi. Kai tiedät, ettei pakasteiden hedelmöityksen onnistuminen ole varmaa?

Sitten kun et välitä paskaakaan, mitä ihmiset sanovat asiaan, ollenet prosessiin valmis

Vierailija kirjoitti:

Onko itsellinen äitiys sellainen ratkaisu, joka on tehty lasten parasta ajatellen? Jos saisit itse valita, haluaisitko syntyä itselliselle äidille vai kahden vanhemman perheeseen? Veikkaan, että suurinosa maailman ihmisistä valitsisi jälkimmäisen (jos oletetaan, että kyse on normaalista perheestä, ydinperhe ei tietysti takaa onnea). Pikkulapsiaika on todella rankkaa, erityisesti jos olet yksin lapsen kanssa. Ihan pelkästään oman jaksamisen kannalta osallistuva kumppani auttaa todella paljon.

Miksi täällä kannustetaan niin paljon hoitojen aloittamiseen sen sijaan, että kannustettaisiin panostamaan puolison löytämiseen? Kyllä tuolla on hyviä miehiä joilla on kaikki valmiudet isyyteen, niitä miehiä ei vain koskaan löydä, jos ei tietoisesti niitä miehiä etsi ja pahimmassa tapauksessa lankeaa kerta toisensa jälkeen miehiin, jotka eivät isäksi sovi. Jos menette go with the flow-asenteella tai jäätte vuosiksi odottamaan, olisiko siitä miehestä is

Minä en valitsisi lääketeollista hedelmöitystä, sillä lääketeollisuus pahoinpitelee äitejä ja lapsia siinä missä miehetkin. Mutta luomu-yksinhuoltajaäidille syntyisin mieluummin, kuin talouteen, jossa on miehiä. Se on luonnon tapa, nisäkäsemo ja poikanen. Koiras ei osallistu, eikä häiriköi naarasta, jolla on poikanen

Miehestä on hyötyä vain, jos suojelee perhettä ulkoisilta hyökkäyksiltä, mitä suomalaiset miehet eivät tee. He ovat itse yleensä se väkivallan alkujuuri ja useimmissa perheissä myös syrjäyttävät vauvaa aktiivisesti. En usko, että Suomessa on juuri yhtään miestä, joka olisi aidosti niin hyvä naiselle ja lapselle, kuin mitä vaikkapa vaatimattomat valtion tuet ovat. Ne takaavat, että edes koti on turvallinen ja rakastava paikka. Miehen kanssa tämä ei ole koskaan varmaa

Jos uhkaa alkaa ilmenemään ja ero tulee kyseeseen, ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun mies kylmää lasten äidin. Jos ei kylmää, lapsi joutuu kaikesta huolimatta vuoroviikkojärjestelyyn isän kanssa kahden, mikä voi olla todella pelottavaa ja ahdistavaa lapselle. Vaikka tämä veisi miehen väkivallalta terän, eli mies ei vaikkapa hakkaisi lasta tai naista, tunnelma voi olla miehen kodissa todella häiriintynyt. Sotapelit, porno, väkivaltaharrastukset, dominoiva ja alistava käytös... Varsinkin tyttölapselle aivan hirveä kohtalo. Tutkimuksia tulee koko ajan lisää, viimeisimpänä esim. että piiskaaminen jättää lapseen niin syvät arvet, kuin s*ksuaalinen väkivaltakin. Ei tarvitse arvailla, että myös verbaalinen ja psykologinen väkivalta jättävät jälkensä

Ja ihan turha höpistä "ei kaikki miehet". En ole eläissäni tavannut miestä, joka ei omaisi maskuliinisia aggressioita tai alistushalua, seksuaalista himoa (koska ovat siittäjiä), jne. Nisäkkäillä tyypillisesti koiraat hengailevat ja siittävät. Eivät hoivaa poikasia. Yhdelläkään lajilla

Erään ystäväni isä kuoli, kun ystäväni oli vasta aivan pieni vauva. Suhtauduin itse aiheeseen pitkään todella varovasti, kunnes uskalsin yhden keskustelun jälkeen kysäistä, onko hänestä tuntunut vaikealta kasvaa ilman isää. Oma ennakkoasenteeni oli hiukan säälivä, ja olin olettanut, että asia oli ystävälleni vaikea ja traumaattinen. 

Yllättäen ystäväni sanoi melko huolettomalla äänellä, että eipä tuo isättömyys ole häntä häirinnyt. Hän ei osaa kaivata isää, koska on kasvanut ilman. Hän on fiksu ja mukava, sosiaalisesti taitava ja miellyttävä tyyppi, joka on perinyt äidiltään hyvät arvot. Hänestä on kasvanut oikein fiksu nuori nainen, vaikkei hänellä ole isää.

Ihan turha sääliä toisia ihmisiä tietämättä yhtään, miten hän itse oman elämänsä kokee. Ihmiset arvioivat toisia omista lähtökohdistaan käsin. Pitäisi yrittää nähdä, etteivät kaikki ajattele samalla tavalla kuin itse. 

Jotkut itsellisten äitien lapset voivat kaivata isää, mutta riippuu varmaan paljon lapsen omasta temperamentista, miten hän kokee oman isättömyytensä.

Toinen juttu on se, että on myös lesbo- ja homopariskuntia, jotka saavat yhdessä lapsia. Tällaisella lapsella on toki kaksi vanhempaa, mutta joko isä tai äiti puuttuu. Pitäisikö tämäkin kieltää?

Tosiasia on se, että perheitä alkaa olla jo niin paljon erilaisia, ettei perinteinen äiti/isä/lapsi-malli ole enää ainoa oikea vaihtoehto. Yhteiskunta muuttuu. Siihen on parasta vaan totutella.