Kysymys naisille keitä miehet eivät lähesty
Olen huomannut tällä palstalla jonkin verran kommentteja joissa naiset kertovat etteivät miehet lähesty heitä tai tee heitä kohtaan aloitteita. Kysymykseni teille on, oletteko tehneet itsestänne lähestyttäviä?
Ollaanpa rehellisiä. Ulkonäkö on varmasti suurin yksittäinen syy miksi joku lähestyy tai jättää lähestymättä mutta ei keskitytä siihen nyt. Esimerkiksi silmäpelillä ja hymyllä voi ilmaista että lähestyminen on toivottavaa. Myös olemus vaikuttaa. Positiivista ja avointa henkilöä on mielekkäämpi lähestyä kuin sulkeutunutta.
Omasta puolestani voin sanoa että nuorempana lähestyin (aina asiallisesti) jos henkilö vaikutti kiinnostavalta. Suurimmaksi osaksi se johti lyhyeen keskusteluun tai kohteliaaseen kieltäytymiseen mikä on minulle täysin ok. Sitten oli myös vähemmän kohteliaita kieltäytymisiä. Niiden vuoksi odotan nykyään aina merkkiä että saa lähestyä. Niitä kuitenkin harvemmin ilmenee.
Kokemukset ja näkemykset ovat tervetulleita mutta pidetään keskustelu asiallisena.
Kommentit (209)
Sormukset sormessa varmaan vähän vaikuttaa.
Vastaus kysymykseesi: olen tehnyt itsestäni mahdollisimman ei-lähestyttävän.
Miehet eivät kuitenkaan osaa (tai sitten eivät halua) lukea sanattomia signaaleja lainkaan. Saan jatkuvasti osakseni epämiellyttäviä lähestymisyrityksiä.
Meitä on myös naisia jotka eivät teidän miesten lähestymistä todellakaan kaipaa. Meitä jotka olemme osamme saaneet siitä autuudesta ja ottaneet opiksemme. Meitä jotka ovat löytäneet oman vapaan elämän onnellisuuden.
Kun teini-iästä alkaen on saanut osakseen ei-toivottua lääppimistä, kourimista, ehdottelua, härskejä kommentteja jne on vain ihanaa kun aikuiseksi kasvettua on itsetunto kasvanut niin että osaa välttää kaikki lähestymiset.
Minä voin kyllä täysin asiallisesti ja ystävällisesti kommunikoida niin miesten kuin naistenkin kanssa, mutta raja menee siinä kun aletaan asiattomuuksiin. Silloin kyllä sivallan kynsille sitä yrittävää.
On niin siunatun ihana asia että kehitys on mennyt siinä asiassa pelkästään hyvään suuntaan, nainen pärjää yksin jos ja kun sellaista miestä ei ole jonka toivoisi lähestyvän, tai jota itse haluaisi lähestyä.
Totta kai on niitä jotka sitten ovat epätoivoisia syystä tai toisesta, kärsivät siitä että etteivät tule huomatuksi. Heisän puolestaan en osaa sanoa mitään.
Omassa elämässäni miehet ovat eniten lähestyneet kun en ole ollut tälläytynyt. Laittautuneena ja naisellisista vaatteissa olen miehille ilmaa. Enemmän on lähestytty kun olen ollut työvaatteissa ilman meikkiä.
Hyvä kun ei lähesty. Mulla on muutakin elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus kysymykseesi: olen tehnyt itsestäni mahdollisimman ei-lähestyttävän.
Miehet eivät kuitenkaan osaa (tai sitten eivät halua) lukea sanattomia signaaleja lainkaan. Saan jatkuvasti osakseni epämiellyttäviä lähestymisyrityksiä.
Joo, niin varmaan.. Nää tunnetaan kyllä
"Jatkuvasti" Joojoo.
Typerä kysymys, kai nyt jokainen sen verran tietää itsestään että kannattaako pitää silmäpeliä. Hah.
En mahda mitään ulkonäölleni, ja itsekseen hymyily saa näyttämään toopelta.
Minä sain kuulla usein että vaikutin ylimieliseltä ja siksi minua ei lähestytty. En ymmärtänyt mikä minussa oli se juttu että sellaiselta vaikutin, olin vain ujo, en hymyillyt enkä jäänyt tuijottamaan muita ihmisiä, se kai oli suurin virhe.
AP tässä vielä. Kysymys oli osoitettu naisille jotka nimenomaan toivovat lähestymistä. Ja perusoletus on että lähestyminen on asiallinen. Tiedän hyvin että kaikki naiset eivät toivo lähestymistä ja miehet myös käyttäytyvät asiattomasti.
Vierailija kirjoitti:
AP tässä vielä. Kysymys oli osoitettu naisille jotka nimenomaan toivovat lähestymistä. Ja perusoletus on että lähestyminen on asiallinen. Tiedän hyvin että kaikki naiset eivät toivo lähestymistä ja miehet myös käyttäytyvät asiattomasti.
Olen kokeillut ottaa flirttailevaa katsekontaktia, mutta se johtaa siihen että mies kääntää katseensa toiseen suuntaan. Jotkut jopa lähtevät kipittämään karkuun.
Nuorena ja nättinä yritin näyttää yrmeältä enkä katsonut kohti koska miesten huomio ahdisti. Nyt olen onneksi näkymätön koska ikää ja pukeudun normaalisti. Olen vieläkin kaunis ja huomioin vain miehen josta olen kiinnostunut. Olen kyllä ystävällinen ja juttelen kaikille. Miksi nainen haluaisi random miesten lähestymisiä?
Miten näytetään "positiiviselta ja avoimelta"? Yksinään hymyilevää varmaan lähestyvät lähinnä poliisi ja vartijat, koska näyttää olevan jossain aineissa... En usko näyttäväni kovin tympeältä kuitenkaan, koska minulta usein kuitenkin kysytään tietä. Mutta mummojen, ei miesten toimesta :D.
Vierailija kirjoitti:
Vai haisooko etupylly pyypyy, hyhhyh.
Etupylly🤣😅🤮misä sun etupylly on? Arvaan, leuan ja nenän välissä
Kuule ap, yksikään nainen ei halua lähestymisyrityksiä joltain täysin tuntemattomalta vastaantulijalta.
Ihmissuhteet alkavat ihan toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai haisooko etupylly pyypyy, hyhhyh.
Etupylly🤣😅🤮misä sun etupylly on? Arvaan, leuan ja nenän välissä
Nnnii ja mitä valittaa, sinne se kuiteskin halajaa, mutta kukaan ei anna
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, yksikään nainen ei halua lähestymisyrityksiä joltain täysin tuntemattomalta vastaantulijalta.
Ihmissuhteet alkavat ihan toisin.
Jonnet ei muista, että ihmiset tapasivat toisiaan ennen tindereitä ihan vaan jutustelemalla keskenään.
Niin on tavanneet isovanhempanikin.
Just vähän aikaan sitten naapurin seniorikansalainen löysi seuraa tuolla tavalla.
Itse kyllä luottaisin luontevaan vuorovaikutukseen f2f ennemmin kuin johonkin appeihin.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on myös naisia jotka eivät teidän miesten lähestymistä todellakaan kaipaa. Meitä jotka olemme osamme saaneet siitä autuudesta ja ottaneet opiksemme. Meitä jotka ovat löytäneet oman vapaan elämän onnellisuuden.
Kun teini-iästä alkaen on saanut osakseen ei-toivottua lääppimistä, kourimista, ehdottelua, härskejä kommentteja jne on vain ihanaa kun aikuiseksi kasvettua on itsetunto kasvanut niin että osaa välttää kaikki lähestymiset.
Minä voin kyllä täysin asiallisesti ja ystävällisesti kommunikoida niin miesten kuin naistenkin kanssa, mutta raja menee siinä kun aletaan asiattomuuksiin. Silloin kyllä sivallan kynsille sitä yrittävää.
On niin siunatun ihana asia että kehitys on mennyt siinä asiassa pelkästään hyvään suuntaan, nainen pärjää yksin jos ja kun sellaista miestä ei ole jonka toivoisi lähestyvän, tai jota itse haluaisi lähestyä.
Totta kai on niitä jotka sitten ovat
Kyllä on kitkerämpääkin kitkerää tekstiä.. Sääliksi käy
Mä en yksinäni kulje tuolla hymyillen, ja on varmaan tän pärstän lepoasento vähemmän mahtava. Mutta jos joku ottaa kontaktia niin hymyilen.
Mitään silmäpeliä nyt en automaattisesti hae, on se tähän ikään jo huomattu että näkymätön olen.