Pistin välit poikki isääni kuusi vuotta sitten, nyt hän on saattohoidossa. Pitäisikö mennä katsomaan?

Vierailija kirjoitti:

Kummalliselta kuulostaa tuo ettet anna lapsesi tavata isoisäänsä.

Ehkä siihen on pätevä syy, mutta et kerro sitä. Et kerro edes lasten ikää. Tietyn ikäiset ihmiset saavat ihan itse päättää keiden kanssa he ovat tekemisissä.

Tuo "kadut jos et tee sitä ja tätä" on yksinkertaisten ihmisten tapa yrittää manipuloida muita. Esim. juuri noin mulle sanottiin kun kerroin katkaisseeni lopulliset välit erääseen lähisukulaiseen. Sanoja ei edes ole ikinä tavannut lähisukulaistani, mutta se ei estänyt häntä tietämästä minua paremmin mitä minun pitäisi tehdä. Tuollaisista sanojista on turha välittää - joskus viisain ja ainoa ratkaisu on katkaista välit. Ihminen ei saa valita mihin perheeseen syntyy.

Tässä nyt tietysti jää miettimään mikä on se pätevä syy katkaista välit isäänsä.

- käyttikö isä ap:tä s e ksuaalisesti hyväkseen hänen ollessaan lapsi tai ap:n lapsia?

- vai lahjoittiko jollekin sisaruksista elinaikanaan rahaa / omaisuutta, jota ap:kin olisi halunnut?

- vai eikö isä suostunut lapsenvahdiksi joka viikonloppu, että ap olisi päässyt hyppöölle?

Voi luoja että näillää yyhhoilla riittää murheita aina kissan ruuan hinnoista isoisän kuolemaan .

Ikuista yyhhoo ulinaa jos ei perseenhedelmän repimän perseen tähden niin aina ne jonkin syyn keksii ulinaansa.

En mennyt vastaavassa tilanteessa eikä ole kaduttanut. Kuoli minulle jo paljon aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse. Saat osuutesi perinnöstä kyllä kun jätät pesänhoitajalle tilinumerosi sinä kylmä tunteeton ihminen.

Omalta lapselta voi kokonaan estää perinnön saannin, jos siihen on vakava syy. Silloin ei saa edes lakiosaa.

Veikkaan samaa kuin moni muukin että isukki veteli ap:tä paljaalla hanuriin ja roiski menemään niin että ap pahoitti mielensä ja asioiden näin ollessa kehoitan ap:ta olemaan menemättä pedofiiliksi tunnistetun isänsä kuolinvuoteelle.

Ugh! Vauva.fi on puhunut.

Vierailija kirjoitti:

Minä en edes haluaisi välit poikki pistänyttä tytärtäni lähellekään viimeisinä päivinäni. Ihan rauhassa saa pitää lapsensa, miehensä ja kaiken muunkin elämänsä nyt ja ikuisesti. Onneksi ei ole ainoa lapsi. 

 Kun sinusta aika jättää, tytärtäsi syyllistetään ja painostetaan/vaaditaan käymään katsomassa ja antamassa sinulle anteeksi. 

Voin sanoa etukäteen, että hänellä ei ole siihen mitään syytä.

Tämä on hyvä esimerkki kirjoittelijoille, ja toivottavasti avaa silmät, miten ei todellakaan tarvitse kuolevaa mennä katsomaan.

Mene ihmeessä, niin ei jää kaduttavaa, ettet mennyt. 

No et tietenkään mene. Miksi haluaisit kiusata kuolevaa ihmistä. 

Mene. Viimeinen mahdollisuus, sulle jää parempi mieli, että menit. Ei tarvitse koskaan sitten enää jossitella. Ei sun siellä tartte mitään sopia jos ei siltä tunnu, kunhan vaan menet.

Sitäpaitsi, et olisi tehnyt aloitusta tästä aiheesta, jos olisit itse siitä aivan varma.. Eli vastasit itse itsellesi, että pitäiskö.. pitäis!

Se on sinun asia. Katuakin voi, ja sen kanssa selvitä. Käy vaikka haudalla tirairtamassa kyyneleet. Käynti voi olla hyvästä, neutraali tai pahasta.. itse tiedät. Lapset kyselee joskus asioita. Niille on hyvä nähdä joku tyyppi, että saavat tavallaan hänet ihmiseksi,  eivätkä kieri uteliasuudessa koko elämäänsä. 

Et tietenkään mene. Etkä hautajaisiin itkemään krokotiilin kyyneleitä. Ja perinnöstä kieltäydyt.

Jos olisin kuolemassa, niin en todellakaan haluaisi kuolinvuoteelleni ihmistä, joka ei ole pitänyt minuun yhteyttä kuuteen vuoteen. Tuo olisi loukkaus, jos tulee siihen sängyn vierelle katsomaan, että kuolenko nyt ihan varmasti. Hemmetin haaskalintu olisit. 

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan samaa kuin moni muukin että isukki veteli ap:tä paljaalla hanuriin ja roiski menemään niin että ap pahoitti mielensä ja asioiden näin ollessa kehoitan ap:ta olemaan menemättä pedofiiliksi tunnistetun isänsä kuolinvuoteelle.

Ugh! Vauva.fi on puhunut.

Vain neljä kymmenestä päätti isän olevan pedofiili! Ap ei tätä kiistänyt joten asia on siis juurikin näin.

Minä en mennyt, joskin osallistuin hautajaisiin. Joskus jälkeenpäin minulla oli paha olo, koska en käynyt sairaalassa ennen hänen kuolemaansa, mutta pääsin siitä yli. Olin katkaissut välit hyvästä syystä. Tajusin jo lapsena, että isä ei tykännyt minusta eikä mistään, mitä tein. Nuorempi sisareni oli hänen suosikkinsa, minä taas kaikessa epäonnistunut ja kelvoton. Se, että pärjäsin koulussa hyvin, ei ollut isän silmissä mitään. Kuitenkin hän itse epäonnistui lähes kaikessa, mitä rupesi tekemään. Raha-asioitakaan ei osannut hoitaa. Koska hän kohteli julmasti myös äitiäni, aikuistuttuani laitoin välit poikki. Koska pärjäsin työelämässä hyvin, isä yritti ottaa yhteyttä ja muutaman vuoden ajan olimme jonkinlaisissa väleissä, mutta se vaati minulta liikaa ja lopulta katkaisin välit lopullisesti. Äitikin oli jo ottanut eron.

Ehkä tein väärin, kun en käynyt kuolinvuoteella, mutta en kerta kaikkiaan halunnut enää. Kun kasvattaa lasta, kannattaisi miettiä, mitä sanoo ja mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistat hänet erilaisena kun hän on nyt. Ei se ole pakollista, mutta voi olla vaikeampaa hyväksyä kuolemaa. Sinun oma mieli tekee tepposia kun hän on menehtynyt. Et koskaan unohda riitoja, mutta et anna anteeksikaan. Jos menet nyt niin hyväksyt kuoleman ennen kuin se on tapahtunut. Uskon, että kuolleet tulevat vierailemaan kerran sinun luona. Ei tapahdu heti, eikä hautajaisissa vaan myöhemmin.

Herranjestas mitä sekoilua!

Olet päästäsi sekasisin. Mene hoitoon!

Isä on siis alkoholisti, on ollut jo teinivuosistani. Välit meni poikki siksi, että hänen piti aikanaan hoitaa pari tuntia esikoistani, vannoi olevansa selvinpäin ja varmasti olikin silloin kun jäi hoitamaan. Ehkä tunti siitä kun jätin heidät hän kärähti ratista vauva kyydissä. Se oli minulle liikaa ja anteeksiantamatonta.

Ap

Mene katsomaan. Kyllä se kuolema tasoittaa tilit, ei siinä enää mietitä kuka teki kenellekin väärin. Siinä on jäljellä enää ihmisyys ja kunnioitus. 

Jatkan vielä. Itselläni oli sukulainen johon oli mennyt välit. Lähinnä juoppouden yms takia. Lapset kyseli ja kyseli ja olivat aivan pistoksissa. Kerran sitten käytiin katsomassa ja se riitti. Lapset rauhoittuvat. Tyyppi oli silloin aika hyvässä jamassa. Mutta tosiaan pelkkä keskustelu ei riittänyt, mutta kerran näkeminen tyydytti lasten uteliaisuuden. 

Anna isäsi kuolla rauhassa ja älä mene muistuttamaan häntä olemassa olollasi. Se tuo hänelle vain ikäviä muistoja mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Et tietenkään mene. Etkä hautajaisiin itkemään krokotiilin kyyneleitä. Ja perinnöstä kieltäydyt.

Jos ap kieltäytyy perinnöstä, se perintöosuus menee ap:n lapsille.