Lue keskustelun säännöt.
Toisen ihmisen hiljaisuudesta huomauttaminen
26.03.2024 |
Koko tähänastisen elämäni ajan olen saanut kuulla seuraavanlaisia kommentteja:
"Sä oot niin hiljanen/rauhallinen"
"Ootsä väsyny vai ootsä aina noin hiljanen"
"Oot tosi hiljanen mut sitku avaat suun nii sieltä tulee paljon viisauksia"
"Sä et koskaan sano mitään"
Joo...olen tosiaan todella rauhallinen ihminen, mutta miks ihmeessä mun pitäis lätistä jotain turhaa paskaa? Muita miellyttääkseni? Tietenkään täysin tuppisuu en ole, vaan puhun ihan vaan ne tarpeelliset asiat ja joskus myös sitä smalltalkia. Toisinaan nämä huomauttelijat ovat vielä niitä ihmisiä joille puhun kaikista vähiten...ehkä heillä on joku ongelma asian kanssa, nimittäin minulla ei ole? :D
Onko edes kohteliasta huomauttaa toiselle tuollaisesta, nimittäin itse olen hieman loukkaantunut joka kerta.
Ja olen tuskin yksin näiden kokemuksien kanssa. Kertokaa teidän?
Kommentit (249)
Mulle on sanottu samaa,mutta mulla on oikeasti ollut pelko puhua ihmisten seurassa, niin en ole uskoltanut kohdistaa huomiota minuun. Esim yläluokalla en puhunut juuri lainkaan. sittten en melkein uskoltanut puhua juuri ollenkaan, kun se olisi ollut niin outoa jos olisin yhtäkkiä alkanut puhumaan. En tiedä edes mistä tuollainen johtuu mutta olen vielä päälle 30 vuotiaanakin ujo ja arka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnen syyllisyyttä koska olen ääääärimmäisen hiljainen, johtuen pitkäaikaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. En tiedä miten tästä pääsisi eroon, siitä syyllisyyden tunteesta siis.
Yritä ennemmin päästä eroon siitä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Helpottaa elämääsi.
Joo, on tosi outoa. Minullekin silloin tällöin noista mainitaan. Tunnen kyllä monia ihmisiä jotka pystyvät puhumaan tuntikausia sanomatta mitään, mutta ei ole tullut mieleen kysyä niiltä miksi hölöttävät koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on sanottu samaa,mutta mulla on oikeasti ollut pelko puhua ihmisten seurassa, niin en ole uskoltanut kohdistaa huomiota minuun. Esim yläluokalla en puhunut juuri lainkaan. sittten en melkein uskoltanut puhua juuri ollenkaan, kun se olisi ollut niin outoa jos olisin yhtäkkiä alkanut puhumaan. En tiedä edes mistä tuollainen johtuu mutta olen vielä päälle 30 vuotiaanakin ujo ja arka.
Aspergeria? Katsoin joskus dokkarin autistisesta tytöstä, jolla oli koulussa esiintyvää mutismia. Kun hän sai tukea puhumiseen, tuli hänestä ihan normaalisti jutteleva lapsi.
Miksi sitä pitäisi aina olla äänessä? Minäkään en ole sanonut sanaakaan sen jälkeen kun 13.05 sanoin työkaverille moi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata olla niin herkkähipiäinen. Jos olet tyytyväinen hiljaisuuteesi niin mitäs se haittaa jos joku toteaa sen ääneen.
Miksi nämä jotkut ovat niin herkkähipiäisiä etteivät kestä jonkun hiljaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on sanottu samaa,mutta mulla on oikeasti ollut pelko puhua ihmisten seurassa, niin en ole uskoltanut kohdistaa huomiota minuun. Esim yläluokalla en puhunut juuri lainkaan. sittten en melkein uskoltanut puhua juuri ollenkaan, kun se olisi ollut niin outoa jos olisin yhtäkkiä alkanut puhumaan. En tiedä edes mistä tuollainen johtuu mutta olen vielä päälle 30 vuotiaanakin ujo ja arka.
Aspergeria? Katsoin joskus dokkarin autistisesta tytöstä, jolla oli koulussa esiintyvää mutismia. Kun hän sai tukea puhumiseen, tuli hänestä ihan normaalisti jutteleva lapsi.
Voiisi ollakin. Miten se diagnosoidaan? Mun on ollut aina vaikea tehdä ystäviä. Tuntuu aina että joku rooli päällä ihmisten parissa. (En voi koskaan olla rennosti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata olla niin herkkähipiäinen. Jos olet tyytyväinen hiljaisuuteesi niin mitäs se haittaa jos joku toteaa sen ääneen.
Miksi nämä jotkut ovat niin herkkähipiäisiä etteivät kestä jonkun hiljaisuutta?
En minä tiedä, mutta tuskin on kyse herkkähipiäisyydestä. Ovat vaan tottuneet ilmaisemaan ajatuksensa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on sanottu samaa,mutta mulla on oikeasti ollut pelko puhua ihmisten seurassa, niin en ole uskoltanut kohdistaa huomiota minuun. Esim yläluokalla en puhunut juuri lainkaan. sittten en melkein uskoltanut puhua juuri ollenkaan, kun se olisi ollut niin outoa jos olisin yhtäkkiä alkanut puhumaan. En tiedä edes mistä tuollainen johtuu mutta olen vielä päälle 30 vuotiaanakin ujo ja arka.
Aspergeria? Katsoin joskus dokkarin autistisesta tytöstä, jolla oli koulussa esiintyvää mutismia. Kun hän sai tukea puhumiseen, tuli hänestä ihan normaalisti jutteleva lapsi.
Voiisi ollakin. Miten se diagnosoidaan? Mun on ollut aina vaikea tehdä ystäviä. Tuntuu aina että joku rooli päällä ihmisten parissa. (En voi koskaan olla rennosti)
En tiedä mikä on se väylä mitä kautta aikuisia diagnosoidaan. Voisiko perusterveydenhuollosta tai psykiatrilta saada lähetteen johonkin neuropsykiatrialle(?). Minunkin pitäisi lähteä hakemaan adhd-diagnoosia, kun vaan jaksaisin/muistaisin/saisin aikaiseksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta hiljaisuus sinänsä ei ole ongelma mutta koska on olemassa myös ihmisiä jotka on töykeitä eivätkä halua puhua kuin omille valituille kavereille niin siitä tulee se epäluulo että hiljainen ihminen mököttää. Sen takia olen itse, ujo kun olen yrittänyt olla ystävällinen ja puhua perusjuttuja kaikille.
Olen huomannut että se toimii paremmin kuin täysi hiljaisuus.
Tämä on totta. Noita on yllättävän paljon, jotka suostuvat puhumaan vain harvoille ja valituille. Muita mulkoilevat vihaisesti, jos he kehtaavat sanoa tällaiselle tyypille mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tunnen syyllisyyttä koska olen ääääärimmäisen hiljainen, johtuen pitkäaikaisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. En tiedä miten tästä pääsisi eroon, siitä syyllisyyden tunteesta siis.
Yritä ennemmin päästä eroon siitä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Helpottaa elämääsi.
Olen selkeästi päässyt jo eteenpäin tällä saralla. Mutta silti vaikea vaan jutella, vaikka tavallaan haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos hiljaiset ottaisi toisen samanlaisen hiljaa istumaan tai nypräämään jotain. Osa ihmisistä ehkä kaipaa vähän uutta infoa, näkemyksiä tai ystävällisyyttä, ehkä apuakin. Vaikka kivalla äänellä, ei kailottaen. Epäselvä tilanne jossa toinen on hiljaa, on raivostuttava, jos ei ole tietoa mistä on kyse. Toinen odottaa ja odottaa. Muutkin haluavat rauhaa ja voi olla hiljaa, mutta jos mitään ei tapahdu kommunikoinnissa, se voi olla hankalaa. Ehkä jokainen on autisti, omalla tavallaan, mutta jotkut eivät vielä lue ajatuksia - osa tekee sitäkin. Ymmärrän jos on hiljaa epäreilussa tilanteessa ja lähtee pois. -Olisi siis järkevää tiedottaa mistä on kyse, ettei toinen odota toiselta liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auta armias jos tuollaisen möläyttelijän jotakin luonteenpiirrettä kritisoisi, mököttäisi loppuelämänsä varmaan. :D "Esim. Miksi olet jatkuvasti äänessä?" tai "Miksi päästät aina suustasi ihan mitä sylki suuhun tuo?"
Heh. En mä ainakaan. Minulle on monesti sanottu että nyt hiljaa. Sanon että pahoittelut, minulla on ADHD, sinä saat nyt puheenvuoron.
Ei ADHD kyllä selitä aina kaikkea. Jos yhtään muita tunnet joilla ADHD niin tiedät että on meitä niitä hiljaisiakin. Itse olen jostain keskiväliltä, en erityisen hiljainen enkä erityisen puhelias. Omia sosiaalisia taitoja kannattaa ja voi hioa jos motivaatiota on, myös ADHD:n
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaikeneminen ole häpeäksi silloin kun ei ole mitään sanottavaa.
Ärsyttää kyllä se että jos hetkenkään on hiljaa toisen seurassa niin heti alkaa utelu että onko joku pielessä/onko huolia/mitäs ajattelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet toisella kylässä, etkä puhu mitään, niin on se outoa. Täytyy sitä jotain puhua, vaikka säästä jne.
Kuka puhui mitään kylässä olemisesta?!
No tuskin kukaan tulee ap:n ovikelloa pimpottamaan ja kertomaan hänelle erikseen, että hän on muuten tosi hiljainen ja heippatihei.
Sä näköjään käy missään töissä tai ole koskaan käynytkään, kun sulle ei sellainen itsestäänselvyys kuin työpaikka ja työkaverit tullut edes mieleenkään...
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos hiljaiset ottaisi toisen samanlaisen hiljaa istumaan tai nypräämään jotain. Osa ihmisistä ehkä kaipaa vähän uutta infoa, näkemyksiä tai ystävällisyyttä, ehkä apuakin. Vaikka kivalla äänellä, ei kailottaen. Epäselvä tilanne jossa toinen on hiljaa, on raivostuttava, jos ei ole tietoa mistä on kyse. Toinen odottaa ja odottaa. Muutkin haluavat rauhaa ja voi olla hiljaa, mutta jos mitään ei tapahdu kommunikoinnissa, se voi olla hankalaa. Ehkä jokainen on autisti, omalla tavallaan, mutta jotkut eivät vielä lue ajatuksia - osa tekee sitäkin. Ymmärrän jos on hiljaa epäreilussa tilanteessa ja lähtee pois. -Olisi siis järkevää tiedottaa mistä on kyse, ettei toinen odota toiselta liikoja.
Mitä ihmettä oikein selität? Tässä ei ole kyse siitä, että olisi täysin hiljaa, eikä vastaisi, kun joku toinen kysyy tai sanoo jotain. Hiljainenkin ihminen voi olla ystävällinen ja hymyilevä yms. Useammat on! Mutta kälättäjät ei sitä tajua, ajattelevat, että puhelias = sosiaalisesti taitava. Näin ei todellisuudessa automaattisesti ole.
Ei sitä tarvitse ääneen kommunikoida, kun jonkun henkilön kanssa vaihtaa ajatuksia. Nyökyttelemällä ja ilmeillä voi näyttää toiselle, että seuraa toisen jutustelua.
voithan sä vastata; "oletsää itse ihan per..stä?" tai "oletsä itse joku kiljukaula?"
Ei kannata olla niin herkkähipiäinen. Jos olet tyytyväinen hiljaisuuteesi niin mitäs se haittaa jos joku toteaa sen ääneen.