Pistin välit poikki isääni kuusi vuotta sitten, nyt hän on saattohoidossa. Pitäisikö mennä katsomaan?

Ei se sängyssä makaava mies varmaankaan voi mitään pahaa tehdä, joten miksi et menisi?

Tämä palsta on täynnä luusereita jotka syyttävät kaikesta vanhempiaan koko ikänsä. Ap on yksi noista. Onneksi isänsä ei joudu enää kärsimään tuollaisesta lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Joskus se käynti on tärkeä sille saattohoidossa olijalle. Näkee vielä viimeisen kerran lapsensa. Joskus voi tehdä asioita myös toisten vuoksi. 

Eihän tämä jää asiaa muistelemaan, kun on pian kaukana poissa.

Kummalliselta kuulostaa tuo ettet anna lapsesi tavata isoisäänsä.

Ehkä siihen on pätevä syy, mutta et kerro sitä. Et kerro edes lasten ikää. Tietyn ikäiset ihmiset saavat ihan itse päättää keiden kanssa he ovat tekemisissä.

Tuo "kadut jos et tee sitä ja tätä" on yksinkertaisten ihmisten tapa yrittää manipuloida muita. Esim. juuri noin mulle sanottiin kun kerroin katkaisseeni lopulliset välit erääseen lähisukulaiseen. Sanoja ei edes ole ikinä tavannut lähisukulaistani, mutta se ei estänyt häntä tietämästä minua paremmin mitä minun pitäisi tehdä. Tuollaisista sanojista on turha välittää - joskus viisain ja ainoa ratkaisu on katkaista välit. Ihminen ei saa valita mihin perheeseen syntyy.

Riippuu millaisista asioista on kyse, miksi välit ovat menneet. Kuten ylempänäkin sanottu on myös hyvin raskaita asioita ja painavia syitä miksi laittaa välit poikki.

Mutta ehkä jos omalla kohdallani tulisi kyseeseen niin menisin. Minulla on esimerkiksi hieman vastaava tilanne yhden sukulaiseni kanssa. Meidän välit menivät alkoholismin takia. Mutta jos minua kysyttäisiin, menisin kyllä viimeisinä hetkinä käymään hänen luonaan. Ei ole kuitenkaan hänen syy että sairaus otti vallan ja meidänkin tiet erkanivat. Lähinnä asiat siinäkin riitelivät, eivät ihmiset. Ja kun on tämän matkan päätepysäkistä kyse, millään menneellä ei ole mitään väliä. 

Suosittelen ainakin pikaisesti käymään. Osa ihmisistä havahtuu elämänsä virheisiin ja hölmöyteensä vasta kuolinvuoteella. Viime hetkilläkin vaihdetut sanat, jopa anteeksipyynnöt tai anteeksiannot, voivat huuhtoa pois vuosikausien patoutumia ja keventää kantamiasi katkeruuden tunteita. Eihän näin välttämättä tietenkään käy, voi olla että ette löydä enää sanoja toisillenne, mutta onko sinulla toisaalta juuri menetettävääkään tässä vaiheessa? Kun tuo tilaisuus on menetetty, sitten se on menetetty, lopullisesti.

Parempi mennä nyt kun elää. Turhaa on haudalla puhua.

Menisin. Voisi jutella vaikka kevään tulosta ja muusta kevyestä. 15 minuuttia. Ei tarvitse repiä vanhoja asioita esille. 

Yleensä ihmiset katuvat tekemättä jätettyjä asioita, eivät tehtyjä. Tähän soveltaisin tätä ja menisin, vaikka olisi kamalaa. 

Ei tarvitse. Saat osuutesi perinnöstä kyllä kun jätät pesänhoitajalle tilinumerosi sinä kylmä tunteeton ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko mennä. On olemassa niin pahoja asioita, ettei niitä tarvitse antaa anteeksi.

Ei ole.

Te kannustajat, entä jos kyseessä on pedofiili ja välit katkaissut insestin uhri? Tai toisen vanhemman tappanut? On tilanteita, jolloin ei tarvitse olla suurempi ihminen ja se voi jopa olla haitallista itselle. Ajatus on kaunis, ja samaa mieltä tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta on myös olemassa paha maailma siitä pisteestä eteenpäin.

Ihan oikeasti olette sitä mieltä että pitäisi mennä? Tämä isähän voi olla hyväksikäyttäjä, pahoinpitelijä tms.

Sääli isääsi ja jätä menemättä. Ei hän sinua halua nähdä. Tuskin kukaan muukaan.

Menisin pistäytymään, en sen isän takia, vaan oman itseni takia, ettei asia ala kalvaa myöhemmin elämässä.

Ei kannata kerätä painolastia, ei vaikka vieraantuminen olisi sen toisen syytä.

Itse tiedät parhaiten.  Älä täältä kysele, kaikki vastaa vain omalta pohjaltaan.

Itse se pitää päättää meneekö vai ei,vai kertooko äitisi vielä milloin alushousutkin pitää vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Parempi mennä nyt kun elää. Turhaa on haudalla puhua.

Miksi mennä haudallekaan, kun ei ole vuosiin ollut välejä?

Ne, jotka painostaa, tekevät sen itsensä takia, koska HEISTÄ tuntuu pahalta. Vaikka hän joka on välit pannut poikki, on käsitellyt asian ja voi elää sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Menisin. Voisi jutella vaikka kevään tulosta ja muusta kevyestä. 15 minuuttia. Ei tarvitse repiä vanhoja asioita esille. 

Yleensä ihmiset katuvat tekemättä jätettyjä asioita, eivät tehtyjä. Tähän soveltaisin tätä ja menisin, vaikka olisi kamalaa. 

Meneminenkin voi olla tehty asia mikä kaduttaa myöhemmin.

Itsesi takia kannattaa mennä, sillä nyt on vielä mahdollisuus, ettei jää kalvamaan, etkä isän takia menisi.

Vierailija kirjoitti:

Mene vaan. Kun ihminen elää elämänsä viimeisiä päiviä, siis jos on vielä tajuissaan ja puhe toimii, asioita pystyy antamaan ja saamaan anteeksi puolin ja toisin.

Anteeksi pyytäminen on yleensä anteeksi vaatimista. Se on manipulointia, jota harjoitetaan erityisesti uskonnollisissa piireissä. Tyylin saat vahingoittaa toista ihmistä miten pahasti ja pitkään hyvänsä. Anteeksi on taikasana, minkä jälkeen uhri ei saa enää muistaa "kärsimäänsä pahaa" eikä puhua siitä. Ihan sama, vaikka teoista jäisi traumat jotka pilaavat uhrin elämän täysin.