Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla jää lapset taloudellisen tilanteen vuoksi tekemättä?
28.03.2024 |
Ensin pandemia, sitten sota ja inflaatio. Itselläni loppui työt pandemiaan ja pakko kouluttautua uusiksi. Viimeiset hedelmälliset vuodet kuluvat opiskellessa uutta tutkintoa. Jokapäiväinen arki on pennien laskemista joten eipä tässä voi lasta hankkia vaikka kumppani niin toivookin. Sanoin että hommaa jonkun rikkaan naisen itselleen mutta ei kuulemma halua vaihtaa. Jää siis lapsettomaksi hänkin minun köyhyyteni vuoksi. En uskalla perustaa perhettä niin että olisimme vain toisen tulojen varassa, mitä jos kumppani vaikka sairastuu tai vammautuu? Minulla on myös edellisestä tutkinnosta opintolainaa maksamatta ja korot on hirveät, velkaa on siis pakko nyt koko ajan lyhentää.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Olen 30v , pätkätöitä tekevä nainen. Asun omassa mökissäni maaseudulla. En voisi edes kuvitellla tekeväni lapsia. Pärjään juuri ja juuri yksin. En haluaisi tehdä lapsia nykymaailmaan, jossa lapsilla täytyy oĺla merkkivaatteita, kalliita puhelimia ja kaikenmaailman somet ja kiusaamiset. Elän mieluummin yksin, eläinten kanssa. En halua olla missään tekemisissä nukymaailman kanssa.
Hyvä niin. Ihmisen ei pidäkään lisääntyä, jos ei edes perustaitoja osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan ollut hyvää saumaa yrittää. Joko opiskelut oli pahassa vaiheessa, parisuhde katkesi tai olin lyhyessä määräaikaisessa duunissa. Ei kenenkään kanssa voi alkaa lapsia pykäämään kun ei tunnekaan. Katsottuani pitkään kuinka veljeni teki vaimonsa kanssa lapsia, jotka he elättävät toimeentulotuella, ajattelin, että minä en ainakaan tee lapsia jonkun wt:n kanssa, enkä ainakaan enempää kuin on varaa. Kun vihdoin olin löytänyt isäainesta olevan duunarimiehen, saanut vakipaikan ja olisi ollut hyvä sauma yrittää, olin 38-vuotias. Nyt olen 44 ja pakko todeta, että se juna meni. Nyt olisi varaa elättää vaikka kolme, mutta minulle ei ikäni puolesta enää anneta hoitoja kotimaassa ja näin vanhalle ei enää anneta pientä lasta adoptioon. Niin vakavasti en lasta edes kaipaa, jotta adoptoisin kouluikäisen enkä koskaan saisi solmittua aitoa vanhemmuussuhdetta, koska se alkaisi aina "sä et oo mun oikea äiti."
En ole katkera enkä menettän
Voit myös aina olla vaikka tukiperheenä ja sekin on tärkeä ja antoisa rooli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä vain, että toistaitoiset jättävät lapset tekemättä. Evoluutio tekee tehtävänsä ja vain selviytyjien geenit jatkuvat.
Kuule ei ole oma valinta jos lapsi kärsii vaikka synnytyksessä hapenpuutteesta ja kärsii sen vuoksi myöhemmin oppimisvaikeuksista.
Missä kohtaa sanottiin, että tuo on oma valinta? Toivottavasti et ole lisääntynyt ja siirtänyt lukutaidottomuuttasi eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan ollut hyvää saumaa yrittää. Joko opiskelut oli pahassa vaiheessa, parisuhde katkesi tai olin lyhyessä määräaikaisessa duunissa. Ei kenenkään kanssa voi alkaa lapsia pykäämään kun ei tunnekaan. Katsottuani pitkään kuinka veljeni teki vaimonsa kanssa lapsia, jotka he elättävät toimeentulotuella, ajattelin, että minä en ainakaan tee lapsia jonkun wt:n kanssa, enkä ainakaan enempää kuin on varaa. Kun vihdoin olin löytänyt isäainesta olevan duunarimiehen, saanut vakipaikan ja olisi ollut hyvä sauma yrittää, olin 38-vuotias. Nyt olen 44 ja pakko todeta, että se juna meni. Nyt olisi varaa elättää vaikka kolme, mutta minulle ei ikäni puolesta enää anneta hoitoja kotimaassa ja näin vanhalle ei enää anneta pientä lasta adoptioon. Niin vakavasti en lasta edes kaipaa, jotta adoptoisin kouluikäisen enkä koskaan saisi solmittua aitoa vanhemmuussuhdetta, koska se alkaisi aina "sä et oo mun oi
Ei voi aina olla. Ei tukiperheeksi tuosta vaan pääse. Ja hyvä niin.
Nykyään myös vanhemmuuden standardit on paljon korkeammat ja toisaalta hyväkin niin. Ennen lapsia kuoli paljon kaikenlaisissa turhanpäiväisissä tapaturmissa. Nykyään lapsia ei tehdä ylimääräisiä "varastoon" vaan toivotaan että jokainen synnytetty lapsi pystyttäisiin kasvattamaan aikuiseksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse saan tukia huomattavasti enemmän leikkausten jälkeenkin kuin jos ei olisi lapsia. Toimeentulotuki kompensoi leikkauksia jonkin verran koska toimeentulotuessa mut luetaan lapsiperheeksi mutta edelleen tulee jäämään käteen huomattavasti enemmän kuin jos olisin yksin Saan myös osa-aikatyön palkan tukien lisäksi. Lapset vuoroviikot mun luona. 5 vuoden päästä lapset täysi-ikäisiä niin toivottavasti siihen mennessä saan vakituisen kokoaikatyön koska muuten tulen saamaan rahaa käteen huomattavasti vähemmän .
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on enemmän työttömiä kuin avoimia työpaikkoja. Ihan kaikille ei vaan tässä yhtälössä mitenkään löydy töitä.
Suomessa (tai missään muussakaan maassa) ei koskaan ole ollut 100% työllisyyttä. Aina on ollut työttömiä. Osalla kuitenkin on töitä. Ja niin tulee olemaan jatkossakin. Se mikä on muuttunut, on usko tulevaisuuteen. Sitä ei enää tunnu olevan. Toivottavasti kyse on vain tilapäisestä ilmiöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei jääneet. Teimme lapset nuorina pienipalkkaisina pätkätyöläisinä. Nyt kun lapset ovat teinejä, olemme molemmat hyväpalkkaisesa työssä ja meillä on ihan kohta velaton okt eikä lapsilta puutu mitään, mitä normaaliin teinin elämään tarvitaan. Mitään tonnin puhelimia heille ei hommata, vaikka ehkä varaa olisikin. Opetamme myös lapset siihen, että rahan eteen pitää tehdä töitä ja elämässä kannattaa pyrkiä eteenpäin eikä perustaa valintojaan siihen, että tilanne on aina sama kuin nyt.
Vanhemmuuden standardit on korkeammat, työelämän standardit on korkeammat, koko ajan vaaditaan joka elämän osa-alueella enemmän. En tuomitse yhtään niitä jotka päättävät jättää lapset tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään myös vanhemmuuden standardit on paljon korkeammat ja toisaalta hyväkin niin. Ennen lapsia kuoli paljon kaikenlaisissa turhanpäiväisissä tapaturmissa. Nykyään lapsia ei tehdä ylimääräisiä "varastoon" vaan toivotaan että jokainen synnytetty lapsi pystyttäisiin kasvattamaan aikuiseksi asti.
Ei kukaan täysipäinen ole missään vaiheessa historiaa tehnyt lapsia varastoon. VALOJA PÄÄLLE!
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on enemmän työttömiä kuin avoimia työpaikkoja. Ihan kaikille ei vaan tässä yhtälössä mitenkään löydy töitä.
Näinhän se on. Vaikka ihan kaikki avoimet työpaikat täytettäis huomenna työttömillä.niin edelleen sen jälkeen olisi satoja tuhansia työttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuden standardit on korkeammat, työelämän standardit on korkeammat, koko ajan vaaditaan joka elämän osa-alueella enemmän. En tuomitse yhtään niitä jotka päättävät jättää lapset tekemättä.
Standardit ovat tasan sellaiset, joiksi ne itse asettaa. Ei pidä elää muiden vaatimusten mukaan. Näin ei myöskään tule uupuneeksi siitä, että koko ajan pitäisi jotain, mitä ei oikesti pidä.
Olen itse elänyt lapsuuteni varsin vauraassa perheessä. En mitenkään rikkaassa, mutta rahasta ei kuitenkaan koskaan ollut puutetta; kävimme lomamatkoilla ulkomailla ja Lapissa, harrastimme monenlaista ym. Vanhempani ovat suuria ikäluokkia ja olleet esihenkilöasemassa työelämässään.
Nyt olen kohtuullisen hyvätuloinen, viime vuonna tienasimme mieheni kanssa reilut 100 000 euroa. Silti minulla on tunne, ettei lapsen tekemiseen ole varaa. Pitkälti tämä johtuu siitä, että en pysty tarjoamaan lapsilleni samaa elintasoa, mitä itse lapsena sain, tästä syystä tulee tunne ettei ole varaa, vaikka tosiasiallisesti olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on enemmän työttömiä kuin avoimia työpaikkoja. Ihan kaikille ei vaan tässä yhtälössä mitenkään löydy töitä.
Suomessa (tai missään muussakaan maassa) ei koskaan ole ollut 100% työllisyyttä. Aina on ollut työttömiä. Osalla kuitenkin on töitä. Ja niin tulee olemaan jatkossakin. Se mikä on muuttunut, on usko tulevaisuuteen. Sitä ei enää tunnu olevan. Toivottavasti kyse on vain tilapäisestä ilmiöstä.
On ihan eri asia onko työttömien määrä vaikka 1% kuin 10%. On myös erittäin iso joukko ihmisiä jotka kyllä haluaisivat kokopäivätöitä mutta niitä ei vaan saa. Esimerkiksi kaupanala on tunnettu siitä että työntekijät joutuvat yleensä nostelemaan asumistukea työn lisäksi kun vajaiden työtuntien vuoksi palkka ei riitä elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen 30v , pätkätöitä tekevä nainen. Asun omassa mökissäni maaseudulla. En voisi edes kuvitellla tekeväni lapsia. Pärjään juuri ja juuri yksin. En haluaisi tehdä lapsia nykymaailmaan, jossa lapsilla täytyy oĺla merkkivaatteita, kalliita puhelimia ja kaikenmaailman somet ja kiusaamiset. Elän mieluummin yksin, eläinten kanssa. En halua olla missään tekemisissä nukymaailman kanssa.
Miten niin täytyy olla? Meidän lapsilla perus luurit eikä ole mitään merkkivaatteita eikä ole mitään kiisaamisia koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on enemmän työttömiä kuin avoimia työpaikkoja. Ihan kaikille ei vaan tässä yhtälössä mitenkään löydy töitä.
Näinhän se on. Vaikka ihan kaikki avoimet työpaikat täytettäis huomenna työttömillä.niin edelleen sen jälkeen olisi satoja tuhansia työttömiä.
Ei nyt sentään satoja tuhansia. On noita avoimia paikkoja sen verran, että nykyisistä työttömistä reilusti yli 50% saisi halutessaan töitä. (kyllä, tiedostan, että paikoissa on myös 30h/kk avustajan paikkoja jne.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuden standardit on korkeammat, työelämän standardit on korkeammat, koko ajan vaaditaan joka elämän osa-alueella enemmän. En tuomitse yhtään niitä jotka päättävät jättää lapset tekemättä.
Standardit ovat tasan sellaiset, joiksi ne itse asettaa. Ei pidä elää muiden vaatimusten mukaan. Näin ei myöskään tule uupuneeksi siitä, että koko ajan pitäisi jotain, mitä ei oikesti pidä.
Aika nopeasti saa lastensuojelun peräänsä jos ei tee niinkuin vaadiutaan. Samaten töistä tulee lähtö viimeistään seuraavien yt:eiden kohdilla jos ei tee mitä käsketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 30v , pätkätöitä tekevä nainen. Asun omassa mökissäni maaseudulla. En voisi edes kuvitellla tekeväni lapsia. Pärjään juuri ja juuri yksin. En haluaisi tehdä lapsia nykymaailmaan, jossa lapsilla täytyy oĺla merkkivaatteita, kalliita puhelimia ja kaikenmaailman somet ja kiusaamiset. Elän mieluummin yksin, eläinten kanssa. En halua olla missään tekemisissä nukymaailman kanssa.
Miten niin täytyy olla? Meidän lapsilla perus luurit eikä ole mitään merkkivaatteita eikä ole mitään kiisaamisia koskaan ollut.
Lapsivihaajatrollit taas keskii älyttömiä tekosyitä päästäkseen mouhoamaan, että ei pidä hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuuden standardit on korkeammat, työelämän standardit on korkeammat, koko ajan vaaditaan joka elämän osa-alueella enemmän. En tuomitse yhtään niitä jotka päättävät jättää lapset tekemättä.
Standardit ovat tasan sellaiset, joiksi ne itse asettaa. Ei pidä elää muiden vaatimusten mukaan. Näin ei myöskään tule uupuneeksi siitä, että koko ajan pitäisi jotain, mitä ei oikesti pidä.
Näinhän se menee. En minäkään tee asioita enkä osta asioita mistä en oikeasti pidä. Muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä mulle
Sä kyllä katkeroidut jos jätät tuon takia lapsen hankkimatta. Näitä katkeroituneita 35v. naisia olen muuten sitten nähnyt. Mä sain lapset 21- ja 23-vuotiaana. Ja jäin niiden yksinhuoltajaksi. Kyllä me ollaan pärjätty :)
Nyt lapset on koululaisia. Ajattelin aina, että haluan kolmannen lapsen sitten 30-vuotiaana. Mutta eipä ole tullut. Erosin miesystävästäni niihin aikoihin. Meni vuosi toipuessa erosta ja sitten kun olisin ollut valmis katselemaan uutta kumppaniehdokasta sopivaa ei ole tullut vastaan. Onneksi on edes nuo kaksi lasta.