Lue keskustelun säännöt.
Jos ei koskaan saanut sitä elämänsä rakkautta, niin kannattaako sitä kertoa nykyiselle naisystävälle? Että hän on "kakkonen"
02.04.2024 |
Yksinkään ei ole hyvä koko elämää olla, joten pakko on ollut joku kelpuuttaa kumppaniksi kun en rakkaudeltani saanut vastakaikua.
Minua hieman vaivaa se että en ole ollut täysin rehellinen nykyiselle.
Mitä kannattaa sanoa?
Kommentit (83)
Minun elämäni rakkaus nykyään:
Iso maha , kalju..jahtaa nuoria naisia.
En kelvannut
2 vaihtoehto nykyään:
six pack , tuuheat hiukset..en malta pitää näppejä erossa..
35 vuotta sitten minut torjuttiin..
Taitaa nykyinen tietää..mitä välii!!!
Terkkui Jyväskylään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sä pokkana ajattelet, että olet naisesi THE ykkösvalinta? :DDDDDDDD
Jotenkin outo ajatus minulle. Jokainen jonka kanssa olen ollut on ollut sen hetken ykkönen, ja jollei tunnu ykköseltä, menen omia menojani unohtaen hänet.
Vierailija kirjoitti:
Miehille toi on hyvä ratkaisu. Naisen ei kannata herkempänä oliona ottaa ketään ihan kiva tyyppiä.
Moni nainen tekee noin, ei pitäisi tulla yllätyksenä. Varsin naiivia kuvitella että naiset huolii vain tosirakkauksia suhteeseen, silloin suhteita olisi vieläkin vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että kyseessä oli elämäsi rakkaus jos et koskaan saanut häntä? Taidat elää jossain harhoissasi.
Ehkä se elämäsi rakkaus LIHOAA parissa vuodessa ja ottaa sinut..
Muista uhosi sitten..
Minun ensi rakkaus on kalju ja kaljamaha
Juu ei kelpaa..oon itse edelleen UPEA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko itse kuulla toiselta noin? Että olen tässä kanssasi parempaa odotellessa.
Aloitus oli täydellinen esimerkki tyytymisestä. Sitähän täälläkin aina jankataan että ei tyydytä hyvään vaan haetaan sitä täydellistä kumppania. Ja tässä on sitten tulos. En ikinä tyytyisi johonkin ihmiseen vain saadakseni parisuhteen, jos sitä "oikeaa" ei löydy, olen mielummin yksin.
Tämä on yksi pahin peloista teidän miesten kanssa. Te olette niin itsekkäitä. Te ette kykene olemaan yksin, joten mieluummin tyydytte ja roikotatte naisparkaa valheessa.
Se että et aidosti rakasta naistasi, näkyy kyllä. Voi olla että naisesi ei ole kokenut aitoa rakkautta, joten hän ei ymmärrä, milllaista se on. Kun mies rakastaa, hän tekee kaiken naisensa eteen. Kun ikää kertyy, mies vain rakastaa enemmän, hän kunnioittaa naistaan. Jos nainen sairastaa, mies jää.
Sitten te miehet, jotka ette ole käsitelleet traumojanne tai kasvaneet emonationaalisesti... Te valehtelette jopa ehkä itsellenne, mutta valheilla on tapana paljastua. Kenties petät siinä vaiheessa, kun se rakkaus tulee vastaan. Sitten oikeutat tekosi koska "tunteille ei voi mitään". Kenties olet suhteessa loppuelämäsi, koska odotat koko ajan parempaa mutta sitä parempaa ei tule vastaan.
Mutta et ikinä kohtele naista ja arvosta häntä niinkuin hän ansaitsisi. Käytät häntä vain, koska et osaa olla yksin. Haluat kenties seuraa, fyysistä läheisyyttä, jonkun jakamaan taloutta, kehumaan sinua... Mietit vain mitä saat häneltä. Hänen onnensa ei sinua kiinnosta, ainakaan niin että itse tekisit sen eteen jotain täysin pyyteettömästi. Hukkaat oman elämäsi sekä toisen elämän, pahimmillaan tulet satuttamaan todella montaa henkilöä jos lapsiakin sekaantuu touhuun mukaan.
Miehet, opetelkaa olemaan yksin. Niin me naiset teemme, joko olemme yksin, jos sitä ns oikeaa ei löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei siitä kertomisesta mitään hyötyä ole - päinvastoin!
Minä en ole suuren rakkauteni kanssa yhdessä mutta parisuhteessa olen ollut jo 28v. Ja rakastan vilpittömästi miestäni. Eri tavalla mutta en yhtään vähempää. En voisi ikinä loukata miestäni kertomalla hänelle, olen ollut hyvä vaimo nämä vuodet jakautuneista tunteistani huolimatta.
Ja ennenkuin kukaan tulee naureskelemaan "kuvittelet vaan ja haikailet mennyttä" voin kertoa että olen yhä ystävä tuon suuren rakkauden kanssa vuosikymmenten jälkeenkin. Ja vieläkin, joka viikko hänkin kertoo mitä tuntee minua kohtaan ja suree yhteistä elämää joka menetettiin. Vaikka hänelläkin on ollut hyvä parisuhde jo lähes 30v. Ne tunteet on yhä yhtä vahvat kuin silloin 30v sitten kun tiemme erosivat.
Eipä tulisi mulle mieleeni tuulettaa moisia haaveita puolisolleni, vaikka se onkin totuus - en saanut sitä jonka halusin, mutta tämän sain ja olemme olleet yksissä jo 30 vuotta.
En tiedä sitäkään, miksi se haaveilemani kumppani on pysynyt sinkkuna. Minä en hänelle kelvannut, mut ei näköjään kukaan muukaan. Ehkä niin oli kuitenkin paras?
Mutta kerro sinä vaan, niin hän jättää sinut pettyneenä, saat kiehua omissa liemissäsi lopun ikääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi lukemattomista tavoista, joilla ääliöt pilaavat elämänsä.
Parikymppisenä seurustelin nuorukaisen kanssa ja jotenkin siinä jutustellessa kaveri sanoi, että pitää tyytyä siihen mitä saa. Se oli siinä sitten se suhde! Loukkasi todella. Löysin sitten oikean helmen mieheksi, nyt oltu jo 42 v aviossa😍
Joten ole rehellinen ja näet mitä tapahtuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että kyseessä oli elämäsi rakkaus jos et koskaan saanut häntä? Taidat elää jossain harhoissasi.
Miehet ihastuvat naisen ulkonäköön ja sitten kuvittelevat ja rakentavat outoja pilvilinnoja ja mielikuvia sen naisen ympärille, tuntematta koko naista. Tästä on henkilökohtaista kokemusta monta kertaa. Kuvittelevat tosissaan että joku tuntematon on heille elämän rakkaus.
Sama tasantarkkaan myös toisinpäin. Ala-asteella olin tyttöjen suosiossa kunnes sain pullonpohjalasit. Hiljaista oli sen jälkeen. Teininä säästin rahaa ja hommasin piilolasit ja kas kummaa suosiota riitti jälleen. Kaljuunnuin melko nuorena ja sen jälkeen onkin ollut naisrintamalla todella hiljaista. Tosin eräs on seisonut rinnallani melkein 40 vuotta. Oikeastaan on aika nastaa olla ruma keski-ikäinen johon kukaan ei kiinnitä mitään huomiota. Ajat jolloin päivittäin mietti miltä näyttää/kelpaanko ovat kaukana takana.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tulisi mulle mieleeni tuulettaa moisia haaveita puolisolleni, vaikka se onkin totuus - en saanut sitä jonka halusin, mutta tämän sain ja olemme olleet yksissä jo 30 vuotta.
En tiedä sitäkään, miksi se haaveilemani kumppani on pysynyt sinkkuna. Minä en hänelle kelvannut, mut ei näköjään kukaan muukaan. Ehkä niin oli kuitenkin paras?
Mutta kerro sinä vaan, niin hän jättää sinut pettyneenä, saat kiehua omissa liemissäsi lopun ikääsi.
Juu, en saanut minäkään oikeastaan ketään jota halusin, mutta tietäen etten olisi heitä saanut kuitenkaan, halusin niitä ketkä sain. Kai normaali ihminen osaa päästää haaveista irti, jos jonkun kanssa natsaa hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti nämä ykköset on vaan fantasiaa.
No minun miehellä hänen ykkönen on edesmennyt. Tiesin jo yhteen mennessä että olen ikuinen kakkonen kun hänen ns ainoa oikea oli jo silloin kuollut. Hän rakastuikin minuun vain siksi koska muistutin edellistä. Kaikki nämä miehen omasta suusta.
Mutta mitä haittaa on olla "kakkonen" ? Aina on olemassa kauniimpi, parempi, fiksumpi jossain. Minä rakastan miestäni ja hän minua vaikka en olekaan se hänen ensimmäinen vaihtoehtonsa.
Voiko elämän rakkaus olla sellainen, jota ei saanut? Eli se toinen ei ollut kiinnostunut?
Minun mieheni alkoi luennoida vähän häiden jälkeen siitä, että hän ansaitsee parempaa ja tasokkaampaa kuin minut. Miksi meni edes naimisiin sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotko, että elämässäsi voi olla vain yksi oikea rakkaus? Vain yksi ihminen on sopiva sinulle kaikista maailman ihmisistä? Mielestäni elämäsi rakkaus rakastaa myös sinua, joten jos et saanut vastakaikua ei hän voinut olla elämäsi rakkaus. Olet itsekäs, jos et kerro nykyiselle kumppanillesi tunteistasi. Hän ansaitsee myös olla jonkun kanssa, joka rakastaa häntä oikeasti.
Tämä "rakkaus" on itse asiassa aika uusi keksintö. Vanhaan hyvään aikaan avioliitot olivat taloudellisia diilejä. Vaimo sai varakkaan maanviljelijän ja mies hyvän työihmisen. Ei silloin hölisty mistään "rakkaudesta" eikä moiseen ollut aikaakaan. Töitä piti teherä niska limassa ja sukua jatkaa makuuhuoneessa.
Ei se niin mennyt, että ilman omaisuutta oleva nainen olisi nainut varakkaan miehen. Avioliitot olivat sukujen liittoja, joissa kaksi omaisuutta yhdistettiin ja kahden suvun yhteiset intressit merkitsivät eniten liittoa solmittaessa. Toisin sanoen, morsiamen omaisuus merkitsi myös ja ilman sitä ei liittoa syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Voiko elämän rakkaus olla sellainen, jota ei saanut? Eli se toinen ei ollut kiinnostunut?
Mielestäni ei. Ei voida edes puhua mistään rakkaudesta jos mitään suhdetta ei ole ikinä ollut. Se on mahdollista että jos on erottu eikä toinen olisi halunnut, hän kokee sen ihmisen olevan edelleen elämänsä rakkaus.
Varaudu siihen että vastauksena kuulet olevasi neljäs tai viides vaihtoehto, etkä välttämättä edes suunnitelmissa se pysyvä loppuelämän vaihtoehto puolisoksi. Mitäpä veikkaat, tuntuuko kivalta?