Jos ei koskaan saanut sitä elämänsä rakkautta, niin kannattaako sitä kertoa nykyiselle naisystävälle? Että hän on "kakkonen"

Harva mies saa oikeasti sen kenet haluaa, joten joku muu on kelpuutettava jos ei halua yksin olla. Tosielämä ei oo mitään disneyn prinsessa tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Harva mies saa oikeasti sen kenet haluaa, joten joku muu on kelpuutettava jos ei halua yksin olla. Tosielämä ei oo mitään disneyn prinsessa tarinaa.

Harva mies itsekään on Disney-prinssi.

Tärkeää olisi tietää, kuka on ja mitä tarvitsee. Omalle tielleni on sattunut näitä miehiä, jotka ovat jääneet haikailemaan minua, ja voin luvata että elämänsä olisi ollut kurjaa, jos haaveet olisivat toteutuneet.

Vierailija kirjoitti:

No ei siitä kertomisesta mitään hyötyä ole - päinvastoin!

Minä en ole suuren rakkauteni kanssa yhdessä mutta parisuhteessa olen ollut jo 28v. Ja rakastan vilpittömästi miestäni. Eri tavalla mutta en yhtään vähempää. En voisi ikinä loukata miestäni kertomalla hänelle, olen ollut hyvä vaimo nämä vuodet jakautuneista tunteistani huolimatta. 

Ja ennenkuin kukaan tulee naureskelemaan "kuvittelet vaan ja haikailet mennyttä" voin kertoa että olen yhä ystävä tuon suuren rakkauden kanssa vuosikymmenten jälkeenkin. Ja vieläkin, joka viikko hänkin kertoo mitä tuntee minua kohtaan ja suree yhteistä elämää joka  menetettiin. Vaikka hänelläkin on ollut hyvä parisuhde jo lähes 30v. Ne tunteet on yhä yhtä vahvat kuin silloin 30v sitten kun tiemme erosivat.

Et voi olla tosissasi. 30 vuoden ajan olette haikailleet toisianne ja kerrotte suurista tunteistanne toisillenne viikottain? Ja molemmilla muka hyvä parisuhde ja rakkautta puolisoa kohtaan? Jos olisin miehesi, tuntisin itseni todella petetyksi. Koko elämä ihminen kanssa, joka kaiken aikaa haikailee toista. Mua ihan oksettaa. 

Jos olette suuren rakkautesi kanssa edelleen koin tiiviissä väleissä, ymmärrän vielä vähemmän, miksi alunperin edes erositte? Ei järjen häivää koko jutussa.