Mikä oikeus yhdellä sisaruksista on omia mummin "lastenhoitopalvelut"?

Tähän ketjuun on tainneet kirjoittaa muutkin samojen ongelmien ja ajatusten kanssa painivat :)

Ja vastaus siihen, mitä on riistetty? Isovanhemmat!

On väärin hyväksikäyttää isovanhempia. Mulla tosissaan potuttaa kuunnella, kun äitini ja isäni valittavat väsymystään, joka johtuu siitä, että ikäihmisten on oltava lapsenlikkana jatkuvasti saamattomalle siskolleni. Ja miksi sitten ovat? Hyväsydämisyyttään.

He eivät elä omalla tavallaan. Sen olen kuullut jo monta kertaa. Kannattaisi miettiä varjopuoliakin. Mulla esim. isä ja äiti eivät mielellään hoida enää siskoni lapsia. He tekevät sen velvollisuudesta. Heillä on syyllinen olo, jos eivät vastaa puhelimeen tai lupaudu menemään hoitamaan noita lapsia.

Kun he tulevat käymään meillä kylässä, niin puhuvat vain siitä, kuinka mukava on lomailla välillä, kun kävi jo niin raskaaksi. Raskaaksi? Eläkeläisten elämä? No joo. Onhan se raskasta yli seittemänkymppisille katsoa kahta alle 5 vuotiasta useita kertoja viikossa ja useita viikonloppuja kuukaudessa. Siskoni vielä tappaa vanhempani tuolla hoidattamisellaan. Kukas sitten auttaa? No ei kannata ainakaan mulle soitella :)

Mitä sinulta on loppujen lopuksi riistetty? Vanhempasi elävät omalla tavallaan etkä sinä voi heitä määräillä. Voit keskittyä vaikka lapsiisi välillä.

nautin todellakin joka toisesta vapaasta viikonlopusta ja lapsi vapaista kesälomista joita muistelen kaiholla nyt taas perheellisenä ollessani. Että ei kaikkien yh:den isät ole hyljänneet lapsiaan!

Jos isovanhemmat suostuvat jonkun lapsia jatkuvasti kaitsemaan niin itsepähän päätöksen tekevät.



Minä itse en juurikaan kehtaa vaivata lasteni isovanhempia, mutta jos ne lasteni serkkuja käy kaitsemassa niin siitä vaan. Anoppi käy jopa siivoamassa nuomimmaisensa luona (ei ole napanuora vieläkään katkennut) ja olen oikein tyytyväinen ettei meille tuppaa.



Kyllä taidat olla vaan kateellinen, mikset siis itsekin pyydä ko. isovanhempia lapsiasi kaitsemaan....

samaan aikaan saniotaan että

a) isovanhemmat on vanhoja, siskoni ei saisi rasittaa heitä lastenhoidolla

b) meidän lasten pitäisi päästä enemmän mummolaan hoitoon jotta meillä olsii miehen aknssa kahden keskistä aikaa.



Ei ihan stemmaa.



Minusta on eri asia, jos isovanhemmat ovat oikeasti vanhoja tai sairaita ja heitä käytetän yli voimavarojen - *se* on hyväksikäyttöä.



Ja eri asia jos terveet hyväkuntoiset isovanhemmat hoitaa yhden sisaruksen lapsia paljon enemmän kuin muiden. Se on heidän valintansa! Ehkä epäreilu valinta, mutta valinta jonka he ovat tehneet.



Minusta on turha valittaa että siskolla on pokkaa pyytää. Sitten kannattaa itsekin pyytää reippaasti, jos se suvussa siitä vaan on kiinni. Aika moni juna ajaa ohi elämässä jos ei riitä pokkaa pyytää asioita, joita haluaisi saada!



Monilla ihmisillä ei ole hyväkuntoisia terveitä isovanhempia lähellä turvaverkkona ja he luovat omia muita ( vaihtoon perustuvia) verkostoja esim. ystäväperheiden ja sisarusten kanssa.

missä puhuisitte ja sopisitte näistä asioista? Onko liian idealia ehdottaa "tarpeiden ja avunannon vaihtotoria", missä jokainen saisi kertoa, millaista apua ja tukea tarvitsisi läheisiltään ja mitä itse voisi puolestaan tarjota toisille? Voitaisiinko sopia, että jokainen saa jatkossa pyytää apua, mutta on jokaisen omalla vastuulla pitää huolta jaksamisestaan ja kieltäytyä, jos ei halua/ ehdi/ jaksa auttaa?

Kerroit että kyse on yksinhuotlajasta. Häpeäisit vähän, et ilmeisesti lainkaan tiedä, mitä sellainen todellisuus on.

Kyllä taidat olla vaan kateellinen, mikset siis itsekin pyydä ko. isovanhempia lapsiasi kaitsemaan....

Vaan kuten joku muukin jo aiheesta puhui, niin huono on pyytää, jos toinen on jo mielettömillä vaatimuksillaan uuvuttanut vanhemmat. En edes halua olla niin armoton, vaan haluan antaa vanhemmilleni hieman toipumisaikaa rankan vahtireissun jälkeen. Jos kymmenen päivän ympärivuorokautisen hoitotyön jälkeen antaa viikon palautumisaikaa, niin se on mielestäni ihan kohtuullista. Ja hups, siinä menikin liki kolme viikkoa, ettei meidän lapse päässeet mummille edes kyläilemään saati hoitoon. Ja siinä ajassa saattoi mullekin osua jo jotain töitä tai kokousta.

Eli eihän kyse ole siitä, etten pyytäisi, vaan siitä, että yksi sisarus omii isovanhemmat pitkiksi ajoiksi. Ja toisaalta kyllä mulle ainakin sanotaan, ettei käy, ja käsittääkseni siskollekin, mutta se ei hyväksy sitä ei:tä.

Minusta on turha valittaa että siskolla on pokkaa pyytää. Sitten kannattaa itsekin pyytää reippaasti, jos se suvussa siitä vaan on kiinni. Aika moni juna ajaa ohi elämässä jos ei riitä pokkaa pyytää asioita, joita haluaisi saada!

.

vaikka kuinka yrittää suhteuttaa ja olla aikuinen. Sen kanssa vain täytyy oppia elämään.



Niiltä, joita vanhempien erilainen suhtautuminen lapsiinsa ei haittaa lainkaan, haluaisin kysyä, millaiset välit teillä on sisarustenne ja vanhempienne kanssa? Oletteko niin etäisiä, että ei tunnu mikään missään vai oletteko niin itsellisiä, ette tarvitse läheisiltä ihmisiltä mitään? Minusta olisi outoa, jos ihmisessä ei mikään värähtäisi, jos esim. perintö menisi sivu suun (testamentilla, lakiosan jälkeen), toisille sisaruksille. Vaikka kuinka ajattelisi, että olen osani saanut lapsena, kun vanhemmat ovat minua ruokkineet ja kouluttaneet jne. tai että maallistahan se raha vain on, eikä missään yhteydessä rakkauteen ja vanhemmat ovat oikeustoimikelpoisia ja saavat ihan itse valita, mitä omaisuudellaan tekevät, minussa kaihertaisi kuitenkin nähdä sisarusteni reissaavan perintörahoilla Thaimaaseen, kun omat rahani riittäisivät bussimatkaan Pihtiputaalle (tämä on naivi esimerkki). Olisiko teillä rehellisesti EVVK-reaktio ja silti läheiset välit sisaruksiinne ja vanhempiinne?

Kaikki vastaukset eivät siis todellakaan ole minulta, vaan täällä on muitakin samassa tilanteessa.

uhataanko heitä väkivallalla jos eivät tule hätiin?

Ehkä eivät halua hoitaa teidän lapsia. Ovatko häirikköjä ym.?

että emme ole ainoita, joilla on vastaava tilanne. Meillä myös miehen sisko on yh ja AINA etusijalla!! Siis ihan aina! Aina ensimmäisenä hänen lapsi ja hänen vapaansa jne. Todellisuudessa hän saa lapsensa hoitoo ihan juuri silloin kun itse haluaa ja vieläpä ihan kenelle tahansa. Hänellä on kuukaudessa yhtäpaljon vapaata kun meillä vuodessa tai kahdessa. Meillä on kaksi pientä lasta pienellä ikäerolla ja joskus olisi ihan kiva saada miehen kanssa myös yhteistä aikaa, mutta se kun ei käy.. Ja eniten mua harmittaa lasteni puolesta, koska vanhempikin lapsista aina kyselee mummin perään, mutta kiva sitten sanoa, että mummi ei pääse kun on serkun luona. Ja kai mäkin olen sitten kateellinen tms. mutta harmittaa lasten puolesta kun ovat isovanhemmille toisarvoisia. Ja jos mummi tulee katsomaan niin tuo aina tämä serkun mukanaan, joka on mummista ylimustasukkainen, joten silloinkaan mummi ei pysty ottamaan mitään kontaktia meidän lapsiin kun tämä yksi lapsi alkaa heti keräämään huomioo kiukulla ja muilla tempuilla. Ja samaan hengenvetoon ihmetellään, miksei meidän lapset ole niin läheisiä isovanhempien kanssa jne. no juuri siksi kun isovanhemmilla ei ole aikaa eikä kiinnostusta meidän lapsiin!! Ja en edes tarkoita pelkästään hoitoapua, voin kyllä itsekin lapseni hoitaa mutta eniten ehkä kaikista kaipaisin yhteistä aikaa lapsille ja isovanhemmille kun lapset heistä kuitenkin pitävät.



Sanoisin, että ei ole mietään mielen lepuuttamista aina aviopareillakaan, joilla on pieniä lapsia pienellä ikäerolla. Yksinhuoltajan, jolla on yksi lapsi on todella paljon helpompi saada apua kun aviopareilla, joilla useampi lapsi. Koska kaikki vetoavat aina siihen, että yh on yksin, eikä saa vapaata jne. vaikka todellisuudessa lapsi (tässäkin tapauksessa) on hoidossa milloin missäkin... Tosin tietty, jos ei lähiverkostoja tms. ole niin tietty yhtävaikeaa voi olla yh:nkin saada lapset hoitoon mutta jos siis ajatellaan tilannetta, jossa lähiverkostot on. Kaikki auttavat aina ensisijaisesti yh:ta!!

Ehkä eivät halua hoitaa teidän lapsia. Ovatko häirikköjä ym.?

Mutta ovat kyllä lapsenlapsista kaikkein pienimmät. Ehkä heitä ei enää ihan niin kovasti innosta, kun pienempi on vieläpä vaippaikäinen. Muiden lastenlasten kanssa pääsee ehkä sillä helpommalla, että ne osaavat jo pukea ja kuoria perunat itse.

ap

samaan aikaan saniotaan että

a) isovanhemmat on vanhoja, siskoni ei saisi rasittaa heitä lastenhoidolla

b) meidän lasten pitäisi päästä enemmän mummolaan hoitoon jotta meillä olsii miehen aknssa kahden keskistä aikaa.

Ei ihan stemmaa.

Mutta kertaus on opintojen äiti:

a) Sisko hoidattaa lapsensa ympärivuorokautisesti pari viikkoa: Isovanhemmat väsyvät.

b) Minä olisin onnellinen, kun saisin lapset isovanhemmille joskus pariksi tunniksi: Tuskin rasittaa isovanhempia lainkaan samalla tavalla.

lisäksi: Miehen kanssa kahdenkeskisestä ajasta ei ollut mitään puhetta. Lastenhoitoapua tarvin ihan arkena, jotta saan asioita hoidettua. Viimeksi oli neuvottelu arkkitehdin kanssa, johon ei oikein istu kaksi pitkästyvää pientä. Hoidettiin asia niin, että mies otti lapset töihinsä mukaan, ja minä sain neuvottelun käytyä. Lisäksi esim. liikuntaa harrastan niin, että palkattu lastenhoitaja käy meillä sen aikaa (joo mies on paljon töissä). Joten kyllä vain, olen kateellinen siskolle, joka pääsee lomalle vanhempiemme ilmaisella tuella.

ap

Meillä kanssa se joka sai ekan lapsenlapsen omii lasten hoito palvelut. Asuu lähellä ja isovanhemmat hakee koulusta ja katsoo iltapäivät ja muulloinkin aina kun tarvetta. Sitten kun me kaksi muuta tarvittaisiin lasten hoito apua, niin eivät voi ottaa kun on ennestään kolme lasta hoidossa. Joten meidän lapsia näkevät, kun käymme kylässä. Joskus varaan viikonlopun ja silloin siellä on lisäksi aina ainakin yksi siskon lapsistakin. Tosi harvoin suostuvat ja silloinkin pitää olla tosi hyvä syy.

Ehkä eivät halua hoitaa teidän lapsia. Ovatko häirikköjä ym.?

meillä ei ole tukiverkostoa lähellä, ei isovanhempia ja liekkö nuo etes auttais vaikka olisivatkin lähellä. Niinpä haimme vaan rohkeasti päiväkoti paikkaa lapsille vaikka olenkin kotona.

Lapset käy parina päivänä viikossa päiväkodissa muutaman tunnin ajan (4-7h).



Voin levätä ja saan omaa aikaa.

Muuta ratkasua ei meidän tilanteeseen keksitty, Kohta kyllä palaan töihinkin että silläkin sitä pk paikkaa haettiin.

On väärin hyväksikäyttää isovanhempia. Mulla tosissaan potuttaa kuunnella, kun äitini ja isäni valittavat väsymystään, joka johtuu siitä, että ikäihmisten on oltava lapsenlikkana jatkuvasti saamattomalle siskolleni. Ja miksi sitten ovat? Hyväsydämisyyttään.

Kun äiti ja isä kertovat, että oli rankka rupeama hoitaa veljen lapsia, ja ettei voi viikkoon ottaa ketään luokseen, että saa levättyä, niin kyllä minulla silloin jo säälin tunteet heräävät. Ja heti sen perään ihmettely, että miksi joku haluaa rasittaa omia vanhempiaan noin kovin.

Vaan isovanhempien näkemisestäkin. Meillä ainakin tilanne on se, että yksi väsyttää isovanhemmat hoitotarpeillaan niin, että muiden on vaikea päästä edes kylään isovanhempien luo, ilman, että siellä onsen yhden sisaruksen lapsia ja isovanhemmat puolikuolleita väsymyksestä. Ei kiva muille lapselapsille, jotka eivät ikinä saa isovanhempien huomiota.

KAIKKI tilanteet ovat järjestettävissä.