Jos ei koskaan saanut sitä elämänsä rakkautta, niin kannattaako sitä kertoa nykyiselle naisystävälle? Että hän on "kakkonen"

Vierailija kirjoitti:

Ei helevetti

Sinäpä sen sanoit, lyhyesti ja ytimekkäästi. Tällaisia keskusteluja lukiessa ei voi kuin ihmetellä, että tosiaanko se parisuhde on normaalin aikuisen mitta? Näitä oman elämänsä uhriksi heittäytyviä tyytyjiä, jatkuvasti uusia verkkoja heitteleviä ja puolisoa statusesineenä pitäviä kun on loppujen lopuksi melko paljon. Osoittavatko nämä ihmiset esimerkillistä henkistä kypsyyttä ja kehittynyttä sosiaalista kapasiteettia, jota kuuleman mukaan parisuhteeseen tarvitaan? Pitävätkö he itseään täysin aikuistuneina, kun menevät hampaat irvessä ja häntä koipien välissä yksiin sellaisen ihmisen, jota eivät rakasta ja josta eivät edes välitä, kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni alkoi luennoida vähän häiden jälkeen siitä, että hän ansaitsee parempaa ja tasokkaampaa kuin minut. Miksi meni edes naimisiin sitten.

Toivottavasti mies on nykyään ex.

Olet tilanteessa, jossa sun pitää kertoa nykyiselle tilanteesta.  Kenenkään ei tarvitse olla suhteessa, jossa häneen tyydytään. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä tulisi mulle mieleeni tuulettaa moisia haaveita puolisolleni, vaikka se onkin totuus - en saanut sitä jonka halusin, mutta tämän sain ja olemme olleet yksissä jo 30 vuotta.

En tiedä sitäkään, miksi se haaveilemani kumppani on pysynyt sinkkuna. Minä en hänelle kelvannut, mut ei näköjään kukaan muukaan. Ehkä niin oli kuitenkin paras?

Mutta kerro sinä vaan, niin hän jättää sinut pettyneenä, saat kiehua omissa liemissäsi lopun ikääsi.

Mulla vähän sama tilanne. En saanut sitä johon olin oikeasti rakastunut, mutta olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen siihen mieheen jonka sain.

Ei kävisi mielessäkään kertoa miehelleni, että päädyin hänen kanssaan yhteen vain koska se jonka oikeasti halusin, ei halunnut minua. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on montakin tällaista tapausta.

N. 95% jos miehiltä kysytään.

Ei kannata kertoa.

Ei sellaista pidä sanoa ja satuttaa toista turhaan. Suhde voi toimia hyvin ja kestää, vaikka se ei perustuisikaan millekään elämää suuremmalla romanttiselle rakkaudelle. Moni ei koe koskaan sellaista vuosisadan rakkaustarinaa, mutta toisen kanssa voi silti olla hyvä ja läheinen suhde, johon on sitouduttu. Jos ei ole sitouduttu ja koko ajan salaa kuitenkin etsitään jotain parempaa, niin silloin siitä olisi kyllä reilua kertoa kumppanille tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksi pahin peloista teidän miesten kanssa. Te olette niin itsekkäitä. Te ette kykene olemaan yksin, joten mieluummin tyydytte ja roikotatte naisparkaa valheessa.

Se että et aidosti rakasta naistasi, näkyy kyllä. Voi olla että naisesi ei ole kokenut aitoa rakkautta, joten hän ei ymmärrä, milllaista se on. Kun mies rakastaa, hän tekee kaiken naisensa eteen. Kun ikää kertyy, mies vain rakastaa enemmän, hän kunnioittaa naistaan. Jos nainen sairastaa, mies jää. 

Sitten te miehet, jotka ette ole käsitelleet traumojanne tai kasvaneet emonationaalisesti... Te valehtelette jopa ehkä itsellenne, mutta valheilla on tapana paljastua. Kenties petät siinä vaiheessa, kun se rakkaus tulee vastaan. Sitten oikeutat tekosi koska "tunteille ei voi mitään". Kenties olet suhteessa loppuelämäsi, koska odotat koko ajan parempaa mutta sitä parempaa ei tule vastaan.

Mutta et ikinä kohtele naista ja arvosta häntä niinkuin hän ansaitsis

Tilastojen ja tutkimusten mukaan miehet ja naiset pettävät aivan yhtä usein kumppaniaan. Tämä fakta ei tietenkään sovi yhtään tuohon sinun "miehet ovat kuvottavia sikoja ja naiset enkeleitä" oksennukseesi.

Mutta jatka toki miesten vihaamista kaikessa rauhassa, kuolet vain aiemmin kun kannat tuollaista määrää vihaa sisälläsi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista pidä sanoa ja satuttaa toista turhaan. Suhde voi toimia hyvin ja kestää, vaikka se ei perustuisikaan millekään elämää suuremmalla romanttiselle rakkaudelle. Moni ei koe koskaan sellaista vuosisadan rakkaustarinaa, mutta toisen kanssa voi silti olla hyvä ja läheinen suhde, johon on sitouduttu. Jos ei ole sitouduttu ja koko ajan salaa kuitenkin etsitään jotain parempaa, niin silloin siitä olisi kyllä reilua kertoa kumppanille tilanteesta.

Tämä. Itse tyydyin siihen mitä pystyin saamaan, ja sain siitä hyvästä oman perheen ja ihan ok avioliiton. Jos en olisi tyytynyt, olisin yksinäinen ja onneton. 

Vierailija kirjoitti:

Uskotko, että elämässäsi voi olla vain yksi oikea rakkaus? Vain yksi ihminen on sopiva sinulle kaikista maailman ihmisistä? Mielestäni elämäsi rakkaus rakastaa myös sinua, joten jos et saanut vastakaikua ei hän voinut olla elämäsi rakkaus. Olet itsekäs, jos et kerro nykyiselle kumppanillesi tunteistasi. Hän ansaitsee myös olla jonkun kanssa, joka rakastaa häntä oikeasti.

Voisihan tämä olla periaatteessa mahdollista, mutta mitkä olisivat ne todennäköisyydet kohdata juuri tämä ihminen. Ja koko maailma voidaan kutistaa vaikka Suomeenkin, niin silti aika pienet tsäänssit.. Ja silti useat väittävät löytäneensä sen elämänsä rakkauden. Ei kuulosta kovin uskottavalta. Eli johtopäätös: ei todellakaan ole olemassa vain yhtä todellista rakkauden kohdetta.

Ei tietenkään sellaista kannata kertoa, ja jos hän aiheesta jotain kyselee ja jos et osaa tai halua suorastaan valehdella, niin pyri sivuuttamaan aihe vähin äänin tai ohjaamaan keskustelu muuhun sanomalla jotain, että mitäpä sitä menneitä kaivelemaan.

Minun vaimoni ja lasteni äiti on minulle korkeintaan kolmonen, mutta en minä sitä hänelle ole sanonut. Joskus hän jotain vähän yritti kysellä, että onko minulla menneisyydessäni jotain sellaisia naissuhteita, joita olen jäänyt kaipaamaan tai erityisesti muistelemaan, mutta en minä sitä hänelle suoraan sanonut, että ainakin kaksi on, annoin hänen vain ymmärtää, että jotain on, joka on jäänyt kaivelemaan, mutta että en halua niitä edes itse ihmeemmin muistella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät että kyseessä oli elämäsi rakkaus jos et koskaan saanut häntä? Taidat elää jossain harhoissasi. 

Ehkä se elämäsi rakkaus LIHOAA parissa vuodessa ja ottaa sinut..

Muista uhosi sitten..

Minun ensi rakkaus on kalju ja kaljamaha

Juu ei kelpaa..oon itse edelleen UPEA

Ei kelpaa ap:lle tosi rakkaus jos esim vanhenee

Koskaan ei muuttua saa

Et todellakaan sano, koskaan! Vaikka eroisittekin!

Vierailija kirjoitti:

Olet tilanteessa, jossa sun pitää kertoa nykyiselle tilanteesta.  Kenenkään ei tarvitse olla suhteessa, jossa häneen tyydytään. 

Toisaalta on niinkin, että mitä ei tiedä, ei satuta.

Itse sanoisin toiselle osapuolelle heti alussa, että en varsinaisesti ole rakastunut häneen, vaan yhteen toiseen henkilöön. Silloin toinen tietää missä mennään eikä toivon mukaan ala kuvitella suhdetta vakavammaksi kuin se on.

Vierailija kirjoitti:

Voiko elämän rakkaus olla sellainen, jota ei saanut? Eli se toinen ei ollut kiinnostunut? 

Totta kai voi. Ihmisen tunteet ovat hänen omiaan. Voit rakastaa sellaista ihmistä, joka ei rakasta sinua, aivan niin kuin voit vihata sellaista ihmistä, joka ei vihaa sinua. Tai voit pitää tyhmänä sellaista ihmistä, joka pitää sinua älykkäänä jne...

Sitä paitsi aina ei voi edes tietää, mitkä toisen ihmisen tunteet ovat. Voit luulla jonkun rakastavan sinua, vaikka hän ei rakastaisikaan, tai voit luulla, ettei toinen rakasta sinua, vaikka hän sittenkin rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista pidä sanoa ja satuttaa toista turhaan. Suhde voi toimia hyvin ja kestää, vaikka se ei perustuisikaan millekään elämää suuremmalla romanttiselle rakkaudelle. Moni ei koe koskaan sellaista vuosisadan rakkaustarinaa, mutta toisen kanssa voi silti olla hyvä ja läheinen suhde, johon on sitouduttu. Jos ei ole sitouduttu ja koko ajan salaa kuitenkin etsitään jotain parempaa, niin silloin siitä olisi kyllä reilua kertoa kumppanille tilanteesta.

Minusta se vähän riippuu. Jos tietää, että kumppani tuntee sellaista elämää suurempaa rakkautta ja haluaa sen olevan molemminpuolista, on ehkä reilua kertoa ettei se ole.

Luuletko tulevasi onnelliseksi tuolla tavalla? Etsi sellainen, jota todella rakastat

Vierailija kirjoitti:

Voiko elämän rakkaus olla sellainen, jota ei saanut? Eli se toinen ei ollut kiinnostunut? 

Muitakin syitä on. Vaikka olisi ollut kuinka molemminpuolista kiinnostusta ja vuodien yhdessäoloa

Että kannattaako? Riippuu tietysti siitä, mihin pyrit. Onko tarkoitus pitää kumppani tyytyväisenä vai antaa hänelle täysin totuudenmukainen kuva tilanteesta.