Kannattaako nelikymppisenä enää erota "Ihan ok" parisuhteesta?
Jos nyt ei isompaa draamaa ole muttei mitään intohimoakaan. Tinderiinhän on täysin turha enää mennä.
Kommentit (86)
Nelikymppisenä kannattaa, viisikymppisenä ei.
Ei varmaan kannata, mikäli lähtökohta on, että on oltava aina joku kumppani. Itse en kuulu tuohon porukkaan, vaan pärjään hyvin itsekseni.
Minä löysin parhaan parisuhteeni tinderistä 44 vuotiaana.
Kannattaa!
Minä erosin 4,5 vuotta sitten 42 vuotiaana enkä ole katunut hetkeäkään!
Kannattaa. Yksin on parempi kuin kädenlämpöisessä suhteessa. Voit lopulta henkisesti paremmin kun vapautat itsesi epätyydyttävästä suhteesta. Sinkkuna elämä voi kuitenkin yllättää ja saatat löytää kiihkeää lempeä ja aitoja tunteita elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa. Yksin on parempi kuin kädenlämpöisessä suhteessa. Voit lopulta henkisesti paremmin kun vapautat itsesi epätyydyttävästä suhteesta. Sinkkuna elämä voi kuitenkin yllättää ja saatat löytää kiihkeää lempeä ja aitoja tunteita elämääsi.
Tai sitten pysyvän yksinäisyyden
Ihan ok ei kuulosta hyvältä. Mä en halua sellaista parisuhdetta. Pitää olla hyvä parisuhde.
Jos siedät elää kämppiksenä jonkun ihan ok:n kanssa eikä se tuota minkäänlaista haittaa tai probleemeja niin ehkä sitten jatkat samaan tapaan. Minä en kyllä eläisi.
En halua kämppistä enkä tarvitse ketään jakamaan asumis- ja elinkustannuksia. Tuntuisi älyttömälle jos joku tyyppi hiippailisi asunnossani, oli sitten ok tahansa.
Itse jätin muijan ja mukulat kun täytin 39 vuotta. Fiksuna miehenä voin antaa sellaisen vinkin, että kannattaa ensin hommata uusi nainen,ennenkuin hylkää vanhan. Ei tule turhia katkoja mihinkään.
Niin itse tein ja en ole yhtään katunut. Päinvastoin.
M42
Jos puolisosi on ylipainoinen ja lyhyenläntä niin ehdottomasti kannattaa vaihtaa tuoreempaan painokseen.
Aina kannattaa erota. 40v ilman muuta. Elämää on vielä paljon edessä silloin. Kyllä 70 vuotiaatkin eroaa. Huono parisuhde vie hengen ja ok suhde elämänhalun ylipäätään.
Jos on kouluikäisiä lapsia, niin ei kannata. Tulee enemmän paskaa niskaan kuin äkkiseltään osaat kuvitella. En ala tähän nyt mitään esseetä kirjoittamaan, mutta lapset oirehtivat. Elintila pienenee, talous menee huomattavasti tiukemmalle, susta tulee viikkovanhempi, omat työ ja harrastukset menee hankalammiksi, ei ole enää ketään tukemassa kasvattamisessa - sä olet ihan yksin ja turha luulla että se uusi puoliso alkaa jollekin 12-vuotiaalle toiseksi iskäksi tai äiskäksi. Uudella puolisolla on tuossa vaiheessa tod.näk. omat lapset. Uusioperhekuviot on perhehelvetti. Tulette tappelemaan enemmän mitä nyt sun kumppanisi kanssa. Raha, sen jakautuminen ja vastaavat on jatkuvasti pinnalla. Vaikka kuinka ystävinä eroatte, tuut huomaamaan ettei kaikki mene smoothisti kun jotain vaikka hankittavaa tulee. En väitä että huonoon suhteeseen pitäisi jäädä, mutta ihan ok-suhteeseen kyllä ja ainakin siksi aikaa että lapset on siellä jossain 16v tai mielellään vanhempiakin. Sitten ne ihastumiset nelikymppisellä tuppaa jäämään silleen lyhyiksi, että alkuhuuman jälkeen ei vaan tunnu oikealta. Ainakin miehet on tosi itsekeskeisiä tuossa iässä. Ne esittää aluksi ihan hirveästi, sitten kun ne on riittävän monta kertaa saaneet, niin niistä paljastuu käveleviä mulkkuja. Ne kohtelee sun lapsia epätasa-arvoisesti, juoksee muissa naisissa ja koittaa maksattaa omat juttunsa sinulla. Kaikki niistä vetää sitä kaljaa viikonloput ja kaikki ne pieree sängyssä. Ei kuule varmaan eroa siitä sun nyksästä näissä jutuissa.
Eli jos on kouluikäisiä lapsia, niin odota. Eroa sitten ja valmistaudu elämään loppuelämä yksin. Tuolla ohjeella eteen päin.
Tuntuu että suurin osa parisuhteista on juuri niitä ok suhteita jossa ollaan yhdessä sen tyypin kanssa joka on ihan ok ja jonka on sattunut saamaan itseensä sitoutumaan. Ehkä juuri siksi tämä ketju on osunut monella arkaan paikkaan ja herättää isoja tunteita. Monet pelkäävät yksinoloa kun parisuhde on edelleen jonkinlainen sosiaalinen normi yhteiskunnassa, pahimmillaan teatteria ja kulissi.
Erosin itse n. vuosi sitten enkä ole koskaan voinut paremmin. Ikinä en enää muuta yhteen kenenkään kanssa. Nautin yksinolosta. Nukun paremmin, kotini on siisti ja levollinen. Ex oli rauhaton, aina piti olla menossa ja touhuamassa jotakin joutavaa. Aikataulut ovat pelkästään omiani ja rahaakin jää säästöön enemmän kun suursyömäri on poissa. Tv ei huuda iltaisin, voin keskittyä esim. kirjoihin ja merkityksellisiin keskusteluihin läheisteni kanssa. Nukkumaan mennessä ei häiritse vierustoverin kännykän valo. Seksikin on tyydyttävämpää yksin. Ihana yksinelo, voin rehellisesti suositella kaikille.
Klisee, mutta totta: kaksin yksinäisenä on yksinäisempi kuin ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Itse jätin muijan ja mukulat kun täytin 39 vuotta. Fiksuna miehenä voin antaa sellaisen vinkin, että kannattaa ensin hommata uusi nainen,ennenkuin hylkää vanhan. Ei tule turhia katkoja mihinkään.
Niin itse tein ja en ole yhtään katunut. Päinvastoin.
M42
Miesten tyyli on useimmiten tämä. Ei tule katkoja palveluksiin. Tyhmiä ne jotka tähän lankeavat ja kuvittelevat olevansa rakkaita.
Muita mielipiteitä ja kokemuksia?
Kannattaa. Silloin avaat oven uusille mahdollisuuksille ja jollekin odottamattomalla hyvälle.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa. Silloin avaat oven uusille mahdollisuuksille ja jollekin odottamattomalla hyvälle.
Tai olet yksin loppuelämäsi etkä saa edes jakaa isovanhemmuutta lastenlasten isoisän kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa, ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.
Ei ole, sitähän se just ei ole. Jos on 40, voi olla haaveita jostain ihmeellisestä, mutta totuus on, että kaikki suhteet tulevat tavallisiksi jonkun ajan kuluttua. Tuttu ja turvallinen on parasta, niin ei tarvitse stressata ainakaan siitä elämänalueesta.
Toinen asia on viidenkympin villitys, missä haikaillaan mennyttä nuoruutta. Se tulee ja siitä voi seurata isoja virheitä. Siitä pääsee yli samoilla konsteilla kuin edellisestäkin.
Enää! Sä voit elää vielä 60 vuotta. Seksiäkin voi olla vielä kymmeniä vuosia edessä.
Minkä takia tähänkin pitää oikein neuvoa kysyä? Kannattaako, eikö kannata? Onko näin iso osa vastaajista sitä mieltä, että parisuhde on kannattamisesta kiinni?
Hyödyt ja haitat excel-taulukkoon?
Jos oma matikkapää ei riitä, kysytään kansan mielipide?