Lue keskustelun säännöt.
Perhearki teinien kanssa vie kaikki voimat
29.03.2024 |
Kahden teinin kanssa on ollut välillä niin raskasta, että meinaa järki lähteä.
Pitkä parisuhde rakoilee, rahat piukassa ja töitäkin tässä samalla väännetään koko ajan.
Kiva olisi kuulla jo aikuisten lasten vanhimmilta, että tämä on vaihe vaan ja joskus helpottaa.
Kommentit (105)
No, miten lapsena kasvatit, ostitko joka ikisen karkkipussin, lelun, merkkivaattee, huippu puhelimen, mitä vaan älysivät pyytää!
Kun ja jos elää tavallista arkea, syödään yhdessä, jutellaan, ja elämä on ns "tylsää", sitä helpommalla pääsee kun lapset ovat teinejä.
Mä olin "ilkee mutsi et tajuu mitään" kun sanoin että soitan kavereitten mutseille "ai kaikki pääsee" juttuihin enkä päästänyt joka paikkaan! No ei ne liekassa eläneet mutta aika pitkä vaijeri oli.
Nyt on kaik ok, omillaan joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa kerrassaan omituinen ja syyllistävä vastaus aloitukseen. Taitaa olla jotain patoutunutta vihaa itseäsi kohtaan äitinä.
No sen vinkin jos voin antaa on, että älkää nyt herranjestas ainakaan erotko. Sanoit että parisuhde rakoilee. Se on ymmärrettävää, mutta pitäkää siitä tiukasti kiinni. Tuo omien teinien ongelmat on vielä hyvin pientä verrattuna siihen, että molemmat hakee uuden kumppanin (jolla useimmiten on myös lapsia) ja teistä tulee kaksi uusioperhettä. Nuo nyt olevat ongelmat nimittäin tulee silloin x 2. Itse olen sen helvetin läpikäynyt ja se oli henkisesti todella rankka. Mulla kaksi lasta ja uudella puolisolla 2 lasta. Silloin arki muuttui niin vaikeaksi, että tarvitsin ihan lääkärin apua jaksamiseen. Olkaa puolisosi kanssa taistelupari. Nuo on niitä elämän aaltoja mitä vastaan tulee, mutta yhdessä niistä on huomattavasti helpompi selvitä.
Itse olen luullut, että näiden 3 luokkalaisten ja 4 luokkalaisten kanssa arjessa meinaa välillä hajota pää. Ei kovin lohdullista, jos teineinä vielä vaikeampaa. Mikä tökkii eniten?
Minulla on monta lasta, joista yhden teini-ikä oli todella vaikeaa aikaa. Nyt hän on mukava, koulutettu, työssä, parisuhteessa, heillä on kiva koti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroamassa ei olla, mutta hetkittäin olen haaveillut omasta vapaudesta ja kodista, jossa kukaan ei vaadi mitään. Mies on hyvä puoliso ja rakas mulle, mutta illalla ollaan niin väsyneitä että tuijotetaan tv:tä kuin kaksi zombia.
Tuohon yhteen kommenttiin sanoisin, että lapset on mielestäni hyvin kasvatettu, eivät ole missään yöriennoissa vaan viihtyvät kotona.
Haasteita tulee lähinnä jatkuvasta vääntämisestä pikkuasioissa, ja koulu- ja kaveriasioista. Koko ajan täytyy olla läsnä ja nimenomaan kuunnella ja jeesata niissä kouluhommissakin. Nykyajassa paljon asioita, joita murehtivat ja digilaitteiden käytön rajoittaminen ym. on raskasta. Ap
Et kai vaan ylläpidä jotain täysihoitolaa ja passaa kaikki piloille? Laita ne rääpäleet hommiin. Jokainen niistä tekee (eri aikaan, ettei tule kinaa) kotitöitä ja osallistuu perheen muonitukseen, yhteisestä ostoslistasta ja kaupassakäynnistä lähtien. Vanhempien opastuksella tuosta tulee ihan toimiva yhteisö. Aikatauluta kaikki ja laita ne teinit hommiin. Ota "Joukkojen komentaja"- ote asioihin. Puoliso osallistuu, tai saa siirtyä ulkoruokintaan!
Kaikki ylellisyydet pois, ennen kuin ilmaantuu yhteistyöhalukkuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua tuo, että illalla aikuiset tuijottaa telkkaria kuin kaksi zombieta. Niin täälläkin! Ja koulutehtävistä väännetään.. erityisesti kielistä. Ja siitä, että tavarat täytyy laittaa omille paikoilleen, muistuttaa hammaspesusta, viedä treeneihin.. ja samalla kaksi aikuista, jotka molemmat tekee täysipäiväistä työviikkoa. Illalla tosiaan ei jaksa kuin muutaman minuutin tuijottaa telkkaria ja sen jälkeen nukkuun. Jep, telkkari on makuuhuoneessa. Ei toden totta kumpikaan jaksa muuta tehdä, siinä vaiheessa kun on töistä tultu, arjen asiat hoidettu (ruoka, kauppa, läksyt, seuraavan päivän aamu käyty läpi) ja mahdolliset omat työkirjaukset. Vihdoin kun suihkuun pääsee ja siitä sänkyyn nukkuun...
Tsemppiä!
On paljon sellaista missä täytyy ohjata ja kasvattaa, samaan aikaan antaa heille tilaa ottaa vastuuta. Pitää jutella ja ymmärtää, mutta toisaalta pitää kasvattaa siihen että joitain asioita on vaan pakko tehdä vaikka ei halua, esim. osallistua koulun tanssitunnille.
Välillä on ahdistusta, välillä ovat kuin pieniä lapsia, välillä haluavat sitä ja tätä (vaikka tiettyä leipää) ja ensi viikolla ei ollenkaan. Pitää tukea liikkumaan, mutta ei saa antaa käsitystä että olisi jotain vikaa olla ihan normaalipainoinen.
Valvovat myöhään, pakotettava kesätöihin, joku kaveri saa sitä ja tätä erityiskohtelua jota meillä ei saa, pyytävät kyytiä jonnekin ja vaativat ja syyllistävät jos ei aio viedä.
Eivät suostu lähtemään enää kylään tai juhliin, notkuisivat kotona vaan. Pakottamalla tulevat mukaan ja valittavat siitäkin.
Koko ajan tarkkailemassa mitä tapahtuu, mun tekemisiäni ja elämäntapoja. Välillä olen ihan maailman rakkain ja välillä ihan perseestä.
17-vuotias on jo helpompi, mutta 15-vuotias haastaa joka asiasta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottakaa siihen, että helpompi aika on edessä. Itsellä siis myös teinit, ei vielä aikuisia. Mutta on tässä tullut opittua, että teinien kanssa tulee huonompia ja parempia ajanjaksoja.
Viime syksy ja talvi oli niin raskasta yläkoululaisen kanssa. Karkasi kerran yöllä kotoa, kokeili ekan kerran alkoholia, kouluarvosanat laski ja olisi ollut vain kaverien kanssa 24/7. Välillä itkin yksin ahdistustani näistä asioista. Nyt keväällä irtautui "huonosta" kaveriporukasta ja on kyllä arki helpottanut. Kouluarvosanat on nousussa, viettää enemmän aikaa kotona jne. Keskusteluyhteys hänen kanssaan on parantunut huomattavasti, kun ei ole vastahakoinen ja kiukkuinen koko ajan.
Ja varmasti taas huonompiakin aikakausia tulee jatkossa aina välillä, mutta nyt nautitaan tästä paremmasta. Talvella vielä tuskailin, että tätäkö tämä on nyt sinne aikuisuuteen saakka..
Meillä on kyllä arki ja pyhä ihan mukavaa, vaikka noita on 16 v tyttö, 13-vuotiaat kaksospojat ja vielä 11-vuotias poika. Hyvätapaisia lapsia ja nuoria. Menestyvät koulussa, harrastavat ahkerasti, eivätkä juuri kiukuttele vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen luullut, että näiden 3 luokkalaisten ja 4 luokkalaisten kanssa arjessa meinaa välillä hajota pää. Ei kovin lohdullista, jos teineinä vielä vaikeampaa. Mikä tökkii eniten?
Etkö ole itse ollut koskaan teini? Vai oletko jo aktiivisesti unohtanut sen?
En tiedä mitä sanoa muuta kuin että ei se montaa vuotta kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään syyllistäviä vastauksia en todellakaan kaipaa tähän ketjuun, vertaistukea vaan.
Mä en usko, että kukaan kokee lasten kasvatusta helppona joka vaiheessa, meille tämä teini-ikä on ollut pahin.
Pikkulapsiaikaa muistelen lämmöllä nyt. Ap
Vierailija kirjoitti:
No, miten lapsena kasvatit, ostitko joka ikisen karkkipussin, lelun, merkkivaattee, huippu puhelimen, mitä vaan älysivät pyytää!
Kun ja jos elää tavallista arkea, syödään yhdessä, jutellaan, ja elämä on ns "tylsää", sitä helpommalla pääsee kun lapset ovat teinejä.
Mä olin "ilkee mutsi et tajuu mitään" kun sanoin että soitan kavereitten mutseille "ai kaikki pääsee" juttuihin enkä päästänyt joka paikkaan! No ei ne liekassa eläneet mutta aika pitkä vaijeri oli.
Nyt on kaik ok, omillaan joo.
Tämä kuulostaa ihan minulta! Olin aina se tylsä, tiukka mutsi, joka laittoi rajat. Uhmäiät olivat rankkoja, mutta teineinä lapset ovat olleet todella rauhallisia ja kilttejä. Tavallinen perhearki, yhdessä syöminen ja asioista keskustelu on tärkeää. Meillä ei huudeta eikä kiroilla, ei puhuta rumasti kenellekään eikä kenestäkään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kyllä arki ja pyhä ihan mukavaa, vaikka noita on 16 v tyttö, 13-vuotiaat kaksospojat ja vielä 11-vuotias poika. Hyvätapaisia lapsia ja nuoria. Menestyvät koulussa, harrastavat ahkerasti, eivätkä juuri kiukuttele vanhemmille.
Poikiesi teini-ikä ei välttämättä ole edes vielä alkanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kyllä arki ja pyhä ihan mukavaa, vaikka noita on 16 v tyttö, 13-vuotiaat kaksospojat ja vielä 11-vuotias poika. Hyvätapaisia lapsia ja nuoria. Menestyvät koulussa, harrastavat ahkerasti, eivätkä juuri kiukuttele vanhemmille.
Normaaliin teini-ikään kuuluu myös kapina ja vanhemmista irrottautuminen sen voimin.
Kasvatatko tulevia elämän suorittajia?
Niin mullakin, sillä erotuksella, että lapsi on autismikirjolla ja teinimäinen käytös jatkuu yhä, vaikka hän on kohta täysi-ikäinen ja minä olen totaaliyksinhuoltaja. Jaksuja vaan, kyllä se siitä. Itse olen menettänyt mielenterveyteni ja lapsen pistän omilleen. Olen kurkkuani myöten täynnä jokapäiväistä solvaamista, arvostelua, syyllistämistä ja rähisemistä, rähiskööt itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kyllä arki ja pyhä ihan mukavaa, vaikka noita on 16 v tyttö, 13-vuotiaat kaksospojat ja vielä 11-vuotias poika. Hyvätapaisia lapsia ja nuoria. Menestyvät koulussa, harrastavat ahkerasti, eivätkä juuri kiukuttele vanhemmille.
Ymmärrätkö lukemasi ja tehdyt kysymykset yleensä ihan ok? 🙄
Vanhemmilta, korjaus.