Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
AHDISTAAKO muita?!
27.03.2024 |
Mä en tiä mikä mua ahdistaa. Ihan koko ajan. Siis kaikki tässä ajassa ja elämässä, vaikka kaikki on varmasti paremmin kuin monella muulla ja olen myös kiitollinen monestakin asiasta. Mä en tunne itseäni enää ollenkaan kohta.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et tunne itseäsi kohta ollenkaan? Onko siis yleistä ahdistusta kaiken takia, ahdistaa vain?
Onko jotakin erityistä jota tulisi nyt ottaa huomioon? Oletko havahtunut joihinkin asioihin esimerkiksi?
Et ole yksin ahdistuksesi kanssa. Minua ahdistaa monikin asia, mutta koitan elää hetken ja päivän kerrallaan.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ollut jo vuoden. Todella raskasta. Tätä ei voi ymmärtää ellei ole kokenut. Jatkuva pelko ja paniikki. Olen vasta 47 v. Ei tätä jaksa. Kuolema veisi pois tästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ollut jo vuoden. Todella raskasta. Tätä ei voi ymmärtää ellei ole kokenut. Jatkuva pelko ja paniikki. Olen vasta 47 v. Ei tätä jaksa. Kuolema veisi pois tästä
Yhteiskunta on muuttunut aika pahaksi. Tsemppiä sinullekin.
No mä olin joskus aktiivinen, ulospäin suuntautunut ja elämäniloinen. Nyt tuntuu, ettei uskalla haaveilla tai suunnitella mitään. Näyttää jotenkin toivottomalta ja huolestuttaa omien lasten puolesta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mikä siis ahdistaa? Itsellä alkaa elämässä vihdoin mennä kaikki hyvin niin en jaksa stressata tai ahdistua mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ahdista koskaan. Olen henkisesti hereillä, elämä on hyvää. Ja jos tulee jotain huonoa, niin tiedän syyn tai se selviää pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko jotakin erityistä jota tulisi nyt ottaa huomioon? Oletko havahtunut joihinkin asioihin esimerkiksi?
Läheisten sairastelu (syöpää mm.), omien lasten väsymys koulussa (ovat teinejä), rahasta kituuttaminen, työ itsessään (ei tuo iloa, joutuu tekemään muidenkin töitä kun paljon sairaslomia muilla)... Ennen ei ollut tällaista. Nykyään vaan väsyttää.
Iloa tuo liikunta ja aviopuolison kanssa oleminen.
Ahdistaa tosi paljon, enkä edes tiedä mikä tarkalleen. Tuntuu että rinnassani on möykky, joka on alkanut kasvaa muutama vuosi sitten. Olen epämääräisen huolestunut vähän kaikesta. Maailman raakuus ja vastakkainasettelu on räjähtämässä käsiin. Mihin on kadonnut maalaisjärki, ystävällisyys ja inhimillisyys? Pelkään lasteni tulevaisuuden puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pliis mitään uskonnollisia juttuja nyt. Mä en saa niistä kuin lisää ahdistusta, kun alan miettiä Jumalaa tms., että voiko sellaista aidosti olla muka olemassa jonkun mielestä. Olisikin niin tulisi vähän jotain toivoa moneenkin asiaan, mutta mä en vaan usko sellaiseen. Ap
Minua ahdistaa se että ahdistaa ja vielä pahemmin kun en tiedä mikä ahdistaa .
Alue: Aihe vapaa
Ei, pitäisikö?