Miksi nk. vapaissa kristillisissä seurakunnissa mahtaillaan ihmeillä, joita ei kuitenkaan tapahdu
Olen huomannut että kristilliset seurakunnat jakaantuvat maltillisiin ja ihmeillä öyhöttäviin ns. karismaattisiin seurakuntiin. Maltilllisina voidaan pitää suuria kansankirkkoja kuten luterilaisuutta tai katolisia seurakuntia. Nk. Vapaat suunnat tuovat sitten ilmoille ihmekeskeisyyden. Mistä nämä vapaiden suuntien uskovat saavat sen uskonhenkisyyden ihmeitän ja voimatekoja tekevään Jumalaan kun käytäntö ei tue tällaista uskoa. Toimin itse vuosia tällaisen toiminnan keskellä ja pidän sitä nykyään älyllisesti epärehellisenä uskottelussa elämisenä. Eli mistä joillakin uskovilla riittää potkua mesota olemattomista ihmeistä vuodesta toiseen?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaikki kristityt mahtaile ihmeillä? Esimerkiksi nyt pääsiäisenä ajankohtainen on kuolleista nouseminen.
On eri asia uskoa historiassa tapahtuneisiin ihmeisiin raamatun ilmoituksen mukaan kuin nykyajassa tapahtuviin.
Miksi? Historiassa tapahtuneet oli omana aikanaan ajankohtaisia tapahtumia. Ihan kuten kaikki nyt tapahtuvat asiat tulee olemaan tuleville sukupolville muinaista historiaa.
Vai onko Jumalan taikasauva mennyt epäkuntoon - ihmeinen tekeminen onnistui vain silloin joskus kauan sitten?
Ero on siinä että juutalaisten taltioima historia on ihmiskunnan kirjoitetun historian tärkein lähdeteos jossa on taltioituna myös ihmeitä. On perusteltua uskoa historian kirjo
No ei kyllä ole. Hirveää valhettelua väittää uskonnollista sepitettä historian lähdeteokseksi. Lukisit muutakin kuin luulevaisten pamfletteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin niissä suunnissa liiaksi korostuvat ihmeet. En tiedä miksi.
Onhan noi ihmeteot katolisessa kirkossa myös tosi paljon isommassa roolissa. On kaikenlaisia pyhimyksiä jotka on tehny ties mitä ihmeellistä. Yliluonnolliset ihmeteot on osa kaikkia uskontoja.
Tämä on totta, että yliluonnolliset ihmeteot kuuluvat kaikkiin uskontoihin. Nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa salonkikelpoinen tapa uskoa ihmeisiin on uskoa ihmisen itsensä tekemiin ihmeisiin. Että hienosti minä manifestoin itselleni uskomattoman mahtavan työpaikan ja upean kumppanin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, olen henkisessä kasvussa siinä pisteessä, että nyt oli aika, kaikella on tarkoituksensa, polkumme on ennalta määrätty jne, jne. Jos taas kristitty uskoo, että sai nämä Jumalan johdatuksen takia, niin tämä on epämääräi
Tämä. Vaikka moni ei usko myöskään uushenkisten piirien manifestointiin, niin harvoin siitä puhutaan jotenkin kauhean toksisena huijauksena tms, mutta jostain syystä sama juttu uskontojen parissa ja se on jotenkin kauhean vakavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaikki kristityt mahtaile ihmeillä? Esimerkiksi nyt pääsiäisenä ajankohtainen on kuolleista nouseminen.
On eri asia uskoa historiassa tapahtuneisiin ihmeisiin raamatun ilmoituksen mukaan kuin nykyajassa tapahtuviin.
Miksi? Historiassa tapahtuneet oli omana aikanaan ajankohtaisia tapahtumia. Ihan kuten kaikki nyt tapahtuvat asiat tulee olemaan tuleville sukupolville muinaista historiaa.
Vai onko Jumalan taikasauva mennyt epäkuntoon - ihmeinen tekeminen onnistui vain silloin joskus kauan sitten?
Ero on siinä että juutalaisten taltioima historia on ihmiskunnan kirjoitetun historian tärkein lähdeteos jossa on taltioituna myös ihmeitä. On perusteltua uskoa historian kirjo
Millä logiikalla se on perusteltua uskoa kertomukseen enemmän totuutena jos se on hyvin vanha? Eihän se millään tavalla vaikuta siihen onko kirjoitettu teksti totuudenmukaista vai jonkun omasta päästä keksimää tarinaa.
Vierailija kirjoitti:
Aina voi selittää ihmeen puuttumista sillä, että ei vaan uskottu tarpeeksi. Ja sitten jälkeenpäin on helppo uskotella, että kyllä siellä jokin ihme kuitenkin tapahtui. Suggestion voima on valtava, etenkin samanmielisten porukassa.
Jos hyvin sairas ihminen parantuu niin voidaan sanoa, että rukouksen voima on ihmeellinen! Jos taas potilas kuolee voidaan todeta, että tutkimattomat ovat herran tiet.
Kun kuulin karismaattisissa seuroissa kielillä puhumista, ihmeen aste oli "mamma" ja "pappa". Mahdollisesti myös "jävla skit", en muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi selittää ihmeen puuttumista sillä, että ei vaan uskottu tarpeeksi. Ja sitten jälkeenpäin on helppo uskotella, että kyllä siellä jokin ihme kuitenkin tapahtui. Suggestion voima on valtava, etenkin samanmielisten porukassa.
Jos hyvin sairas ihminen parantuu niin voidaan sanoa, että rukouksen voima on ihmeellinen! Jos taas potilas kuolee voidaan todeta, että tutkimattomat ovat herran tiet.
Jumala koettelee eniten niitä, joita eniten rakastaa.
Olin itse vapaissa suunnissa (helluntaisrk) aiemmin, mutta muutettuani työn perässä pääkaupunkiseudulle en enää etsiytynyt helluntailaisiin, vaan vain silloin tällöin käyn luterilaisissa jumalanpalveluksissa.
Mutta kyllä mun vähän ikävä on montaakin asiaa vapaissa suunnissa. Sitä iloista sosiaalisuutta ja uusien ottamista lämmöllä vastaan. Yhteisöllistä pulassa olevien auttamista. Uskoa siihen, että Jumala haluaa ihmiselle hyvää myös tässä elämässä, ja asioita voi tavoitella ja saada. Sitä uskoa ihmeisiinkin. Ylistys- ja rukouskokouksten tunnelmaa.
Itse tiedän ihan yksittäisen överiksi menneen ihmeusko-tapauksen, mutta tässä tapauksessa mukana olleilla ihmisillä oli muutenkin mt-ongelmia. Kyseessä syrjäisellä tilalla asuneet varsin omituiset sisarukset, joista yhden jalka oli mennyt todella huonoon kuntoon. Kaksi muuta sisarusta eivät suostuneet tämän yhden pyynnöistä soittamaan ambulanssia, koska Jumala tekee ihmeen, ja Jumala katsoisi pahalla jos turvaudutaan epäuskoissaan lääketieteeseen. Lopulta jalka jouduttiin amputoimaan, ja tämä sisarus kääntyi kiusallaan muslimiksi, koska oli niin katkera sisartensa uskolle :D Mutta siis tosiaan ei seurakunta missään nimessä opettanut tuollaista, etteikö lääketieteen palveluita saisi käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi selittää ihmeen puuttumista sillä, että ei vaan uskottu tarpeeksi. Ja sitten jälkeenpäin on helppo uskotella, että kyllä siellä jokin ihme kuitenkin tapahtui. Suggestion voima on valtava, etenkin samanmielisten porukassa.
Jos hyvin sairas ihminen parantuu niin voidaan sanoa, että rukouksen voima on ihmeellinen! Jos taas potilas kuolee voidaan todeta, että tutkimattomat ovat herran tiet.
Jumala koettelee eniten niitä, joita eniten rakastaa.
Tämä oli kai huumoria?
Vierailija kirjoitti:
Kun kuulin karismaattisissa seuroissa kielillä puhumista, ihmeen aste oli "mamma" ja "pappa". Mahdollisesti myös "jävla skit", en muista.
Ei kielillä puhumista yleensä pidetä ihmeenä. Eikä myöskään yleensä oleteta, että se olisi jotain oikeaa maailmassa puhuttua kieltä. Sen sanotaan olevan "rukouskieltä" tms. Itse olen paljon puhunut kielillä rukoillessani, ja se palvelee samantapaista tarkoitusta kuin mantra tietyissä meditaatiotekniikoissa: ajatteleva mieli menee tavallaan pois päältä, se vain tarkkailee sitä suusta ulos tulevaa puhetta, muuten leväten rukouksen tilassa. (Kielillä puhumista ei muuten myös ilmene pelkästään kristillisyyden yhteydessä, vaan monessa perinteessä, niin uskonnollisissa kuin meditaatioperinteissä. Sen katsotaan liittyvän tiettyyn tietoisuuden tilaan, jonka moni näkee tavoiteltavana tilana)
Ihmeitä tapahtuu koko ajan. Niiden näkemiseen tarvitaan vain uskon silmälasit.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeitä tapahtuu koko ajan. Niiden näkemiseen tarvitaan vain uskon silmälasit.
Höpsistä. Tuo on sama kuin uskoisi että kyllä kuu on juustoa ja spagettihirviö on olemassa ja kaikki paranee kun mä vaan niin uskottelen. Älå siis puhu mistään uskon vaan uskottelun silmälaseista. Jos ihmeitä tapahtuu ne voidaan todentaa. Jeesuskin käski spitaalista parantuneita näyttäyttmään ylipapeille todistuksen saamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi selittää ihmeen puuttumista sillä, että ei vaan uskottu tarpeeksi. Ja sitten jälkeenpäin on helppo uskotella, että kyllä siellä jokin ihme kuitenkin tapahtui. Suggestion voima on valtava, etenkin samanmielisten porukassa.
Jos hyvin sairas ihminen parantuu niin voidaan sanoa, että rukouksen voima on ihmeellinen! Jos taas potilas kuolee voidaan todeta, että tutkimattomat ovat herran tiet.
Jumala koettelee eniten niitä, joita eniten rakastaa.
Sylivauvan aivosyöpä on rakkaudesta suurin. Voiko parempaa äiti omalle lapselleen toivoa?
Onko masturbointi vielä hekuman synnissä elämistä josta tulee tehdä parannus? Näin mulle joskus opetettiin hellarien julistuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kaikki kristityt mahtaile ihmeillä? Esimerkiksi nyt pääsiäisenä ajankohtainen on kuolleista nouseminen.
On eri asia uskoa historiassa tapahtuneisiin ihmeisiin raamatun ilmoituksen mukaan kuin nykyajassa tapahtuviin.
Miksi? Historiassa tapahtuneet oli omana aikanaan ajankohtaisia tapahtumia. Ihan kuten kaikki nyt tapahtuvat asiat tulee olemaan tuleville sukupolville muinaista historiaa.
Vai onko Jumalan taikasauva mennyt epäkuntoon - ihmeinen tekeminen onnistui vain silloin joskus kauan sitten?
Ero on siinä että juutalaisten taltioima historia on ihmiskunnan kirjoitetun historian tärkein lähdeteos jossa on taltioituna myös ihmeitä. On perusteltua uskoa historian kirjo
Tarinat ovat tarinoita, riippumatta siitä kuinka vanhoja tai uusia ne ovat. Samalla viivalla, paitsi että ennen ymmärrettiin maiilmasta paljon vähemmän joten monet tavallisetkin asiat koettiin ihmeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kuulin karismaattisissa seuroissa kielillä puhumista, ihmeen aste oli "mamma" ja "pappa". Mahdollisesti myös "jävla skit", en muista.
Ei kielillä puhumista yleensä pidetä ihmeenä. Eikä myöskään yleensä oleteta, että se olisi jotain oikeaa maailmassa puhuttua kieltä. Sen sanotaan olevan "rukouskieltä" tms. Itse olen paljon puhunut kielillä rukoillessani, ja se palvelee samantapaista tarkoitusta kuin mantra tietyissä meditaatiotekniikoissa: ajatteleva mieli menee tavallaan pois päältä, se vain tarkkailee sitä suusta ulos tulevaa puhetta, muuten leväten rukouksen tilassa. (Kielillä puhumista ei muuten myös ilmene pelkästään kristillisyyden yhteydessä, vaan monessa perinteessä, niin uskonnollisissa kuin meditaatioperinteissä. Sen katsotaan liittyvän tiettyyn tietoisuuden tilaan, jonka moni näkee tavoiteltavana tilana)
Huomionhakua ja esiintymistä, sinänsä ihan luonnollista.
Koska juuri nuo mainitsemasi asiat ovat niitä ihmeitä 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeitä tapahtuu koko ajan. Niiden näkemiseen tarvitaan vain uskon silmälasit.
Höpsistä. Tuo on sama kuin uskoisi että kyllä kuu on juustoa ja spagettihirviö on olemassa ja kaikki paranee kun mä vaan niin uskottelen. Älå siis puhu mistään uskon vaan uskottelun silmälaseista. Jos ihmeitä tapahtuu ne voidaan todentaa. Jeesuskin käski spitaalista parantuneita näyttäyttmään ylipapeille todistuksen saamiseksi.
Jos olet lukenut Uutta testamenttia, niin osa fariseuksista ja osa Jeesuksen seuraajista eivät uskoneet, mitä näkivät. Samoin on nykyaikana: vaaditaan uskoa, että voit nähdä pieniä ja suuria Jumalan luomia ihmeitä, joita tapahtuu koko ajan.
Jumala pystyy maailman luojana spontaanisti ohittamaan sekundääriset syyt, koska sitähän Luoja tarkoittaa, että pystyy luomaan tyhjästä. Ateisti tai materislisti tulkitsee ihmeet aina osana omaa merkityshorisonttiaan eli esimerkiksi vetoaa luonnontieteellisiin syihin ihmeen taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Huomionhakua ja esiintymistä, sinänsä ihan luonnollista.
Joillakin, ehkä. Mutta pääosin ihmiset puhuvat kielillä yksin kotonaan rukoillessaan, jolloin ei tätä motiivia ole. Ja jopa rukouskokouksissa useimmat puhuvat kielillä hiljaa ja huomaamatomasti, ja ne on usein vain yksi tai muutama tyyppi jotka tekee sitä niin kovaa että tulee mieleen että oikein ehkä haluavat esitellä "armolahjaansa".
Itse pidän kielilläpuhumista harmittomana, ja pääosin ihmeisiin uskomistakin, mutta on yksi juttu mikä tekee joskus enemmänkin hallaa: profetiat joita annetaan yksittäisille ihmisille. Esimerkiksi minulle profetoitiin, että minun ei kannata lähteä opiskelemaan yliopistoon, koska Jumala on kutsunut minut evankeliumin työhön, että kauttani ihmisiä tulee löytämään uskon, jopa ihmeitä tapahtuu. Profetoija oli arvostamani seurakunnan vanhimmiston jäsen, ja olihan se nuoresta ihmisestä hienoa kuulla että oli erityiskutsuttu Jumalan valtakunnan työhön, että juuri mun elämälläni oli erityinen tarkoitus. No, minäpä sitten en edes hakenut jatko-opintoihin lukion jälkeen, vaan menin töihin paikalliselle tehtaalle, odottelemaan sitä Pyhän Hengen kutsua hengelliseen työhön. Näin 30 vuotta myöhemmin näyttäisi, ettei sitä ole koskaan tulossa ja kyseinen profetia lieni väärä. Harmi vaan, että jätin sen takia koulutus- ja uramahdollisuudet käyttämättä. Mulla olisi ollut lahjoja muuhunkin kuin metallialan duunarin elämään.
Noi karismaattiset liikkeet osaa uskotella itselleen että liikennevalojen vaihtuminen vihreisiinkin on ihmeteko.
Kuulopuheihmeet ovat uskottavampia?