Pistin välit poikki isääni kuusi vuotta sitten, nyt hän on saattohoidossa. Pitäisikö mennä katsomaan?

Käy näyttää ainakin keskisormea vielä viimeisen kerran,jos todellakin ollut m*lkku. Et häviä mihtään.

Paskainen, keksitty provo.

Varma täky onkia kommentteja palstalle.

Hullut liikenteessä sunnntai-iltana.

Mutta eihän täällä muulloinkaan muita ole, kuin mt-

ihmisiä.

.Rikkinäisistä ero- ja väkivalta perheistä olevia, itsekin eroneita ja avo-avioliitossa pieksettyjä, yksinhuoltaja naisia.

 

Tämä palsta on pelkkä valittajien kuoro, totaalisesti epännistuneiden luuserien hautausmaa.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajalla on lupa julistaa potilaalle synnit anteeksi,eli ei sinun läsnäoloasi tarvita.

Ei syntien anteeksi julistamiseen tarvita sairaanhoitaa, etenkään silloin, kun sairaanhoitaja tai se potilas ei ole kumpikaan kristittyjä. Jos halua ja uskoa on, ei syntien anteeksi julistajalla ole ammattivaatimusta.. No, varmasti yleensä paikalle kutsutaan pappi, jos potilas näin toivoo.

P.S. Eikö lähihoitaja kelpaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, tapahtunut tapahtui, juoppo kärähti, ei kolaria onneks, lapsi säilyi hengissä. Eiköhän toi ole jo käsitelty. Mene eteenpäin! Ja mene isääsi tapaamaan. Mieti mitä kerrot sitten 20v kuluttua kun lapsesi alkaa kysellä isoisän elämästä ja sä joudut kertoon et välit oli poikki kuolemaan asti.

Mene, ennenkuin on liian myöhäistä. Anna anteeksi ja siten vapauta itsesi.

Haluaako isä välttämättä tavata ap:tä enää. Sitäkin kannattaisi miettiä eikä vain itseään. Minä en ainakaan haluaisi kuolinvuoteelle ihmisiä, joita en ole tavannut vuosikausiin. 

Mun tuttu antoi porttikiellon näille katuville sukulaisille. Heitä ei päästetty kuolinvuoteen viereen. Yksi tuli ulkomailta asti, mutta kielto pysyi kuolevan tahdon mukaan. 

On niin vahvassa lääkityksessä, että jos menet, niin nyt eikä vasta myöhemmin.

Niin moni on julistanut, että kannattaa mennä, niin saat rauhan.

Minäpä kerron toisenlaisen kokemuksen. Olin rakkaan omaiseni luona käymässä hänen ollessaan sairaalassa. Hän oli yli 90 ja sairasti syöpää. Meille oli kerrottu että elinaikaa ei ole kuin joitain viikkoja.

Lähdin katsomaan häntä, enkä voinut tietää että hän kuolisi seuraavana aamuna. Meille oli väitetty, että täällä (sairaalassa) ei kenenkään tarvitse kärsiä kivuista. Valhe. Istuin mummin vuoteen vieressä monta tuntia, eikä koko aikana yksikään hoitaja käynyt katsomassa. Mummi ei halunnut että pidän häntä kädestä, hän oli koko ajan silmät kiinni, ei reagoinut puheeseen. Hän irvisteli ja ynähteli

Lopulta lähdin rautatieasemalle ja matkustin kotiin. Soimaan itseäni toistuvasti siitä, että tyydyin siihen ettei käytävillä näkynyt ketään henkilökuntaan kuuluvaa. Minun olisi pitänyt etsiä joku hoitaja vaikka kivensilmästä ja vaatia mummille kipulääkettä. Koska nyt aikuisena ymmärrän että hänellä oli hirveät kivut. Silloin en ymmärtänyt, olin liian nuori ja kokematon.

Kuoleman läheisyys on pelottavaa. Ei siinä mitään maagisia yhteyksiä enää solmita. Päinvastoin. Rakaskin ihminen on jo poissa vaikka keho on vielä elossa. Kuoleminen on tuskallista, hirveää. Kauniit kuolinvuodekohtaukset joita olet nähnyt elokuvissa ovat fiktiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä on siis alkoholisti, on ollut jo teinivuosistani. Välit meni poikki siksi, että hänen piti aikanaan hoitaa pari tuntia esikoistani, vannoi olevansa selvinpäin ja varmasti olikin silloin kun jäi hoitamaan. Ehkä tunti siitä kun jätin heidät hän kärähti ratista vauva kyydissä. Se oli minulle liikaa ja anteeksiantamatonta.

Ap

Eiköhän tässä syy ollut loppujen lopuksi sinussa itsessäsi. Isä oli alkoholisoitunut jo sinun ollessasi teini. Sitten hänen jostain syystä piti hoitaa pari tuntia lastasi. Mikä oli se syy, että annoit lapsen hänelle hoitoon? Ei alkoholisti pysty pitämään lupauksia olla olematta käyttämättä alkoholia, hänellä on riippuvuussairaus.

 

Ei hän ollut mikään puistodoku, vaan vapaa-ajalla liikaa juova mutta muuten velvollisuutensa hoitava ihminen. Niin kuin muuten suurin osa alkoholisteista on. Eikä hän ollut ensimmäistä kertaa vauvasta vastuussa, ja aiemmilla kerroilla kaikki oli sujunut ilman ongelmia.

Ap

Minullakin on välit poikki vanhempiini, mutta menisin varmaan katsomaan jos sattuisivat saattohoitoon päätymään. Eiväthän he enää kuolinvuoteeltaan käsin pystyisi minua satuttamaan.

Ootko ap varma siitä, että isäsi edes haluaa sinua nähdä?

Ei kai sinne voi lompsia kysymättä isältä ensin, sopiiko tulla.

Olit todella huono vanhempi, kun jätit lapset alkoholistin vastuulle. Sinä kuitenkin olit loppujen lopuksi vastuussa. Sinun pitäisi pyytää anteeksi, että jätit noin ison vastuun toiselle vaikka hän selvästi ei ollut kykenevä hommaan. 

Luoja miten pienestä jotkut pistävät välit poikki vanhempaansa. Kuinkahan moni isovanhempi on puhunut puhelimeen tai tekstannut ajaessaan, kun lapsenlapsi on ollut kyydissä. Vähintään yhtä vaarallista kuin humalassa ajaminen. Kannattaisikohan sinun opetella antamaan anteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa niin vastenmieliseltä että parempi on jos ei mene. Isänsä ansaitsee kuolla rauhassa ilman kitisevää aikuista kakaraa.

Mistä sinä tiedät mikä on välirikon syy ja kumpi heistä on vastenmielisempi.

Vierailija kirjoitti:

Ootko ap varma siitä, että isäsi edes haluaa sinua nähdä?

Ei kai sinne voi lompsia kysymättä isältä ensin, sopiiko tulla.

Samaa mietin, että pitänee ensi lupa pyytää, että saako sinne edes mennä. Todella epäkohteliasta lompsia suoraan toisen kuolinvuoteelle lupaa kysymättä. 

Vierailija kirjoitti:

Paskainen, keksitty provo.

Varma täky onkia kommentteja palstalle.

Hullut liikenteessä sunnntai-iltana.

Mutta eihän täällä muulloinkaan muita ole, kuin mt-

ihmisiä.

.Rikkinäisistä ero- ja väkivalta perheistä olevia, itsekin eroneita ja avo-avioliitossa pieksettyjä, yksinhuoltaja naisia.

 

Tämä palsta on pelkkä valittajien kuoro, totaalisesti epännistuneiden luuserien hautausmaa.

Ja mitä sinäkin täällä teet.

Älä kuuntele kuin omaa sydäntäsi.Ei väliä mitä muut sanovat ja ajattelevat.Mieti asia mielenrauhasi pohjalta.Kumpi tuntuu paremmalta ratkaisulta mielenrauhaasi vaalien.

Oliko isäsi teko niin paha,ettet voi häntä kohdata edelleenkään kuolinvuoteellaan Vain sinä tiedät.

Vastaavassa tilanteessa soitin hänelle, ja jälkeen päin olen todennut sen olleen itselleni tärkeä tapahtuma. Puhelu oli lämminhenkinen, vaikka hän ei pystynyt juuri puhumaan. Sanoin hänelle hyviä asioita, kuten että kaikesta huolimatta hän on isäni ja kerroin, että hän pääsee kohta äidin luokse, kerrothan rakkaita terveisiä.

Tämän kokemuksen pohjalta suosittelen viimeistä soittoa tai kohtaamista. Ymmärrän kuitenkin myös hyvin, jos et halua tai kykene siihen. Päätit miten hyvänsä, niin se on oikein. Kuuntele itseäsi, se on tärkeintä. Kaikkea hyvää sinulle lähestyvässä surussasi, ap. <3

Tee niinku tykkäät.

Älä mene muistuttamaan isääsi ikävistä asioista. Sinuun liittyy nyt vain negatiivisia asioita ja ne tulee toiselle pintaan sinut nähdessään. Anna toiselle rauhallinen kuolema ilman ylimääräistä stressiä. 

Vierailija kirjoitti:

Emme tiedä syitä välirikkoon. Joten vaikea sanoa. Lähipiiristä tiedän tapauksen, jossa isä oli  väkivaltainen lapsiaan ja vaimoaan kohtaan. Kaikki lapset laittoivat välit poikki.

Kuolinvuoteella isä pyysi lapsiaan käymään. Vain yksi lapsista meni. Isä pyysi lapseltaan käytöstään anteeksi. Hän antoi ja pääsi elämässään eteenpäin.

Muut eivät menneet. Elivät valtavassa katkeruudessa elämänsä loppuun. 

En voi luvata, että sinulle kävisi vastaavasti. Mutta itse menisin. En sen takia että äiti tai sisko vaatii, vaan sen takia, että olisin se vahvempi.

Voimia, oli päätöksesi mikä tahansa.

Ihan hirveää paskaa. Väkivaltainen isä pyytää lapseltaan anteeksi VASTA kuolinvuoteellaan, koska pelkää joutuvansa helvettiin. Liian myöhäistä. Anteeksipyyntö olisi pitänyt tehdä vuosia, vuosia sitten.

Näyttäisin ap:n isänä keskisormea ja käskisin painua hevon vattuun.