Lue keskustelun säännöt.
Luulin lapsena että naapurit ilahtui kun menin virpomaan. Täällä palstalla olen oppinut että olinkin rasite
24.03.2024 |
Tosin asuin maaseudulla ja olin yleensä se ainoa virpoja.
Kommentit (298)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en mitenkään erityisesti odota virpojia, mutta varaan kyllä aina namuja. Se nyt vaan on perinne ja omatkin lapset aiemmin kiersi virpomassa. Mutta yksi juttu kyllä vähän ärsyttää. Se, että nykyään tosi usein äidit tulee virpojien mukaan. Jäisitte edes jonnekin kauemmas odottamaan ja antaisitte lasten tulla keskenään ovelle. Kyllä ne pärjää! Kyseessä kun on vielä rauhallinen ja turvallinen okt-alue. Jos joku alue tuntuu niin turvatomalta, ettei lapsia voi laskea keskenään, niin ehkä pitäisi jättää koko virpominen väliin...
Meidän lapsi, keväällä 6v täyttävä, oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa virpomassa. Oli etukäteen todella innoissaan virpomisesta, teki huolellisesti kauniita oksia, opetteli lorun ulkoa ja kotona sen hyvin osasikin, pukeutui noidaksi ihan pisamia myöten, jne.....mutta
Ovikello olisi varmaan tarpeen sähköistää ja varoituslappu viereen. Tässä tapauksessa lukutaito ja kunnioittava käytös säästäisi sähköiskulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 40-vuotias, mutta lapsena en ole koskaan käynyt virpomassa ja nyt aikuisena ovikelloani ei ole koskaan rimputellut virpomassa oleva. "Kuuluu suomalaiseen kulttuuriin". Epäilen vahvasti. Tai ehkä tätä ei vain harrasteta kaikilla paikkakunnilla ja asia kuuluu vain joidenkin tiettyjen alueiden kulttuuriin.
Virpominen kuuluu Itä-Suomen perinteisiin.
Trulllina kiertelemunen taas kuuluu Länsi-Suomen perinteisiin. Nämä tavat ovat sekoittuneet vuosikymmeniä sitten ja jääneet joillakin alueilla elämään.
Ainakin Oulussa trullien virpimisperinne ulottuu pitkälle. Jo 50 vuotta sitten siellä järjestettiin kaupungin pääsiäisjuhlassa trullikilpailu, jossa parhaat asut palkittiin. Niitä samoja kilpailuja järjestetään vieläkin. Samassa tapahtumassa poltetaan myös pääsiäiskokko. Sekin on paikallinen perinne, j
Oulusta olen naapurissa asui paljon lestadiolaisia, saatiin kyllä heillekin virpoa ja saatiin jotain pientä. Silloin 70-80 luvulla
Tuleeko yllätyksenä että se ei hirveesti mieltä ylennä, jos pitää nousta perseenhajuiselta sohvalta perseenhajuisilla kalsareilla ja mennä ovelle kuuntelemaan kakaroiden ääntä krapulassa?
Meillä kävi tosi kivoja ja hyväkäytöksisiä virpojia. Yhtäkään ei oltu sovittu etukäteen, asumme kerrostalossa. Yhdet pienet kävivät vanhempiensa kanssa, sitten kävi vähän isompia tyttöjä, olisko 4-5-luokkalaisia, sekä muita ala-asteikäisiä. Minulle tuli virpomisesta pelkästään hyvä mieli ja sain maljakkoon kauniita vitsoja, ne muistuttavat siitä lasten ilosta, kun saivat palkan. Ensi vuonna täytyy ostaa enemmän herkkuja, sillä nyt meinasivat loppua kesken. Muistan kun lapsena itse olin virpomassa, aina sitä innolla odotettiin ja oli niin hauskaa. Eikä ole jäänyt mieleen mitään ikäviä muistoja siitä. Ne jotka eivät virpojia halunneet, eivät avanneet ovea, ja elämä jatkui.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti, miten joitakin voi nyppiä se, että lapset yhtenä päivänä vuodessa mukavaa, vanhaa perinnettä noudattaen pukeutuu, virpoo, ja niille annetaan jotain kindereitä tms...
Te jotka valitatte virpoja lapsista olette kyllä jotenkin ongelmaisia, tai ihan vain kus|pä|tä. Hävetkää itseänne.
Miten joitakin voi nyppiä se että mitään tyrkkyilyä ei aina kaikilla millään veruketekosyylläkään toivota yhtenäkään päivänä vuodessa?
Miksi on niin vaikeaa tai mahdotonta sitä kunnioittaa? Pitäkää/tuntekaa omat häpeänne kun ette kerran muita kykene kunnioittamaan.
Pitäisikö olla omakohtainen kokemus p e d o f i i l i v i r p o j i s t a tai m u r h a a j a v ä k i v a l t a t u n k e u t u j i s t a, jotta opittaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena sitä luulee kaikenlaista. Minusta virpominen on niitä itäsuomalaisten perinne, etten ole tuntenut sitä omakseni koskaan.
Suosittelisin vain tuttujen ovilla käymistä. Olen kotoisin länsisuomesta, lapsena kävin nuutipukkina. (Suuri osa varmaan täällä kysyy mikä ihmeen nuutipukki)
En koskaan virponut, koska ei kuulunut alueen perinteisiin.
Aikuisena asuessani Turun seudulla pikkuvirpoja pamahti kerran klo 8 rimputtamaan ovikelloa. Äitinsä oli mukana myös noitavaatteisiin(?) pukeutuneena. Olipa kiusallista, heräsin täydestä unesta, omat lapset heräsivät myös. Pysyivät huoneissaan kuulostelemassa ja ihmettelemässä mitä tapahtuu? Ovella tämä virpojaäiti tajusi heti, ilmeestä huomasi, et nyt herättivät koko talonsilti vetivät virpomishommansa loppuun. Oli noloa, mulla ei ollut antaa yhtään mitään, hädissäni hain keittiöstä pari mandariinia ja pahoittelin, ettei ollut muuta antaa. Jäi tympeä muisto puolin ja toisin varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kukaan edes voi ajatella ettei haluaisi virpojia - hehän tuovat onnea ja terveyttä tulevalle vuodelle.
Kuinka ihan kaikki eivät ihan aina ajattele ihan joka asiasta ihan samoin ja kuinka ihan kaikki eivät tykkää ihan kaikesta ja ihan kaikista ja ihan aina? En tajua en!
Mä tykkään! Laitan oveen pääsiäiskranssin ja pihalla on leluja niin ehkä uskaltavat tulla. 4 porukkaa kävi ja nätit oksat oli. Osa oli todella panostanut myös vaatteisiin.
Miehen mielestä kamala kerjuupäivä ja voisivat pysyä poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne iloiset ihmiset täällä ole. Tämä on ihmismielen tunkio. Itsekin käytän vain työajalla, koska on tylsää ja haluan pitää huolen, että teen työnantajan ajalla jotain todella typerää.
Oli sitten millainen ihminen tahansa jne. mutku kysymättä mielestäni ja kaikkien muidenkin aina oikeassa oikeamielisten pyhempien ja parempien mielestä "väärin koettu", niin jokaisella on yhä silti vaan kuitenkin kotonaan horjuttamaton oikeus valita seuransa tai yksinäisyytensä, kotirauha kun ei onneksi riipu kenenkään ulkopuolisen miellyttämisestä ja tyrkkyilykiimasta.
Osa tykkää, osa ei.
Eikä virpominen ole mikään uusi perinne, sitä on harjoitettu itä-Suomessa vaikka kuinka kauan. Samoin trullit ovat kiertäneet noita-asuissaan kauan, eikä heillä ollut edes mitään virpomisvitsoja, vaan heitä palkittiin, etteivät tule yöllä leikkemään lehmien utareita yms.
Jollain alueilla se on uutta. Kun olin kasarilla opiskelemassa, niin siellä oli sitten virpojia ja trulleja molempia liikkeellä, kun heidän vanhempansa olivat sinne muuttaneet. Kyseisellä paikkakunnalla ei ollut omaa perinnettä. Jotkut lapset sitten näkivät muiden saavan jotain, niin sen jälkeen niitä virpojia oli koko pääsiäisviikon liikkeellä, kun alakoululaiset kokeilivat onneaan. Noin ne perinteet sitten ovat sekoittuneet. Alunperin toiset kävivät toivottamassa hyvää onnea kirkossa siunatuilla oksillaan ja toiset noitina pelottelemassa. Pääsiäiskokkojakin on perinteisesti harrastettu vain trullien alueella, karkottamassa kyöpelinvuorelle lentäviä noitia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään! Laitan oveen pääsiäiskranssin ja pihalla on leluja niin ehkä uskaltavat tulla. 4 porukkaa kävi ja nätit oksat oli. Osa oli todella panostanut myös vaatteisiin.
Miehen mielestä kamala kerjuupäivä ja voisivat pysyä poissa.
Miehen väärällä mielipiteellä ei tietenkään ole väliä? Älä sitten ihmettele jos tulee ero toista huomioimattomasta minäminäminävain tyrannista.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin vain tuttujen ovilla käymistä. Olen kotoisin länsisuomesta, lapsena kävin nuutipukkina. (Suuri osa varmaan täällä kysyy mikä ihmeen nuutipukki)
En koskaan virponut, koska ei kuulunut alueen perinteisiin.
Aikuisena asuessani Turun seudulla pikkuvirpoja pamahti kerran klo 8 rimputtamaan ovikelloa. Äitinsä oli mukana myös noitavaatteisiin(?) pukeutuneena. Olipa kiusallista, heräsin täydestä unesta, omat lapset heräsivät myös. Pysyivät huoneissaan kuulostelemassa ja ihmettelemässä mitä tapahtuu? Ovella tämä virpojaäiti tajusi heti, ilmeestä huomasi, et nyt herättivät koko talonsilti vetivät virpomishommansa loppuun. Oli noloa, mulla ei ollut antaa yhtään mitään, hädissäni hain keittiöstä pari mandariinia ja pahoittelin, ettei ollut muuta antaa. Jäi tympeä muisto puolin ja toisin varmasti.
Lisäys: Riensin avaamaan oven, kun en yhtään muistanut, että on virpomispäivä. Mietin mikähän hätätilanne vaikka naapurilla, kun kasilta aamulla ovikello soi. Tämä siis niille, jotka kommentoivat, että ei ole mikään pakko avata ovea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yli 40-vuotias, mutta lapsena en ole koskaan käynyt virpomassa ja nyt aikuisena ovikelloani ei ole koskaan rimputellut virpomassa oleva. "Kuuluu suomalaiseen kulttuuriin". Epäilen vahvasti. Tai ehkä tätä ei vain harrasteta kaikilla paikkakunnilla ja asia kuuluu vain joidenkin tiettyjen alueiden kulttuuriin.
Virpominen kuuluu Itä-Suomen perinteisiin.
Trulllina kiertelemunen taas kuuluu Länsi-Suomen perinteisiin. Nämä tavat ovat sekoittuneet vuosikymmeniä sitten ja jääneet joillakin alueilla elämään.
Ainakin Oulussa trullien virpimisperinne ulottuu pitkälle. Jo 50 vuotta sitten siellä järjestettiin kaupungin pääsiäisjuhlassa trullikilpailu, jossa parhaat asut palkittiin. Niitä samoja kilpailuja järjestetään vieläkin. Samassa tapahtumassa poltetaan myös pääsiäiskokko. Sekin on paikallinen perinne, joka tietääkseni ei ole yleinen kaikilla alueilla.<
Minä kyllä uskallan väittää, etteivät ne trullit 50 vuotta sitten virponeet. Itsekin olen 50 vuotta sitten trullina ollut ja käynyt keräämässä "lahjuksia" ilman mitään virpomisoksia, etten tule seuraavana yönä mitään pahoja tekemään ja taikomaan. Varmaan on ollut asukilpailu ja pääsiäiskokko, asut ja kokot kuuluivat yhteen. Olen myöskin nähnyt virpojia samoihin aikoihin, he olivat normaaleissa vaatteissa tai jopa parempiin pukeutuneena. Virpominenhan on ortodoksinen perinne, missä oksat siunataan kirkossa ja niillä toivotetaan hyvää onnea. Silloin virpojat hakivat palkkansa vasta myöhemmin, kun paasto loppui. Ainakin noin tapahtui äitini tädin luona.
Silloin 50 vuotta sitten ei pojat juurikaan trulleina kiertäneet. Veljeni ja serkkuni taisivat olla ensimmäisiä, jotka tuota harrastivat noita-akoiksi pukeutuneena. Sen jälkeen rupesi näkymään paljonkin poikia trulleina kiertämässä.
Nykyisin nuo kaksi perinnettä ovat sekoittuneet täysin keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Virpominen on sentään osa suomalaista perinnettä, mutta että väkisin tänne tuotu Halloween sallii karkkien pummaamisen. Jos ei ole karkkia, niin ulko-ovi onkin sitten vuorattu raaoilla kananmunilla. Tyypillistä amerikkalaisille, opetetaan jo pienestä pitäen huonot käytöstavat.
Tarkennapa: mitä suomalaista perinnettä?
Aikuiset ihmiset ja pahoittavat mielensä jostain lasten virpomistouhuista, oikeesti hankkikaa elämä :D
Perinne, perinne lässynlää... ei silti ole mikään tekosyy heittää hyviä käytöstapoja nurkkaan ja tupata oville _pyytämättä. Perinne voisi myös olla moraaliton, esim. Puhdistus tai vastaava, jossa oven avanneet l i s t i t ä ä n heti tai myöhemmin.
Kauhuleffoistakin jotkut inspiroituvat ottamaan ideoita tosielämään ja nämäkin ihanat yksilöt 'virpovat' keskuudessamme.
Mikä rasite se muka edes voisi olla? Sammutat ovikellon päiväksi, et mene avaamaan tai sanot että ei haluta virpojia.
Minulle kävi lapsena niin että joku kärttyinen mummo valitti päin naamaa kuinka ruma oksa oli. Mutta minähän siis tosiaan olin lapsi enkä kovin taitava käsistäni.
Ehkä nyt perhetaustatkin kun toiset panostaneet sitten asuihin ja meikkeihin ja osaavat esiintyä ja taas toiset lähinnä möllöttäviä kerjääjiä sen kummemmin panostamatta?
Ei ne iloiset ihmiset täällä ole. Tämä on ihmismielen tunkio. Itsekin käytän vain työajalla, koska on tylsää ja haluan pitää huolen, että teen työnantajan ajalla jotain todella typerää.