Olen surullinen. Erottiin miehen kanssa...
Vaikka viimeiset kuukaudet yhdessä olikin pelkkää riitelyä, niin ensimmäinen yö ilman miestä oli vaikea. Oltiin 22v yhdessä. Lapsetkin ovat jo kohta aikuisia, nuorimmainen 16v. Pahalta tuntui heille kertoa ja lasten suru kohdata. Hirveä pääsiäinen...
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
no niin minäkin erosin vaimostani ja elämä jatkuu, mutta enää ei kuulu nalkutusta ja on ihanan hiljaista
Miten sun lapset suhtautui? Ovatko jatkossa vuoroviikoin vai annatko äidin nähdä niitä ollenkaan?
Ihan luonnollista että surettaa. Iso muutoshan tuo on, pitkän aja jälkeen. Mutta kyllä se siitä vielä hyväksi kääntyy, lastenkin kohdalla. Ratkaisunne on varmasti ollut perusteltu. Voimia tulevaan ja uutta kohti kunhan pahin suru helpottaa.
Toisaalta uusi alku voi tehdä sinulle ihan hyvää, jos viime viikot ovat kuluneet vain riitelyyn. Ette ole voineet hyvin. Elämä voittaa ihan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan luonnollista että surettaa. Iso muutoshan tuo on, pitkän aja jälkeen. Mutta kyllä se siitä vielä hyväksi kääntyy, lastenkin kohdalla. Ratkaisunne on varmasti ollut perusteltu. Voimia tulevaan ja uutta kohti kunhan pahin suru helpottaa.
Toivottavasti näin. Eilen oli hyvin hiljainen poika ja karkasi kavereille sanaakaan sanomatta. Ei ole vastannut mun viesteihin. Tytär otti paremmin, mutta toisaalta asuu omassa kodissaan jo, joten ehkä tämä ei häneen enää niin paljon vaikuta loppujen lopuksi. Surullinen olo eikä vähiten lasten vuoksi. Ap
Oman lapsuuteni paras päivä oli se kun isä muutti pois joten ero ei ole lapsille suinkaan aina huono juttu
No ite kai päätit erota niin mitä siitä itket?
Ensin se tuntuu aivan kauhealta. Siinä tunteessa saa vaikka rypemällä rypeä ja itkeä huutoitkua jos itkettää, jos vain on mahdollisuus. Se tekee oikeasti hyvää ja auttaa purkamaan pahaa oloa vähemmäksi. Toivottavasti sinulla on joku ystävä jonka kanssa voit asiasta myös jutella. Ystävät ja läheiset muistuttavat olemassaolollaan meille, keitä me olemme. Halauksia sinulle.
No jaa, vanhemmat erosivat kun olin 17. En surrut asiaa, vaan oli hyvä että erosivat. Vitutti se nihkeä ilmapiiri kotona.
Nyt vaan suklaata ja illalla korkkarit kattoon. Tsemppiä!
Lapsilla on omat kaverit ja menot. Ja eihän kumpikaan vanhemmista kuitenkaan kuollut eli elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
No jaa, vanhemmat erosivat kun olin 17. En surrut asiaa, vaan oli hyvä että erosivat. Vitutti se nihkeä ilmapiiri kotona.
Sama kokemus, olin 16. Ihana rauha laskeutui kotiin sen jälkeen.
Tsemppiä ap!
Ja mitä lapsiin tulee: monen lapsen vanhemmat eroavat tai ovat eronneet. Silti näistäkin lapsista on kasvanut ihan kunnon ihmisiä. Aluksi se voi järkyttää, mutta jo parin päivän päästä lastenkin olo on paljon parempi. Sanoit, että toisella on jo oma koti ja toinen tukeutui kavereihin. He selviävät kyllä. Keskity sinä nyt vain toipumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on omat kaverit ja menot. Ja eihän kumpikaan vanhemmista kuitenkaan kuollut eli elämä jatkuu.
Näinpä. Ja muutos on aina järkytys, vaikka se olisikin todellisuudessa parempaan päin. Tuttu helvetti on äkkiseltään aina tuntematonta taivasta turvallisemman ja paremman tuntoinen vaihtoehto.
Kiitos. Tuntuu vaan niin pahalta nyt. Yksinäiseltä. Epäonnistuneelta. Huonolta ihmiseltä. Huonolta äidiltä. Itkettää ja tekee mieli huutaa. Väsyttää mutta en voi nukkua. Huolettaa onko poika mennyt kotiin vai missä hän on. Huolettaa miten mies voi. Mitä sitä itselleen voi, kun on tällainen ikuinen murehtija. Ap
Eron läpikäynti on rankkaa. Voimia ja jaksamista siihen. Muistan omalta kohdaltani vain ajatelleen että puolen vuoden päästä on helpompi olla. Mun ensimmäinen tavoite selvitä sinne asti.
Meilläkin oli perushyvä liitto ja elettiin siinä tavasta sekä lasten takia pitkään (yli 20 vuoden parisuhde). En ole eroa katunut. Erosta on pari vuotta ja sinkku olen.
N47
Jos riitelee paljon niin ette sovi enää yhteen. Parempi vaan erota ja jatkaa elämää. Mies ja nainen ei osaa keskustella rakentavasti asioista ja sitten tulee riitelyä koska jompikumpi ei ymmärrä toista.
Kannattaa sanoa lapsille että muutoksesta ja sen aiheuttamista kaikista tunteista on lupa puhua. Vaikkeivät ehkä puhukaan, niin silti on tärkeää, että heidän mahdolliset vaikeat tunteetkin halutaan nähdä ja ne sallitaan.
Kertoa lapsille että he eivät ole eron syynä.
Yksi lapsistani oli kelaillut että hänen takia erottiin. Oli 14v silloin. Ei todellakaan ollut hänen syy. Aikuiset päättivät omista syistään kuten siksi minkä olit huomannutkin että riitaa tulee helposti, on kaikille paras riidaton koti.
Meillä myös yli 20v avioliitto. Minä tein päätöksen erosta ja huutoitkin ennen päätöstä. Päätöksen jälkeen olin rauhallinen ja jämäkkä mitä pitää tehdä. Kun omissa kodeissa, surin salaa muutamia kuukausia. Suurin erotuska tuli tehtyä etukäteen.
Soita miehelle ja kysy pojasta. Saat sen asian suhteen mielenrauhan. Mies pärjää.
Et ole epäonnistunut tai huono ihminen.
Tämä päivä on vaikein, mutta huomenna on jo vähän helpompi. Usko pois.
no niin minäkin erosin vaimostani ja elämä jatkuu, mutta enää ei kuulu nalkutusta ja on ihanan hiljaista