Toisen ihmisen hiljaisuudesta huomauttaminen

Vierailija kirjoitti:

Mulle on sanottu samaa,mutta mulla on oikeasti ollut pelko puhua ihmisten seurassa, niin en ole uskoltanut kohdistaa huomiota minuun. Esim yläluokalla en puhunut juuri lainkaan. sittten en melkein uskoltanut puhua juuri ollenkaan, kun se olisi ollut niin outoa jos olisin yhtäkkiä alkanut puhumaan. En tiedä edes mistä tuollainen johtuu mutta olen vielä päälle 30 vuotiaanakin ujo ja arka.

Sulla saattaisi olla selektiivinen mutismi, kannattaa perehtyä aiheeseen. 

T. toinen mutisti 

Mun lapsuudessa vähäpuheisuus kuitattiin sanomalla: se on tosikko.

Ihan kamalaa!

Mutta alkoi se mun 'tosikko' kiinnostaa, kun modeemi, tietokone tai känny ei toiminut.

Nyt olen miljonääri haukkujiin verrattuna, ihan kaikella tasolla. 

Vähän siinä tulee tunne että hiljaiset jättävät muiden vastuulle seurustelun. Jonkun pitää jotain sanoa että toiset voivat nyökkäillä ja hymyillä.

😑

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnen syyllisyyttä koska olen ääääärimmäisen hiljainen, johtuen pitkäaikaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. En tiedä miten tästä pääsisi eroon, siitä syyllisyyden tunteesta siis.

Sama ja punastelu puhuessa ei auta asiaa.jitne olen mieluummin hiljaa . Kun siitä punastelustakin huomautettu,mikä on jo todella törkeää.

Seurassa on velvollisuus puhua riittävästi, kantaa oma sosiaalinen velvollisuutensa.

Se vain on tehtävä. Ei suulaatkaan ole välttämättä kiinnostuneita puhumaan tai juuri sinusta, mutta kaikkien on pakko kantaa vastuu.

Vihaan tilanteita jossa joutuu työskentelemään muiden puolesta. Osaan puhua, mutta en välttämättä pidä siitä yhtään sen enempää.

Ja uskon et hiljaisuus on monissa tilanteissa silti erityyppisille ihmisille se kiusallisin.

Tarvitsen aikaa ajatella, sitä mitä toinen sanoi ja miten siihen lisäisi tai kommentoisi jotain. Olen ehkä enemmän hiljainen tyyppi, usein on vaikea aloittaa keskustelua tyhjästä, jos vaikka jossain haluaisi tutustua vieraaseen ihmiseen.

Ymmärrän molempia osapuolia: sitä joka vaivaantuu toisen vaiteliaisuudesta sekä sitä joka ei saa sanaa suustaan. Olen vaihtelevasti ollut noissa molemmissa rooleissa, riippuen siitä onko toinen osapuoli ollut suupaltti vai sanoja säästelevästi käyttävä tyyppi. Kumminkaan päin ajateltuna tilanne ei ole kovin rento, saati miellyttävä. 

Huomautteleminen on pahasta. En tykkää yhtään minkäänlaisista huomautteluista, jotka käyvät persoonaan, habitukseen, tapoihin, tyyliin. Kyllä jokaisen pitäisi saada olla se mikä on, ilman että joutuu olemisestaan ja ominaisuuksistaan tilille. 

Ja kyllä, loukkaannun kun minulle huomautellaan jostakin persoonaani liittyvästä erityisseikasta. Ihmetellään ja annetaan ymmärtää että olen jotenkin huonompi jossakin ihme mittelössä. Kilpailemmeko me ihmiset koko ajan että kuka voittaa toisen missäkin lajissa? Sellainen kisailu ole millään tavalla reilua.

Menen vielä astetta pidemmälle ja sanon että kaikkein illottavimpina pidän epäaitoja mielistelijöitä. Mielistely on sellaista huomauttelemista, jonka alta paljastuu vanha kunnon 'ttuilunhalu. 

"Joo...olen tosiaan todella rauhallinen ihminen, mutta miks ihmeessä mun pitäis lätistä jotain turhaa paskaa? Muita miellyttääkseni?" 

Yleensä sitä pidetään kohteliaana käytöksenä, että otetaan toinen osapuoli huomioon keskustellessa eikä vain ajatella niin, että minua ei kiinnosta lätistä tuolle ihmisille. Ei kaiken keskustelun tarvitse olla tajunnanräjäyttävää ja erityisen tärkeää; monissa keskusteluissa kevyt, kohtelias keskustelu riittää, ja sillä osoitetaan, että huomioi toisen henkilön. 

Lapseni kysyi miksi sanon aina vain AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä tarvitse ääneen kommunikoida, kun jonkun henkilön kanssa vaihtaa ajatuksia. Nyökyttelemällä ja ilmeillä voi näyttää toiselle, että seuraa toisen jutustelua. 

Tämä on pahinta. Ei sovi kaikille. On kauheaa jos joku jää ilman kommunikaatiota mykkien seurassa. Koko elämänsä ajan.

Kyllä on myös ihmisryhmä joka käyttää hiljaisuutta aseena toisia vastaan, ylemmyyttä osoittaakseen. Itsellä on sukulaisen puoliso joka vaikenee "rahvaan" seurassa kun kokee olevansa niin yläpuolella muiden. Puhuu pälpättää niille joiden katsoo olevan armollisia hänen seuraansa, konservatorion käyneet ja muut sen semmoset, ekonomit. Muille kommentteja ei heru. 

Tosi ärsyttävää että kumminkin tuppautuu aina meidän rahvaan juhliin mukaan, ikään kuin armosta. Olen yrittänyt itse ihan normaalina ihmisenä pitää seuraa hänelle mutta mykän seurassa en halua olla. 

Olen sanonut tästä myös sukulaiselle mutta hän sanoo että puoliso on arka. Minusta kyse on ylemmyydentunteesta, ei arkuudesta. 

. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Ihmiset ovat ärsyttäviä. Siksi ei ole mitään sanottavaa.

Meillä töissä paljon äänekkäitä ekstroverttejä jotka mölisevät koko ajan. Toodellla raskasta.

Naisvaltainen ala. 

Olin nuorena tosi hiljainen, koska olin niin ujo. Muistan että mua valistettiin tästä jatkuvasti. Nykyään en enää ole ujo ja voin olla monesti liiankin puhelias, mutta toisaalta en myöskään pelkää hiljaisuutta koska olen siihenkin tottunut. Hiljaa oleminen harvoin tuntuu mulle kiusalliselta, ja siksi en aina huomaa että joku odottaa että keksisin puheenaiheen hiljaisuuden peittämiseksi.

Sitä en ymmärrä vieläkään, mihin pyrkivät aikanaan nuo tyypit jotka kokivat tärkeäksi kertoa mulle että olen hiljainen. Totta kai tiesin sen itsekin ja huomauttamisesta tuli vain olo, että en ole hyväksyttävä ihminen. Itselleni ei tulisi mieleenkään huomauttaa jonkun vähäpuheisuudesta, en ymmärrä mitä sillä saavuttaisin. Jos olen jonkun hiljaisemman seurassa, voin hyvin ottaa vetovastuun keskustelusta, jos näyttää siltä että toinen kuitenkin haluaa keskustella. Pidän keskustelua yllä ja yritän myös antaa toiselle tarpeeksi aikaa puhua. Joskus toisen hiljaisuudessa voi olla kyse myös erilaisista puherytmeistä. Puhelias saattaa kokea tauon puheessa lyhyempänä kuin toinen, ja kokee tarvetta täyttää sen nopeammin. Toinen taas kokee ettei ehdi ottaa puheenvuoroa milloinkaan. 

Voit tietysti antaa samalla mitalla takaisin ja heittää vaikka että toisten kustannuksella päteminen on tosi rumaa ja vähän kuin nenää kaivaisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tunnen syyllisyyttä koska olen ääääärimmäisen hiljainen, johtuen pitkäaikaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. En tiedä miten tästä pääsisi eroon, siitä syyllisyyden tunteesta siis.

Sama ja punastelu puhuessa ei auta asiaa.jitne olen mieluummin hiljaa . Kun siitä punastelustakin huomautettu,mikä on jo todella törkeää.

Itse olen se, joka joutuu kannattelemaan melkein kaikkia keskusteluja ja sosiaalisia tilanteita (on muuten hemmetin raskasta), mutta en ikinä huomauttelisi tuollaisesta. Punastelu on kehon luonnollinen reaktio. Itse en punastu ujostelun vuoksi, mutta sairauteni aiheuttaa välillä poskien lehahtamisen. Kannattaa opetella valmiiksi vastaus siihen, kun joku sanoo jotain tökeröä. Esimerkiksi "joo, tiedän" tai "niin, mitä sitten?". Se yleensä hiljentää huomauttelijan.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudessa vähäpuheisuus kuitattiin sanomalla: se on tosikko.

Ihan kamalaa!

Mutta alkoi se mun 'tosikko' kiinnostaa, kun modeemi, tietokone tai känny ei toiminut.

Nyt olen miljonääri haukkujiin verrattuna, ihan kaikella tasolla. 

Eihän se ole välttämättä haukkumista. Tosikkous on vaan ominaisuus. Ei mikään hyvä eikä huono. Kannattaa oppia hyväksymään itsensä just sellaisena kuin on, niin ei mene muiden toteamiset tunteisiin. Kaikki on arvokkaita!

Vierailija kirjoitti:

Seurassa on velvollisuus puhua riittävästi, kantaa oma sosiaalinen velvollisuutensa.

Se vain on tehtävä. Ei suulaatkaan ole välttämättä kiinnostuneita puhumaan tai juuri sinusta, mutta kaikkien on pakko kantaa vastuu.

Vihaan tilanteita jossa joutuu työskentelemään muiden puolesta. Osaan puhua, mutta en välttämättä pidä siitä yhtään sen enempää.

Ja uskon et hiljaisuus on monissa tilanteissa silti erityyppisille ihmisille se kiusallisin.

Mä olen sosiaalisesti taitava introvertti. Eli osaan jutella kaikkien kanssa, tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja osaan murtaa jään ja laannuttaa alkavat konfliktit. Se ON raskasta. Todellakin toivoisin myös muilta edes jotain panostusta sosiaalisten suhteiden onnistumiseen. Pidän vähän itsekkäinä näitä, jotka ovat hiljaa ja katsovat nenänvartta pitkin niitä, jotka odottavat normaalia kanssakäymistä.

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen aikaa ajatella, sitä mitä toinen sanoi ja miten siihen lisäisi tai kommentoisi jotain. Olen ehkä enemmän hiljainen tyyppi, usein on vaikea aloittaa keskustelua tyhjästä, jos vaikka jossain haluaisi tutustua vieraaseen ihmiseen.

Hyvä ihminen, et sinä oikeasti tarvitse aikaa! Olet vain liian itsekriittinen. Luulet, että muut miettivät sanomisensa tarkkaan. Mutta voin kertoa että eivät mieti. Sinun mielipiteesi ja ajatuksesi ovat yhtä arvokkaita kuin muiden. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsen aikaa ajatella, sitä mitä toinen sanoi ja miten siihen lisäisi tai kommentoisi jotain. Olen ehkä enemmän hiljainen tyyppi, usein on vaikea aloittaa keskustelua tyhjästä, jos vaikka jossain haluaisi tutustua vieraaseen ihmiseen.

Hyvä ihminen, et sinä oikeasti tarvitse aikaa! Olet vain liian itsekriittinen. Luulet, että muut miettivät sanomisensa tarkkaan. Mutta voin kertoa että eivät mieti. Sinun mielipiteesi ja ajatuksesi ovat yhtä arvokkaita kuin muiden. :)

No kyllä nyt vaan jotkut tarvitsevat sitä aikaa. Usko jo! Kaikki ei ole samanlaisia kuin sinä 🙄.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joo...olen tosiaan todella rauhallinen ihminen, mutta miks ihmeessä mun pitäis lätistä jotain turhaa paskaa? Muita miellyttääkseni?" 

Yleensä sitä pidetään kohteliaana käytöksenä, että otetaan toinen osapuoli huomioon keskustellessa eikä vain ajatella niin, että minua ei kiinnosta lätistä tuolle ihmisille. Ei kaiken keskustelun tarvitse olla tajunnanräjäyttävää ja erityisen tärkeää; monissa keskusteluissa kevyt, kohtelias keskustelu riittää, ja sillä osoitetaan, että huomioi toisen henkilön. 

Tulee ihan mun ex-mies mieleen, jolla oli hyvin paljon narsistisia piirteitä. Että mua hävetti olla hänen kanssaan ihmisten ilmoilla. Ei suostunut tervehtimään kassatyöntekijää tai tarjoilijaa, jos häntä ei huvittanut. Tai jos joku tuntematon tuli muuten vaan juttelemaan, niin tarkoituksella käänsi selän eikä sanonut sa

No tuo nyt on ihan eri asia kuin se hiljaisuus mistä tässä ketjussa keskustellaan!!