Lue keskustelun säännöt.
Miten "tyhmennän" itseni työpaikalla?
21.03.2024 |
Alunperin aloitin työpaikallani kesätyöntekijänä. Sen jälkeen minua kutsuttiin kausittain kiireapulaiseksi. Valmistuttuani lukiosta minua pyydeltiin heti tekemään pidempää sijaisuutta yritykseen. Kun sijaistamani henkilö ei palannutkaan, niin minä jäin. Ajattelin, että tämä on ok siihen asti, kunnes keksin mitä alaa lähtisin opiskelemaan. No, tässä ollaan reilut 20 vuotta vuotta myöhemmin ja tästä on vahingossa tullut ura.
Erinäisten yrityskauppojen, alkuperäisten yrittäjien eläkkeelle jäämisten ja henkilöstövaihdosten jälkeen olen yrityksen pitkäaikaisin työntekijä. Se näkyy niin, että muut työntekijät kyselevät minulta jatkuvasti omiin töihinsä liittyviä neuvoja, koska vaikka olisin eri osastolla, niin he luottavat siihen, että minulla on näkemystä ja kokemusta heidän asiakkaista ja siitä miten asioiden kuuluisi mennä. Niinkuin onkin.
Ongelma tulee siinä, että erityisesti uusien työntekijöiden jatkuva konsultointi rokottaa työajastani aika ison lohkon, kun olisi omiakin töitä tehtävänä. En kuitenkaan tohdi pantata tietojani ja kieltäytyä neuvomasta. Välillä se kuitenkin jopa vähän katkeroittaa, koska profiloin itseni silti jotenkin alemmaksi työntekijäksi, koska minulla on vain lukion paperit (jotka nekin ovat hyvin keskiverrot), kun kaikilla muilla on korkeakoulututkinnot. Haluaisin vain vieläkin olla kiireapulainen, joka tekee rauhassa omia juttujaan ja jolta kukaan ei oikein odota mitään ihmeempiä.
Toisinaan tekisi mieli teeskennellä muistinmenetys tai alkaa pikkuhiljaa taantumaan idiootiksi ihan vain sen takia, että kukaan ei enää tulisi kyselemään mitään.
Onko kenelläkään kokemusta miten tilanteen saisi käännettyä? Tuntuisi pikkumaiselta mennä esimiehille ruikuttamaan siitä, että minulta kysellään asioita. Erityisesti kun yrityskauppojen jälkeen uudet esimiehetkin tekevät sitä.
Työpaikan vaihto on käynyt mielessä, mutta kilpailevat yritykset ovat lähinnä tarjonneet esihenkilön pestejä ja ylimääräinen vastuu on nimenomaan se mitä haluan välttää.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Ala muodostaa kysymyspankkia niistä kysymyksistä, joita sinulle esitetään.
Seuraavan kerran kun joku kysyy sinulta neuvoa, pyydät, että tämä neuvon kysyjä kirjoittaa kysymyksensä ja saamansa neuvon ylös sellaisessa muodossa, että seuraava kysyjä pystyy lukemaan sen neuvon siitä. Kerää nämä kaikki vaikka yhteen suureen tiedostoon ja laita vaikka joku sisällysluettelo, jossa on jonkinlainen luokittelu. Ja anna kysyjälle myös tehtäväksi päivittää tämä tiedosto sillä omalla kysymyksellään ja vastauksellaan.
Kun olet saanut tiedoston alulle, niin joka kerta kun joku kysyy sinulta jotain, annat hänelle ensin sen tiedoston ja pyydät katsomaan, löytyykö kysymystä sieltä. Ja pyydät häntä valmiiksi miettimään, mihin luokkaan se kysymys kuuluu, tai onko hänen kysymyksensä tavallaan laajennusosa johonkin aikaisempaan kysymykseen. Sieltä tiedostostahan voi löytyä jotain sellaista, joka auttaa häntä riittävästi löytämään v
Tämä on hyvä idea, taidan ottaa käyttöön.
Olen aiemmin tehnyt erilaisia perehdytyskansioita, mutta ne ovat työtehtäväkohtaisia ja vaatisivat käytännössä jatkuvaa päivittämistä järjestelmien, lakien ja muiden niihin vaikuttavien muuttujien eläessä.
Tuollainen yleinen "FAQ" voisi olla toimivampi erityisesti jos sitä päivitettäisiin muidenkin toimesta jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin tuon asian esiin esimiehen kanssa siltä pohjalta, että mikä on yrityksen suunnitelma siltä varalta, että tälle avaintyöntekijälle sattuu jotain. Hän saattaa sairastua vakavasti ja olla pelistä pois monta kuukautta, tai voi vaikka aivoinfarktin myötä menettää työkykynsä. Tai kuolla kolarissa tai mitä vain. Nyt tuo homma kuulostaa siltä, että ollaan liikaa yhden työntekijän varassa.
Niille kyselijöille pitää opettaa joko ne asiat, mitä ne kyselee. Tai sitten ongelmanratkaisua. Ehkä ensimmäinen vastaus ei pitäisi olla 'tee näin', vaan pikemminkin 'lähde etsimään ratkaisua tästä suunnasta'. Asian sisäistäminen tapahtuu paremmin, kun sitä ongelmaa joutuu työstämään. Ja se jää myös paremmin mieleen. Tietty sen ongelmanratkaisun aikana voi tulla kohtia, joista ei pääse eteenpäin, ja sitten voi taas lähestyä sen täsmäkysymyksen kanssa. Voi kertoa, mihin pisteeseen on edennyt ja mitä juttuja on jo yrittänyt käsill
Tämä on ihan validi kysymys ja on realisoitunutkin kerran, kun jouduin vähän pidemmälle (n. 1 kk) sairauslomalle.
Yleisesti meillä kaikki (ainakin oletettavasti) tietävät mistä tietoa hakea, mutta kun on tuhansia asiakkaita, joilla on omia yksilöllisiä jippojaan, niin käytännössä työhön oppii vasta ajan kuluessa, kun asiakkaat yksilöllisine tarpeineen tulevat tutuksi. Työvuosien kertyessä tuleekin paljon sellaista ns. "kirjoittamatonta" tietoa, jota toki pyritään ylläpitämään järjestelmissä, mutta 100% mahdollista se ei varmaan ole.
Mahdollisesti olen itse edesauttanut tämänhetkisen tilanteen syntymistä olemalla ns. curling työkaveri, joka mielellään alustaa ja avustaa alusta loppuun tarvittaessa. Olen varmasti tehnyt itselleni karhunpalveluksia moneen otteeseen olemalla liiankin avulias.
Vierailija kirjoitti:
Ala muodostaa kysymyspankkia niistä kysymyksistä, joita sinulle esitetään.
Seuraavan kerran kun joku kysyy sinulta neuvoa, pyydät, että tämä neuvon kysyjä kirjoittaa kysymyksensä ja saamansa neuvon ylös sellaisessa muodossa, että seuraava kysyjä pystyy lukemaan sen neuvon siitä. Kerää nämä kaikki vaikka yhteen suureen tiedostoon ja laita vaikka joku sisällysluettelo, jossa on jonkinlainen luokittelu. Ja anna kysyjälle myös tehtäväksi päivittää tämä tiedosto sillä omalla kysymyksellään ja vastauksellaan.
Kun olet saanut tiedoston alulle, niin joka kerta kun joku kysyy sinulta jotain, annat hänelle ensin sen tiedoston ja pyydät katsomaan, löytyykö kysymystä sieltä. Ja pyydät häntä valmiiksi miettimään, mihin luokkaan se kysymys kuuluu, tai onko hänen kysymyksensä tavallaan laajennusosa johonkin aikaisempaan kysymykseen. Sieltä tiedostostahan voi löytyä jotain sellaista, joka auttaa häntä riittävästi löytämään v
Tämä on hyvä neuvo. Itse aikoinani kun käytettiin vielä vanhanaikaisia mappeja keräsin juuri tuollaisen toistuvat asiat kattavan ohjeistuksen. Tunsin suunnilleen kaikki työpaikan tehtäväalueet ja minulle ohjattiin usein harjoittelijat, kesätyöntekijät, aloittavat työntekijät, sijaiset jne. En siis myöskään ollut erityisesti perehdyttäjä, mutta olin ystävällinen ja osasin ilmeisesti työnihyvin. Palkkaa siitä en saanut.
Kirjoitin selkokielisesti ja loogisesti ohjeet kysymysten ja tarpeen mukaan. Tietenkin kaikkia pikkujuttuja tai erityistapauksia niihin ei pystynyt laittamaan. Mutta minua ja kysyjiä usein auttoi ettei joka asiaan tarvinnut aina joka kerta omaa työtään kokonaan keskeyttää vaan voi sanoa, että katso sieltä kohta se ja se. Sitten jos asia ei selvinnyt niin perehdyttiin vielä lisää keskenämme.
Eikö teillä ole niitä varsinaisia nimettyjä perehdyttäjiä ollenkaan että on syntynyt mielikuva että sä hoidat? Ja ethän ole sellainen kynnysmatto että sun pöydälle on helppo dumpata muka vaikeita juttuja tyyliin "hoida sä kun sulta tuntuu luonnistuvan"? Kaikilla työpaikoilla on vapaamatkustajia jotka ahkeran työkaverin havaitessaan alkavat enenevissä määrin rassata tätä. Jos olet liian ahkera ja aikaansaava niin he kuvittelevat että sulla näyttää olevan aikaa tehdä heidänkin hommia
Vierailija kirjoitti:
Et kertonut ikääsi, mutta oletan n40v?
Ethän uuvuta itseäsi? Eikös ole mukavaakin olla osaaja ja neuvoja?
Jos etänä saat olla 'rauhassa', kai jaksat paremmin neuvoa ollessasi paikan päällä?
Ap
Sait paljon neuvoja ja vinkkejä, aiotko käyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kertonut ikääsi, mutta oletan n40v?
Ethän uuvuta itseäsi? Eikös ole mukavaakin olla osaaja ja neuvoja?
Jos etänä saat olla 'rauhassa', kai jaksat paremmin neuvoa ollessasi paikan päällä?
Ap
Sait paljon neuvoja ja vinkkejä, aiotko käyttää?
Aion, ainakin tuo tietopankki ja sen ylläpito ovat sellaisia, joita aion alkaa kehittelemään. Minun täytyy vielä pohtia esihenkilöiden kanssa keskustelua. Jotta keskustelu olisi ratkaisukeskeinen, niin mieluusti nostan esiin ongelmia, jotka ovat järkevästi hoidettavissa. Joitakin toimenpiteitä on jo aiemmin otettu käyttöön, kuten etätyömallia jatkuvien keskeytysten vähentämiseksi. En usko, että tätä asiaa saa mitenkään täysin ratkaistua, koska tämä nyt vain on se asema, johon olen pitkän työuran jälkeen päätynyt. Otsikossa kärjistin asiaa pohtimalla miten saisin itseni taantumaan takaisin ns. rivityöntekijäksi, joka voi vain tyytyväisenä näpytellä omalla työpisteellään, mutta siihen tuskin on palaamista tässä työpaikassa elleivät kaikki sadat työkaverini yhtäkkiä koe kollektiivista muistinmenetystä ja unohda minua.
Jatkan vielä omaa asiaani pohtimalla ääneen, että kenties vien ajatuksen tuosta FAQ-tyyppisestä hakemistosta esihenkilöille, että he voivat esitellä sen työntekijöille. Luulen, että jos itse "rivityöntekijänä" tuon idean esiin, alan kehittämään ja viemään sitä eteenpäin, niin se vain entisestään vahvistaa rooliani yrityksen tietopankkina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persuille tuohon riittää olemalla oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole niitä varsinaisia nimettyjä perehdyttäjiä ollenkaan että on syntynyt mielikuva että sä hoidat? Ja ethän ole sellainen kynnysmatto että sun pöydälle on helppo dumpata muka vaikeita juttuja tyyliin "hoida sä kun sulta tuntuu luonnistuvan"? Kaikilla työpaikoilla on vapaamatkustajia jotka ahkeran työkaverin havaitessaan alkavat enenevissä määrin rassata tätä. Jos olet liian ahkera ja aikaansaava niin he kuvittelevat että sulla näyttää olevan aikaa tehdä heidänkin hommia
Meillä on nimetyt perehdyttäjät, jotka toki ohjeistavat uudet työntekijät siihen miten meidän käyttämämme järjestelmät toimivat ja miten meillä tehdään töitä. He ovat kuitenkin kaikki olleet huomattavasti vähemmän aikaa talossa, joten he eivät perehdytyksessä pysty ottamaan huomioon kaikkia muuttujia, joten niissä tapauksessa he saattavat sanoa perehdytettävälle, että "mennääs kysymään ap:lta".
En ainakaan itse tykkää kuvitella olevani minkäänlainen kynnysmatto, koen kyllä saavani arvostusta työkavereilta. Toki kaikissa työpaikoissa on ahkerampia ja vähemmän ahkeria työntekijöitä, mutta en menisi niin pitkälle, että sanoisin ketään vapaamatkustajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Persuille tuohon riittää olemalla oma itsensä.
Miten pärjäisimmekään ilman pakollista aasinsiltaa persuihin (B)
Itse vaihtelen työpaikkaa säännöllisesti ja yksi syy on se että en halua roolini paisuvan mitenkään. Käyn töissä saadakseni rahaa jotta voin maksaa laskuni, matkustella ja harrastaa. Määräaikaiset työt on monelle mörkö mutta olen ihan tyytyväinen siihen, että voin lähteä matalalla kynnyksellä ja työkaveritkin tietävät että mulla on toinen jalka kokoajan ovenraossa.
Tässäkin tapauksessa ongelman seurauksia voi varmaan koittaa minimoida esim etätyöllä mutta itse ongelmaa ei saa poistettua muuten kun vaihtamalla työpaikkaa. Jos et saa alalta peruspestiä vaan koettavat sovittaa sulle esihenkilön viittaa niin onko alanvaihto mahdollinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse vaihtelen työpaikkaa säännöllisesti ja yksi syy on se että en halua roolini paisuvan mitenkään. Käyn töissä saadakseni rahaa jotta voin maksaa laskuni, matkustella ja harrastaa. Määräaikaiset työt on monelle mörkö mutta olen ihan tyytyväinen siihen, että voin lähteä matalalla kynnyksellä ja työkaveritkin tietävät että mulla on toinen jalka kokoajan ovenraossa.
Tässäkin tapauksessa ongelman seurauksia voi varmaan koittaa minimoida esim etätyöllä mutta itse ongelmaa ei saa poistettua muuten kun vaihtamalla työpaikkaa. Jos et saa alalta peruspestiä vaan koettavat sovittaa sulle esihenkilön viittaa niin onko alanvaihto mahdollinen
En ole sulkenut pois sitä vaihtoehtoa, että vaihtaisin työpaikkaa tai alaa.
Toki tiedostan, että pelkällä lukiopohjalla en tule saamaan mistään muualta näin hyvää palkkaa, ellen sitten siirry samalla alalla toimivaan yritykseen esihenkilöksi. Se kuitenkin veisi minut ns. "ojasta allikkoon", koska lisävastuu ei ole sellainen asia mihin olisin pyrkinyt tai mihin olisin jatkossakaan pyrkimässä.
Alan vaihto tai opiskelu voisi olla realistisesti ajankohtainen noin vuoden-parin päästä, kun olen maksanut asuntolainani pois ja tulojen pieneneminen ei ole niin ratkaiseva asia. Olen kyllä kerryttänyt säästöjä, joten sekään ei ole mahdoton ajatus, että asuntolainan maksettuani irtisanoutuisin ja olisin vaikka vuoden verran työttömänä pohdiskellen jatkosuunnitelmia.
Höh! Hinnoittele osaamisesi. Läiski pomolle ammattiosaamisesi tiskiin. 500 e lisää liksaa immediatelly (siinä on vähän tinkivaraa niinkuin Palsanmäen akin huutokaupassa). Jos ei tirehtöörin kukkaronnyörit löysty, niin sitten voipi iskeä akuutti pönttöys ja muistinmenetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin että "miten tyhjennän itseni", mutta se on sitten eri juttu se.
Keskeytyksiin voisi toimia vastalääkkeenä jonkinlainen tikettisysteemi. Sen sijaan, että nämä kyselijät tulisivat oman mielensä mukaan keskeyttämään milloin vain, he voisivat jättää järjestelmään tiketin, missä kertovat ongelmansa. Ap voisi sitten niiden keskittymistä vaativien töidensä välissä pitää sellaisia taukoja, milloin purkaisi näitä tikettejä ja vastaisi niihin. Tai ilmottaisi sille kyselijälle, että nyt on sopiva hetki tulla käymään. Pitäisi vähän niin kuin sellaista 'lääkärin vastaanottoa' rajatusti.
Keskittymistä vaativan työn keskeyttäminen tekee ihan hirveän kuorman sille ihmiselle, jonka työ keskeytyy. Hänellä menee sen keskeytyksen jälkeen sellaiset 10-15 min ennen kuin pääsee takaisin siihen tilanteeseen, missä keskeytys tuli.
Tässä on hyvin kuvattu, mitä keskeytyksessä tapahtuu - soveltuu varmaan muillekin aloille:
https://www.industriallogic.com/img/blog/2022-02-25-interruptible/inter…
"Alan vaihto tai opiskelu voisi olla realistisesti ajankohtainen noin vuoden-parin päästä, kun olen maksanut asuntolainani pois ja tulojen pieneneminen ei ole niin ratkaiseva asia. Olen kyllä kerryttänyt säästöjä, joten sekään ei ole mahdoton ajatus, että asuntolainan maksettuani irtisanoutuisin ja olisin vaikka vuoden verran työttömänä pohdiskellen jatkosuunnitelmia."
Sinulla on varmasti paljon sellaista osaamista, mitä siinä muodollisessakin alan tutkinnossa vaadittaisiin. Joten opintojen suorittaminen voisi sujua aika kevyesti ja vauhdilla. Minä katselisin, mitä mahdollisuuksia olisi suorittaa se alan tutkinto oman työn ohessa. Jos se on AMK-tutkinto, niin niitä voi olla mahdollista suorittaa monimuotona, jolloin oppitunnit ovat iltaisin. Jos se on yliopistotutkinto, niin monia kursseja voi suorittaa kokonaan etänä omaan tahtiin - toki vähän alasta riippuen.
Ainakin yliopistossa (ja uskon, että myös AMK:ssa) on mahdollisuus suorittaa kursseja prosessilla, jonka nimi on AHOT (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen). Jos näet kurssin osaamisvaatimuksista, että osaat jo kaiken, voit suoraan sopia opettajan kanssa, miten näytät tämän osaamisesi niin että saat kurssisuorituksen.
Aikuisopintotuki on poistumassa, mutta opintovapaaseenhan sinulla on oikeus. Jos opiskelu kiinnostaa, niin tämä asia kannattaisi ottaa työnantajan kanssa esiin samalla kun ehdottaa jotain fiksumpaa järjestelyä tuohon työpaikan sisäiseen tiedonsiirtoon. Tuo FAQ-tietopankki voisi olla väline, jolla työnantaja valmistautuu mahdolliseen myöhempään opintovapaaseen. Tai sairastumiseen tai kuolemaan ja mitä näitä on.
Vierailija kirjoitti:
Höh! Hinnoittele osaamisesi. Läiski pomolle ammattiosaamisesi tiskiin. 500 e lisää liksaa immediatelly (siinä on vähän tinkivaraa niinkuin Palsanmäen akin huutokaupassa). Jos ei tirehtöörin kukkaronnyörit löysty, niin sitten voipi iskeä akuutti pönttöys ja muistinmenetys.
Tässä ei sinänsä ole ongelmana palkkaus vaan jatkuvat keskeytykset ja uran aikana kertynyt vastuu työyhteisössä. Tuntuu, että tätä vastuuta ja rooliani en saa vähennettyä tai minimoitua enää.
Koen saavani ihan mukavaa palkkaa ja en usko, että siinä edes olisi kovasti nostovaraa ottaen huomioon, että ansaitsen jo nyt enemmän kuin esimieheni ja iso osa korkeakoulutetuista kollegoistani.
Vierailija kirjoitti:
Keskeytyksiin voisi toimia vastalääkkeenä jonkinlainen tikettisysteemi. Sen sijaan, että nämä kyselijät tulisivat oman mielensä mukaan keskeyttämään milloin vain, he voisivat jättää järjestelmään tiketin, missä kertovat ongelmansa. Ap voisi sitten niiden keskittymistä vaativien töidensä välissä pitää sellaisia taukoja, milloin purkaisi näitä tikettejä ja vastaisi niihin. Tai ilmottaisi sille kyselijälle, että nyt on sopiva hetki tulla käymään. Pitäisi vähän niin kuin sellaista 'lääkärin vastaanottoa' rajatusti.
Keskittymistä vaativan työn keskeyttäminen tekee ihan hirveän kuorman sille ihmiselle, jonka työ keskeytyy. Hänellä menee sen keskeytyksen jälkeen sellaiset 10-15 min ennen kuin pääsee takaisin siihen tilanteeseen, missä keskeytys tuli.
Tässä on hyvin kuvattu, mitä keskeytyksessä tapahtuu - soveltuu varmaan muillekin aloille:
Olisi kyllä kätevää jos olisi jonkinlainen järjestelmä, johon kaikki kysymykset ja muut voisi kootusti ohjata ja ne olisivat kaikki siellä sen sijaan, että tulisi sähköpostia, puhelua, teams-viestiä, tekstareita ja kasvokkain. Luulen, että "vastaanottoajat" eivät toimisi sen takia, koska kyselijät tulevat yleensä aika impulsiivisesti tyylillä "hei nyt kun sä oot siinä niin..." tai "hei mä ihan nopeesti kysyisin...".
Lisäksi jos kaikki kysymykset olisivat kootusti jossakin järjestelmässä (kuten yhteisesti jaetulla to-do-listalla), niin kenties sieltä muutkin voisivat ottaa kantaa asioihin jos osuu silmään sellainen asia, jossa mahdollisesti voisi auttaa.
Keskeytykset todella sotkevat rytmin. Olen pohjimmiltani harmaa toimistohiiri, joka haluaa perehtyä projekteihinsa ja saada hommat rullaamaan. Tuntuu epämiellyttävältä, kun yhtäkkiä onkin monta palloa ilmassa ja puolen päivän aikaan on jo pää pyörällä ja ei muista, että mihin sitä viimeksi jäikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita nyt vaan ymmärtää, että sut on palkattu sinne juuri sen takia, että neuvoisit niitä muita osana omaa työtäsi.Se siis ON osa sun työtäsi.
Eikä ole, minut on palkattu tekemään niitä töitä mitä teenkin. Kaikenlainen neuvominen on vain ylimääräinen lisä, joka on tullut tässä vuosien kuluessa. En ole edes kenenkään nimetty perehdyttäjä saati että saisin mitään perehdyttäjänlisää palkkaani.
Kuulostaa siltä, että sua on kuitenkin haluttu isommalla palkkauksella sitouttaa ainakin osittain sen tietämyksesi takia, koska muussa tapauksessa olisit korvattavissa korkeammin koulutetulla työntekijällä, joka voi noin muuten tehdä samoja töitä kun sä (ja vieläpä pienemmällä palkalla), lukuunottamatta tota muiden työntekijöiden neuvontaa. Se tietämys on nimenomaan se lisäarvo minkä sä tuot, alemmasta koulutustasosta huolimatta.
Tää nyt ei tuo mitään lisäapua alkuperäiseen ongelmaasi eli siihen että et halua toimia yleisenä tietotoimistona päivätyösi ohessa. Se on ihan varmaan kuormittavaa, mutta vaikea nähdä muita vaihtoehtoja kun työpaikan vaihto.
Työmarkkinoiden tilanteen ollessa mitä se nyt on niin suosittelisin keskittymään ongelman seurausten käsittelyyn irtisanoutumisen sijaan. Sä voit kokee että urasi on syntynyt täysin sattumien kautta ja vahingossa, mutta voin vakuuttaa että se ei nykypäivänä ole mahdollista ja voit löytää ittes tilanteesta jossa haikailet vakituisen työpaikan ja hyvän kiinteän palkan perään. Sitä paitsi vaikuttaa ettet ite edes tiedosta miten paljon todnäk olet tehnyt päätyäkses tohon tilanteeseen, ei kuka tahansa tumpelo vaan sattumien kautta päädy korvaamattomaksi työntekijäksi. Sulla on aika hyvin pullat uunissa siellä, älä ota sitä itsestäänselvyytenä
Oletuksesi on oikein, olen kohta 40-vuotias.
En ole sinänsä työstä uupunut. Olet oikeassa siinä, että on mukavaa olla osaaja. En stressaa varsinaisia työtehtäviäni, koska tässä vaiheessa harvemmin tulee vastaan mitään sellaista, että menisi niin sanotusti sormi suuhun.
Ja etätyöt ovat kyllä auttaneet myös, että omat työni etenevät aikataulussa.
Tällä hetkellä isoin stressitekijä ehkä onkin juuri se, että omilta työkavereilta tulee niin paljon keskeytyksiä enkä ole ihmisenä sellainen, joka olisi luonteeltaan kunnianhimoinen tai koskaan tietoisesti haalinut vastuuta. Joku toisessa viestissä kirjoittikin siitä, että kun olet "korvaamaton" työntekijä, jonka takana on paljon kirjoittamatonta tietoa, niin muille koittaa hankalat ajat jos tapahtuu jotakin äkillistä niinkuin sairastuminen tai onnettomuus. Olen kerran joutunut vähän pidemmälle sairaslomalle, minkä aikana sähköpostiini ja pöydälleni oli kertynyt aikamoinen kasa pelkästään oman henkilöstön kyselyjä ja tehtäviä, joiden käsittelyä oltiin päätetty venyttää minun palaamiseen asti.