Lue keskustelun säännöt.
Perhearki teinien kanssa vie kaikki voimat
29.03.2024 |
Kahden teinin kanssa on ollut välillä niin raskasta, että meinaa järki lähteä.
Pitkä parisuhde rakoilee, rahat piukassa ja töitäkin tässä samalla väännetään koko ajan.
Kiva olisi kuulla jo aikuisten lasten vanhimmilta, että tämä on vaihe vaan ja joskus helpottaa.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään syyllistäviä vastauksia en todellakaan kaipaa tähän ketjuun, vertaistukea vaan.
Mä en usko, että kukaan kokee lasten kasvatusta helppona joka vaiheessa, meille tämä teini-ikä on ollut pahin.
Pikkulapsiaikaa muistelen lämmöllä nyt. Ap
Mulla on kolme teiniä, ja elämä on helppoa kuin mikä. Jos olet sitä mieltä, että kasvatus ei ole kenellekään helppoa joka vaiheessa, niin sittenhän me todetaan, että esim minä olen tehnyt sen työn pikkulapsivaiheessa, ja minulla se työ on jo tehtynä. Sinulla on kasvatustyö vielä tekemättä, ja sinulla on nyt se työvaihe elämässä.
Olen sitä mieltä, että se kannattaa kyllä tehdä, ja että nyt sinulla on viimeinen hetki tehdä se. Jos nyt luistat hommasta, niin lapsillasi on luvassa tulevaisuus mielenterveysongelmien kanssa.
Tämän paremmin ei asiaa voi kiteyttää. Asia on juuri näin. Kun kasvatustyö on hoidettu jo sieltä uhmaiästä asti, niin ei tarvitse peruskäytöstavoista vääntää enää myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy oikeasti ihmetellä näitä ketjun äitejä. Että joku tulee purkamaan huonoa oloaan ja toiset kertomaan miten täydellisiä äitejä ovat. Hävetkää itteenne oikeasti.
Tsemppiä kaikille perheellisille!
No se vanhemmuus kun kasvattaa ihmistä niin paljon, kuten tästäkin ketjusta huomataan. 🤣🤣🤣
Voihan ne lapset antaa adoptioon. Suomessa on pitkät jonot halukkaita vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy oikeasti ihmetellä näitä ketjun äitejä. Että joku tulee purkamaan huonoa oloaan ja toiset kertomaan miten täydellisiä äitejä ovat. Hävetkää itteenne oikeasti.
Tsemppiä kaikille perheellisille!
No se vanhemmuus kun kasvattaa ihmistä niin paljon, kuten tästäkin ketjusta huomataan. 🤣🤣🤣
Just näin! Vanhemmuus kasvattaa ihmistä erityisellä tavalla, jota lapsettomat eivät voi koskaan kokea. Kylläpä taas harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana erityiskoulussa. Oppilaani ovat juurikin niitä hirveitä teinejä.. Se murrosikä tuntuu alkavan yhdessä yössä! KAikkea on koettu noiden nuorten kanssa.
MuttA! Omien teinien kanssa en vaan jaksanut. En. ENkä mieheni joka oli ärysttävä poissaoleva kiva-isä. Arvatkaapa mitä tein? Hain masennuslääkkeet. Vaikutus kun allkoi, alkoi myös meidän perheessä rauhan vuodet. En enää huutanut enkä valittanut- olin rauhallinen järkevä rakastava, joskin vaatelias äiti. Teinit alkoi tykkäämään perhe-elämästä ja minä aloin rakastaa heitä aivan uudella tavalla. AIvan odotin kun he tulevat koulusta kotiin että saan katsella ja ehkä salaa vähän halata. Nuorimmainen nelikosta on nyt tulossa murrosikään. kunhan saan hänet hoidettua alta pois niin sitten saatan lopettaa masennuslääkkeetkin. Ahdistukseen ne kai määrättiin. Suosittelen kaikille!
Ja neljä lasta piti hankkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan ne lapset antaa adoptioon. Suomessa on pitkät jonot halukkaita vanhempia.
Tuskin noita kukaan haluaa.
Minusta tuntuu että hoidat teinejäsi edelleen kuin pikkulapsia. Elät heidän elämäänsä ja menet mukaan heidän draamaan ja vaatimuksiin. Hommaat heille mitä he haluavat etkä pidä kiinni omista rajoistasi. Syyllistyt heidän sanomisista jolloin vain uppoat syvemmälle. Lopeta teiniesi palveleminen ja työnnä vähitellen heille vastuu koulusta, tunteistaan ja kaverisuhteistaan. Voit tukea mutta elä ala kantamaan näitä asioita heidän puolestaan. Älä myöskään nipota turhista vaan valitse tarkkaan mistä alat taistelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kuopus oli huomattavasti sisaruksiaan haastavampi myös pienenä, mutta varsinkin teini-iässä. Tarvitsi paljon apua koulujutuissa jo ala-asteella ja varsinkin sitten korona-ajan etäyläkoulussa. Työpäivän jälkeen mua odotti monta vuotta normaalien kotihommien lisäksi parin tunnin läksysessio. Oli rankkaa, mutta toisaalta tulipahan vietettyä paljon aikaa yhdessä. Nyt saan nauttia, kun hän edelleen mielellään viettää aikaa ja tekee asioita kanssani, vaikka onkin jo täysi-ikäinen.
Sulla sentään on puoliso jakamassa taakkaa. Sopikaa yhdessä työnjaosta, ettei kumpikaan kuormitu liikaa. Muutaman vuoden kuluttua tuo vaihe on ohi, ja teillä on taas aikaa omille menoille ja harrastuksille.
Tälleen lapsettomana vähän hymyilyttää, kun täälläkin on monta keskustelua, joissa valitellaan vauva/pikkulapsiajan rankkuutta. "Kyllä se helpottaa viimeistään kun lapsi menee kouluun", lohdutetaan.
Tässä Ap:n tilityksessä taas näemme kuinka paljon helpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne helpottaa kyllä. Tosin meillä se on nykyään sitä, että aikuisia lapsia näkee 1-2 kertaa vuodessa, joten siihen kannattaa henkisesti varautua.
Jos minun "normaalin rajoissa" oleva yläasteikäinen nuori tarvitsisi vielä apua läksyissä muissa aineissa kuin matematiikassa niin olisin kyllä aika huolissani siitä että onko hänellä jokin oppimishäiriö. Tietysti se on eri juttu jos vanhemmat ovat ala-asteelta alkaen opettaneet lapselle että läksyt eivät ole vain lapsen vaan yhteisiä ja ne tehdään yhdessä vanhemman kanssa heti jos ne tuntuvat vähänkin hankalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että hoidat teinejäsi edelleen kuin pikkulapsia. Elät heidän elämäänsä ja menet mukaan heidän draamaan ja vaatimuksiin. Hommaat heille mitä he haluavat etkä pidä kiinni omista rajoistasi. Syyllistyt heidän sanomisista jolloin vain uppoat syvemmälle. Lopeta teiniesi palveleminen ja työnnä vähitellen heille vastuu koulusta, tunteistaan ja kaverisuhteistaan. Voit tukea mutta elä ala kantamaan näitä asioita heidän puolestaan. Älä myöskään nipota turhista vaan valitse tarkkaan mistä alat taistelemaan.
Vähän samoilla linjoilla. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa, että ap on hoitanut leiviskänsä ihan hyvin, mutta uupuu, kun menee mukaan joka juttuun. On kiva, että teinit puhuvat asioistaan, kaikki eivät sitä todellakaan tee, mutta ei vanhemman tehtävä ole enää oikein puuttua vaikka jo 15-vuotiaan kaverisuhteisiin. Siis toki, jos on menossa "huonoille teille", mutta ei sellaiseen mitähän sekin tarkoitti kun sanoi näin ja näin... ne ovat nuoren omia asioita. Tai siis kyllähän minunkin 16-vuotiaani onneksi jotain puhuu kavereistaan, luokan ilmapiiristä tms., mutta ei se juttelu oikeastaan vaadi minulta mitään. Se on sellaista juttelua kuin jo aikuisen kanssa. Esikoiseni on Asperger ja hänen kouluasioitaan minun piti hoitaa yläkoulussa, siis vahtia mitä pitää tehdä milloin ja se oli tuskastuttavaa, koska omasta mielestäänhän poika olisi pärjännyt itse, mutta ei vaan käytännössä osannut aikatauluttaa. "Tavis-kuopus" on hoitanut kaiken itse. Enkä nyt suoraan sanoen jonkun peruskoulun jo käyneen ruutuaikoja kyttää. Kyllä se nuori itse tajuaa rajoittaa, jos on koulussa ihan töttöröö - jos siihen menee väliin urputtamaan, tajuaa vaan hitaammin. On tosi hienoa, että teillä on keskusteluyhteys, mutta ehkä sitä voisi käyttää jo aikuismaisempaankin jutteluun. Meillä esim. 16-v. on kiinnostunut monista yhteiskunnallisista asioista ja juttelemme niistä ihan vertaisina. Tsemppiä sinulle ap, minusta olet hyvä äiti :)
Jaa minä taas sanoisin että elämä helppoa ku lapset teinejä,paljon kivempaa arki kuin silloin kun oli uhmat päällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ainakaan ole vanhemmat koskaan auttaneet läksyjen teossa koululaisena tai teininä, eivätkä valvoneet läksyjen tekoa. Eivät vanhemmat jaksaneet työpäivän jälkeen alkaa mitään lasten läksyjä tekemään. Ja olen ihan normaali, maisterintutkinnon opiskellut aikuinen. Eikö ne läksyt pitäisi osata itse tehdä teini-iässä? Ellei sitten ole kyseessä joku oppimishäiriöinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhaan aikaan teinit ei per seilly. Jos yritti niin tuli selkään ja se loppui siihen. Mukisematta pestiin nyrkkipyykkiä, tiskattiin, kitkettiin kasvimaata, kerättiin pihamarjoja ja käytiin mettässä marjankeruussa. Isälleni en ole ikänään sanonut että ei. Äidille ehkä kiukuttelin muutaman kerran. N56
Lopputuloksena lapsettomaksi jäänyt ihminen, joka ei vaikuta tyytyväiseltä.
Joka miettii, että eihän isä ja äiti edes tunteneet minua oikeasti. Miten joku voi edes käyttäytyä niin omia lapsiaan kohtaan.
-ohis
Olen sosiaalialalla töissä. Tiedän kyllä varsin hyvin miltä huonosti kasvatetun ja hoidetun nuoren elämä näyttää. Eli oma kasvatustyö on todellakin tehty niin hyvin kuin kyetty.
Mun lapset eivät ole ilkeitä tai huonosti käyttäytyviä. En ole mielestäni missään kohtaa sanonut mitään sellaista.
Ja kouluasioita olen halunnut valvoa paljonkin, koska itselleni ei mitään tukea kotona lapsena annettu yhtään mihinkään. En ole uhri enkä marttyyri, mutta älyttömän väsynyt. Kuten jo aiemmin totesin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy oikeasti ihmetellä näitä ketjun äitejä. Että joku tulee purkamaan huonoa oloaan ja toiset kertomaan miten täydellisiä äitejä ovat. Hävetkää itteenne oikeasti.
Tsemppiä kaikille perheellisille!
No se vanhemmuus kun kasvattaa ihmistä niin paljon, kuten tästäkin ketjusta huomataan. 🤣🤣🤣
Riippuu näkökulmasta miten aloituksen tulkitsee. Itse en näe mitään järkeä vastata ap: lle että jaxuhali, koeta kestää, vaan tarjoamaan näkökulmia, joilla ongelmasta pääsisi pois. Kummallinen ajattelutapa, että jos vastaa jotain muuta kuin voivottelee aloittajan mukana, niin kyse olisikin siitä että vastaaja pitää itseään täydellisenä. Jos menet lääkäriin, niin haluatko se lääkäri voivottelee kanssasi vaivaasi, vai että hän yrittää etsiä ratkaisua vaivaasi?
Vertaistukea moni kaipaa ja ymmärrystä. Kuulluksi tulemista! Ei jatkuvaa neuvomista ja ratkaisua asioihin, joihin ei ole yhtä oikeaa neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy oikeasti ihmetellä näitä ketjun äitejä. Että joku tulee purkamaan huonoa oloaan ja toiset kertomaan miten täydellisiä äitejä ovat. Hävetkää itteenne oikeasti.
Tsemppiä kaikille perheellisille!
No se vanhemmuus kun kasvattaa ihmistä niin paljon, kuten tästäkin ketjusta huomataan. 🤣🤣🤣
Riippuu näkökulmasta miten aloituksen tulkitsee. Itse en näe mitään järkeä vastata ap: lle että jaxuhali, koeta kestää, vaan tarjoamaan näkökulmia, joilla ongelmasta pääsisi pois. Kummallinen ajattelutapa, että jos vastaa jotain muuta kuin voivottelee aloittajan mukana, niin kyse olisikin siitä että vastaaja pitää itseään täydellisenä. Jos menet lääkäriin, niin haluatko se lääkäri voivottelee kanssasi vaivaasi, vai että hän yrittää etsiä ratkaisua vaivaasi?
No jos menisit lääkäriin, niin et varmaan haluaisi kuulla miten hienosti lääkäri itse on hoitanut hommansa eikä hänellä ole vastaavaa haastetta kuin potilaalla.
Kyllä on muuten tarvinnut aika paljon auttaa kouluhommissa, kun koulussa niin levoton meno että ei saa kunnon opetusta...