Minkäläinen ihminen vatvoo vuosia vanhoja asioita ja kantaa kaunaa
jostain mitä on sanottu vuosia sitten? Miten tälläistä ihmistä voi auttaa pääsemään yli menneistä?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkäaikainen kiusaaminen on eri asia, mutta ajatellaan, että joku eli henkilö Ö on julkaissut vaikka somessaan kuvamateriaalia, josta henkilö X on tehnyt johtopäätöksen julkaisijan elämäntavoista ja puhunut siitä lähipiirilleen, mistä johtuen henkilö Y on kysynyt henkilöltä Q onko Ö sellainen, minkä Ö on kuullut ja loukkaantunut epäilystä, vaikka on aiheuttanut epäilyn omalla käytöksellään.
Korjasin kirjaimet selkeydeksi.
Eli henkilö X on tehnyt väärän "johtopäätöksen" itselleen suhteellisen tai täysin vieraasta ihmisestä. Väärän johtopäätöksen innostuttamana hän on intoutunut valehtelemaan ympäriinsä itselleen suhteellisen tai täysin vieraasta ihmisestä, josta hän vastenmielisen kiihkeästi uskoisi miele
Viestiin 43: Niin no, minä en tiedä henkilön ÖÖÖ julkaisuista yhtään mitään.
Se kyllä tuli mieleen, että kaveriporukoissa on olemassa sellaistakin kuin sisäpiirin läppä, mihin kuuluu oletuksena ihmisten kyky ymmärtää muidenkin ihmisten huumorintajua, mukaan lukien sarkasmi.
Jos somessa lukee esimerkiksi teini-ikäisen kirjoittamana "eiköhän ryypätä rullaverho alhaalla koko viikonloppu", henkilö tuskin tekee niin eikä ole ainakaan alkoholisti, vaan luultavasti omille kavereilleen pelleilijä. Itsellä kun on ihan oikeita alkoholiongelmaisiakin tuttavina, niin sellaiset oikeasti katkaisuhoidoissa käyvät eivät btw koskaan pelleile somessa addiktiostaan yhtään mitään. Ei kuvia olut- tai viinilasien kanssa ym. Sellaisia on taas näkynyt esimerkiksi korkeakouluopiskelijoilla, jotka haluavat antaa hikipingotuksestaan huolimatta itsestään rennon kuvan. Joten KUVA on aina vain joku kuva, josta voi vetää oikeankin johtopäätöksen, jos henkilö on tuttu,
Tämä nyt varmaankaan liity henkilöön Ööö mitenkään, mutta mietin vaan ihmisten kykyä tulkita vieraita ihmisiä lähtökohtaisesti.
Ei kaikkea voi unohtaa. Varsinkaan kaltoin kohtelemiset. En ole unohtanut esim. sitä kun ex hakkasi mua ja uhkaili veitsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullinen ihminen, kuten entinen "paras ystäväni".
Kiusasitko häntä?
En. Hän oli syrjäytynyt ja alkoi työntää ihmisiä ympäriltään pois. Minun kohdalla häntä ilmeisesti häiritsi, että minulla oli erilaisia poliittisia näkemyksiä kuin hänellä. Hän sitten piti sisällään tähän liittyvää kaunaa monta vuotta kunnes vihdoin räjähti eräänä päivänä. Oli siis todella suvaitsematon ja kontrollinhaluinen, kun ei hyväksynyt eriäviä mielipiteitä ympärillään. Saattoi toki olla muitakin syitä, mutta tämä ainakin mistä olen itse tietoinen varmuudella.
Mun anoppi. Ai hitto kun on raskas ihminen. Vatvoo asioita, jotka on jo käsitelty tuhanteen kertaan. Ei mitenkään pahantahtoinen ihminen, mutta raskasta keskusteluseuraa.
Jos vatvominen estää elämästä, se ei ole tervettä. Asioita voi yrittää korjata, mutta joskus on kovin vaikeaa myöntää, että asia ei vain ratkea kuten pitäisi. Menneiden hyväksyminen on tärkeä asia traumasta toipumiseenkin, ja jatkuva vanhojen kaivelu on haitallista juuri kaivelijalle itselleen, vaikka hänellä olisi kaikki syyt muistaa pahalla.
Itselläni on takana vaikea ja traumaattinen parisuhde, jossa oli kaikenlaista väkivaltaa ja alistamista. Jos en olisi paennut, jompikumpi olisi varmasti nyt vainaa. Minulla oli suhteen aikana ja sen jälkeen pahoja PTSD oireita ja vaikeaa masennusta. Terapia auttoi joihinkin, mutta sanoisin, että suurin syy miksi pääsin siitä kaikesta irti, oli hyväksyminen. Minulle oli sattunut paljon pahaa, olin riekaleina, minun oli vaikea antaa anteeksi - mutta sen hyväksyminen, että nuo kokemukset ovat nyt osa minua, oli käänteentekevä. En voinut muuta kuin mennä eteenpäin ja rakentaa elämäni sen päälle, mitä tapahtui. Exäni pääsi kuin koira veräjästä, mutta sille en mitään enää mahda ja parasta on, etten uhraa sille p*skiaiselle enää ajatustakaan, vaan näytän elämällä parasta elämää.
Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tähän päivään voi vaikuttaa. Jos jää jumiin menneseen, ei pääse sieltä ikinä pois.
Vierailija kirjoitti:
Jos vatvominen estää elämästä, se ei ole tervettä. Asioita voi yrittää korjata, mutta joskus on kovin vaikeaa myöntää, että asia ei vain ratkea kuten pitäisi. Menneiden hyväksyminen on tärkeä asia traumasta toipumiseenkin, ja jatkuva vanhojen kaivelu on haitallista juuri kaivelijalle itselleen, vaikka hänellä olisi kaikki syyt muistaa pahalla.
Itselläni on takana vaikea ja traumaattinen parisuhde, jossa oli kaikenlaista väkivaltaa ja alistamista. Jos en olisi paennut, jompikumpi olisi varmasti nyt vainaa. Minulla oli suhteen aikana ja sen jälkeen pahoja PTSD oireita ja vaikeaa masennusta. Terapia auttoi joihinkin, mutta sanoisin, että suurin syy miksi pääsin siitä kaikesta irti, oli hyväksyminen. Minulle oli sattunut paljon pahaa, olin riekaleina, minun oli vaikea antaa anteeksi - mutta sen hyväksyminen, että nuo kokemukset ovat nyt osa minua, oli käänteentekevä. En voinut muuta kuin mennä eteenpäin ja rakentaa elämäni sen päälle,
Tämä. On aivan eri asia päästä yli oikeasti traumaattisista kokemuksista ja lopettaa se vatvominen kuin jatkuvasti tuoda joka kerta esiin se joku kommentti, jonka joku sanoi vuonna kivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että joku muistelee sanomisiani huonolla tavalla. Ihmetyttää vaan että hän unohtaa omat sanomisensa tyystin??
Turha alapeukuttaa. Sanon sinulle pahasti. Sinä sanot yhtä pahasti vuosien ajan. Minä pyydän anteeksi, sinä et. Vaan muistelet kerran sanottua asiaa vihasta soikeana etkä ymmärrä että sanoit itsekin yhtä pahasti etkä koskaan pyytänyt edes anteeksi.
Tällaista tapausta olen seurannut sivusta. Uhriutuja oikeuttaa oman huonon käytöksensä ja loukkauksensa sillä, että häntä on joskus loukattu. Hän ei koskaan pyydä anteeksi vaan jää vellomaan katkeruuteen. Tämä uhriutuja on kykenemätön mihinkään alkeelliseenkaan tunteiden käsittelyyn tai vastuunottoon omasta käytöksestään. Lopulta hän käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa siihen, joka häntä on joskus loukannut, mutta ei näe toiminnassaan mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että joku muistelee sanomisiani huonolla tavalla. Ihmetyttää vaan että hän unohtaa omat sanomisensa tyystin??
Turha alapeukuttaa. Sanon sinulle pahasti. Sinä sanot yhtä pahasti vuosien ajan. Minä pyydän anteeksi, sinä et. Vaan muistelet kerran sanottua asiaa vihasta soikeana etkä ymmärrä että sanoit itsekin yhtä pahasti etkä koskaan pyytänyt edes anteeksi.
Tällaista tapausta olen seurannut sivusta. Uhriutuja oikeuttaa oman huonon käytöksensä ja loukkauksensa sillä, että häntä on joskus loukattu. Hän ei koskaan pyydä anteeksi vaan jää vellomaan katkeruuteen. Tämä uhriutuja on kykenemätön mihinkään alkeelliseenkaan tunteiden käsittelyyn tai vastuunottoon omasta käytöksestään. Lopulta hän käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa siihen, joka häntä on joskus loukannut,&nb
Itse olen tälläisen käytöksen kohteena. En yhtään ymmärrä miten sen saa loppumaan, kun henkilöstä ei pääse eroonkaan.
ei tarvetta anteeksiantoon hyväksi käyttö vaan jatkuisi sitä saa mitä tilaa kaksinverroin
Minulle eräs ihminen vannonut että kostaa niin kauan kuin henki pihisee. Hänellä paljon tuttuja viranomaisissa ja joka puolelle minua haukkunut ja keksinyt ties mitä. Tilanne lähti siitä kun hän toimi väärin ja rikollisesti. Näin sitten käy kun on rehellinen, joudut hullun kynsiin ja kukaan ei auta
No meidän suvussa on paljonkin tällasta. Ihmiset on hankalia, siitä ei pääse mihinkään. kiitos pskojen geenien :D oon vuosien saatossa jo antanut olla, en jaksa yrittää sovintoa jos ei sitä olla valmiita tekemään. tässähän voi olla vaikka minkälaista vaikeutta ja monen tekijän summa. meidän suvun kesken on muutenkin huono yhteydenpito, oon mm. tän takia sairastunut aika pahaan masennukseen. tervetuloa suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Surullinen ihminen, kuten entinen "paras ystäväni".
Hylkäsit hänet koska hän oli surullinen?
Turha alapeukuttaa. Sanon sinulle pahasti. Sinä sanot yhtä pahasti vuosien ajan. Minä pyydän anteeksi, sinä et. Vaan muistelet kerran sanottua asiaa vihasta soikeana etkä ymmärrä että sanoit itsekin yhtä pahasti etkä koskaan pyytänyt edes anteeksi.