Lue keskustelun säännöt.
Olen luonteeltani katkera ja toksinen ihminen, joka kuitenkin yrittää muuttua paremmaksi. Ei tämä kovin helppoa ole :(
24.03.2024 |
Olen siis katkera ja toksinen, koska oma elämäni ei ole ollut helppoa. Pystyn hillitsemään tämän ulospäin pääasiassa aika hyvin, mitä nyt ehkä vaikutan aika kyyniseltä tyypiltä joissakin vuorovaikutustilanteissa. En kuitenkaan ole esimerkiksi töissä aiheuttanut mitään ongelmia, eikä minua kartella, joten en ole sentään sietämätön. Mutta mielessäni olen hyvin katkera ja ikävä ihminen. Jos päästäisin ne ajatukset ilmoille, mitä mietin, minua alettaisiin vältellä kuin ruttoa.
Ymmärrän sen. Katkera ihminen on saatanan raskasta seuraa enkä jaksa niitä itsekään, vaikka olen itse sellainen. Olenkin päättänyt muuttua, laskea kolmeen ja kysyä itseltäni: mitä se vaikuttaa sinun elämääsi, miten se on sinulta poissa? Se ei ole kovin helppoa, koska joskus tunnetila vie mukanaan ja ärsyttää ihan helvetisti. Viimeisin tapaus oli sellainen, että eräs jo eläkkeelle siirtynyt entinen työtoverini tuli meille tekemään töitä määräajaksi. Hän tuntee työpaikan eikä häntä siis tarvitse perehdyttää. Toki siihen olisi varmaan voinut jonkun muunkin ottaa, koska työ ei ole rakettitiedettä. Tiedän että hänellä on rahaa kuin rosvopäälliköllä, eikä hän tullut sinne rahan takia, vaan siksi että hänellä ei ole muuta elämää. Tämä ärsytti minua ihan vietävästi. Itse en todellakaan sillä omaisuudella ja eläkkeellä edes katsoisi työpaikkaani päin. Hänellä on kaikki mahdollinen vapaus lentää vaikka maailman ympäri, mutta hän tulee eläkkeellä töihin!!
Mutta sitten laskin kolmeen: mitä se vaikuttaa minun elämääni, mitä se on minulta pois? No eihän se vaikuta mitään. Siinä sai taas puhallella hetken, mutta pääsin tunteesta yli juuri ja juuri.
Onko täällä muita tällaisia päästään hieman sekaisin olevia ihmisiä, joiden elämää määrittää negatiivisuus? Oletteko yrittäneet päästä siitä eroon, onko onnistunut?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus ja toksisuus näkyy, vaikka sitä miten yrittäisi peittää. Perusluonnettaan kun ei voi muuttaa. Epäaito on aina epäaito.
Mä en usko, että kukaan on perusluonteeltaan katkera ja toksinen. Eletty elämä tekee joillekin sen. Toiset on tefloneita ja eivät ota itseensä epäonnistumisia ja huonoa kohtelua. Itse olen katkeroitunut, vaikka kuinka yritin taistella vastaan, koska eniten se vie voimia itseltäni. Olen vieläkin muille kiltti ja huomaavainen, sellainen olen aina ollut. Nykyään vain joskus menee kuppi täysin nurin jonkun ikävälle käytökselle ja saatan alkaa haukkumaan ja kiroilemaan. Tämä on ihan uusi piirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. En edes kerro mitä väkivaltafantasioita mielessäni välillä pyöritin. Toisaalta niistä voimaantui mutta ne söivät samalla kaiken hyvän ja töistä tullessa olinkin aina todella pahantuulinen vaikka aamulla asiat olisivatkin olleet normaalilla tasolla.
Kaverit kaikkosivat ja parisuhde oli pahasti katkolla. Perehdyin myös eri uskontoihin vapaaajalla, new ageen, orgoniin ja joogaan, joista ainakin joogailu ryhmässä auttoi mieltä rauhoittumaan muutamiksi päiviksi ja buddhalaisuudesta sain hyviä näkökulmia asioihin.
Sitten joku netissä ehdotti Laotsen salaisuuksien tie kirjaa. Jotenkin mieleni samaistuu siihen ja tajuan omalla tavallani mitä siinä tarkoitetaan.
Mutta todellisen rauhan sain eri tavalla.
Luonto on 1 niistä eikä vähäpätöisin. Kannattaa tehdä ero nettimaailman ja luonnon välillä, sekä jos asut kerrostalossa, karata puistoon tai ihan vaikka lähimetsään tai kansallispuistoon tasapainottumaan ja jättää puhelin siksi aikaa kotiin tai autoon, tai ainakin laittaa lentokonetilaan.
Mä olin todella katkera ja vihainen, kunnes opin antamaan ja saamaan anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Hassua tuo ikuinen rahaan vetoaminen. Eihän työkaveri tullut rahojaan kartuttamaan.
Näkökulman vaihtamisen taito auttaa myös ajattelemaan toisin tilanteista.
Sitä alkaa huomaamaan sen tarinan toisen puolen. Yksinäisyys motivaationa tulla takaisin työelämään eläkkeelle pääsyn jälkeen ei kuulostakaan yhtään niin glamourilta kuin hyvä eläke, lähinnä surulliselta.
Jolla tiedän olevan paljon ystäviä.
Ei jonka tiedän olevan paljon ystäviä omaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon myös katkera ja elämään pettynyt ihminen,joka peittelee sitä töissä.
Jännästi samalla oon katkeran työkaverini piikittelyn kohde.Tämä työkaveri on monen lapsen väsynyt äiti,joka tuntuu olevan tosi katkera oman ajan vähyydestä ja siitä,että exänsä pääsee helpommalla.
Vakiopiikit,joita heittää mulle, liittyy pitkiin aamu-uniin viikonloppuina ja harrastus menoihin.Itselle taas tahaton lapsettomuus on iso katkeruuden aihe. Ehkä joskus päästän katkeruuteni suhteessa häneen valloilleen ja alan heittää vastapiikkejä .
Tämä! Hyvä esimerkki siitä,miten katkera ihminen ihminen kuvittelee, että toisella menee hyvin ja pahimmillaan just esim.suurperhern äiti kadehtii lapsetonta ja on tälle ilkeä.
Valittavat ihmiset on kyllä rasite. Välttele jos voit.
Moni katkeroitunut ei edes pysty tuollaiseen itsereflektioon kuten ap. Sehän on jo tervehtymisrn merkki, että tiedostaa ongelman. Moni ei edes tähän kykene tai halua kyetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ja ärsyttävää on se, että mulla vieläpä on asiat ihan helvetin hyvin. Siis oikeasti moni asia mennyt todellakin putkeen, mutta silti onnistun toksiuttamaan itseni milloin mistäkin muiden onnesta... Eli olen siis perusluonteeltani jotenkin perustoksinen. Onneksi pystyn nykyään kuitenkin teeskentelemään aika hyvin ja vältän alkoa, koska se kirvoittaa toksisuuden.
Olen ihan varma, että jos mulle tulee vanhana joku muistisairaus ja alitajunta alkaa velloa suusta ulos, niin onnea vaan teille lapseni ja muut läheiset.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja ärsyttävää on se, että mulla vieläpä on asiat ihan helvetin hyvin. Siis oikeasti moni asia mennyt todellakin putkeen, mutta silti onnistun toksiuttamaan itseni milloin mistäkin muiden onnesta... Eli olen siis perusluonteeltani jotenkin perustoksinen. Onneksi pystyn nykyään kuitenkin teeskentelemään aika hyvin ja vältän alkoa, koska se kirvoittaa toksisuuden.
Olen ihan varma, että jos mulle tulee vanhana joku muistisairaus ja alitajunta alkaa velloa suusta ulos, niin onnea vaan teille lapseni ja muut läheiset.
Ei tuo ole mitään ihmeen toksiuttamista. Olet vain kateellinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on jo ensiaskel, että tiedostaa oman toksisuutensa ja yrittää/haluaa muuttua. Helppoa se ei ole, mutta vaiva kannattaa kyllä. Aivot muovautuvat kyllä, kun et anna periksi.
Minulla oli myös synkkiä ajatuksia, koska olen kokenut elämässä kovia. Itseäni auttoi, kun kuuntelin illalla ja ekana aamulla positiivisia "vahvistuksia". Kuuntelen niitä youtubesta englanniksi. Se on itselleni toinen kieli, niin tulee luonnostaa. Löytyy varmasti suomeksikin näitä.
Toinen asia, joka on auttanut pääsemään irti liiasta negatiivisuudesta on se, että en tuomitse itseäni niistä. Välillä on paskaa ja silloin on ihan luonnollista, että ei hypi ilosta. Toksinen positiivisuuskin on huono ääripää, että ei sallisi itselleen mitään negatiivisia tunteita. Mutta annan itselleni aikarajan. Esim saan rypeä vitutuksessa tän illan ja sitten riittää.
Toisekseen, jos mulle tulee joku inhottava ajatus mieleen, niin korjaan sen heti perään paremmalla ajatuksella. Jos vaikka ajattelen itsestäni, että saamaton paska, kun en ole tehnyt tänään mitään "tuottavaa", niin korvaan sen ajatuksella, että minä ansaitsen lepoa, kaikki tarvitsevat sitä ja ihmisarvoni ei määräydy sen perusteella, kuinka ahkera ja reipas olen 24/7.
Kolmanneksi, olet varmaan padonnut aika paljon niitä negatiivisia tunteita sisällesi. Mullakin oli tapana kiukustua aivan mitättömistä asioista hirveille kierroksille. Kun opin päästämään sitä kiukkua uloskin, niin olo alkoi helpottua. Mulla toimii liikunta. Hakkaan ja potkin nyrkkeilysäkkiä ja ajattelen samalla vaikka ihmistä, joka on rikkonut mun luottamuksen, huudan ja kiljun kotona tyynyyn niin lujaa kun keuhkoista lähtee, hakkaan sitä tyynyä nyrkeillä vaikka sängyssä, teen kyykkyjä painon kanssa niin kauan, että jalat antaa periksi ja voimat on täysin loppu. Sitten tuleekin yleensä itku.
Kuulostaa kahelilta, mutta toimii. Naiset usein ehdollistetaan jo lapsena siihen, että kiukku pitää niellä ja olla kiltti tyttö. Sitä neuvoa kun sitten noudatat koko elämän, niin se patoutunut paska saa muodon jossain fyysisessä tai psyykkisessä muodossa. Tunteet haluavat tulla tunnetuiksi.
Itselläni tuo on opittua. Se negatiivinen ja toisia rumasti arvosteleva jatkuva ääni mun pään sisällä on suoraan kuin oman äidin suusta. Väittäisin, että näin on aika monella muullakin.
Haitallisista ajatuskaavoista on mahdollista päästä eroon. Helppoa se ei ole, mutta panostus omaan itseen ja hyvinvointiin kannattaa aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon myös katkera ja elämään pettynyt ihminen,joka peittelee sitä töissä.
Jännästi samalla oon katkeran työkaverini piikittelyn kohde.Tämä työkaveri on monen lapsen väsynyt äiti,joka tuntuu olevan tosi katkera oman ajan vähyydestä ja siitä,että exänsä pääsee helpommalla.
Vakiopiikit,joita heittää mulle, liittyy pitkiin aamu-uniin viikonloppuina ja harrastus menoihin.Itselle taas tahaton lapsettomuus on iso katkeruuden aihe. Ehkä joskus päästän katkeruuteni suhteessa häneen valloilleen ja alan heittää vastapiikkejä .
Tämä! Hyvä esimerkki siitä,miten katkera ihminen ihminen kuvittelee, että toisella menee hyvin ja pahimmillaan just esim.suurperhern äiti kadehtii lapsetonta ja on tälle ilkeä.
Tollaselle voisi vaan todeta, että jos sulla ei ole mitään mukavaa sanottavaa mulle, niin pidä suus kiinni. Vanha viisaus, joka jäänyt monelta unholaan.
No jaa. Kyllä ainakin minulla katkeruus nousi jälleen tänään kaupassa käydessä pintaan, kun kanssasuomalaiset karttavat, mutta seuraani tykyttäytyvät thaimaalaiset ja afrikkalaiset ja heidän kanssaan en koe tippaakaan yhteneväisyyttä tai samaistu heihin. miksi hitossa pitäisi olla jatkuvasti seurassa johon ei tunne millään tavalla kuuluvansa eikä heidän ajatusmaailmansa osu yksiin millään tasolla? Tämä on johtanut siihen etten mistään hinnasta tahdo olla tekemisissä tiettyjen kultuurien edustajien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja ärsyttävää on se, että mulla vieläpä on asiat ihan helvetin hyvin. Siis oikeasti moni asia mennyt todellakin putkeen, mutta silti onnistun toksiuttamaan itseni milloin mistäkin muiden onnesta... Eli olen siis perusluonteeltani jotenkin perustoksinen. Onneksi pystyn nykyään kuitenkin teeskentelemään aika hyvin ja vältän alkoa, koska se kirvoittaa toksisuuden.
Olen ihan varma, että jos mulle tulee vanhana joku muistisairaus ja alitajunta alkaa velloa suusta ulos, niin onnea vaan teille lapseni ja muut läheiset.
Ei tuo ole mitään ihmeen toksiuttamista. Olet vain kateellinen ihminen.
Ei vaan hän on ihminen, joka tuntee kateutta. Ja iloa, surua, levottomuutta, pelkoa... Onko sinulla useinkin tapana toimia noin ilkeästi lyömällä ihmisiin leimoja?
Ei kannata luokitella tunteitaan hyviin ja pahoihin. Kaikki ovat tarpeellisia. Toki missään tunteessa ei ole terveellistä lillua kaiken aikaa, mutta esim kateushan on erittäin hyödyllinen tunne. Se voi olla vahva liikkeellepaneva voima elämänmuutoksessa esim. Tai kertoa syvällä äänellä siitä, mitä olemme jääneet paitsi.
Jos olet esim kateellinen toisten rakkaudesta, niin olet itse todennäköisesti jäänyt vaille rakkaudenkokemuksia. Tämä on varmaan Suomessa aika yleistä. Ainakin mut on kasvatettu niin, että ei tunteista puhuttu. Eikä halailtu. Ei mun äiti ole esim koskaan sanonut, että rakastaa mua. Negatiiviset tunteet sitten ilmaistiinkin kahta kovempaan ääneen. Kuinka lapsista on vaivaa ja noin pois päin. Turhaa uhriutumista, koska itse on valinnut tehdä ne lapset.
Anyways, vähän kun pintaa rapsuttaa, niin kateuden tunnekin voi johtaa parantumisen äärelle. Kun tunnistaa ne juurisyyt ja lähtee niitä työstämään, niin tunnekin menettää sen hallitsevan otteensa. Jos tunnistaa tuntevansa usein jotain tiettyä tunnetta, niin kannattaa lähteä ihan vaikka netistä selvittämään, että mitä tunteen taustalla voi vaikuttaa. Siinä voi tulla isojakin ahaa-elämyksiä.
Ihmisten katkeruus voi johtua eri asioista, joten ei ole olemassa myöskään yhtä ratkaisua. Mikäli on katkeroitunut kun kokee kaikkien muiden saavan asiat helpommin, löytyy ratkaisu kun ymmärtää että kaikilla on omat haasteensa. Mikäli on pitkävihainen ja syyttää jotain tapahtumaa / henkilöä omasta kurjuudesta, tilanne ratkeaa jos keskittyy enemmän tulevaisuuteen ja siihen kuinka pystyisi tekemään elämästään tulevaisuudessa mukavamman. Ihminen on voinut katkeroitua myös työelämässä, esim. siipeilijöihin, tai henkilöihin jotka vyöryttävät työt yksilölle. Tuolloin voi yrittää muuttaa tilannetta, tai ainakin ymmärtää oma rooli kokonaisuudessa, vaikka sitä ei arvostettaisikaan.
Minun sisareni on toksinen, kateellinen, ilkeä en oikein halua olla hänen kanssaan tekemisissä.
ihan pakolliset jutut vaan.
Tämä! Hyvä esimerkki siitä,miten katkera ihminen ihminen kuvittelee, että toisella menee hyvin ja pahimmillaan just esim.suurperhern äiti kadehtii lapsetonta ja on tälle ilkeä.