Miksi jotkut ei kykene itsenäistymään? Asuvat vielä 30-vuotiaana lapsuuskodissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asunnossa on tilaa ja yhteiselo sujuu, niin mitä tuo nyt haittaa?

Ai mitä haittaa, jos ei ikinä itsenäisty? Ei koskaan seurustele, ei koskaan mene naimisiin ja saa perhettä. Joo ei haittaa mitään. 

Oletpa kaavamainen, on niin monenlaisia tapoja elää ja ihan antoisasti. 

Joo, tosi onnelliselta nämä peräkammariasukit vaikuttavat. Elinikäkin huomattavasti lyhyempi kuin niillä jotka ovat aikuistuneet ja irtautuneet vanhemmistaan normaalisti. 

Tiedän yhden 30-vuotiaan miehen joka jopa nukkuu samassa makuuhuoneessa äitinsä kanssa 😑

Vierailija kirjoitti:

Muutamalla tuntemallani ihmisellä, jotka asuvat kotona +30v, asuinkulut ovat pienemmät. Ei tarvitse maksaa vuokraa, ja jos tarvitsee, niin se on pieni parinsadan euron. Pari tyyppiä maksavat satunnaisia laskuja. Ihan ovat työssäkäyviä ja tulot heillä on jotain +3000€/kk. Pienillä asuinkuluilla säästää ja myöhemmin on varaa ostaa oma kämppä ilman lainoja. Muiden mielipiteet peräkammarinpojista ei ole kiinnostanut heitä. Yksi seurustelee. Kaikki on tosiaan miehiä.

TL;DR Pienet asuinkulut, suuret säästöt

Näin minäkin ajattelen, että säästäköön nyt ja asukoon kotona. Turhaa maksaa meille jotain, kun saavat ne kuitenkin perintöverolla vähennettynä takaisin. Eikä asuta ahtaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asunnossa on tilaa ja yhteiselo sujuu, niin mitä tuo nyt haittaa?

Ai mitä haittaa, jos ei ikinä itsenäisty? Ei koskaan seurustele, ei koskaan mene naimisiin ja saa perhettä. Joo ei haittaa mitään. 

Miten tämä estää seurustelun?  Ei siellä lapsuuden kodissa vankilassa olla. Ihan pääsee vapaasti liikkumaan ja jopa yöpymään muualla 

Kuka nainen kelpuuttaa äidin kanssa asuvan? Ei kukaan.

Taloudellisesti todella kannattavaa ja palvelee molempiin suuntiin. Laskutaitoiset ja vanhan rahan ystävät ymmärtävät tämän, toisin kuin tuhlaajatyhjätaskut. 

Vierailija kirjoitti:

Taloudellisesti todella kannattavaa ja palvelee molempiin suuntiin. Laskutaitoiset ja vanhan rahan ystävät ymmärtävät tämän, toisin kuin tuhlaajatyhjätaskut. 

Joo ja siltä lapselta jää oma elämä elämättä. Mut hei hienoa, rahaa säästyi. 

Miksi ei. Jos viihtyy kotona, se on ok vanhemmille ja osallistuu kustannuksiin. Jokainen itsenäistyy tavallaan.

Vanhemmat on toisinaan ihan sokeita sille tilanteelle. Meilläkin suvussa oli jo liki 40 v aikamiespoika ja vanhemmat pokkana kuvitteli että se vielä löytää vaimon ja perustaa perheen. Pojalla ei ollut edes työpaikkaa!

Kaikki muut kyllä tiesi että tuo poika oli jo täysin menetetty tapaus. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei. Jos viihtyy kotona, se on ok vanhemmille ja osallistuu kustannuksiin. Jokainen itsenäistyy tavallaan.

Ongelma onkin siinä että nämä ei yleensä ikinä tule pärjäämään itsenäisesti. 

Joskus näiden äitien suhde aikamiespoikaan tuntuu henkisellä tasolla lähes insestiseltä. Ei ole aina ihan terve vanhemman ja lapsen suhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudellisesti todella kannattavaa ja palvelee molempiin suuntiin. Laskutaitoiset ja vanhan rahan ystävät ymmärtävät tämän, toisin kuin tuhlaajatyhjätaskut. 

Joo ja siltä lapselta jää oma elämä elämättä. Mut hei hienoa, rahaa säästyi. 

Mun tuntemat on kyllä jääneetkin sinne kotiin, kun on mennyt ohi se normaali pariutumisen ja itsenäistymisen aika. Halvemmaksi tulisi maksaa ihan omaa lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudellisesti todella kannattavaa ja palvelee molempiin suuntiin. Laskutaitoiset ja vanhan rahan ystävät ymmärtävät tämän, toisin kuin tuhlaajatyhjätaskut. 

Joo ja siltä lapselta jää oma elämä elämättä. Mut hei hienoa, rahaa säästyi. 

Mun tuntemat on kyllä jääneetkin sinne kotiin, kun on mennyt ohi se normaali pariutumisen ja itsenäistymisen aika.

Niin. Kriittinen on se noin 25 vuoden ikä. Jos ei siihen mennessä itsenäisty niin yleensä ei itsenäisty koskaan myöhemminkään. 

Teppo,53 asuu äidin ja isän kanssa omakotitalossa.Tepolla on mielenterveysongelmaa.On raitistunut alkoholisti.

Runas alkoholinkäyttö on aiheuttanut lievän aivovaurion.

Voin kertoa yhden tilanteen joka ei varmasti päde kaikkiin, mutta kuitenkin yhteen todelliseen tapaukseen. Pikkuveljeni lähestyy kolmeakymppiä ja asuu yhä vanhempien luona, eikä ole aikeissa muuttaa omilleen. On vaikeasti alkoholisoitunut ja mt-ongelmainen. Vartuimme kaikki samoissa sairaissa kotioloissa, mutta hän oli sen verran nuorempi että häntä paapottiin ja hemmoteltiin - ja äiti tekee yhä samaa, joten miksi sitä lähtisi kun palvelu pelaa. Alkoholiakin kannetaan kotiin kun vanhemmilla sama harrastus. Vain meillä vanhemmilla sisaruksilla oli kiire päästä pois, esim. minä jo 15v. Yksi mainitsemisen arvoinen piirre kasvatuksessamme oli vähättely, se että vanhemmat ilmaisivat ettei meistä tule yhtään mitään, että emme koskaan tule pärjäämään ilman heitä. Ja heti perään käskettiin painua ttuun ja uhattiin hylkäämisellä. Tämä on se mitä pikkuveljeni toistaa kun yritän puhua asiasta, että hän ei pärjää. Hän on vakuuttunut että ei pysty itse hakemaan edes lasillista vettä keittiöstä (pystyy kyllä puuhaamaan kaikkea muuta vaativampaakin) vaan kuolee jos joutuu asumaan yksin. Olen miettinyt että ehkä juurisyynä on temperamentti, luonne, koska me vanhemmat sisarukset emme lamaantuneet samalla tavalla (mt-ongelmista huolimatta) vaan sisuunnuimme näyttämään että pärjäämme. Surku veljen kohtaloa. Ei ota apua vastaan.

Suurimmalle osalle näistä typerät vanhemmat _mahdollistavat_ tällaisen totaalisen sairaan aikuislapseilun.

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalle osalle näistä typerät vanhemmat _mahdollistavat_ tällaisen totaalisen sairaan aikuislapseilun.

Ei se välttämättä ole typeryyttä vaan voi olla alitajuista vanhemman omien traumojen peilaamista. Se pieni hoivattava vaavi rauhoittaa, vaikka se vaavi olisi jo aiukuisen kokoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalle osalle näistä typerät vanhemmat _mahdollistavat_ tällaisen totaalisen sairaan aikuislapseilun.

Ei se välttämättä ole typeryyttä vaan voi olla alitajuista vanhemman omien traumojen peilaamista. Se pieni hoivattava vaavi rauhoittaa, vaikka se vaavi olisi jo aiukuisen kokoinen.

Läheisriippuvuuteen saa terapiasta apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos asunnossa on tilaa ja yhteiselo sujuu, niin mitä tuo nyt haittaa?

Onhan se lapsi melkoinen luuseri joa ei vielä 30-vuotiaanakaan ole itsenäinen. Äiti ruokkii ja pesee pyykit... 

Ei aina mene näin.

Mieheni muutti lapsuudenkodistaan ollessaan 31v. Asui isänsä kanssa siihen asti. Itseasiassa minäkin ehdin asua saman katon alla lähes 1,5 vuotta. Isänsä oli tuolloin n. 80-vuotias. Liikuntakyky oli heikko ja hän sairasti Alzheimeria. Mieheni opiskeli ihan normaalisti parikymppisenä ja sen jälkeen kävi töissä. Ei siis elänyt isänsä rahoilla, päinvastoin. Hän auttoi isäänsä taloudellisesti omasta pussistaan sekä huolehti hänestä, jotta isänsä voi asua kotona mahdollisimman pitkään. Mieheni ollessa 31v. isänsä sai paikan palvelutalosta, koska hän ei pärjännyt enää päivisinkään yksin. 

Ymmärrän kyllä hyvin kritiikin heitä kohtaan, jotka asuvat vanhempien luona joko laiskuuttaan, saamattomuuttaan tai  hyötyäkseen siitä itse. Ei kuitenkaan saisi olettaa, että kaikilla olisi samat motiivit. On myös heitä, joilla on ihan puhdas auttamisen halu.

Kyllähän ne tapaukset voi kahteen kategoriaan jaotella:

- Itsenäistymättömällä on itsellään jokin diagnosoitu tai diagnosoimaton ongelma jonka takia itsenäisen elämän aloittaminen on hankalaa.

- Vanhemmat eivät pärjää yksinään ja yksi lapsista "jää nurkkiin" auttamaan ja hoitamaan vanhempiensa asioita velvollisuuttaan. Yleistä varsinkin jos vanhemmalla iällä on lapsia saatu ja ollaan jo eläkkeellä kun nuorin lapsi on vasta siirtymässä työelämään ja "oikeaan aikuisten maailmaan".

Molemman kaltaiset tapaukset voivat olla sellaisia ettei perheen ulkopuolinen niitä pysty tajuamaan, kun ei siinä arjessa ole mukana.

Vierailija kirjoitti:

Joskus näiden äitien suhde aikamiespoikaan tuntuu henkisellä tasolla lähes insestiseltä. Ei ole aina ihan terve vanhemman ja lapsen suhde. 

Ja miten se onkin yleensä, että poika jää asumaan lapsuudenkotiin, ei tyttö.