Te, joilla oma äiti ollut aikoinaan pitkään kotiäitinä, ja sitten kaikkien lasten ollessa jo yli 10v mennyt töihin,

Minulla on vain lämpimiä muistoja siltä ajalta kun äitini oli kotiäitinä. Olin lapsi 60- ja 70- luvuilla ja silloin keskiluokkaisissa perheissä kotiäitiys ei ollut mitenkään harvinaista. Kun olin n 12, äitini meni takaisin töihin, aluksi osa-aikaisesti. Hän oli sairaanhoitaja.

Minusta oli ihanaa kun äiti oli kotona kun tulin koulusta. Välipala odotti minua ja myös kaverini olivat tervetulleita. Olin jo sen verran vanha kun äiti meni takaisin töihin, että se oli hyvä ratkaisu.

Eli turvallisen ja rakastavan lapsuuden.

Tuliko äitinne työhönmeno teille jonkinlaisena yllätyksenä? Olitteko ajatelleet, että kun hän on ollut koko siihenastisen elämänne kotona, niin on kotona "aina"?

Silloin olin helpottunut, nyt surullinen äidin puolesta. Hänestä olisi tullut ehkä hieno tutkija, mutta hän uhrasi uransa. Hän on ollut aika kärkäs suuntaani, etten tee samaa virhettä. Kun sain lapseni, hän täräytti yllättävän suoraan mielipiteensä asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini teki töitä kotona. Toimi perhepäivähoitajana. Se oli melko tavallista siihen aikaan. Oli mukavaa kun äiti oli kotona koulun jälkeen. Sai ruokaa ja puhtaat vaatteet. Kavereita sai tuoda kotiin mukaan.

 

Oli mullakin äiti pph mutta otin kyllä kouluiässä ihan itse puhtaat vaatteet vaatekaapista 😀

Ja jos menin kaverin luo jolla ei ollut vanhempia kotona, niin kyllä sielläkin välipalaa silti sai. 

Minuakin hävetti se että äiti oli vain kotona. Kavereiden äidit olivat opettajia, sairaanhoitajia, pankkivirkaiijoita jne. Minua hävetti sanoa ettei äitini tee mitään työkseen. 

Vierailija kirjoitti:

Tuliko äitinne työhönmeno teille jonkinlaisena yllätyksenä? Olitteko ajatelleet, että kun hän on ollut koko siihenastisen elämänne kotona, niin on kotona "aina"?

Olin odottanut jo pitkään että äitini menisi töihin. Oli iso helpotus. Rahaakin oli sen jälkeen riittävästi, aiemmin oli niukkaa. 

Ymmärsin täysin, miksi lähti töihin, mutta toivoin, että lopettaisi työt. Miksikö? Siksi, että erityissisarukseni "kosti" muutoksen käyttäytymällä huonommin kuin koskaan aiemmin. Lopulta toiveeni voi kai sanoa toteutuneen, kun sisarukseni pahenemistaan paheneva käytös, työ ja muut stressitekijät kuormittivat äitini siihen pisteeseen, että synnynnäinen fyysinen vika tuli esiin ja vei lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että moni erityislapsi on jo itsessään yksi työ, mutta ymmärrän hyvin, miksi vanhemmat haluavat töihin. Siihen on syynsä, miksi en ollut kotona kuin aivan pakolliset. Jos en ollut kavereilla tai harrastuksissa, olin ulkona säästä riippumatta. 

Mielenkiintoinen keskustelu! Moni puhui urasta ja rahasta ja kuinka jälkikäteen ollaan katkeria. Oli niukkaa ja oli häpeää ja kaikelle löytyy syynsä ja ratkaisunsa: töihin vaan uraa, rahaa ja mainetta hakemaan. Miksi kukaan ei puhu siitä oikeasta syystä? Suomi on aina ollut pas ka maa, jossa on aivan sairaalloinen verotus niin, ettei perheet tule toimeen. Jälkikäteen vaan rutistaan ja haukutaan aivan väärää puuta. Suomen pilasi ja tuhosi sosialismi. Se on syyllinen. Ei kotiäitiys. Siis ju maliste ootteko kaikki ihan aivopestyjä kommarilampaita? Ainoa syy työnteolle on toimeentulo. Vain rikkailla on varaa puhua kaikenlaisista haaveammateista ja upeista työurista.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu! Moni puhui urasta ja rahasta ja kuinka jälkikäteen ollaan katkeria. Oli niukkaa ja oli häpeää ja kaikelle löytyy syynsä ja ratkaisunsa: töihin vaan uraa, rahaa ja mainetta hakemaan. Miksi kukaan ei puhu siitä oikeasta syystä? Suomi on aina ollut pas ka maa, jossa on aivan sairaalloinen verotus niin, ettei perheet tule toimeen. Jälkikäteen vaan rutistaan ja haukutaan aivan väärää puuta. Suomen pilasi ja tuhosi sosialismi. Se on syyllinen. Ei kotiäitiys. Siis ju maliste ootteko kaikki ihan aivopestyjä kommarilampaita? Ainoa syy työnteolle on toimeentulo. Vain rikkailla on varaa puhua kaikenlaisista haaveammateista ja upeista työurista.

Näin!