Voiko joku oikeasti olla rehellinen ja oma itsensä?

Kun olen oma itseni eli hiljainen ja tarkkaileva, työympäristössä minusta ei pidetä. Työympäristössäni pitäisi olla ulospäinsuuntautunut ja innostua mukahauskoista chat-hetkistä työajalla. En paheksu pientä kevennystä työasioihin, mutta en vaan jaksa peukuttaa ja laittaa sydämiä ja toivotella pikaista paranemista työkavereiden lapsille.

Kun pääsen irti varautuneisuudestani olen hyvä ystävä ja puheliaampi kuin satunnainen tuttu edes osaa kuvitella. En tiedä kumpi sitten on minun oikea oma itse, se hiljainen versio vai se hauska versio. 

Siis tosi moni sekottaa aitona itsenä olemisen huonoon käytökseen. Omana itsenä oleminen tarkoittaa minusta pitkälti sitä että on yhteydessä omiin tunteisiinsa ja tarpeisiinsa, ja tosiaan vastuussa siitä miten itseään ilmaisee ympäristössä. Omana itsenä oleminen ei tarkoita että on 3- vuotiaan tasolla ja kiukuttelee ja vaatii muita sietämään mitä tahansa. Eihän se ole ihme että ihmiset kaikkoaa jos käyttäytyy kuin vaativa lapsi. Jos tällaisia ongelmia on, terapia on hyvä paikka niitä hoitaa. Vuorovaikutustaidot on tärkeitä myös, kyky kuunnella ja kunnioittaa myös muita, ei vain omia asioitaan. Että jos ihmiset kaikkoaa ei se liity omaan aitouteen vaan ihmissuhdetaitoihin ja siihen käyttäytyykö kuin lapsi vai itsestään vastuussa oleva aikuinen.

Omana itsenä olemisesta. Perheeni ja hyvien ystävien kanssa olen oma itseni. Mutta esim työssä joudun esittämään joskus jotain muuta koska joudun erilaisten ihmisten kanssa tekemisiin. Myös on sukulaisia jotka toiset aika rasittavia ja pitää luovia. Ei vaan aina voi olla oma itsensä tai elämä menee aika suppeaksi. Luonnekin määrittää. 

Mä olen koettanut tasapainotella tämän kanssa. Jos olen oma itseni, niin tuntuu että en ole kovin pidetty. Jos taas koetan käyttäytyä "normaalisti", niin tunnen olevani koko ajan jotenkin vankilassa, konemainen ja tunteeton. Sitten kun joskus vaikka töissä sattuu työkaveri tai asiakas jonka kanssa synkkaa  niin että väkisinkin rentoutuu, niin sitten tuntuu että juuri se tulkitaan jotenkin esittämisenä ja mielistelynä, vaikka se on juuri se aito minä.

Vierailija kirjoitti:

Siis tosi moni sekottaa aitona itsenä olemisen huonoon käytökseen. Omana itsenä oleminen tarkoittaa minusta pitkälti sitä että on yhteydessä omiin tunteisiinsa ja tarpeisiinsa, ja tosiaan vastuussa siitä miten itseään ilmaisee ympäristössä. Omana itsenä oleminen ei tarkoita että on 3- vuotiaan tasolla ja kiukuttelee ja vaatii muita sietämään mitä tahansa. Eihän se ole ihme että ihmiset kaikkoaa jos käyttäytyy kuin vaativa lapsi. Jos tällaisia ongelmia on, terapia on hyvä paikka niitä hoitaa. Vuorovaikutustaidot on tärkeitä myös, kyky kuunnella ja kunnioittaa myös muita, ei vain omia asioitaan. Että jos ihmiset kaikkoaa ei se liity omaan aitouteen vaan ihmissuhdetaitoihin ja siihen käyttäytyykö kuin lapsi vai itsestään vastuussa oleva aikuinen.

Jos joku sanoo sulle "olisi kiva nähdä", mutta jos sua ei voisi vähempää kiinnostaa nähdä tätä tyyppiä niin mitä vastaat?

Ap