Lue keskustelun säännöt.
Pistin välit poikki isääni kuusi vuotta sitten, nyt hän on saattohoidossa. Pitäisikö mennä katsomaan?
24.03.2024 |
Ensin en edes harkinnut meneväni, mutta sitten siskoni alkoi puhua että pitäisi. Välit on laitettu poikki hyvästä syystä, enkä ole antanut lasteni olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Sisko syyllistää, sanoo että kadun jos en mene edes kerran. Se ihminen on ollut minulle kuollut jo vuosia, miksi muka menisin? Isä on kuulemma ainakin vielä tajuissaan, mutta aikaa ei ole enää kuin ehkä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Jopa äitini oli sitä mieltä että pitäisi, vaikka hän on eronnut isästä eikä halua enää tavata. Haluaisin vain antaa olla, en menisi hautajaisiinkaan, perittävää ei onneksi jää.
Kommentit (296)
Emme tiedä syitä välirikkoon. Joten vaikea sanoa. Lähipiiristä tiedän tapauksen, jossa isä oli väkivaltainen lapsiaan ja vaimoaan kohtaan. Kaikki lapset laittoivat välit poikki.
Kuolinvuoteella isä pyysi lapsiaan käymään. Vain yksi lapsista meni. Isä pyysi lapseltaan käytöstään anteeksi. Hän antoi ja pääsi elämässään eteenpäin.
Muut eivät menneet. Elivät valtavassa katkeruudessa elämänsä loppuun.
En voi luvata, että sinulle kävisi vastaavasti. Mutta itse menisin. En sen takia että äiti tai sisko vaatii, vaan sen takia, että olisin se vahvempi.
Voimia, oli päätöksesi mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene katsomaan, niin asia ei jää painamaan mieltäsi loppuiäksi ja saat itsellesi rauhan. Suurinta viisautta on antaa anteeksi vaikka se tuntuu epäoikeudenmukaiselta juuri nyt. Isäni oli minulle ilkeä mutta viisas ystäväni kehotti antamaan isän teot anteeksi, minun omassa mielessä. Se oli hyvä neuvo sillä isän kanssa sovimme välit ja hän kuoli sitten yllättäen. Ilman sovintoa olisin soimannut asialla itseäni lopun ikäni.
Nimimerkillä nainen jolla on kokemusta samasta tilanteesta.
Ei tietenkään tarvitse mennä. Itse tiedät parhaiten. Eiköhän tämä ole selvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Voi jäädä vaivaamaan jos et mene, kokemuksesta tiedän.
En mennyt koska en jaksanut mennä. Samasta syystä en mennyt hautajaisiin.
Ei ole jäänyt vaivaamaan. Tiedän kokemuksesta.
Sen sijaan mieleltään sairaassa perheessä elämisen jälkiä on nyt korjailtu vuosikausia, niitä korjaillaan yhä. Luultavasti loppuelämä. SE vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te kannustajat, entä jos kyseessä on pedofiili ja välit katkaissut insestin uhri? Tai toisen vanhemman tappanut? On tilanteita, jolloin ei tarvitse olla suurempi ihminen ja se voi jopa olla haitallista itselle. Ajatus on kaunis, ja samaa mieltä tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta on myös olemassa paha maailma siitä pisteestä eteenpäin.
Sinne voi mennä omahyväisesti nauramaan miten heikossa kunnossa kyseinen pedofiili on ja saanut ansionsa mukaan, ei siis ääneen vaan sisäisesti. Siinä tilanteessa voi viimein itse päästää irti kun näkee, että toinen todellakin tekee kuolemaa.
Tervepäinen ihminen ei naura kuolemaa nähdessään. Puheistasi päätellen sinä et ole yksi heistä. Olen ammattini puolesta nähnyt monien ihmisten kuolevan ja omasta puolestani voin sanoa, että siinä hetkessä kukaan ei hymyile,eikä yhtäkään naurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sun päätettävissä! Ruonansuuta siteeraten :"aattelepa omalle kohalle"!
Täällä toinen "kylmä ihminen".
Erittäin hyvästä (pahasta) syystä laitoin välit poikki toiseen vanhempaan. Jopa psykologi suositteli niin tekemään, että pystyn jatkamaan elämääni ja eheytymään.
Meni näin melkein 15 vuotta ja vanhempi kuoli, ei yllättäen. Jos hän olisi soittanut ja pyytänyt käymään, olisin mennyt.
En mennyt hautajaisiin. Mitään syyllisyyttä en kokenut, oli vain kuin ihan vieras ihminen olisi poistunut, tuntui samalta, kuin joku puolituttu olisi kuollut. Koska hän oli minulle kuollut jo 15 vuotta aiemmin ja itkin ja surin asian aikanaan, sekä kävin 2v terapiassa.
Jos joku kysyy tai ihmettelee, kerron totuuden muutamalla lauseella. Kyselyt loppuu siihen.
He jotka kehottavat käymään ja antamaan anteeksi, koska "kadut myöhemmin", vanha äitisi/isäsi toivoisi" ovat niitä, jotka peilaavat asian itseensä ja omiin tunteisiinsa omista syistään. Ja varsinkin jos vanhus ei itsekään toivo tapaamista, niin kunnioittaa sitäkin pitää.
Siksi päätös on aina sillä, joka tilanteesta tietää parhaiten, siis sillä, joka välit on katkaissut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei oikeastaan ollut mitään suhdetta siihen ihmiseen joka oli biologinen isä. Ei meillä ollut mitään riitää tai välit poikki tai muuta, hän vain oli ollut minulle aina käytännössä ventovieras ja tuntematon ihminen. Kuoli sydäriin kotona kun olin 12. Olin paikalla kun yritettiin elvyttää, en mennyt vierelle katsomaan sen jälkeen kun oli todettu kuolleeksi. En myöskään käynyt myöhemmin katsomassa. Ei ole ikinä kaduttanut.
Sinä itse tiedät parhaiten haluatko mennä vai et. Siitähän se lopulta riippuu.
Vierailija kirjoitti:
Mene katsomaan, niin asia ei jää painamaan mieltäsi loppuiäksi ja saat itsellesi rauhan. Suurinta viisautta on antaa anteeksi vaikka se tuntuu epäoikeudenmukaiselta juuri nyt. Isäni oli minulle ilkeä mutta viisas ystäväni kehotti antamaan isän teot anteeksi, minun omassa mielessä. Se oli hyvä neuvo sillä isän kanssa sovimme välit ja hän kuoli sitten yllättäen. Ilman sovintoa olisin soimannut asialla itseäni lopun ikäni.
Nimimerkillä nainen jolla on kokemusta samasta tilanteesta.
Tuo on turhaa lässytystä. Kaikkea ei tarvitse antaa anteeksi. Varsinkaan, jos itsestä niin tuntuu. Itseään ei tarvitse pakottaa siihen. Kaikkea ei edes pysty antamaan anteeksi! Te lässyttäjät ette edes pysty käsittämään, kuinka julmia jotkut isät voivat olla tyttärilleen. Enkä nyt tarkoita mitään pientä satunnaista ilkeilyä ja kahta kertaa lapsuudessa saatua tukistamista.
Eli sulla ei todellakaan ole kokemusta samasta tilanteesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en mennyt enää katsomaan kun hänellä oli enää viikkoja elämästään. Puhuimme puhelimessa silloin ja minun elämäni ja tunteeni eivät häntä kiinnostaneet lainkaan, puhui vain itsestään ja veljestäni. Se "suhde" tuli siinä taputeltua valmiiksi.
En nähnyt mitään syytä mennä tapaamaan ihmistä, joka oli kohdellut minua niin kaltoin, varsinkin ollessani hänestä riippuvainen ja vielä silloinkin, kun olin jo muuttanut pois.
Tästä on nyt muutama vuosi, en ole tuntenut... mitään. Koska ei hän minusta välittänyt, niin mitä ihmeen hyötyä jostain viime tipan tapaamisesta olisi ollut.
Jos ei sinun asenne tuosta muutu (pikaisesti), niin parempi kun annat ihmisen rauhassa kuolla. Käyköön ne jotka eivät ole olleet mulkkuja isällesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en edes haluaisi välit poikki pistänyttä tytärtäni lähellekään viimeisinä päivinäni. Ihan rauhassa saa pitää lapsensa, miehensä ja kaiken muunkin elämänsä nyt ja ikuisesti. Onneksi ei ole ainoa lapsi.
Haluaako hän edes että menisit katsomaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene.
Kuolema on kaiken loppu. Ikinä ei tule enää mahdollisuutta, vaikka itse eläisit 150 vuotta.
Todennäköisesti isä päätyy taivaaseen ja tytär helvettiin joten kohtaaminen on hyvin epätodennäköinen.
Kysy itseltäsi kysymys..
Jos tietäisit kuolevasi huomenna,keneltä pyytäisit anteeksi tänään?
Sinä tiedät isäsi kuolevan ja niin tietää hän itsekin.
Se kumpi pyytää anteeksi toiselta ei ole se juttu, vaan se, että sille antaa mahdollisuuden.
Mieti,haluatko isäsi päätyvän hautaan,antamatta hänelle mahdollisuutta pyytää anteeksi?
Haluaisitko ,että sinulle itsellesi kävisi niin?
On vain yksi mahdollisuus. Vain yksi mahdollisuus saada mielenrauha molemmille.
Käytä se oikein.
Näin se vaan menee..
Tällaisessa tapauksessa harmittaa lapset, joilta on viety mahdollisuus tutustua isoisään. Aikuisten ei välttämättä tarvitse tulla keskenään toimeen, mutta tuntuu epäreilulta, että lapset sekoitetaan aikuisten väleihin näin. Heille ei annettu edes mahdollisuutta näin merkittävään ihmissuhteeseen.
Pahat teot ja isot virheet eivät muuksi muutu kävi sitten katsomassa henkilö tai ei. Pitää miettiä eläessään kuinka ihmisiä kohtelee, jos haluaa että ihmiset pysyvät lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisessa tapauksessa harmittaa lapset, joilta on viety mahdollisuus tutustua isoisään. Aikuisten ei välttämättä tarvitse tulla keskenään toimeen, mutta tuntuu epäreilulta, että lapset sekoitetaan aikuisten väleihin näin. Heille ei annettu edes mahdollisuutta näin merkittävään ihmissuhteeseen.
Todennäköisesti on suojeltu lapsia pitämällä isoisä etäällä.
En epäilisi hetkeäkään etteikö hän olisi käyttänyt hyväkseen isäänsä, mutta saattaa se olla että onkin.