Lue keskustelun säännöt.
Pistin välit poikki isääni kuusi vuotta sitten, nyt hän on saattohoidossa. Pitäisikö mennä katsomaan?
24.03.2024 |
Ensin en edes harkinnut meneväni, mutta sitten siskoni alkoi puhua että pitäisi. Välit on laitettu poikki hyvästä syystä, enkä ole antanut lasteni olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Sisko syyllistää, sanoo että kadun jos en mene edes kerran. Se ihminen on ollut minulle kuollut jo vuosia, miksi muka menisin? Isä on kuulemma ainakin vielä tajuissaan, mutta aikaa ei ole enää kuin ehkä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Jopa äitini oli sitä mieltä että pitäisi, vaikka hän on eronnut isästä eikä halua enää tavata. Haluaisin vain antaa olla, en menisi hautajaisiinkaan, perittävää ei onneksi jää.
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään mene. Etkä hautajaisiin itkemään krokotiilin kyyneleitä. Ja perinnöstä kieltäydyt.
Kukaan ei voi koskaan eikä missään itkeä, ellei todella itketä.
Itku tulee aina spontaanisti.
Spontaanikaan itku ei auta kelan luukulla kun rahasi loppuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olisin 30 vuoden hiljaisuuden jälkeen mennyt puolikuollutta katsomaan. En ollut vailla mitään eikä mitään sanottavaa ollut. En ole todellakaan katunut. Osaan aikuisena ihmisenä tehdä omat päätökseni.
Kuka jättää lapsensa alkoholistin hoidettavaksi?
Olet tulevaisuudessa samassa tilanteessa isänä ja toivon ettei lapseni tule katsomaan. Turha niitä välejä on siinä vaiheessa surra kun henki on katkolla. Tehty mikä tehty joten antaa olla.
Anna toisen kuolla rauhassa. Hittoako menet sinne nyt katsomaan hänen kuolemaansa, jos hänen asiansa ei ole kiinnostanut viimeiseen kuuteen vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajalla on lupa julistaa potilaalle synnit anteeksi,eli ei sinun läsnäoloasi tarvita. On parempi että et mene häpäisemään kuolevaa ihmistä läsnäolollasi lainkaan. Osoitat hänelle enemmän kunnioitusta olemalla menemättä.
Kun ihminen on viimeisiä päiviä saattohoidossa, ei hän enää kykene pyytämään syntejään
anteeksi. Ne asiat hoidetaan aiemmin. Kun saattohoito alkaa, hoitajat voi kysyä , haluaako potilas tavata
pappia. Tai potilas itse voi pyytää sairaala papin käyntiä luonaan, kun hänen vointinsa
alkaa lopullisesti heikkenemään, ennen saattohiotoa.
Saattohoidossa potilas on unen ja valveen rajamailla, hyvin heikko. Päiväkausiin eu ole enää
saanut ravintoa. Eikä nestettä. Kivut pidetään poissa morfiinitipalla suoraan suoneen.
Sitten ihminen jonakin hetkenä nukahtaa, uupuu pois.
Ketjussa näyttää olevan niin nuorta ja myös tietämätöntä ihmistä, joilla ei käsitystä
iäkkäiden ja vakasti sairaiden saattohoidosta. Ei myöskään syvästä surusta, kaipauksesta
ja ikävästä. Tyhjyyden tunteesta.
Homman nimihän on se, että kohta isäsi ei joka tapauksessa tiedä sinun käyneen, koska on kuollut. Hän ei myöskään tiedä, ettet käynyt. Sinä ja muut jäljelle jäävät ovat ainoita, jotka tietävät. Joten turha sinun on ainakaan ajatella kostavasi isällesi jättämällä menemättä. Ei se ole mikään kosto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsesi takia kannattaa mennä, sillä nyt on vielä mahdollisuus, ettei jää kalvamaan, etkä isän takia menisi.
Se on kuule pahin kalvaminen kun menee ja sitä käyntiä katuu loppuelämänsä. Että antoi periksi.
No, tapahtunut tapahtui, juoppo kärähti, ei kolaria onneks, lapsi säilyi hengissä. Eiköhän toi ole jo käsitelty. Mene eteenpäin! Ja mene isääsi tapaamaan. Mieti mitä kerrot sitten 20v kuluttua kun lapsesi alkaa kysellä isoisän elämästä ja sä joudut kertoon et välit oli poikki kuolemaan asti.
Mene, ennenkuin on liian myöhäistä. Anna anteeksi ja siten vapauta itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en mennyt, enkä ole katunut. Tyypin kuolemasta n15 vuotta.
En ymmärrä mikä olisi kaduttanut. Hän itse eron jälkeen päätti olla tapaamatta lapsiaan.
Asuttiin viel samassa pienessä kaupungissa. Toisinaan törmättiin kyilllä. Ehkä moikattiin, yleensä ei.
Aikuisena broidi yritti jotain kahvi hetkeä ei tullut.
Jos ei muuten, niin ainakin käyt varmistamassa että se varmasti kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten teitä voi noin kovasti kiinostaa jonkun täysin tuntemattoman porvoolaisen asia että menkö nyt vai eikö mene johonkin saatohoitoon katsomaan isäänsä? Olette NAURETTAVIA!!!
Sulla on vain yksi isä, ja kohta ei ole yhtään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha on myöskään mennä, jos se ei tunnu oikealta. Mutta tavallaan kaikki vaihtoehdot ovat yhtä tyhjän kanssa, jos ajattelet kuolevan kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene katsomaan, niin asia ei jää painamaan mieltäsi loppuiäksi ja saat itsellesi rauhan. Suurinta viisautta on antaa anteeksi vaikka se tuntuu epäoikeudenmukaiselta juuri nyt. Isäni oli minulle ilkeä mutta viisas ystäväni kehotti antamaan isän teot anteeksi, minun omassa mielessä. Se oli hyvä neuvo sillä isän kanssa sovimme välit ja hän kuoli sitten yllättäen. Ilman sovintoa olisin soimannut asialla itseäni lopun ikäni.
Nimimerkillä nainen jolla on kokemusta samasta tilanteesta.
Tuo on turhaa lässytystä. Kaikkea ei tarvitse antaa anteeksi. Varsinkaan, jos itsestä niin tuntuu. Itseään ei tarvitse pakottaa siihen. Kaikkea ei edes pysty antamaan anteeksi! Te lässyttäjät ette edes pysty käsittämään, kuinka julmia jotkut isät voivat olla tyttärilleen. Enkä nyt tarkoita mitään pientä satunnaista ilkeilyä ja kahta kertaa lapsuudes
Älä sinä lässytä kun et tiedä toisten ihmisten etkä minun asioista mitään. Anteeksiantaminen voittaa vihan, joka syö koko ajan ihmistä ja tekee vain katkeraksi, kuten sinulle on mitä ilmeisimmin päässyt käymään koska julistat vihanpitoa ja kaunaasi. Viisas välttää riitaa ja vihaa, rauhassa ja sovussa on parempi. Olet ilmeisesti vielä niin nuori tai elämää kokematon, ettet ymmärrä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka jättää lapsensa alkoholistin hoidettavaksi?
Mä oon jättänyt usein.
Vierailija kirjoitti:
Julma tyyppi olet!
Asiat harvoin ovat niin mustavalkeita.
Uskon, että ap:llä on omat hyvät syynsä ollut laittaa välit poikki isäänsä. Ap, mieti kumman valinnan kanssa voit elää isäsi kuoleman jälkeen. Sinulla on vielä elinvuosia jäljellä, joita on turha käyttää päätöksen katumiseen. Sinulla on varmasti ollut ihan hyvä syy jättää isäsi elämästäsi.
Se, että perhesiteet on päätetty on lapsen puolelta erittäin vaikea päätös. Lapsi katsoo aina vanhempaansa ylöspäin ja useimmiten heidän asemaansa aletaan kyseenalaistaa vasta murrosiässä. Aina vanhempi ei ole hyvä ihminen, joka jättää lapseen syvät jäljet ja ainoa vaihtoehto oman mielenterveyden suojelemiseksi on laittaa välit pois vanhemman kanssa. Joskus kyse on päihteistä, joskus vanhemman mielenterveydestä, toisinaan molemmista usein jopa fyysisen ja/tai henkisen väkivallan kanssa. Joskus jopa oman henkensä vuoksi..
Vierailija kirjoitti:
No, tapahtunut tapahtui, juoppo kärähti, ei kolaria onneks, lapsi säilyi hengissä. Eiköhän toi ole jo käsitelty. Mene eteenpäin! Ja mene isääsi tapaamaan. Mieti mitä kerrot sitten 20v kuluttua kun lapsesi alkaa kysellä isoisän elämästä ja sä joudut kertoon et välit oli poikki kuolemaan asti.
Mene, ennenkuin on liian myöhäistä. Anna anteeksi ja siten vapauta itsesi.
Haluaako isä välttämättä tavata ap:tä enää. Sitäkin kannattaisi miettiä eikä vain itseään. Minä en ainakaan haluaisi kuolinvuoteelle ihmisiä, joita en ole tavannut vuosikausiin.
Kaduttaako, kun olet pistänyt välit poikki syystä joka aivan yhtä paljon sinunkin syysi? Lapsesi ei ikinä saanut tutustua isoisäänsä. No eipä kai sellaista kaipaakaan, jota ei tunne.
Isäsi on alkoholisti, mutta jätit lapset hänen vastuulleen? Miksi ihmeessä? Millainen vanhempi oikein olet, et siis ajatellut lastesi parasta laisinkaan vaan pistät kaiken isäsi syyksi vaikka sinä tässä olet syyllinen!