Lue keskustelun säännöt.
Voiko joku oikeasti olla rehellinen ja oma itsensä?
22.03.2024 |
Minä en ainakaan voi. Jos olisin, niin mulla ei esim. olisi kavereita ollenkaan.
Kommentit (45)
Kyllä, läheisteni kanssa olen täysin oma itseni. Töissä ja esim. harrastuksissa olen rajatumpi versio omasta itsestäni, mutta en teeskentele mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi ja olen itse hyvin rehellisesti oma itseni. Kavereita ei ole, enkä kyllä niitä edes kaipaa. Oma perheeni riittää aivan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi ja olen itse hyvin rehellisesti oma itseni. Kavereita ei ole, enkä kyllä niitä edes kaipaa. Oma perheeni riittää aivan hyvin.
Mulla sama. Tähän olen päätynyt ja tyytyväinen, mutta sen sanon tällä elämänkokemuksella: ihmiset ei arvosta rehellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, läheisteni kanssa olen täysin oma itseni. Töissä ja esim. harrastuksissa olen rajatumpi versio omasta itsestäni, mutta en teeskentele mitään.
Sama. Ois raskasta jatkuvasti vetää jotain roolia, mielenterveyshän siinä vaan kärsis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen eikä minusta tykätä.
Lisään tähän että en vieläkään ymmärrä miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, läheisteni kanssa olen täysin oma itseni. Töissä ja esim. harrastuksissa olen rajatumpi versio omasta itsestäni, mutta en teeskentele mitään.
Sama. Ois raskasta jatkuvasti vetää jotain roolia, mielenterveyshän siinä vaan kärsis.
Näinpä. Jos joutuu koko ajan vetämään jotain roolia, on itselleen väärässä seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi ja olen itse hyvin rehellisesti oma itseni. Kavereita ei ole, enkä kyllä niitä edes kaipaa. Oma perheeni riittää aivan hyvin.
Mullekin olisi riittänyt mutta sekin on kadonnut joten siksi ainakin yksi kaveri olisi kiva. Saa jäädä yöksikin.
Mä olen oma itseni ja mulla on kyllä paljon ystäviä ja laaja perhe/suku, jonka kanssa olen tekemisissä.
Lähinnä herää kysymys, miksi en olisi minä? Eihän sellaisia ihmisiä edes kannata pitää lähellään jotka ei susta pidä sun itsesi takia vaan jonkin roolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi ja olen itse hyvin rehellisesti oma itseni. Kavereita ei ole, enkä kyllä niitä edes kaipaa. Oma perheeni riittää aivan hyvin.
Mulla sama. Tähän olen päätynyt ja tyytyväinen, mutta sen sanon tällä elämänkokemuksella: ihmiset ei arvosta rehellisyyttä.
Ei niin eikä sosiaalitoimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, läheisteni kanssa olen täysin oma itseni. Töissä ja esim. harrastuksissa olen rajatumpi versio omasta itsestäni, mutta en teeskentele mitään.
Sama. Ois raskasta jatkuvasti vetää jotain roolia, mielenterveyshän siinä vaan kärsis.
Kyllä esimerkiksi mun eksä on tosi sairastunut eikä ymmärrä puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, läheisteni kanssa olen täysin oma itseni. Töissä ja esim. harrastuksissa olen rajatumpi versio omasta itsestäni, mutta en teeskentele mitään.
Sama. Ois raskasta jatkuvasti vetää jotain roolia, mielenterveyshän siinä vaan kärsis.
Näinpä. Jos joutuu koko ajan vetämään jotain roolia, on itselleen väärässä seurassa.
Tai sitten ei ole aito ihminen. Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen oma itseni ja mulla on kyllä paljon ystäviä ja laaja perhe/suku, jonka kanssa olen tekemisissä.
Lähinnä herää kysymys, miksi en olisi minä? Eihän sellaisia ihmisiä edes kannata pitää lähellään jotka ei susta pidä sun itsesi takia vaan jonkin roolin.
Niinpä ja vielä pahempi on jos ei ole niitä muita rooleja. Sivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Minulla on ainakin erilaisia rooleja, riippuen esim. siitä olenko lasten-, puolisoni-, kavereiden- tai työkavereiden kanssa tekemisissä.
En minä varmasti missään tilanteessa tuo esille kaikkia puoliani ja varmasti kaikkien kanssa myös esitän jotain puolia, jotka eivät ole niin todellisia.
Tuskin tunnen edes itse itseäni mitenkään täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minulla on ainakin erilaisia rooleja, riippuen esim. siitä olenko lasten-, puolisoni-, kavereiden- tai työkavereiden kanssa tekemisissä.
En minä varmasti missään tilanteessa tuo esille kaikkia puoliani ja varmasti kaikkien kanssa myös esitän jotain puolia, jotka eivät ole niin todellisia.
Tuskin tunnen edes itse itseäni mitenkään täydellisesti.
Roolit voivat olla vain erilaisia puolia ihmisessä, sopeutumista ja mukautumista jos on aito eikä esitä jotakin valheellista? Olen itsekin sellainen luovija ja jos nyt ajatellaan asioita tarkemmin niin eri tilanteissa on käyttäydyttävä eri tavoin tai oltava tietyllä tavalla. Esimerkkinä nyt vaikkapa se että lasten kanssa ei olla kuten aikuisten illanvietossa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minulla on ainakin erilaisia rooleja, riippuen esim. siitä olenko lasten-, puolisoni-, kavereiden- tai työkavereiden kanssa tekemisissä.
En minä varmasti missään tilanteessa tuo esille kaikkia puoliani ja varmasti kaikkien kanssa myös esitän jotain puolia, jotka eivät ole niin todellisia.
Tuskin tunnen edes itse itseäni mitenkään täydellisesti.
Siis kyllä itekki "mukautan minuutta" eri tilanteissa (esim. valitsen tarkemmin sanani, hillitympi huumori), mutta en silti ole missään roolissa. En jaksais mitään roolia vetää jatkuvasti.
Voi sitä rehellinen olla ilman, että päästää koko persoonaansa leviämään ympäristöön.
Kyllä, en osaa muuta. Minua pidetään outona.
Pääsääntöisesti kyllä. Hyvässä ja pahassa. Käytöstavat osaan kyllä.
Tiätysti! 😃