Perhearki teinien kanssa vie kaikki voimat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kyllä arki ja pyhä ihan mukavaa, vaikka noita on 16 v tyttö, 13-vuotiaat kaksospojat ja vielä 11-vuotias poika. Hyvätapaisia lapsia ja nuoria. Menestyvät koulussa, harrastavat ahkerasti, eivätkä juuri kiukuttele vanhemmille.

Normaaliin teini-ikään kuuluu myös kapina ja vanhemmista irrottautuminen sen voimin.

Kasvatatko tulevia elämän suorittajia? 

Mitäköhän tuo mahtaa tarkoittaa. Positiivista vai negatiivista?

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalialalla töissä. Tiedän kyllä varsin hyvin miltä huonosti kasvatetun ja hoidetun nuoren elämä näyttää. Eli oma kasvatustyö on todellakin tehty niin hyvin kuin kyetty.

Mun lapset eivät ole ilkeitä tai huonosti käyttäytyviä. En ole mielestäni missään kohtaa sanonut mitään sellaista.

Ja kouluasioita olen halunnut valvoa paljonkin, koska itselleni ei mitään tukea kotona lapsena annettu yhtään mihinkään. En ole uhri enkä marttyyri, mutta älyttömän väsynyt. Kuten jo aiemmin totesin. Ap

Jos haluat valvoa lasten kouluasioita, tehdä heidän kanssa koulutehtäviä ja jopa opettanut heidät siihen, niin älä missään tapauksessa kannusta lapsiasi lukioon. Siellä on niin paljon ja vaativia tehtäviä että ajat itsesi ja lapsesi totaalisesti uuvuksiin. Minulla on vanhempi lapsi lukiossa ja ainoa missä hän tarvitsee joskus apua on laajan matematiikan vaikeimmat tehtävät. Jos apua tarvittaisiin paljon, niin se olisi sama kuin kävisimme lukion uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen sosiaalialalla töissä. Tiedän kyllä varsin hyvin miltä huonosti kasvatetun ja hoidetun nuoren elämä näyttää. Eli oma kasvatustyö on todellakin tehty niin hyvin kuin kyetty.

Mun lapset eivät ole ilkeitä tai huonosti käyttäytyviä. En ole mielestäni missään kohtaa sanonut mitään sellaista.

Ja kouluasioita olen halunnut valvoa paljonkin, koska itselleni ei mitään tukea kotona lapsena annettu yhtään mihinkään. En ole uhri enkä marttyyri, mutta älyttömän väsynyt. Kuten jo aiemmin totesin. Ap

Tämähän se vanhemmuuden kirous onkin. Annamme lapsille usein yllin kyllin ja liikaakin sitä mitä itse emme lapsena saaneet. Emme kuitenkaan näe sitä että lapsi saisi sitä riittävästi jo muutenkin ja jää vaille jotain muuta. Luulen että sinä olet tehnyt kaikkesi tukeaksesi lapsiasi mutta mennyt liian pitkälle. Olet oppinut kantamaan heidän murheet ja vaikeudet tukemisen sijaan ja sen takia olet uuvuksissa. Kun lapset ovat olleet pieniä on homma ollut helppoa, mutta teineillä on jo aikuisten kokoisia murheita ja vaikeuksia eikä kukaan niitä jaksa kantaa. Heidän pitää oppia kantamaan ne itse.

Ei ihme että pitkä parisuhde rakoilee. Sinun ja entisen miehesi per se he del mät pitävät siitä huolen.

Vierailija kirjoitti:

No, miten lapsena kasvatit, ostitko joka ikisen karkkipussin, lelun, merkkivaattee, huippu puhelimen, mitä vaan älysivät pyytää!

Kun ja jos elää tavallista arkea, syödään yhdessä, jutellaan, ja elämä on ns "tylsää", sitä helpommalla pääsee kun lapset ovat teinejä.

Mä olin "ilkee mutsi et tajuu mitään" kun sanoin että soitan kavereitten mutseille "ai kaikki pääsee" juttuihin enkä päästänyt joka paikkaan! No ei ne liekassa eläneet mutta aika pitkä vaijeri oli.

Nyt on kaik ok, omillaan joo.

Olipa veemäinen kommentti. Rivien välistä paistaa katkeruus.

Poikia vai tyttöjä? Jos jälkimmäisiä ja katseenkestäviä, niin voin harkita ottaa taakan harteiltasi.

Vierailija kirjoitti:

No sen vinkin jos voin antaa on, että älkää nyt herranjestas ainakaan erotko. Sanoit että parisuhde rakoilee. Se on ymmärrettävää, mutta pitäkää siitä tiukasti kiinni. Tuo omien teinien ongelmat on vielä hyvin pientä verrattuna siihen, että molemmat hakee uuden kumppanin (jolla useimmiten on myös lapsia) ja teistä tulee kaksi uusioperhettä. Nuo nyt olevat ongelmat nimittäin tulee silloin x 2. Itse olen sen helvetin läpikäynyt ja se oli henkisesti todella rankka. Mulla kaksi lasta ja uudella puolisolla 2 lasta. Silloin arki muuttui niin vaikeaksi, että tarvitsin ihan lääkärin apua jaksamiseen. Olkaa puolisosi kanssa taistelupari. Nuo on niitä elämän aaltoja mitä vastaan tulee, mutta yhdessä niistä on huomattavasti helpompi selvitä.

Miksi eroamisesta seuraisi uuden hankkiminen? Mitä ihmettä? Tietenkin henkisesti sairaasta, narsistisesta tms. puolisosta kannattaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Meillä yhdellä teineistä mielenterveys rakoilee, mm. yrittänyt itsemurhaa. Käy terapiassa mutta en tiedä, auttaako se.

Olen aivan lopussa, pelkään koko ajan että hän kuolee.

Voi ei, toivon sulle ihan kamalasti voimia!

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä teini-iässä on niin hirveää? Aloituksessa ei lainkaan kerrota, joten vaikeaa on kommentoida. Jos ei halua kertoa, miksi tehdä aloitusta?

Jos ei halua ymmärtää, miksi kommentoida?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä teini-iässä on niin hirveää? Aloituksessa ei lainkaan kerrota, joten vaikeaa on kommentoida. Jos ei halua kertoa, miksi tehdä aloitusta?

Jos ei halua ymmärtää, miksi kommentoida?

No eikö hän juuri halunnut ymmärtää, kun kysyi tarkennusta?

Vierailija kirjoitti:

Vanhaan aikaan teinit ei per seilly. Jos yritti niin tuli selkään ja se loppui siihen. Mukisematta pestiin nyrkkipyykkiä, tiskattiin, kitkettiin kasvimaata, kerättiin pihamarjoja ja käytiin mettässä marjankeruussa. Isälleni en ole ikänään sanonut että ei. Äidille ehkä kiukuttelin muutaman kerran. N56

Tuliko sinusta omasta mielestäsi onnellinen ja tasapainoinen ihminen?

Lisääntyminen on itsekästä omien tarpeiden tyydyttämistä. Väkisin synnytetään toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, jotta saa itse helpotusta primitiivisille tarpeilleen ja eksistentiaaliseen kriisiin.

Siksi epäitsekkäitä ihmisiä ei ole vanhempina.

Vain lopputulos kiinnostaa. Ei haittaisi lääkärin muut jorinat, jos hän osaa määrätä oikeat tropit. Ja jos osaa vielä sanoa mitä olisi pitänyt tehdä toisin, niin mielelläni otan neuvosta opikseni, jos ongelma on nimenomaan omista virheistäni johtunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä teini-iässä on niin hirveää? Aloituksessa ei lainkaan kerrota, joten vaikeaa on kommentoida. Jos ei halua kertoa, miksi tehdä aloitusta?

Nämä lasten kasvatuksen "loppumetrit". Vielä pitäisi jaksaa vähän aikaa olla hyvä äiti, vaikka tekisi mieli vaan mennä jonnekin omaan koppiin makaamaan. Ap

Lastenkasvatus loppuu aikanaan ja sitten ympärilläsi on kivoja aikuisia, jotka tulevat käymään, kuten meidän lapsemme nyt pääsiäiseksi. Sitten kokkailette yhdessä ja juttelette kuulumisia ja muistelette menneitä yhteenottoja ja teinivuosia. Silloin jaksatte jo nauraa niille. Silloin saat myös sen tunteen, että olet hyvä äiti ja lapset arvostavat sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa minä taas sanoisin että elämä helppoa ku lapset teinejä,paljon kivempaa arki kuin silloin kun  oli uhmat päällä

Sama täällä. Mutta mä en kyttää hysteerisenä mitään ruutu- tai uniaikoja, kunhan mikään ei överiksi mene ja koulu hoituu. Mulla on huiput teinit, joiden seurasta nautin.

Vierailija kirjoitti:

Teinit palautuu kyllä jossain vaiheessa samoiksi ihaniksi ihmisiksi kuten ennenkin.

Vaikka hirveätä se kyllä oli. Mutta murrosikä on lapselle rankkaa kun pitää irrottautua vanhemmistaan. 

 

Paitsi ettei välttämättä palaudu. Tai noin minäkin luulin, mutta kun teinimäinen käytös jatkuu vaikka poika on yli 20, niin selvisi sitten että on neurokirjolla ja käytös on edelleen aivan törkeää. Oman ja sisarusten mielenterveyden säilymisen takia laitettiin omaan kämppään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinit palautuu kyllä jossain vaiheessa samoiksi ihaniksi ihmisiksi kuten ennenkin.

Vaikka hirveätä se kyllä oli. Mutta murrosikä on lapselle rankkaa kun pitää irrottautua vanhemmistaan. 

 

Paitsi ettei välttämättä palaudu. Tai noin minäkin luulin, mutta kun teinimäinen käytös jatkuu vaikka poika on yli 20, niin selvisi sitten että on neurokirjolla ja käytös on edelleen aivan törkeää. Oman ja sisarusten mielenterveyden säilymisen takia laitettiin omaan kämppään.

 

Voi raukkaa, se on periytyvää :(

Vierailija kirjoitti:

Luottakaa siihen, että helpompi aika on edessä. Itsellä siis myös teinit, ei vielä aikuisia. Mutta on tässä tullut opittua, että teinien kanssa tulee huonompia ja parempia ajanjaksoja.

Viime syksy ja talvi oli niin raskasta yläkoululaisen kanssa. Karkasi kerran yöllä kotoa, kokeili ekan kerran alkoholia, kouluarvosanat laski ja olisi ollut vain kaverien kanssa 24/7. Välillä itkin yksin ahdistustani näistä asioista. Nyt keväällä irtautui "huonosta" kaveriporukasta ja on kyllä arki helpottanut. Kouluarvosanat on nousussa, viettää enemmän aikaa kotona jne. Keskusteluyhteys hänen kanssaan on parantunut huomattavasti, kun ei ole vastahakoinen ja kiukkuinen koko ajan.

Ja varmasti taas huonompiakin aikakausia tulee jatkossa aina välillä, mutta nyt nautitaan tästä paremmasta. Talvella vielä tuskailin, että tätäkö tämä on nyt sinne aikuisuuteen saakka..

         Ihan samanlaista meilläkin. Nuoren ensimmäinen alkoholikokeilu päättyi poliisin kyydissä päivystykseen ja lastensuojeluilmoitus seurasi. Puhuttivat meitä ja nuorta. Joka oli ihan hyvä asia. Pistivät nuoren miettimään asioita. Myös koulunkäynti takkusi ja oli väärässä seurassa, mutta nyt jo paremmassa. Kaikkiin asioihin ei voi vanhempana vaikuttaa. Olemme kuitenkin yrittäneet aina puhua nuoren kanssa.

Siis mitä, eikö lapsiperhearjen rankkuus päättynytkään siihen kun lapset oli pieniä? Ja rahatkin on loppu, vaikka täällä aina väitetään ettei ne lapset kovin paljoa vie rahaa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä teini-iässä on niin hirveää? Aloituksessa ei lainkaan kerrota, joten vaikeaa on kommentoida. Jos ei halua kertoa, miksi tehdä aloitusta?

Nämä lasten kasvatuksen "loppumetrit". Vielä pitäisi jaksaa vähän aikaa olla hyvä äiti, vaikka tekisi mieli vaan mennä jonnekin omaan koppiin makaamaan. Ap

Lastenkasvatus loppuu aikanaan ja sitten ympärilläsi on kivoja aikuisia, jotka tulevat käymään, kuten meidän lapsemme nyt pääsiäiseksi. Sitten kokkailette yhdessä ja juttelette kuulumisia ja muistelette menneitä yhteenottoja ja teinivuosia. Silloin jaksatte jo nauraa niille. Silloin saat myös sen tunteen, että olet hyvä äiti ja lapset arvostavat sinua. 

 

Ta sitten voi myös käydä niin, että aikuinen lapsi viettää aikaansa aivan muualla kuin muorin luona, ei kaikkia kiinnosta sukulointi ja yhdessä kokkailu.