Kannattaako nelikymppisenä enää erota "Ihan ok" parisuhteesta?

Samaa mieltä kuin muut täällä: ei kannata, jos haaveilee uudesta paremmasta parisuhteesta. Sellaisen löytyminen on täysin arpapeliä ja voi johtaa "ojasta allikkoon". Ero voi kannattaa, jos arvelee olevansa onnellisempi yksin. Riippuu myös siitä, mitä ongelmia siinä suhteessa on. Jos kumpaakaan ei enää kiinnosta se kumppani muutoin kuin kämppiksenä, niin eihän siitä suhteesta silloin oikein mitään saa. 

Ehkä sitä parisuhdetta voisi parantaa, jos molemmilla on intressejä? Laiskuus on suurin syy kyllästymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää kuule ap ihan itse päättää haluatko erota vai et. 

Eikö tämä olekaan keskustelupalsta? Miksi tästä ei saisi keskustella? 

Mistä vi**sta me sun tilanne täällä tiedetään? Vai teetkö oikeasti elämän suurimmat päätökset anonyymiltä trollifoorumilta haetun konsultaation perusteella? Oletko katsellut yötä päivää somesta muiden ihmisten kiiltokuvatarinoita ja haaveilet nyt että sinunkin harmaa arkesi muuttuu upeaksi luksuselämäksi kunhan vain heivaat puolisosi pihalle? 😂

Eihän tämä edes koskenut välttämättä kenenkään yhden ihmisen yksittäistä tilannetta. Normaali keskustelunavaus keskustelufoorumilla. Miksi tämä aihe menee sulla noin pahasti tunteisiin? Osuu liian lähelle? Ai niin, itkunauruhymiö on muuten varmin keino paljastua tyhjäpääksi, jolla on argumentit loppu. 

Mielestäni ei kannata. Pitkissä parisuhteissa tulee luonnollisesti kausia, jolloin on vähän valjumpaa. Sitä voi vielä aktiivisesti yrittää parantaa. Pitkä parisuhde ei pysy hyvänä ilman vaivannäköä. Eikä se ruoho välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolen. Parikin kaveria on lähtenyt tuollaisesta suhteesta ja jäänyt lopulta todella yksin. Uutta kumppania ei löydy helpolla ja valtaosa kavereista on parisuhteissa eikä baari-illat vastaeronneen kanssa kiinnosta. Molemmat ovat myöntäneet, että tekivät eropäätöksen liian heppoisin perustein ja vähän kaduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hauska kysymys kun vastauksen tiedät vain ja ainoastaan sinä. Kukaan muu ei tiedä sinua tai tilannettasi saati mitään muutakaan joten ehkä selvität tämän kinkkisen tilanteen ihan itse?

Miten tää on suunnilleen aiona aihe maailmassa, joka kutittaa joidenkin per settä niin pahasti että sitä ei saisi käsitellä lainkaan? Palstalla, jossa riittää ketjuja vatsavaivoista politiikkaan ja perheriitoihin? Täähän ei ole mikään sellainen asia jota miettisi vain yksi ainoa ihminen koko valtakunnassa vaan varsin yleinen pohdinnan aihe keski-iässä. Jos tämä ärsyttää noin pahasti niin lukekaa jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelet että viihdyt yksin paremmin kuin nykyisessä suhteessa niin siinä tapauksessa kyllä. Mutta sen takia ei kannata erota, että kuvittelet löytäväsi jotain parempaa.

Tosiaan kuten aloituksessa mainitsin niin tuskin edes enää etsisin aktiivisesti uutta suhdetta. Tiedän tilastot ja tiedän suunnilleen, minkälainen meno Tinderissä on. Tuttavapiirissäni on muutama keski-ikäinen sinkkumies, jotka haihattelevat lähinnä kolmekymppisten perään. Ap

Jos on yhteisiä lapsia, ei kannata erota ok-liitosta. Joskus voi ajatella muutakin kuin omaa napaansa. Itse olette toisenne valinneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää kuule ap ihan itse päättää haluatko erota vai et. 

Eikö tämä olekaan keskustelupalsta? Miksi tästä ei saisi keskustella? 

Koska katkerien vanhapiikojen vastaukset tiedetään etukäteen. 

Myötä- ja vastamäessä. 

Vaihda lesboksi, niin sinullla on kysyntää! Varsinkin jos olet lihava niin kuin tuon ikäiset ovat.  

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin muut täällä: ei kannata, jos haaveilee uudesta paremmasta parisuhteesta. Sellaisen löytyminen on täysin arpapeliä ja voi johtaa "ojasta allikkoon". Ero voi kannattaa, jos arvelee olevansa onnellisempi yksin. Riippuu myös siitä, mitä ongelmia siinä suhteessa on. Jos kumpaakaan ei enää kiinnosta se kumppani muutoin kuin kämppiksenä, niin eihän siitä suhteesta silloin oikein mitään saa. 

Kämppiksestä saa aika paljon tahallista hyötyä. 

Sanon, että jos epäröit niin ei kannata. Itse mietin eroa pari vuotta. Sitten eräs päivä olin täysin varma. Erosta on jo vuosia ja hyvä päätös oli.

Itselläni ei todellakaan ollut mikään ok avioliitto, mutta täytyi ajatella lapsiakin, joten ihan tuosta noin vain en eronnut. 

Mun kannatti, mutta mulla siis ei ole enää haavetta uudesta parisuhteesta, vaan tarkoitus on viettää loppuelämä yksin. Itse asiassa eron isoin syy oli, että kaipasin yksinoloa ja hiljaisuutta. Ja kun lapsetkin on jo muuttaneet pois kotoa, niin tuntui etten heidänkään arkeaan eroamalla mullista.

Mulla oli siis ihan ekan alkuihastusvuoden jälkeen tuntunut, että parisuhde ei ole mun juttu, että olisin onnellisin yksin. Mutta jotenkin vaan myös esim. äitini suostuttelujen perusteella taivutin itseni uskomaan, ettei sellainen ole normaalia, ja että minun täytyy ottaa nyt se hyvä mies ja tehdä lapsi tai pari. Niin sitten tein, ja olen lapset kunnialla aikuisiksi hoitanut, mutta koskaan ei kadonnut se tunne, että haluaisin vain olla yksin. Nyt olen ollut vuoden itsekseni ja tämä todella on aivan ihanaa. Silti, vaikka iso omakotitalo vaihtui kerrostalokaksioon eikä matkusteluihin, purjehtimiseen yms. meidän entisiin harrastuksiin ole enää taloudellista mahdollisuutta. 

On täysin normaalia jättää matala testoinen perhe-elämän mahdollistaja ja hypätä kullikaruselliin kun lapset lentää pesästä tai kasvavat teineiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jos on valmis siihen todennäköisyyteen että loppuelämä menee yksin, varsinkin jos on nainen. Keski-ikäisten deittiskene on melko ankea ja siellä on miesten markkinat. 

Noja... Mitä se tarkoittaa, että on miesten markkinat? Itse olen 46-vuotias nainen ja oikein hyvin on löytynyt yli 40-vuotiaana kiinnostuneita miehiä. Ei ole edes tarvinnut Tinderiin tms mennä, kun ihan livemaailmasta löytyy töiden ja vapaa-ajan puitteissa. Minä löysin samanikäisen kumppanin kollegoiden joukosta. En kyllä itse hahmotan, miten keski-iässä voisi olla "miesten markkinat", kun merkittävä osa sinkkunaisista ei etsi kumppania, kuka mistäkin syystä. Näin ollen keski-ikäisenä sinkuissa on enemmän kumppania etsiviä/toivovia miehiä kuin naisia, eikä keski-ikäinen mies enää ole parhaimmillaan. Aika paljon haasteita on miehilläkin pariutumisessa.

Tee päätös nykyisen suhteen perusteella, älä mahdollisten uusien suhteiden perusteella. Jos et ole onnellinen nykyisessä suhteessa eikä sen korjaaminen ole mahdollista tai et halua korjata sitä, eroa. Jos taas haluat herätellä suhdetta henkiin tai olet kuitenkin tyytyväinen nykytilaan, älä eroa. Huonosta tai onnettomasta suhteesta johtuvat ongelmat ratkeavat eroamalla, muut ongelmat pysyvät.

Outoa ajatella suhteen tulevaisuutta kannattamisen kautta tai sen perusteella, millaisella todennäköisyydellä löytää uuden. Sarjaparisuhteilijat eivät osaa tai uskalla olla yksin ja itsenäisiä, omassa elämässään kokonaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda lesboksi, niin sinullla on kysyntää! Varsinkin jos olet lihava niin kuin tuon ikäiset ovat. 

Sori, en ota vastaan ihmissuhdeneuvoja teini-ikäisiltä inceleiltä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos aviopuolisosi kerran on ihan ok, mihin on kadonnut lupauksesi myötä- ja vastamäestä? Elätte vieläpä myötämäkeä kaiken lisäksi. 

Elämä nelikymppisenä ei useinkaan ole yhtä juhlaa ja riemua, intohimon ilotulitusta tsi muuta jatkuvaa ylikierroksilla olemista. Se on parhaimmillaan (!) tuttua ja turvallista, tylsähköä arkea.

Moni kriisi ja ahdistus on täysin henkilökohtaista. Monessa liitossa ei ole mitään oikeaa vikaa. Moni toiseen ha toisen kanssa tylsistynyt on itse lähinnä masentunut. 

Katso siis nyt peiliin, älä syytä toista. Itseäsi et pääse pakoon. Mistään ei ole nelikymppiselle eronneelle naiselle tulossa jotakin uutta ihmeidentekijämiestä, joka nostaisi elämäsi pysyvästi uusiin sfääreihin.

Olet itse vastuussa siitä, millaista elämäsi on ja miten vaikkapa ikäkriisiäsi hoidat. Ihan ok-liitosta lähteminen oman kriisin vuoksi on tyhmää ja tarpeetonta haihattelua.

Olisi ede

Minkä takia tällaiseenkin ketjuun vuodatetaan näin suunnattoman kitkeriä ja vihamielisiä vastauksia? Monella tuntuu nyt menevän ihan äärettömän vahvasti ihon alle. Ihan uskomattoman pitkälle meneviä johtopäätöksiä halutaan tehdä jonkun ventovieraan persoonasta ja tilanteesta muutaman sanan aloituksen perusteella. Kuulostaa siltä että eipä se sinunkaan parisuhteesi taida kauhean hyvällä tolalla olla, sikäli kun sellaista edes on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aviopuolisosi kerran on ihan ok, mihin on kadonnut lupauksesi myötä- ja vastamäestä? Elätte vieläpä myötämäkeä kaiken lisäksi. 

Elämä nelikymppisenä ei useinkaan ole yhtä juhlaa ja riemua, intohimon ilotulitusta tsi muuta jatkuvaa ylikierroksilla olemista. Se on parhaimmillaan (!) tuttua ja turvallista, tylsähköä arkea.

Moni kriisi ja ahdistus on täysin henkilökohtaista. Monessa liitossa ei ole mitään oikeaa vikaa. Moni toiseen ha toisen kanssa tylsistynyt on itse lähinnä masentunut. 

Katso siis nyt peiliin, älä syytä toista. Itseäsi et pääse pakoon. Mistään ei ole nelikymppiselle eronneelle naiselle tulossa jotakin uutta ihmeidentekijämiestä, joka nostaisi elämäsi pysyvästi uusiin sfääreihin.

Olet itse vastuussa siitä, millaista elämäsi on ja miten vaikkapa ikäkriisiäsi hoidat. Ihan ok-liitosta lähteminen oman kriisin vuoksi on tyhm

Kateushan se. Kun ei ole ketään tai kun itsellä on vielä kamalampi liitto jossa ollaan hampaita kirskutellen niin pitää vihotella sille jonka suhde on sentään ihan ok. 

Jos haluaa olla sinkkuna, niin kannattaa erota.