Lue keskustelun säännöt.
Pistin välit poikki isääni kuusi vuotta sitten, nyt hän on saattohoidossa. Pitäisikö mennä katsomaan?
24.03.2024 |
Ensin en edes harkinnut meneväni, mutta sitten siskoni alkoi puhua että pitäisi. Välit on laitettu poikki hyvästä syystä, enkä ole antanut lasteni olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Sisko syyllistää, sanoo että kadun jos en mene edes kerran. Se ihminen on ollut minulle kuollut jo vuosia, miksi muka menisin? Isä on kuulemma ainakin vielä tajuissaan, mutta aikaa ei ole enää kuin ehkä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Jopa äitini oli sitä mieltä että pitäisi, vaikka hän on eronnut isästä eikä halua enää tavata. Haluaisin vain antaa olla, en menisi hautajaisiinkaan, perittävää ei onneksi jää.
Kommentit (296)
Kyllä on mies- ja isänvihaajilla taas mukavaa täällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menisi. Oma äitini on kohdellut minua huonosti lapsuudessa ja sanonut ettei tykkää. Emme ole olleet tekemisissä noin 15 vuoteen enkä aio mennä hautajaisiin jos ilmoitetaan että menehtynyt. Kylmä mielestäni en ole vaan herkkä, hyväsydämmellinen muita ajatteleva.
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes haluaisi välit poikki pistänyttä tytärtäni lähellekään viimeisinä päivinäni. Ihan rauhassa saa pitää lapsensa, miehensä ja kaiken muunkin elämänsä nyt ja ikuisesti. Onneksi ei ole ainoa lapsi.
Tyttäresi on pannut sinuun välit poikki, koska olet hirviövanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on mies- ja isänvihaajilla taas mukavaa täällä!
No enemmän täällä näyttää olevan ap:n vihaajia. Jos ei ole pitänyt yhteyttä moneen vuoteen, niin jatkakoon samalla linjalla.
No et tietenkään mene häiriköimään isäsi kuolemaa. Jos hänen asiansa ei ole kiinnostanut vuosikausiin, niin todella teennäistä mennä nyt sinne sängyn viereen itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään mene. Etkä hautajaisiin itkemään krokotiilin kyyneleitä. Ja perinnöstä kieltäydyt.
Kukaan ei voi koskaan eikä missään itkeä, ellei todella itketä.
Itku tulee aina spontaanisti.
Katso vaikka videoita Pohjois-Koreasta. Siellä kannattaa itkeä tietyissä tilanteissa suuren johtajan läsnäollessa - tai itket ja itket.
Minun isäni makaa puhekyvyttömänä hoitolaitoksessa ja olen kokenut lohdulliseksi käydä välillä istumassa vieressä kertomassa omia ajatuksiani. Hän on siis vielä sillä lailla täällä, että ymmärtää. Siinä avuttomana maatessa joutuu monta asiaa kohtaamaan, kun olen saanut puhuttua.
Itselleni tuo on tehnyt hyvää. Tee juuri niinkuin itsestäsi tuntuu parhaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun isäni makaa puhekyvyttömänä hoitolaitoksessa ja olen kokenut lohdulliseksi käydä välillä istumassa vieressä kertomassa omia ajatuksiani. Hän on siis vielä sillä lailla täällä, että ymmärtää. Siinä avuttomana maatessa joutuu monta asiaa kohtaamaan, kun olen saanut puhuttua.
Itselleni tuo on tehnyt hyvää. Tee juuri niinkuin itsestäsi tuntuu parhaalta.
Onko tuo tehnyt hyvää isällesi? Avuttomana joutuu kuuntelemaan jorinoitasi, että sulle tulee hyvä mieli?
Vierailija kirjoitti:
Lähdin katsomaan häntä, enkä voinut tietää että hän kuolisi seuraavana aamuna. Meille oli väitetty, että täällä (sairaalassa) ei kenenkään tarvitse kärsiä kivuista. Valhe. Istuin mummin vuoteen vieressä monta tuntia, eikä koko aikana yksikään hoitaja käynyt katsomassa. Mummi ei halunnut että pidän häntä kädestä, hän oli koko ajan silmät kiinni, ei reagoinut puheeseen. Hän irvisteli ja ynähteli
Lopulta lähdin rautatieasemalle ja matkustin kotiin. Soimaan itseäni toistuvasti siitä, että tyydyin siihen ettei käytävillä näkynyt ketään henkilökuntaan kuuluvaa. Minun olisi pitänyt etsiä joku hoitaja vaikka kivensilmästä ja vaatia mummille kipulääkettä. Koska nyt aikuisena ymmärrän että hänellä oli hirveät kivut. Silloin en ymmärtänyt, olin liian nuori ja kokematon.
Voin lohduttaa sinua, on niitäkin omaisia, jotka kieltävät aivoihin asti levinnyttä syöpää sairastavalta ja erittäin kivulilaalta vanhukselta hoitopaikassa kaiken kipulääkityksen, mukaan lukien Panadolin, ettei "vanhus mene päästään sekaisin". Kunpa nämä omaiset joutuisivat aikanaan itse kokemaan saman kohtalon ennen kuolemaansa.
Älä syytä itseäsi millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luoja miten pienestä jotkut pistävät välit poikki vanhempaansa. Kuinkahan moni isovanhempi on puhunut puhelimeen tai tekstannut ajaessaan, kun lapsenlapsi on ollut kyydissä. Vähintään yhtä vaarallista kuin humalassa ajaminen. Kannattaisikohan sinun opetella antamaan anteeksi?
Kun olin yläasteella, eräs meidän koulun opettaja oli kuljettanut liikenteen seassa lapsenlastaan polkupyöränsä takana, siihen aikaan 80-luvulla lastenistuimet eivät olleet pyörissä kovin tavallisia, en tiedä oliko sellaista, mutta se on sivuseikka. Ope oli sitten kaatunut pyöräillessään ja lapsenlapsi joutui perässä tulevan auton yliajamaksi ja kuoli.
Ei sinun pidä mennä. Lähdetäänpä siitä, että isäsi päättää sen, ketä haluaa nähdä ja ketä ei halua nähdä.
Isän mielipide on tärkeämpi. Hän siinä kuolemaa tekee, elää oman elämänsä viimeisiä hetkiä. Hän päättää tästä sopiiko tulla tai eikö sovi tulla katsomaan, et ap sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua mennä niin ei tarvitse mennä.
Itse olen katkaissut välit omaan vanhempaani, koska hän pahoinpiteli minua lapsena fyysisesti sekä henkisesti. Oli hyväksikäyttöäkin. Jäi pahat traumat ja terapiassa olen käynyt jo vuosia. Jos hän olisi nyt kuolinvuoteellaan niin en menisi katsomaan. Olen mennyt elämässäni eteenpäin, eikä hänen anteeksipyyntönsä merkitsisi minulle enää mitään, jos hän edes sellaista osaisi tehdäkään. Joten ymmärrän, jos ap ei halua mennä, oli se syy mikä tahansa. Jos koet, että tapaaminen enemmän positiivinen kuin negatiivinen kokemus, niin käy tapaamassa. Mutta älä tee tai jätä tekemättä vain painostuksen tai "mutta hän on verisukulaisesi"-argumenttien vuoksi.
Sannan isä sanoi ollessaan viimeisillään: "Sanna, kaipaan sinua"
Mutta Sanna pysyi tyylilleen uskollisena eikä suonut isänsä sanoa anteeksi. Sitten se olikin jo myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pakko mennä. On olemassa niin pahoja asioita, ettei niitä tarvitse antaa anteeksi.
Ei ole.
Voit kiittää onneasi, ettet niistä tiedä.
Sovitaanko niin, ettei tunkeuduta kenenkään kuolinvuoteellaan makaavan luokse kutsumatta.
Kyse on kuolevan omasta tahdosta, ja hänen elämästä.
Olisihan isä jo kutsunut tapaamaan jos oikeasti haluaisi tavata. Vaivaannuttavaa tuollainen ap:n marttyyriksi heittäytyminen vaan olisi.
Itse en mennyt enkä ole katunut asiaa kertaakaan. Katosi itse maisemista kun olin 14 ja ilmestyi takaisin 20 vuotta myöhemmin kuolemaan tekevänä. Totesin vain etten edes tiennyt hänen olevan hengissä.
Heh, katkerat vanhemmat joilta luultavasti lapset otettu huostaan ap:n kimpussa xDD
Sun pitää nyt itseäsi ajatellen miettiä kumpi tulisi harmittamaan enemmän, se, että menet vai et mene.
Ei kannata miettiä onko se oikein/väärin, mitä muut sanovat/haluavat/odottavat. Teet niinku sun pitää tehdä itsesi takia.
Sinulle ap: jos välien rikkoontumisen syynä on insesti tai esim.isäsi on pahoinpidellyt äitiäsi, sisaruksiasi, älä mene.
Mutta jos syy on jokin vähäisempi, mene.
No mitä sinä täällä teet. Olet itsekin perseenhedelmä.