Te, joilla oma äiti ollut aikoinaan pitkään kotiäitinä, ja sitten kaikkien lasten ollessa jo yli 10v mennyt töihin,

Vierailija kirjoitti:

Äitini teki töitä kotona. Toimi perhepäivähoitajana. Se oli melko tavallista siihen aikaan. Oli mukavaa kun äiti oli kotona koulun jälkeen. Sai ruokaa ja puhtaat vaatteet. Kavereita sai tuoda kotiin mukaan.

myöhemmin kun olin jo lukiolainen äiti meni kouluavustajaksi. Ajoi ajokortin. Oli mukavaa kun hänellä oli omaa työtä ja rahaa ja sekin oli hyvä. 

Eikö yli kymmenvuotias osaa vaihtaa jo itse puhtaat vaatteet ilman äitiä?

Mun åiti ri mennyt töihin, koskei enää kotiäitivuosien jälkeen päässyt. Äiti alkoi siis opiskella. Siitä seurasi neljä vuotta LISÄÄ köyhyyttä.

Ja omat ajatukset tästä oli jo silloin yläkouluiässä, että omasta ammatillisesta pätevyydestä on pidettävä huolta aina, hinnalla millä hyvänsä, koko perheen edun vuoksi. Eivätkä ne ole sen jälkeen muuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes! Vihdoinkin saan olla edes joskus yksin kotona ja on ns normaali perhe.

Niin varmaan. Onko sulla kaunaa vai mitä?

Oon eri, mutta kyllä mäkin muistan, että se oli kouluikäisenä häpeä, että äiti oli kotona. Oli se ihan vakiojuttu, että kyseltiin mitä kenenkin vanhempi teki ja se, ettei ollut työelämässä, oli ihmettelyn aihe.

Sulla on huonot vanhemmat kun tuollaista opettivat häpeämään vai oletko vaan tyhmä?

Kuulostaa siltä, että sinä tässä se olet tyhmä. Miksi vanhemmat olisivat moista opettaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes! Vihdoinkin saan olla edes joskus yksin kotona ja on ns normaali perhe.

Niin varmaan. Onko sulla kaunaa vai mitä?

Oon eri, mutta kyllä mäkin muistan, että se oli kouluikäisenä häpeä, että äiti oli kotona. Oli se ihan vakiojuttu, että kyseltiin mitä kenenkin vanhempi teki ja se, ettei ollut työelämässä, oli ihmettelyn aihe.

Sulla on huonot vanhemmat kun tuollaista opettivat häpeämään vai oletko vaan tyhmä?

Mulla ainakaan ei opettaneet, päinvastoin äiti piti itseään parempana äitinä sen vuoksi. Kyllä se häpeä sieltä kavereiden kautta tuli, he näkivät asian eri silmin kuin omat vanhempana. Ja koululaisenahan kaverien mielipiteet alkaa usein merkitä enemmän kuin omien vanhempien. -vielä eri, myös hävennyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes! Vihdoinkin saan olla edes joskus yksin kotona ja on ns normaali perhe.

Niin varmaan. Onko sulla kaunaa vai mitä?

Oon eri, mutta kyllä mäkin muistan, että se oli kouluikäisenä häpeä, että äiti oli kotona. Oli se ihan vakiojuttu, että kyseltiin mitä kenenkin vanhempi teki ja se, ettei ollut työelämässä, oli ihmettelyn aihe.

 

Kuka tällaista kysyy? Opettajat ehkä. Omalta lapseltani olen kysynyt, että mitä erään kaverinsa vanhemmat tekee työkseen, kun eivät ole koskaan kotona. "En tiedä."

Ehkä se ei vaan muista. Tai sitten todennäköisesti ne tekevät jotain sellaista, mitä lapsen on vaikea ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes! Vihdoinkin saan olla edes joskus yksin kotona ja on ns normaali perhe.

Niin varmaan. Onko sulla kaunaa vai mitä?

Oon eri, mutta kyllä mäkin muistan, että se oli kouluikäisenä häpeä, että äiti oli kotona. Oli se ihan vakiojuttu, että kyseltiin mitä kenenkin vanhempi teki ja se, ettei ollut työelämässä, oli ihmettelyn aihe.

 

Minä olen kotirouva ja sekin herättää ihmetystä. Lapsen kaverit kyllä tietää, että ei olla köyhiä. Enkä minä kotona päivystä kaikkea aikaa.

Ei meilläkään oltu köyhiä, perheemme oli keskiluokkainen. Juuri siksi kai kotirouvuus olikin outoa, kavereiden äidit kun olivat lääkäreitä, opettajia, johtajia ym

Ei tätä lapset siis ihmettele. Ei niitä kiinnosta. Yleisesti vaan huomaan, että jos asia tulee puheeksi, niin kummastusta herättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes! Vihdoinkin saan olla edes joskus yksin kotona ja on ns normaali perhe.

Niin varmaan. Onko sulla kaunaa vai mitä?

Oon eri, mutta kyllä mäkin muistan, että se oli kouluikäisenä häpeä, että äiti oli kotona. Oli se ihan vakiojuttu, että kyseltiin mitä kenenkin vanhempi teki ja se, ettei ollut työelämässä, oli ihmettelyn aihe.

 

Minä olen kotirouva ja sekin herättää ihmetystä. Lapsen kaverit kyllä tietää, että ei olla köyhiä. Enkä minä kotona päivystä kaikkea aikaa.

Kotirouvahan just onkin äiti, joka on vain kotona. Ja kuten edellinen sanoi, se herättää häpeää monissa lapsissa,

Etätyö on täysin työtä, ihan eri asia kuin kotivanhempana oleminen.

Äitini ei päässyt enää koskaan töihin. Yliopisto-opiskelut menivät hukkaan. On ollut koko ikänsä työttömänä. Nyt hänelle on tullut mt-ongelmia. Ei juuri poistu kotoa lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes! Vihdoinkin saan olla edes joskus yksin kotona ja on ns normaali perhe.

Niin varmaan. Onko sulla kaunaa vai mitä?

Oon eri, mutta kyllä mäkin muistan, että se oli kouluikäisenä häpeä, että äiti oli kotona. Oli se ihan vakiojuttu, että kyseltiin mitä kenenkin vanhempi teki ja se, ettei ollut työelämässä, oli ihmettelyn aihe.

 

Kuka tällaista kysyy? Opettajat ehkä. Omalta lapseltani olen kysynyt, että mitä erään kaverinsa vanhemmat tekee työkseen, kun eivät ole koskaan kotona. "En tiedä."

Multa koulukaverit kyselivät ja sanoivat ihan suoraan, että "äitisi on outo" ja kysyivät "miksi ei tee mitään".

 

No mutta ehkä hän oli outo. Minä olen niin varakas ettei tarvitse tehdä töitä. Siinä on lapsille esikuvaa, että hoitakaa koulut ja työt siihen malliin, että keski-iässä voitte ottaa rennosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes! Vihdoinkin saan olla edes joskus yksin kotona ja on ns normaali perhe.

Niin varmaan. Onko sulla kaunaa vai mitä?

Siis mitä? Ei rehellinen vastaus selvästikään miellyttänyt, kun on heti piikit pystyssä... Pelkäät, että omat lapsesikin nauttisivat myös siitä itsenäisyydestä, jonka saavat, kun et ole aina kotona pyörinässä?

Ei sen ihmeemmin kun en vaan usko sinun tietävän asiasta yhtään mitään. Kunhan kiusaat ja haukut toisten valintoja. Sulla on kaunaa syytä en vaan tiedä

Vierailija kirjoitti:

Äitini ei päässyt enää koskaan töihin. Yliopisto-opiskelut menivät hukkaan. On ollut koko ikänsä työttömänä. Nyt hänelle on tullut mt-ongelmia. Ei juuri poistu kotoa lainkaan.

Tämä juuri! Mä oon surullinen äitini puolesta, kun heitti elämänsä hukkaan siksi, kun ajatteli sen kotiäitinä olemisen olleen meidän parhaaksi. Ja sitten se olikin meille kouluikäisinä asia, jota häpesimme.

Olen myös tajunnut jälkeenpäin, että äiti oli omalla alallaan todella lahjakas ja olisi voinut päästä pitkälle. Jollain tasolla tunnen jopa syyllisyyttä hänen uransa pilaamisesta, vaikka järjellä tajuan, etten siitä mitenkään vastuussa ole, vaan yhdessä isäni kanssa tekivät tuon valinnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes! Vihdoinkin saan olla edes joskus yksin kotona ja on ns normaali perhe.

Niin varmaan. Onko sulla kaunaa vai mitä?

Oon eri, mutta kyllä mäkin muistan, että se oli kouluikäisenä häpeä, että äiti oli kotona. Oli se ihan vakiojuttu, että kyseltiin mitä kenenkin vanhempi teki ja se, ettei ollut työelämässä, oli ihmettelyn aihe.

 

Kuka tällaista kysyy? Opettajat ehkä. Omalta lapseltani olen kysynyt, että mitä erään kaverinsa vanhemmat tekee työkseen, kun eivät ole koskaan kotona. "En tiedä."

Multa koulukaverit kyselivät ja sanoivat ihan suoraan, että "äitisi on outo" ja kysyivät "miksi ei tee mitään".

 

Huonosti kasvatettuja kakaroita! Tottahan sinä heitä pieksit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes! Vihdoinkin saan olla edes joskus yksin kotona ja on ns normaali perhe.

Niin varmaan. Onko sulla kaunaa vai mitä?

Oon eri, mutta kyllä mäkin muistan, että se oli kouluikäisenä häpeä, että äiti oli kotona. Oli se ihan vakiojuttu, että kyseltiin mitä kenenkin vanhempi teki ja se, ettei ollut työelämässä, oli ihmettelyn aihe.

 

Kuka tällaista kysyy? Opettajat ehkä. Omalta lapseltani olen kysynyt, että mitä erään kaverinsa vanhemmat tekee työkseen, kun eivät ole koskaan kotona. "En tiedä."

Multa koulukaverit kyselivät ja sanoivat ihan suoraan, että "äitisi on outo" ja kysyivät "miksi ei

No, ehkä noissa mun piireissä varakkuutta ei arvosteta niin paljon, vaan sitä, että tehdään työtä, joka on sisällöllisesti merkityksellistä.

Olin helpottunut. Inhosin sitä, ettei ollut hetkenkään rauhaa. Äiti muutti isän takia tämän kotipitäjään ja jäi paitsi siitä urasta, mikä hänellä olisi saattanut olla isommissa kuvioissa. Älystä se ei ollut kiinni. Hän on yhä katkera asiasta ja sen takia käyttäytyy kuin me aikuiset lapset olisimme hänelle velkaa. Kadehdin naapuriperhettä, kun siellä äiti ja isä olivat kumpikin töissä ja me lapset saimme pyöriä keskenämme. 

 

Äiti on ollut ihan hyvä äiti, ei siinä mitään. Mutta kyllä minä sen päätin, että omien unelmieni eteen lapset eivät tule. Siksi olen yhdistänyt melko onnistuneesti äitiyden ja uran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes! Vihdoinkin saan olla edes joskus yksin kotona ja on ns normaali perhe.

Niin varmaan. Onko sulla kaunaa vai mitä?

Oon eri, mutta kyllä mäkin muistan, että se oli kouluikäisenä häpeä, että äiti oli kotona. Oli se ihan vakiojuttu, että kyseltiin mitä kenenkin vanhempi teki ja se, ettei ollut työelämässä, oli ihmettelyn aihe.

Sulla on huonot vanhemmat kun tuollaista opettivat häpeämään vai oletko vaan tyhmä?

 

Mulla ainakaan ei opettaneet, päinvastoin äiti piti itseään parempana äitinä sen vuoksi. Kyllä se häpeä sieltä kavereiden kautta tuli, he näkivät asian eri silmin kuin omat vanhempana. Ja koululaisenahan kaverien mielipiteet a

Jos vanhemmat hoitavat hommansa vain tyhmä lapsi voi hävetä. Mulla oli hyvät vanhemmat, jotka teki tavallaan ja tukivat meitä lapsia maailman hyökkäyksiltä. Elivät ja antoivat muidenkin elää. Opettivat käytännössä, että jokainen tekee niinkuin haluaa ja parhaaksi näkee. Se vaatii rohkeutta. Kiitos isä ja äiti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes! Vihdoinkin saan olla edes joskus yksin kotona ja on ns normaali perhe.

Niin varmaan. Onko sulla kaunaa vai mitä?

Oon eri, mutta kyllä mäkin muistan, että se oli kouluikäisenä häpeä, että äiti oli kotona. Oli se ihan vakiojuttu, että kyseltiin mitä kenenkin vanhempi teki ja se, ettei ollut työelämässä, oli ihmettelyn aihe.

Sulla on huonot vanhemmat kun tuollaista opettivat häpeämään vai oletko vaan tyhmä?

 

Mulla ainakaan ei opettaneet, päinvastoin äiti piti itseään parempana äitinä sen vuoksi. Kyllä se häpeä sieltä kavereiden kautta tuli, he näkivät asian eri silmin kuin omat v

Höpsistä. Kyllä mä nyt aikuisena arvostan vanhempiani monessakin asiassa. Sain elää turvallisen ja hyvän lapsuuden. Eikä tuosta häpeästä sen syvenpää traumaa jäänyt. Aikuisuuteen toki kuuluu se, että kasvaa osin ulos omien vanhempien arvomaailmasta ja mulla siihen liittyy se, että hyväksyn äitini valinnan hänen valintanaan, mutta itse en halunnut valita samoin. Äiti oli todella fiksi, älykäs ja monessa lahjakas nainen ja meni tavallaan hukkaan, kun oli vain kotona ne uran kannalta tärkeimmät vuodet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes! Vihdoinkin saan olla edes joskus yksin kotona ja on ns normaali perhe.

Niin varmaan. Onko sulla kaunaa vai mitä?

Oon eri, mutta kyllä mäkin muistan, että se oli kouluikäisenä häpeä, että äiti oli kotona. Oli se ihan vakiojuttu, että kyseltiin mitä kenenkin vanhempi teki ja se, ettei ollut työelämässä, oli ihmettelyn aihe.

 

Minä olen kotirouva ja sekin herättää ihmetystä. Lapsen kaverit kyllä tietää, että ei olla köyhiä. Enkä minä kotona päivystä kaikkea aikaa.

Kotirouvahan just onkin äiti, joka on vain kotona. Ja kuten edellinen sanoi, se herättää häpeää monissa lapsissa, kun tulee puheeksi tavalla tai toisella vanhempien

Kotirouva tarkoittaa naimisissa olevaa naista, joka on kotona. Ei siihen mitään äitiyden oletusta liity. Saattaa olla äiti, saattaa olla olematta.

Te, jotka olette hävenneet äitinne kotonaoloa, millaiset välit teillä on vanhempiinne nyt aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jes! Vihdoinkin saan olla edes joskus yksin kotona ja on ns normaali perhe.

Niin varmaan. Onko sulla kaunaa vai mitä?

Oon eri, mutta kyllä mäkin muistan, että se oli kouluikäisenä häpeä, että äiti oli kotona. Oli se ihan vakiojuttu, että kyseltiin mitä kenenkin vanhempi teki ja se, ettei ollut työelämässä, oli ihmettelyn aihe.

 

Minä olen kotirouva ja sekin herättää ihmetystä. Lapsen kaverit kyllä tietää, että ei olla köyhiä. Enkä minä kotona päivystä kaikkea aikaa.

Kotirouvahan just onkin äiti, joka on vain kotona. Ja kuten edellinen sanoi, se herättää häpeää monissa lapsissa,

Kotirouva on naimisssa olevan nainen, joka on kotona ja jota mies elättää. Esim. pääomatuloilla elelevä palkkatyötä tekemätön rouva ei ole kotirouva.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka olette hävenneet äitinne kotonaoloa, millaiset välit teillä on vanhempiinne nyt aikuisena?

Aivan hyvät ja läheiset. Lapsuus oli muilta osin aivan hyvä. En toki jaa vanhempieni arvoja esim. kotiäitiyden arvoon liittyen, mutta sitä koskevat angstit jäi teini-ikään. Sekä vanhempani että minä ollaan aikuisia ihmisiä, jotka hyväksyy sen, että jokainen tekee omat valintansa.