Tunnen itseni näkymättömäksi

Miksi?

Hyödynnä sitä. Pystytkö kantamaan rahat ulos pankista kenenkään näkemättä?

Voi silti olla, että sinua gang stalkataan.

Joskus käy noin. Mene heti ulos nakuilemaan.

Sama. Ketään ei kiinnosta mitä toivon, pyydän tai haluan. Tai ylipäätään että mullakin voisi olla jotain sanottavaa. Mut ignoorataan vaan kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi?

Ihmiset juttelevat ohitseni toisilleen ja en osaa ja uskalla liittyä mukaan. Lopputulos on se, että olen vähän kuin haamu. 

Olen jotenkin niin lukossa, että en yksinkertaisesti pysty edistämään asiaa mitenkään. Ajattelen mielessäni välillä, mitä vousin sanoa. Mutta en pysty sanomaan mitään.

Joskus koen itseni näkymättömäksi, mutta vielä hirveämpää on kun ihmiset väistää tiellä toiselle puolelle katua.

Näkymätön minä on ihan ok, mutta minua väistävät ihmiset hirvittävät. Mikä hirviö minä olen heidän silmissään?

Kukaanko ei huomaa

Minullekin käy joskus noin vieraassa seurassa. Etenkin, jos muut ovat kovin kovaäänisiä, ei sanomisiani noteerata ollenkaan. En tiedä mistä se johtuu, ehkä olen vain niin huomaamattoman ja harmittoman näköinen, ettei puheitani tarvitse huomioida. Esim. töissä, missä ei todellakaan tunneta toisiamme läheskään aina, saan sanani kuuluviin ongelmitta, ja kommunikointi on aina vastavuoroista. Mutta jostain syystä uusien ihmisten joukossa vapaa-ajalla olen näkymätön. 

Tämä saa minut sitten hiljenemään entisestään, ja lopulta minut unohdetaan kokonaan, kun en yritä enää pitää itsestäni meteliä. Tämä tapahtuu etenkin baarissa, jossa kaikki ovat humalassa. Eli tavallaan ymmärrän tilanteen, kun usein ihmiset vain huutavat päällekkäin eivätkä tosiasiassa kuuntele toisiaan ollenkaan, eli minä en ole ainoa, jonka sanomiset sivuutetaan. Mutta tuntuu, että olemassaoloni unohtuu, kun en yritä huutaa asiaani muiden päälle. Minä en koskaan kuulu niihin kovaäänisimpiin, ja sitten unohdun kokonaan.