Onko teidän mielestä hassua, jos äiti auttaa vielä 7-8-vuotiasta ulkovaatteiden pukemisessa?

On.

Ei ole tarvinnut auttaa enää n. 5v iän jälkeen. Molemmat lapset nepsyjä. 

Lapsen pitää antaa edes yrittää itse. Jos ei millään onnistu, voi auttaa. 

On toki. Mää aloin 7-vuotiaana kun koulu alkoi huolehtimaan itse itsestäni ruoanlaittoa lukuunottamatta.

Ei ole, mikäli puetaan toppahaalari, henkselikurahousut ja kurahanskat.

Kyllä mun lapset on oppinut itse pukemaan siinä 4-5v. Sen verran hassu olen, että isompanakin heitä auttanut ojentamalla haalaria ja kenkää, jotta voivat niihin seisaaltaan helposti pujahtaa. Tämä ihan vaan käytännön syistä ettei meillä olla koskaan maattu eteisen lattialla vetämässä ulkovaatetta päälle ja pyöritty ja levitetty hiekkaa ympäriinsä 

Mistäs tiedät, että ko. lapset ovat kehitykseltään normaaleja?

Tuleva virkailija, joten ei hätää... ei tunteita ei taitoa ei armoa

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pitää antaa edes yrittää itse. Jos ei millään onnistu, voi auttaa. 

Meillä normaali 8 v, ja kyllä hän osaa pukea, tietenkin osaa. Mutta saatan auttaa juuri jossain hankalissa tai aikaa vievissä kohdissa, siis vähän nopeuttaa ulos lähtemistä. Onko sekin väärin? Esimerkiksi tänään iltapäivällä autoin kurahousujen pukemisessa, se vie yllättävän kauan aikaa nimittäin. En tietenkään kokonaan pue, mutta autoin lahkeiden kanssa, lahkeet ja lenkit on vähän hankala itse vetää kumppareiden alle, samoin henkselit jää helposti johonkin solmuun, kun itse laittaa. Mutta kyllä hän itsekin tietysti osaa, menee vaan vähän enemmän aikaa. Tällä kertaa oli vähän jo kiire mennä pihalle.

7v Lapsi osaa itse pukea, saatan silti auttaa lahkeiden lenkit pihaleikkejä varten paikalleen kun usein jättää ne itse laittamatta ja sitten kengät täynnä lunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pitää antaa edes yrittää itse. Jos ei millään onnistu, voi auttaa. 

Meillä normaali 8 v, ja kyllä hän osaa pukea, tietenkin osaa. Mutta saatan auttaa juuri jossain hankalissa tai aikaa vievissä kohdissa, siis vähän nopeuttaa ulos lähtemistä. Onko sekin väärin? Esimerkiksi tänään iltapäivällä autoin kurahousujen pukemisessa, se vie yllättävän kauan aikaa nimittäin. En tietenkään kokonaan pue, mutta autoin lahkeiden kanssa, lahkeet ja lenkit on vähän hankala itse vetää kumppareiden alle, samoin henkselit jää helposti johonkin solmuun, kun itse laittaa. Mutta kyllä hän itsekin tietysti osaa, menee vaan vähän enemmän aikaa. Tällä kertaa oli vähän jo kiire mennä pihalle.

Ei minun mielestäni ole väärin. Olen  minäkin auttanut vaikkapa talvirukkasia käteen, niitä varsia laittanut paremmin hinan päälle ettei jäisi ihan myttyyn.

Joskus hanskojen laittaminen tiukkojen takinhihojen alle on se, missä kaipaa apua ja joskus housujen vyötärön kiristämiseen pyytää apua, kun ei viitsi riisua ensin hanskoja. Muuten hoitaa itse pukemisensa.

Eli eka-tokaluokkalaista. Ei ole ollenkaan hassua eikä tavatonta, että esim. rukkasten reunoissa tms. auttaa. Voi olla myös jokin vaate, jossa vaikkapa hieman jumittava vetskari, mutta joka menee vielä sen kauden loppuun eikä uutta kannata sen vuoksi hankkia.

Mä joskus tuskailin aiheesta, kun lapselle ulkovaatteiden pukeminen oli eskariin lähtiessä kauhean vaikeaa. Eskariopettaja sitten lohduttavasti sanoi, että kyllä hänkin puki poikiaan eskariin mennessä vielä. Se on usein ihan muuta kuin sitä, ettei osaa pukea. Voi olla vaikea erota vanhemmasta päiväksi, lähtemisen prosessi tuntua liian vaikealta tai muuta, joka kulminoituu siihen pukemiseen. Mä itse autan mielelläni lapsiani sellaisissa asioissa, jotka heidän pitäisi kyetä jo tekemään itse. Mutta odotan, että lapsetkin sitten auttavat minua joissain minun asioissani. Ja niin auttavatkin; 3. luokkalainen tykkää ihan pyytämättä tehdä minulle aamiaista.

Ei kaikki aina tiedä onko kehitys normaalia. Autistinen esimerkiksi voi näyttää ihan normaalilta mutta oman toiminnan ohjauksessa puutteita. En minä oman lapsen lievästä autismista jokaiselle random tutulle kertonut. Hänelle piti opettaa ne asiat, mitkä terve lapsi oppi itsestään. 

Riippuu vähän siitä, mitä auttamisella tarkoitetaan. Pieni auttaminen voi olla vähän niinku välittämistä, ei lapsen taitojen aliarvioimista, sellaista huomaamatonta arkipäivän juttua, just jos vaikka ohimennen korjaat rukkasia paremmin tai napsautat kuriksien henkselit kiinni, ei lapsen itsetunto siitä pilalle mene. Mutta jotkut voi pahastua, sellainen että ei tarvitse auttaa, pitää kunniottaa sitäkin.

Kuulemma pojat juuri tuossa eskari- ja alkuluokkien iässä on tyypillisesti sellaisia, että mielellään ottavat apua vastaan ja saattavat olla jopa vähän avuttomia yksin. Tytöt sitten saattavat olla ylpeitä siitä, että ei saa auttaa ja osaavat itse. Näin kuulin kerran varhaiskasvatuksen opettajalta ja omien lasteni kokemuksella voin sen kyllä allekirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, mikäli puetaan toppahaalari, henkselikurahousut ja kurahanskat.

Haalarihan on helppo, siihen hyppää melkein itsestään! Kenkien lenksut voi toki olla vaikeat, sama juttu kuin kurahousuissa. Kurahanskoista ymmärrän hyvin, että niissä voi kaivata apuja, lapaset käsissä niiden virittely päällimmäiseksi ei ole ihan helppoa.

Jos kaveri on hakemassa ulos, aivan varmasti silloin lapsi osaa ja nolointa ikinä olisi, että äiti tulee auttamaan! Tilanne on eri, jos on perheen kesken, tällöin taidot voivat unohtua, kun haluaa huomiota.

Lasu, jos auttaa.