Kannattaako nelikymppisenä enää erota "Ihan ok" parisuhteesta?

Kannattaa, jos siltä tuntuu. Otin minäkin lopputilin ihan siedettävästä työstä, ja heittäydyin työttömäksi, vaikka periaatteessa olisin voinut jatkaakin siinä työssä. Ei vain ollut intohimoa, joka olisi saanut tekemään työn niin hyvin, kuin tekninen ammattitaito olisi mahdollistanut.

Ehdottomasti kannattaa.

En uskalla muiden parisuhteisiin puuttua, jokainen päättää itse. Jos en olisi kiinnostunut toisesta tai ihastunut, voisi olla järkevää asua omassa asunnossa ja nokka kohti omaa elämää tai etenemistä. Elämässä on uusia kivoja tekemisiä kotona ja lenkillä, vaikkei olisi kumppania tai joku matka. Henkistä matkustusta. Josko parisuhde pidättää sen uuden löytämiseltä, jos on väärä kumppani. Vai oikea.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, jos siltä tuntuu. Otin minäkin lopputilin ihan siedettävästä työstä, ja heittäydyin työttömäksi, vaikka periaatteessa olisin voinut jatkaakin siinä työssä. Ei vain ollut intohimoa, joka olisi saanut tekemään työn niin hyvin, kuin tekninen ammattitaito olisi mahdollistanut.

Etkä ottanut. 

Sun pitää kuule ap ihan itse päättää haluatko erota vai et. 

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää kuule ap ihan itse päättää haluatko erota vai et. 

Eikö tämä olekaan keskustelupalsta? Miksi tästä ei saisi keskustella? 

Kannattaa jos on valmis siihen todennäköisyyteen että loppuelämä menee yksin, varsinkin jos on nainen. Keski-ikäisten deittiskene on melko ankea ja siellä on miesten markkinat. 

Jos ajattelet että viihdyt yksin paremmin kuin nykyisessä suhteessa niin siinä tapauksessa kyllä. Mutta sen takia ei kannata erota, että kuvittelet löytäväsi jotain parempaa.

Ihan ok tilannetta voi vielä parantaa jos molemmat haluaa yrittää. Jos ei niin sitten vaan omilleen ja uutta etsimään. Jos ei ole onnellinen kumppanin kanssa ja asioita ei edes yritetä parantaa niin kyllä silloin ero kannattaa. Ja miksi niin moni pelkää  yksinoloa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää kuule ap ihan itse päättää haluatko erota vai et. 

Eikö tämä olekaan keskustelupalsta? Miksi tästä ei saisi keskustella? 

Mistä vi**sta me sun tilanne täällä tiedetään? Vai teetkö oikeasti elämän suurimmat päätökset anonyymiltä trollifoorumilta haetun konsultaation perusteella? Oletko katsellut yötä päivää somesta muiden ihmisten kiiltokuvatarinoita ja haaveilet nyt että sinunkin harmaa arkesi muuttuu upeaksi luksuselämäksi kunhan vain heivaat puolisosi pihalle? 😂

Se että kannattaako erota on monen asian summa. Jos on pitkä liitto taustalla, niin eihän se koskaan kenelläkään ole mitään shampanjaa ja vaahtokarkkeja. Jos on yhteisiä lapsia, niin ihan vain ihastumisen perässä tai sitä etsimään en ainakaan itse lähtisi. Tai itse en usko että elämän onni löytyisi sitä kautta. Tinder toimii kyllä oikein hyvin, eli ei se siitä ole kiinni. Siihen ei niinkään vaikuta ikä, vaan se miltä ulkoisesti näytät. Tinder perustuu käytännössä 95% ulkonäköön. Jos siis se on kunnossa, niin kyllä sieltä seuraa löytää. Mutta kuten sanoin, niin itse en usko siihen elämänfilosofiaan, että 40v tai 50v ikään kuin "herätään" että hei mun ihastumisen tunne on kadonnut. En enää tunne perhosia vatsassa. Nyt jätän puolison, alan viikkoisäksi, ostan harrikan ja menen Tinderiin hakemaan hottismuijia kehen voi ihastua.

Ei kannata

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, jos siltä tuntuu. Otin minäkin lopputilin ihan siedettävästä työstä, ja heittäydyin työttömäksi, vaikka periaatteessa olisin voinut jatkaakin siinä työssä. Ei vain ollut intohimoa, joka olisi saanut tekemään työn niin hyvin, kuin tekninen ammattitaito olisi mahdollistanut.

Etkä ottanut. 

Ok. No maksakaa ne palkat takautuvasti korkoineen, niin palautan sen jälkeen saamani työttömyyskorvaukset maksajalle.

Punnitse, miten se vaikuttaa elämänlaatuusi. 

Minulla ero "ihan ok" -suhteesta nosti elämänlaatua suuresti. Rahaa tuntuu olevan paljon enemmän kun ei tarvinnut enää maksaa isompaa asuntoa ja exän älyttömiä ruokailutottumuksia. Rauha ja hiljaisuus kun joku ei ole koko ajan vaatimass jotain ja se siisteys ja harmonia, kun joudun hoitamaan vain omat sotkuni ja sisustaa juuri kuten itse haluan. 

Suurin muutos on energian määrässä, eron jälkeen oon ihan eri tavalla palautunut töistä ja jaksanut liikkua, nähdä ystäviä ja käydä tapahtumissa ym.

Jos ongelmana olisi vain se, että suhde on ihan ok, niin en eroaisi. Ihan ok on ihan ok, sellaisia ne pitkät suhteet on.

Itse olen eroprosessissa parhaillaan. Miehellä alkoholiongelma, haluttomuutta ja kyvyttömyyttä, eikä kykene seisomaan sanojensa takana. Jatkuva kireä ilmapiiri on heikentänyt omaa terveyttäni sen verran, ettei suhteen jatkaminen ole enää järkevää.

Koen että hän vei viimeiset "hyvät vuoteni". Siinä riittää käsiteltävää seuraaviksi vuosiksi, jonka jälkeen voikin sitten kuivahtaa ja rupsahtaa rauhassa. 

Kannattaa, ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Onhan niitä erilaisia tissejä kiva puristella

Jos aviopuolisosi kerran on ihan ok, mihin on kadonnut lupauksesi myötä- ja vastamäestä? Elätte vieläpä myötämäkeä kaiken lisäksi. 

Elämä nelikymppisenä ei useinkaan ole yhtä juhlaa ja riemua, intohimon ilotulitusta tsi muuta jatkuvaa ylikierroksilla olemista. Se on parhaimmillaan (!) tuttua ja turvallista, tylsähköä arkea.

Moni kriisi ja ahdistus on täysin henkilökohtaista. Monessa liitossa ei ole mitään oikeaa vikaa. Moni toiseen ha toisen kanssa tylsistynyt on itse lähinnä masentunut. 

Katso siis nyt peiliin, älä syytä toista. Itseäsi et pääse pakoon. Mistään ei ole nelikymppiselle eronneelle naiselle tulossa jotakin uutta ihmeidentekijämiestä, joka nostaisi elämäsi pysyvästi uusiin sfääreihin.

Olet itse vastuussa siitä, millaista elämäsi on ja miten vaikkapa ikäkriisiäsi hoidat. Ihan ok-liitosta lähteminen oman kriisin vuoksi on tyhmää ja tarpeetonta haihattelua.

Olisi edes vastamäki, ei oikeuta eroon hyvästä puolisosta sekään mutta ymmärtäisin. Mutta kun on joku perusankea nainen, jolla vain tylsää... Se ei vaihtamalla parane.

Tough love, mutta ettet olisi niin tyhmä ja itsekäs, että satutat itseäsi ja läheisiäsi. Aivot on annettu käyttöä varten.

Vierailija kirjoitti:

Punnitse, miten se vaikuttaa elämänlaatuusi. 

Minulla ero "ihan ok" -suhteesta nosti elämänlaatua suuresti. Rahaa tuntuu olevan paljon enemmän kun ei tarvinnut enää maksaa isompaa asuntoa ja exän älyttömiä ruokailutottumuksia. Rauha ja hiljaisuus kun joku ei ole koko ajan vaatimass jotain ja se siisteys ja harmonia, kun joudun hoitamaan vain omat sotkuni ja sisustaa juuri kuten itse haluan. 

Suurin muutos on energian määrässä, eron jälkeen oon ihan eri tavalla palautunut töistä ja jaksanut liikkua, nähdä ystäviä ja käydä tapahtumissa ym.

Tuo käyttöön vapautuvan energian määrä on jotain ihan uskomatonta.

Kun lopulta uskalsin erota toimimattomasta suhteesta, huomasin miten valtavasti energiaa oli kulunut suhteen ja sen tilan vatvomiseen ja pähkäilyyn jo muutaman vuoden ajan. Kun päätös oli selvä, vapautui valtavasti virtaa kun ei tarvinnut enää arpoa että jatkaako vai lähteäkö omilleen. Toki eron loppuun vieminen käytännössä vei jonkin verran aikaa ja voimavaroja, mutta tieto siitä, että tämä on nyt tällainen rykäisy jonka jälkeen asiat helpottuvat ja olen vapaa tekemään mitä ikinä haluankin, antoi huimasti virtaa. Ihana tunne, eräänlainen sisäinen kevät. Tieto uusista edessä olevista mahdollisuuksista ihan joka saralla (ihmissuhteet, asuinpaikka, työ, harrastukset...) oli lähes huumaava.

Ajatus siitä, että olisin jäänyt hitaasti näivettymään siihen samaan suhteeseen puistattaa jos tulee edes mieleen. Uskoakseni myös ex on tätä nykyä tyytyväinen elämäänsä ja kiitollinen siitä että uskalsin tehdä aikanaan ratkaisun, vaikka se tuolloin hänellä koville ottikin. AP.n tilanne tietenkin hieman eri, jos suhde on "ihan ok" muttei enää säväytä. Meillä oli selkeästi toimimaton suhde jossa oli riitaa ja epäluottamusta. Ainoa neuvoni onkin uskaltaa ottaa riski ja tehdä muutoksia, jos tuntuu että niitä tarvitaan.

- "What if i fall?"

- "Oh, but my darling, what if you fly?"

Ihan hauska kysymys kun vastauksen tiedät vain ja ainoastaan sinä. Kukaan muu ei tiedä sinua tai tilannettasi saati mitään muutakaan joten ehkä selvität tämän kinkkisen tilanteen ihan itse?