Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saatan olla lesbo mutta minulla on mies ja lapsi
11.04.2018 |
En tiedä, mistä tätä lähtisi purkamaan. Kenellekään ystävälleni en kehtaa asiasta puhua ja mieheni on viimeinen ihminen, jonka haluan tästä tietävän. Olen kuitenkin parin viime kuukauden ajan miettinyt, olenko oikeasti lesbo. Teini-iässä tulin asian kanssa jo kaapista uloskin, mutta noh, jostain syystä tuntui olevan ainakin silloin ihan mahdoton tehtävä löytää oman ikäistäni lesbotyttöä, joka ei olisi mielenterveysongelmainen tai jolle lesbous ("lesbous") ei olisi ollut vain osa jotain ihme kapinavaihetta tai erilaisuuden tavoittelua. Jos olisin löytänyt, en kovinkaan todennäköisesti olisi tässä nyt. Mutta niin minä vaan olen... Aloin sitten ehkä osittain epätoivoisuudesta ja varmasti osittain selkärangattomuudestakin tietyllä tapaa ajautumaan miesten kanssa parisuhteisiin. Olen aika yksinäinen ollut aina ja kun sitten olin hyviksi ystävikseni luulemiani miehiä menettänyt kokonaan elämästäni sen takia, etten halunnut viedä hommaa parisuhteeksi, niin aloin jossain kohtaa mennä vaan mukana (en ole ylpeä tästä). Kaikki päättyivät lopulta minun aloitteestani. En ole ikinä erityisesti hakenut parisuhdetta miehen kanssa enkä tajua, mikä hitto niitä on alunperinkään voinut vetää mun puoleeni niin paljon, koska eihän siinä ole mitään tolkkua. Yksinäisiä, 100 % heteroja naisia on maailma pullollaan. Sinkkuna en ole ollut kuin viimeksi yläkouluiässä, mikä ei ehkä ole ainakaan auttanut aidon identiteetin löytymistä.
No mutta siis joka tapauksessa olen tällä hetkellä yhdessä miehen kanssa ja meillä on lapsi, ja jostain ihme syystä tämä asia on viime kuukausien aikana alkanut vaivaamaan mua ihan toden teolla. Välitän miehestäni, mutta en kuitenkaan ehkä ihan rakasta sillä tavalla kuin miestään kuuluisi rakastaa. En ole toisaalta oikein ikinä tuntenut mitään ihmeellisiä rakkauden tunteita miehiä kohtaan, joten siinä ei siinä mielessä ole mitään poikkeuksellisen hälyttävää. Mulla ei varsinaisesti ole edes mitään erotoiveita ainakaan tällä hetkellä. Meillä menee kaikki ihan kivasti, mutta tuntuu pahalta valehdella, kun mieheni yrittää kysellä, miksi olen muuttunut niin oudoksi ja etäiseksi. Musta on jo pitkään tuntunut, että jotain puuttuu. En vain tiedä yhtään, kumpi on syy ja kumpi seuraus. Ajattelenko, että olisin jotenkin maagisesti onnellisempi naisen kanssa, ja on vaan niin helvetin vaikea olla vain tyytyväinen, kun asiat on hyvin, vai yrittääkö se tunne viestiä minulle, että olen ihan oikeasti väärässä parisuhteessa.
Nyt kun olen saanut elämäntarinani ja jonkin verran näitä sekavia ajatuksiani tähän vuodatettua, niin kysyn teiltä, rakkaat av-palstalaiset, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Pitäisikö tästä puhua, kenelle? Onko kenelläkään mitään järkeviä ajatuksia tilanteesta tai selitystä sille, miksi nyt yhtäkkiä monen vuoden jälkeen en saa tätä asiaa päästäni? Toivoisin asiallisia ja järkeviä vastauksia, vaikkei tämä ehkä ole kaikkein otollisin alusta niitä saavuttaa. En vain uskalla puhua tästä asiasta ollenkaan oikeassa elämässä, koska jos tämä olisikin jotain ohimenevää, niin olisin tuhonnut koko rakentamani elämän aivan turhaan.
Kommentit (70)
Et voi olla lesbo.
Voit olla bi.
Täysin hetero ei voi kiinnostua mitenkään romanttisesti/seksuaalisesti omasta sukupuolestaan, eikä täysin homo/lesbokaan voi noin toimia koska kokee asian ällöttäväksi.
He jotka "ensin kokeilee/on miehen/naisen kanssa koska pitää olla" on siis 100% varmuudella bi-seksuaaleja, aika epäreilua vesittää termejä oikeasti homojen/lesbojen osalta.
Ei bi seksuaalikaan muutu heteroksi/lesboksi vaikka "kokeilujen" jälkeen pysyisikin yhdessä sukupuolessa lopun ikäänsä.
Siksi meillä on nämä termit, ääripäät jotka ei koskaan edes ajattele omaa sukupuoltaan siinä mielessä ja sitten siltä väliltä olevat jotka kokevat molemmat kiinnostavana jossain vaiheessa elämää.
Eli et ainakaan lesbo ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pohdin ihan samoja asioita, mutta minulla ei onneksi ole miestä tai lasta. En ole koskaan edes seurustellut. Olen sekaisin. Joka puolella oleva heterorummutus aiheutti sen, että en pitkään aikaan edes tajunnut ajatella tällaista vaihtoehtoa. Miehet ahdistavat minua, jos heitä pitäisi miettiä romanttisessa mielessä. Olen ennen ajatellut sen johtuvan siitä, että en vain ole tavannut sitä oikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla lesbo.
Voit olla bi.
Täysin hetero ei voi kiinnostua mitenkään romanttisesti/seksuaalisesti omasta sukupuolestaan, eikä täysin homo/lesbokaan voi noin toimia koska kokee asian ällöttäväksi.
He jotka "ensin kokeilee/on miehen/naisen kanssa koska pitää olla" on siis 100% varmuudella bi-seksuaaleja, aika epäreilua vesittää termejä oikeasti homojen/lesbojen osalta.
Ei bi seksuaalikaan muutu heteroksi/lesboksi vaikka "kokeilujen" jälkeen pysyisikin yhdessä sukupuolessa lopun ikäänsä.
Siksi meillä on nämä termit, ääripäät jotka ei koskaan edes ajattele omaa sukupuoltaan siinä mielessä ja sitten siltä väliltä olevat jotka kokevat molemmat kiinnostavana jossain vaiheessa elämää.
Eli et ainakaan lesbo ole
Vähän olen erimieltä vaikka identifionkin itseni naisiin päin olevaksi biseksuaaliksi. Kyllä homo/lesbo voi kokea lämpimiä tunteita puolisoaan kohtaan, jopa tietynlaista rakkautta, vaikka seksuaalista elementtiä siinä ei olisikaan. Näin tunsivat myös puolisot toisinaan silloin kun elettiin järjestettyjen avioliittojen aikaa. Ne jotka ovat ns. hardcore homoja ja lesboja, jotka tuota "ällötystä" kokevat, ovat vähemmistö.
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla lesbo.
Voit olla bi.
Täysin hetero ei voi kiinnostua mitenkään romanttisesti/seksuaalisesti omasta sukupuolestaan, eikä täysin homo/lesbokaan voi noin toimia koska kokee asian ällöttäväksi.
He jotka "ensin kokeilee/on miehen/naisen kanssa koska pitää olla" on siis 100% varmuudella bi-seksuaaleja, aika epäreilua vesittää termejä oikeasti homojen/lesbojen osalta.
Ei bi seksuaalikaan muutu heteroksi/lesboksi vaikka "kokeilujen" jälkeen pysyisikin yhdessä sukupuolessa lopun ikäänsä.
Siksi meillä on nämä termit, ääripäät jotka ei koskaan edes ajattele omaa sukupuoltaan siinä mielessä ja sitten siltä väliltä olevat jotka kokevat molemmat kiinnostavana jossain vaiheessa elämää.
Eli et ainakaan lesbo ole
Eikös ap nimenomaan kirjoittanut, ettei ole koskaan oikeasti tuntenut rakastumista ja romanttista kiinnostusta miehiin? Eli voi hyvinkin olla, että hänen romanttis-seksuaalinen kiinnostuksensa suuntautuisikin vain naisiin, jolloin hän nimenomaan olisi lesbo, eikä bi.
Olet todennäköisesti bi- seksuaali, mutta enemmän kallellaan naisiin?
Nykytilanteestasi en osaa muuta sanoa kuin että joko tyydyt melko mukavaan ja et ehkä elä näköistäsi elämää, tai sitten rohkeasti omat ratkaisusi, mitä ne sitten ovatkaan, avautuminen miehelle tai ero ilman selittelyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla lesbo.
Voit olla bi.
Täysin hetero ei voi kiinnostua mitenkään romanttisesti/seksuaalisesti omasta sukupuolestaan, eikä täysin homo/lesbokaan voi noin toimia koska kokee asian ällöttäväksi.
He jotka "ensin kokeilee/on miehen/naisen kanssa koska pitää olla" on siis 100% varmuudella bi-seksuaaleja, aika epäreilua vesittää termejä oikeasti homojen/lesbojen osalta.
Ei bi seksuaalikaan muutu heteroksi/lesboksi vaikka "kokeilujen" jälkeen pysyisikin yhdessä sukupuolessa lopun ikäänsä.
Siksi meillä on nämä termit, ääripäät jotka ei koskaan edes ajattele omaa sukupuoltaan siinä mielessä ja sitten siltä väliltä olevat jotka kokevat molemmat kiinnostavana jossain vaiheessa elämää.
Eli et ainakaan lesbo ole
Tämä nyt on täyttä paskaa. Ei ole olemassa ainoastaan "täysin homoja/heteroita" ja biseksuaaleja. Suurin osa on ainakin vähän bi, mutta ei ole mielekästä kutsua itseään biseksuaaliksi jos on vaikka kerran kokeillut vastakkaista sukupuolta mutta ei halua sitä enää uudestaan. Tai jos joskus ihastuu tai fantasioi jostakin, mutta käytännössä valitsee vain toisen sukupuolen. Jokainen voi määritellä itsensä miten haluaa, eivät nuo ole mitään suljettuja lokeroita vaan liukuva jana. Puhumattakaan siitä, että seksuaalisuus voi muuttua elämän myötä.
Ihminen voi myös esittää heteroa. Ei homous automaattisesti tarkoita että vastakkainen sukupuoli ällöttää. Yksilölliset erot!
T. Lesbo, joka jossain vaiheessa luuli/koki olevansa bi
Tuo viimeinen lause muuten mietityttää "olisin tuhonnut rakentamani elämäni aivan turhaan"? Jos otetaan hetkeksi tuo seks.suuntatumiseen liittyvä pulma hetkeksi pois niin sinulla silti tuntuu olevan jonkinlainen vankila siellä. Henkinen sellainen. Yleensä yksi ongelma johtaa toiseen. Pidän huolestuttavan että sinulla ei ole mahdollisuutta puhua tunteista tai ajatuksista jotka ahdistavat sinua. Ja että puhuminen romahduttaisi koko elämäsi.
Kuitenkin jos haluat, voit esim. mennä terapeutille puhumaan. Jos koet että lähipiirissä ei ole ketään jolle puhua. Ja ihan rohkeasti voit mielikuvienkin avulla miettiä miltä toisenlainen elämä tuntuu. Ei niitä tarvitse toteuttaa, mutta itse ratkaisen pulmatilanteita kuvittelemalla mihin mikäkin ratkaisu johtaa ja mikä tuntuu oikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit että et ole ollut sinkku koskaan. Tuo ei ole hyvä, että et tiedä millainen olet yksinäsi. Itsenäisyyttä voi opetella, eikä aina tarvitse olla parisuhteessa. Nyt sinulla on lapsi joten on aina vain tärkeämpää että olet itsenäinen ihminen jotta lapsesi ei tule myös läheisriippuvaiseksi, miltä nyt vaikutat jos et ole koskaan ollut sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan osaa sanoa tähän mitään? :/
Ssilli haesoo! Hurjimmallakaan heteroseksimaanikolla koko elämä ei pyöri pillun ympärillä kuten kaikilla pervoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet todennäköisesti bi- seksuaali, mutta enemmän kallellaan naisiin?
Nykytilanteestasi en osaa muuta sanoa kuin että joko tyydyt melko mukavaan ja et ehkä elä näköistäsi elämää, tai sitten rohkeasti omat ratkaisusi, mitä ne sitten ovatkaan, avautuminen miehelle tai ero ilman selittelyjä.
Niin, nämähän ne vaihtoehdot käytännössä ovat ja sen jo oikeastaan tiesinkin. :/ Olen toisaalta melko tyytyväinen elämääni kokonaisuutena mutta kokenut myös aivan valtavaa tyhjyyden tunnetta sen jälkeen, kun minun ja hyvin läheisen ystävättäreni juttu päättyi. Virallisesti olimme "kavereita", mutta oli siinä paljon muutakin. Tai en tiedä kuinka moni laskee vaikka yhdessä kylpemisen olevan normaalien heteroystävysten ajanviete. Etenkin sitä tunnetason sidettä kaipaan, sitä kun tuntee lämpimän tunteen sisällään katsoessaan toisen kuvaa tai katsoo toisen silmiin ja miettii vain sitä, kuinka ihana se on. Äh. Tavallaan kaipaisin taas sellaista, no, tyttöystävää ja se varmaan vähentäisi huomattavasti ahdistusta, mutta se sitten taas on melkoinen slippery (ehehe..) slope suoranaiseen pettämiseen, ainakin tunnetasolla vaikka fyysisistä rajoista pitäisikin kuinka tiukasti kiinni. Eikä se varmasti olisi reilua miestäni kohtaan erityisesti lähteä sellaista hakemaan, tuo tapahtui vähän vahingossa ja kaikki muut tuntuivat huomaavan lesbohtavan vivahteen tuossa ystävyyssuhteessa kuin minä itse (paitsi nyt jälkeenpäin). En tiedä yhtään mitä tehdä.
Miksi sitten jatkat miehesi kanssa yhä? Eikö hän ansaitse jonkun joka rakastaa ihan pyyteettömästi ja seksuaalisesti? Minä ainakin tuossa tilanteessa kertoisin miehelle ensiksi enkä missään vauva palstalla, ja olisin jättänyt lapsen tekemättä. Tuhlaat miehen aikaa etsiä aito rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkä ikäinen olet? kauan olette olleet miehesi kanssa yhdessä? voisitko olla vain uupunut lapsiarjesta ja senkin vuoksi etääntynyt miehestäsi?
Vierailija kirjoitti:
Tuo viimeinen lause muuten mietityttää "olisin tuhonnut rakentamani elämäni aivan turhaan"? Jos otetaan hetkeksi tuo seks.suuntatumiseen liittyvä pulma hetkeksi pois niin sinulla silti tuntuu olevan jonkinlainen vankila siellä. Henkinen sellainen. Yleensä yksi ongelma johtaa toiseen. Pidän huolestuttavan että sinulla ei ole mahdollisuutta puhua tunteista tai ajatuksista jotka ahdistavat sinua. Ja että puhuminen romahduttaisi koko elämäsi.
Kuitenkin jos haluat, voit esim. mennä terapeutille puhumaan. Jos koet että lähipiirissä ei ole ketään jolle puhua. Ja ihan rohkeasti voit mielikuvienkin avulla miettiä miltä toisenlainen elämä tuntuu. Ei niitä tarvitse toteuttaa, mutta itse ratkaisen pulmatilanteita kuvittelemalla mihin mikäkin ratkaisu johtaa ja mikä tuntuu oikealta.
Lähinnä pelkään sitä, että minua alettaisiin sitten joka suunnalta painostamaan kunkin mielestä "oikeaan" ratkaisuun ja että asia kantautuisi mieheni korviin jotain kautta. Se aiheuttaisi väistämättä massiivisen draaman eikä vähiten siksi, että mieheni ei varsinaisesti ole kovinkaan homomyönteinen. Hänellä on vähän outo käsitys seksuaalivähemmistöistä muutenkin, ajattelee esim. ettei biseksuaaleja oikeasti ole vaan pelkästään homoja ja heteroita. Tämän ajatusmaailman valossa oma epävarmuuteni saattaisi jopa tulla täysin torjutuksi, siis sillä tavalla, että koska ollaan oltu yhdessä, et voi olla mitään muuta kuin täysi hetero, ja that's it. Mieheni on myös aika mustasukkainen enkä kyllä jaksa sitä, että jatkossa sitä oltaisiin molemmista sukupuolista. Nykyään saan sentään naiskavereiden kanssa olla vapaasti ilman mitään ihme draamoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies on jo huomannut että jokin juttu on vialla, niin yritä tuoda tuo naisiin kallellaaan oleminen esiin: se kirpasee kyllä mutta on parempi kuin pitkään kestävä epävarmuus ja “oonks mä tehnyt jotain väärin…?”
huh minkä miwhen sitten valitsit ja lapsenkin vielä pykäsit. Ei elämässä taevitse tehdä niinkuin ympäristö olettaa. Maa täynnä miehiä ja itse et ole ollut kauhean kiinnostunut ja sitten löydät vielä mustasukkaisen tyypin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet todennäköisesti bi- seksuaali, mutta enemmän kallellaan naisiin?
Nykytilanteestasi en osaa muuta sanoa kuin että joko tyydyt melko mukavaan ja et ehkä elä näköistäsi elämää, tai sitten rohkeasti omat ratkaisusi, mitä ne sitten ovatkaan, avautuminen miehelle tai ero ilman selittelyjä.Niin, nämähän ne vaihtoehdot käytännössä ovat ja sen jo oikeastaan tiesinkin. :/ Olen toisaalta melko tyytyväinen elämääni kokonaisuutena mutta kokenut myös aivan valtavaa tyhjyyden tunnetta sen jälkeen, kun minun ja hyvin läheisen ystävättäreni juttu päättyi. Virallisesti olimme "kavereita", mutta oli siinä paljon muutakin. Tai en tiedä kuinka moni laskee vaikka yhdessä kylpemisen olevan normaalien heteroystävysten ajanviete. Etenkin sitä tunnetason sidettä kaipaan, sitä kun tuntee lämpimän tunteen sisällään katsoessaan toisen kuvaa tai katsoo toisen silmiin ja miettii vain sitä, kuinka ihana se on. Äh. Tavallaan kaipaisin taas sellaista, no, tyttöystävää ja se varmaan vähentäisi huomattavasti ahdistusta, mutta se sitten taas on melkoinen slippery (ehehe..) slope suoranaiseen pettämiseen, ainakin tunnetasolla vaikka fyysisistä rajoista pitäisikin kuinka tiukasti kiinni. Eikä se varmasti olisi reilua miestäni kohtaan erityisesti lähteä sellaista hakemaan, tuo tapahtui vähän vahingossa ja kaikki muut tuntuivat huomaavan lesbohtavan vivahteen tuossa ystävyyssuhteessa kuin minä itse (paitsi nyt jälkeenpäin). En tiedä yhtään mitä tehdä.
Vähän hukassa tunnut olevan itsesi, sekä myöskin tulevaisuutesi suhteen. Ei kai sillä ole merkitystä rakastaako naisia vai miehiä, ihmisistähän loppupeleissä on kyse. Toiselle on aika vaikea antaa mitään konkreettista neuvoa ihmissuhdeasioissa, mutta vaikuttaa siltä että voisit hyötyä terapiasta löytääksesi itsesi ja suunnan elämällesi.
Hitto oot sekaisin. Jos olet mennyt tekemään lapsen miehesi kanssa, ja mies on ihan ok, et todellakaan mene hajoittamaan lapsesi ja miehesi elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet todennäköisesti bi- seksuaali, mutta enemmän kallellaan naisiin?
Nykytilanteestasi en osaa muuta sanoa kuin että joko tyydyt melko mukavaan ja et ehkä elä näköistäsi elämää, tai sitten rohkeasti omat ratkaisusi, mitä ne sitten ovatkaan, avautuminen miehelle tai ero ilman selittelyjä.Niin, nämähän ne vaihtoehdot käytännössä ovat ja sen jo oikeastaan tiesinkin. :/ Olen toisaalta melko tyytyväinen elämääni kokonaisuutena mutta kokenut myös aivan valtavaa tyhjyyden tunnetta sen jälkeen, kun minun ja hyvin läheisen ystävättäreni juttu päättyi. Virallisesti olimme "kavereita", mutta oli siinä paljon muutakin. Tai en tiedä kuinka moni laskee vaikka yhdessä kylpemisen olevan normaalien heteroystävysten ajanviete. Etenkin sitä tunnetason sidettä kaipaan, sitä kun tuntee lämpimän tunteen sisällään katsoessaan toisen kuvaa tai katsoo toisen silmiin ja miettii vain sitä, kuinka ihana se on. Äh. Tavallaan kaipaisin taas sellaista, no, tyttöystävää ja se varmaan vähentäisi huomattavasti ahdistusta, mutta se sitten taas on melkoinen slippery (ehehe..) slope suoranaiseen pettämiseen, ainakin tunnetasolla vaikka fyysisistä rajoista pitäisikin kuinka tiukasti kiinni. Eikä se varmasti olisi reilua miestäni kohtaan erityisesti lähteä sellaista hakemaan, tuo tapahtui vähän vahingossa ja kaikki muut tuntuivat huomaavan lesbohtavan vivahteen tuossa ystävyyssuhteessa kuin minä itse (paitsi nyt jälkeenpäin). En tiedä yhtään mitä tehdä.
Kuulostat ihan minulta! Minulla myös oli tuollainen ystävyyssuhde naisen kanssa, ja se oli ihanaa. Kokeilimme kerran seksiäkin humalassa, muka huumorilla. Pussailimme usein. Hänen kanssaan oli helppoa. Ystävyys muuttui kun hän löysi miehen. Aloin itsekin seurustelemaan miehen kanssa, mutta en tiedä onko tämä sitä mitä haluan. Vielä kuitenkin identifioin itseni heteroksi. En haluaisi joutua tulemaan kaapista.
Miksi ihmeessä kertoisit nyt mieheöllesi että pidätkin naisista JA jatkaisit suhdettasi. Aivan samallatavalla olisi kuka tahansa mustasukkainen jos kumppani yhtäkkiä möläyttäisi että kyllä nuo vaaleat ovat kuumottavia ja puoliso olisi tumma. Törkeää käytöstä jos ei ole sitoutunut ja on antanut ymmärtää että on nyt yhden kanssa. Ero kehiin ja sitten uusille vesille.
Alue: Aihe vapaa
Eikö kukaan osaa sanoa tähän mitään? :/