Mitä on mielestäsi todellinen sankaruus?
Kun nyt sodat ovat tapetilla on hyvä miettiä mitä on tämän päivän sankaruus?
Eläinkin osaa taistella toisen eläimen kanssa kilpaillessaan vallasta, se uskaltaa tappaa vihollisen joka lähestyy sen saalista. Mutta vain ihminen osaa ja uskaltaa luopua omastaan, antaa auringon paistaa muillekin, jakaa saaliinsa vieraan kanssa, sopia asioista neuvottelemalla ja lyömällä kättä. Vain ihminen kykenee tällaiseen sankaruuteen, ihmisyyteen.
Tämä tuli mieleeni nyt kun vaikuttaisi siltä että niin moni suomalainenkin on lähes demonisoinut tavallisen venäläisen ihmisen. Kumma kyllä vielä joitakin vuosia sitten tuon maan kansalaiset lomailivat ja matkustivat täällä maassamme sankoin joukoin ja olivat oikein mieluisia vieraita. Täytyykin muistaa että tuon maan asukkaat ovat yhä edelleen aivan samanlaisia ihmisiä kuin mekin, ei näennäinen rajaviivamme tee meistä ihmisinä toistemme vastakohtia. Venäläisetkin nukkuvat ja näkevät unia, heräävät töihin, hoitavat lapsiaan, iloisevat ystäviensä kanssa, haaveilevat ja unelmoivat pienistä asioista, eivät ole kovinkaan kiinnostuneita tai perillä poliittisista asioista. He vain toivovat saavansa elää turvassa ja rauhassa, tavallista elämäänsä, aivan kuten mekin.
Täytyy ymmärtää että me luomme itse alati omaa todellisuuttamme, me olemme siitä vastuussa. Kansat ruokkivat vihaa toisissa omalla vihallaan, pelkoa toisissa omalla pelollaan, ylenkatsetta toisissa omalla ylenkatseellaan. Voimmeko väittää olevamme tässä suhteessa itsekään viattomia?
Todellista sankaruutta onkin mielestäni se että uskalletaan nähdä kaikki ihmiset pohjimmiltaan samanarvoisina ja samanlaisina, näennäisistä valtioiden rajoista ja kultuurieroista huolimatta. Me emme ole niinkään erilaisia kuin usein kuvittelemme olevamme. Vain luottamalla naapuriin, kunnioittamalla naapuria, myös meihin suhtaudutaan samoin. Ja uhkasiko kukaan meitä viimeiseen +100 vuoteen kun näin uskalsimme toimia, joskin vielä suurin varauksin?
Kommentit (21)
Gang stalking. Gang stalkkerit on kansakunnan moraalinen selkäranka ja henkisen terveyden perikuva. Ne tekee sankarillisella stalkkaamisella, ahdistelemisella, tirkistelyllä ja hakkeroinnilla yhteiskunnasta turvallisemman ja paremman.
Sankaruus on uskallusta asettaa itsensä haavoittuvaan asemaan ja luottaa muihin. Rohkeutta olla sovitteleva, ymmärtävä, ratkaisukeskeinen, jopa vastoin omaa parhainta etuaan.
Sankaruus ei ole hengen menettämistä vastustamalla pahaa, vaan uskallusta olla vastustamatta pahaa silläkin uhalla että henki menee.
Sanotaan näin. Sankari ei ole se tyhmin apina laumasta. Tällä viittaan tässäkin asiassa ihan suoraan suureen väestöön ketkä esim nyt on omalla toiminnallaan osoittaneet, että heistä ei ole kantamaan tätä viittaa. Nää on ihmisiä ketkä panikoituu ja joutuu omien tunteittensa valtaan samantien jos naapurimaasta sanotaan ykskin loukkaava sana. Nää on ihmisiä ketkä tapattaa kaikki muut ympäriltään.
Sankari on yleensä just se kaikkein hiljasin ja järkevin tyyppi, viisas ihminen kuka tuntee moraalin ja rakkauden. Osaa myös pitää puolensa mutta EI KOSKAAN HAE konfliktia itse. Johtaa esimerkillään ympärillä oleviaan, elää ymmärryksestä ja rauhasta. Joku kehen kaikki uskaltaa nojautua.
Menneisyyden pyssysankaruus on kuolleen maailman ihanne. 2000-luvun sankari kutsuu kiistakumppaninsa neuvottelupöytään ja rakentaa rauhan aikaiseksi osaamalla asettua myös vastapuolensa asemaan.
Kiltti mies on maailman sankarillisin. Paha vallitsee, mutta kilttis uskoo silti...
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan näin. Sankari ei ole se tyhmin apina laumasta. Tällä viittaan tässäkin asiassa ihan suoraan suureen väestöön ketkä esim nyt on omalla toiminnallaan osoittaneet, että heistä ei ole kantamaan tätä viittaa. Nää on ihmisiä ketkä panikoituu ja joutuu omien tunteittensa valtaan samantien jos naapurimaasta sanotaan ykskin loukkaava sana. Nää on ihmisiä ketkä tapattaa kaikki muut ympäriltään.
Sankari on yleensä just se kaikkein hiljasin ja järkevin tyyppi, viisas ihminen kuka tuntee moraalin ja rakkauden. Osaa myös pitää puolensa mutta EI KOSKAAN HAE konfliktia itse. Johtaa esimerkillään ympärillä oleviaan, elää ymmärryksestä ja rauhasta. Joku kehen kaikki uskaltaa nojautua.
Erinomainen näkemys, hatunnosto sille.
Todellista sankaruutta oli tänään kaupassa kun erään vanhan mummon rahat ei riittäneetkään ruokaan ja viereisen kassan jonosta joku mies tuli siihen ja tarjoutui ne mummon ostokset maksamaan.
Nöyryys, vaatimattomuus ja se, että pyrkii tietoisesti auttamaan ihmistä, jonka vaikean tilanteen huomaa.
Muttei sano sanakaan ja kohtelee häntä samanarvoisesti kuin muitakin ihmisiä, hienotunteisesti. Kiitos.
Tätä moni varmasti pohtii näinä aikoina että onko se toisten tapattaminen todella sankaruutta, olemmeko ymmärtäneet sankaruuden väärin.
Mielestäni he ovat sankareita jotka tekevät työtä yhteisen hyvän eteen, jokainen parhaaksi näkemällään tavalla.
Esimerkiksi hyväntekeväisyystyön tekijät ovat sankareita, etenkin he jotka työskentelevät konfliktialueilla ja kehitysmaissa. Jokainen ihminen joka osoittaa positiivista ja ketään syrjimätöntä lähimmäisenrakkautta arkielämässään on myös sankari. Jokainen joka tekee työtä ja auttaa tätä yhteiskuntaa pyörimään on sankari. Jokainen joka tekee jotakin ettei sotia enää syttyisi on sankari.
Vierailija kirjoitti:
Todellista sankaruutta oli tänään kaupassa kun erään vanhan mummon rahat ei riittäneetkään ruokaan ja viereisen kassan jonosta joku mies tuli siihen ja tarjoutui ne mummon ostokset maksamaan.
Tämä. Omasta luopumista spontaanisti muiden hyväksi, ajattelematta omaa etua, sellainen on todellista arjen sankaruutta. Olipa ihana herrasmies!
Myyttien ja legendojen sankarit ja sankarittaret edustavat parasta ihmisessä. He ovat useimmiten vahvoja, rohkeita, viisaita, nokkelia ja omistautuneita. He eivät kuitenkaan ole kaikkivoipia ja kuolemattomia.
On mytologisia sankareita (Odysseus), kulttuuri sankareita (Väinämöinen), urheilusankareita, kuninkaita, supersankareita (Asterix)
Sellainen ihminen, joka puolustaa ja suojelee heikompiaan, esimerkiksi eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä moni varmasti pohtii näinä aikoina että onko se toisten tapattaminen todella sankaruutta, olemmeko ymmärtäneet sankaruuden väärin.
Mielestäni he ovat sankareita jotka tekevät työtä yhteisen hyvän eteen, jokainen parhaaksi näkemällään tavalla.
Esimerkiksi hyväntekeväisyystyön tekijät ovat sankareita, etenkin he jotka työskentelevät konfliktialueilla ja kehitysmaissa. Jokainen ihminen joka osoittaa positiivista ja ketään syrjimätöntä lähimmäisenrakkautta arkielämässään on myös sankari. Jokainen joka tekee työtä ja auttaa tätä yhteiskuntaa pyörimään on sankari. Jokainen joka tekee jotakin ettei sotia enää syttyisi on sankari.
Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä moni varmasti pohtii näinä aikoina että onko se toisten tapattaminen todella sankaruutta, olemmeko ymmärtäneet sankaruuden väärin.
Mielestäni he ovat sankareita jotka tekevät työtä yhteisen hyvän eteen, jokainen parhaaksi näkemällään tavalla.
Esimerkiksi hyväntekeväisyystyön tekijät ovat sankareita, etenkin he jotka työskentelevät konfliktialueilla ja kehitysmaissa. Jokainen ihminen joka osoittaa positiivista ja ketään syrjimätöntä lähimmäisenrakkautta arkielämässään on myös sankari. Jokainen joka tekee työtä ja auttaa tätä yhteiskuntaa pyörimään on sankari. Jokainen joka tekee jotakin ettei sotia enää syttyisi on sankari.
Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan...
Ainakin oman elämänsä sankareita...
On valmis uhraamaan oman henkensä toisen puolesta.
Ihminen ei välttämättä edes tiedä hänessä tätä ominaisuutta olevan, mutta se syttyy siinä hetkessä, kun näkee toisen ihmisen olevan hengen hädässä.Siinä hetkessä punnitaan tosi sankaruus.
Muiden ajatteleminen ennen itseä, muodossa tai toisessa.
Valtioiden rajat elävät, valtioita syntyy ja kuolee, kulttuurit elävät, kulttuureita syntyy ja kuolee. Ihminen on ja pysyy.