Lue keskustelun säännöt.
Miten "tyhmennän" itseni työpaikalla?
21.03.2024 |
Alunperin aloitin työpaikallani kesätyöntekijänä. Sen jälkeen minua kutsuttiin kausittain kiireapulaiseksi. Valmistuttuani lukiosta minua pyydeltiin heti tekemään pidempää sijaisuutta yritykseen. Kun sijaistamani henkilö ei palannutkaan, niin minä jäin. Ajattelin, että tämä on ok siihen asti, kunnes keksin mitä alaa lähtisin opiskelemaan. No, tässä ollaan reilut 20 vuotta vuotta myöhemmin ja tästä on vahingossa tullut ura.
Erinäisten yrityskauppojen, alkuperäisten yrittäjien eläkkeelle jäämisten ja henkilöstövaihdosten jälkeen olen yrityksen pitkäaikaisin työntekijä. Se näkyy niin, että muut työntekijät kyselevät minulta jatkuvasti omiin töihinsä liittyviä neuvoja, koska vaikka olisin eri osastolla, niin he luottavat siihen, että minulla on näkemystä ja kokemusta heidän asiakkaista ja siitä miten asioiden kuuluisi mennä. Niinkuin onkin.
Ongelma tulee siinä, että erityisesti uusien työntekijöiden jatkuva konsultointi rokottaa työajastani aika ison lohkon, kun olisi omiakin töitä tehtävänä. En kuitenkaan tohdi pantata tietojani ja kieltäytyä neuvomasta. Välillä se kuitenkin jopa vähän katkeroittaa, koska profiloin itseni silti jotenkin alemmaksi työntekijäksi, koska minulla on vain lukion paperit (jotka nekin ovat hyvin keskiverrot), kun kaikilla muilla on korkeakoulututkinnot. Haluaisin vain vieläkin olla kiireapulainen, joka tekee rauhassa omia juttujaan ja jolta kukaan ei oikein odota mitään ihmeempiä.
Toisinaan tekisi mieli teeskennellä muistinmenetys tai alkaa pikkuhiljaa taantumaan idiootiksi ihan vain sen takia, että kukaan ei enää tulisi kyselemään mitään.
Onko kenelläkään kokemusta miten tilanteen saisi käännettyä? Tuntuisi pikkumaiselta mennä esimiehille ruikuttamaan siitä, että minulta kysellään asioita. Erityisesti kun yrityskauppojen jälkeen uudet esimiehetkin tekevät sitä.
Työpaikan vaihto on käynyt mielessä, mutta kilpailevat yritykset ovat lähinnä tarjonneet esihenkilön pestejä ja ylimääräinen vastuu on nimenomaan se mitä haluan välttää.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Koita nyt vaan ymmärtää, että sut on palkattu sinne juuri sen takia, että neuvoisit niitä muita osana omaa työtäsi.Se siis ON osa sun työtäsi.
ei AP:ta ole tekstinsä perusteella palkattu tuosta syystä. Hänellä on vaan pitkä työura kyseisessä paikassa ja on ajautunut asemaan, jossa tietää "kaikesta kaiken"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koita nyt vaan ymmärtää, että sut on palkattu sinne juuri sen takia, että neuvoisit niitä muita osana omaa työtäsi.Se siis ON osa sun työtäsi.
Eikä ole, minut on palkattu tekemään niitä töitä mitä teenkin. Kaikenlainen neuvominen on vain ylimääräinen lisä, joka on tullut tässä vuosien kuluessa. En ole edes kenenkään nimetty perehdyttäjä saati että saisin mitään perehdyttäjänlisää palkkaani.
Myöhäistä. Vaihda firmaa ja opi virheistä.
Kaikilla työpaikoillani on ollut se yksi luottotyyppi joka on suunnilleen oraakkeli muille. Vaikka et haluais olla esimies niin uudessa työpaikassa voi olla joku oma "oraakkelinsa" jonka tietämystä sä voit puolestasi hyödyntää.
Tai sitten pyydät nykyisestä työpaikasta palkankorotusta :D ehkä lisäraha vois tuoda lohtua
Olisiko mahdollista saada lisäpalkkaa neuvomisesta, ehkä olet saanutkin. Nauti siitä, että osaat. Ei se koulutus kaikkea meinaa, työkokemus on arvokasta. Älä 'tyhmennä' itseäsi, ole ylpeästi osaaja. Voisiko joku muu tehdä osan töistäsi, että voisit neuvoa sillä ajalla? Puhu lähiesimiehen-/naisen kanssa, tuskin haluavat sinusta luopua, vaan toivovat, että viihdyt. Olet arvokas työssäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saat tehtyä saman verran kuin muut ja ehdit lisäksi neuvoa aloittelijoita, niin on aika pyytää palkankorotus!
Esihenkilöasemassa itse olevana sanoisin, että kyllä tämä on asia, joka kannattaa ottaa oman esihenkilön kanssa esille. Se ei ole missään nimessä ruikuttamista, eikä sitä tarvitse tehdä ns. ruikuttavaan sävyynkään jos sellaisen vaikutelman haluaa välttää. Voi vaan ikään kuin antaa esihenkilölle tiedoksi, kuinka paljon arviolta keskimäärin menee työajasta noihin perehdytys- yms. touhuihin, ja kysyä onko se ok. Tai jos on paineita pysyä aikatauluissa omissa töissä tuon takia, kysyä häneltä, miten omaa työtä ja perehdytyksiä pitäisi priorisoida, ja jos perehdytys on hyvin tärkeää, sitten keventää vähän sitä muun työn taakkaa.
Kyllä nämä on siis asioita, joista kannattaa keskustella, ja kertoa mitä itse tilanteessa haluaa. Kaikkein pahin vaihtehto olisi se, jos omat työt sakkaa perehdyttämisten takia, mutta esihenkilö ei edes tiedä tätä, jolloin voi syntyä kuva että tämä työntekijä on muuten vaan hidas tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystytkö ottamaan esimiehesi kanssa asiaa esille? Jos kerran siis tuo neuvominen kuormittaa sinua ja on pois oman työsi tekemisestä. Keskustelisit, miten työsi pitäisi järjestää, jotta ehtisit ja pystyisit tekemään keskeytyksessä (tai ainakin pahemmin keskeyttämättä) omat työsi, mutta kuitenkin siten, että pystyisit olemaan apuna tarvittaessa. Mutta siis siten, että saisit ensisijaisesti tehdä niitä omia töitäsi, kun kerran sitä nimenomaan tunnut kaipaavan.
Mieti jo etukäteen, paljonko tuo jatkuva neuvominen kuormittaa / vie työaikaasi. Mieti myös, miten se konkreettisesti vaikuttaa työpäivääsi, nimittäin itse tiedän tarkkaan, mitä jatkuvat keskeytykset tekevät keskittymiselle ja oman työn jatkuvuudelle. Kerro nämä keskustelussa esimiehelle, ja miettikää tapoja, millä asiaa voitaisiin kannaltais helpottaa.
Tyhmentymisen kaava.
Musiikki=Cheek, räppi yleensä.
TV= Amerikkalaisia sarjoja, Suurin pudottaja, Salkkarit, Tempparit.
Lukemisto= Hesari, iltapäivälehdistö.
Rdio=mikä tahansa kanava missä juontajapari lukee iltsaria ja hihitteleen alapääjutuille.
Poliittinen suuntaus=Kokoomus, natsikakkaat, vasemistokommarit=ihan sama=samaa jaskaa eri paketissa.
Ravinto=noudata kaikkia neuvoja kuukausi kerrallaan, karppauksesta vegaaniuden kautta ruokaympyrään.
Muutama vuosi ja olet keskivertosuomalainen, eikä enää ole ongelmia saada vertaustukea Vauva-palstalta.
Laihduta, tatuoi itsesi, väriä kananpersukseen ja olet maailman onnelisimman kansan jäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen oppinut työelämässä sen että älä koskaan tuo osaamista liikaa esille. Entisessä työpaikassa erehdyin kertomaan että osaan useita eri kieliä. Sen jälkeen se olin minä jolle delegoitiin kaikki ei-suomenkieliset asiakkaat ja yhteydenotot. Muutkin kyllä osasivat esimerkiks englantia mutta yhtäkkiä he alkoivat kangerrella että eiväthän he osaa kun ihan peruskoulutasolla, eivät osaa kuitenkaan ammattisanastoa ja "hoida sä kun sä osaat paremmin". Nykyisessä työpaikassani vedän ihan ronskisti rallienglannilla ja heitän väliin suomenkielisiä sanoja.
Aina kun onnistut jossain niin muista huudahtaa kovaan ääneen ihmeissäsi "OHO" "HUPS" niinkuin se olisi ollut täysin sattumaa ja yllätys sullekin että onnistuit jossain.
Tee ihan minimi mitä vaaditaan äläkä osallistu minkäänlaisille kursseilla parantaaksesi tai päivittääksesi osaamistasi.
Aina välillä ala yllättäen itkemään töissä niin kaikki ajattelevat että olet vähän häilyvä luonne ja jaksamisesi on kortilla, sitten sulle ei aleta kasata työtehtäviä tai luottaa projekteja.
Vierailija kirjoitti:
Jos saat tehtyä saman verran kuin muut ja ehdit lisäksi neuvoa aloittelijoita, niin on aika pyytää palkankorotus!
Tuskin se palkankorotus tuossa tilanteessa paljoa lämmittää, jos ei pysty omiin töihinsä keskittymään kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esihenkilöön yhteys h e t i. Asiallisesti, rauhallisesti. Harjoittele puhe etukäteen.
Kerro täällä miten meni. Me👍👍👍👍👍👍👍
Hei kaikki ja kiitos neuvoista!
Vastaan näin yhteisesti muutamiin asioihin, jotka nousivat esille.
Lisäpalkasta: palkkaani on nostettu tasaisesti ja käsittääkseni olen tällä hetkellä yksi ainakin oman osastoni kovapalkkaisimmista työntekijöistä. Luulen, että palkassa ei ole kamalasti nostovaraa ottaen huomioon, että se on jo nyt parempi kuin monilla korkeakoulutetuilla kollegoillani ja esimiehelläni. Palkan nostamisella on pyritty sitouttamaan minua, koska erityisesti yrityskauppojen yhteydessä kilpailijat ovat pyydellet minua töihin ja uudet yrittäjät eivät halua eroon tietäjästään. Palkan nostolla ei ole kuitenkaan tekemistä perehdyttämislisän kanssa, joten se ei ainakaan virallisesti ole minun vastuullani.
Minun töiden delegoimisesta muille: kollegani ovat sanoneet, että voin ihan reippaalla kädellä välittää hommiani heille jos siltä tuntuu. Se on mukava kädenojennus ja toimii toisinaan. Ongelmia on kuitenkin usein siinä, että kun näin teen, niin minulta tullaan kyselemään ohjeita niihin delegoimiini tehtäviin liittyen. Joskus kun pohdin työn delegoimista, niin punnitsen mielessäni, että jos sen tekemiseen kuluu vähemmän aikaa kuin toisen henkilön neuvomiseen ja mahdollisesti työn tarkastamiseen, niin ehkä lopulta ajallisesti parempi tehdä se itse.
Esihenkilöille keskustelusta: käsittääkseni esihenkilöt ymmärtävät tilanteen ainakin jollakin tasolla, koska hekin ovat kääntyneet usein puoleeni ja huomanneet muidenkin tekevän niin. Suoriudun omista töistäni ihan ok. Jos jatkuva neuvominen ei veisikään kamalasti työaikaa, niin se lisää keskeytyksiä, kun joku tulee aina sivusta kysymään "ihan nopeesti vaan". Esihenkilöt keksivätkin, että voisin tehdä hybridityötä eli osan aikaa olen etänä, jolloin saan keskittyä paremmin. Se on toiminut ihan hyvin, vaikkakin pois toimistolta ollessani kysymykset ja ongelmat kasaantuvat ja toimistolle palatessani minut piiritetään käytävällä.
Kiitos muistakin neuvoista! Sieluni ei ehkä kestä radiojuontajien kikattelun kuuntelua, mutta naamatatuointi ja itkeminen pistetään harkintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori mutta nauratti mielikuva jostain kouluttamattomasta kesätyöntekijästä joka on vahingossa päätyny luomaan uran ja tahkoon kovempaa palkkaa kun oma esimiehensä:D varmasti stressaavaa mutta noin niinkun ulkopuolisen silmin ois voinut mennä työelämä huonomminkin. Nimimerkillä määräaikaisuuksia viimeiset 10 vuotta
Et kertonut ikääsi, mutta oletan n40v?
Ethän uuvuta itseäsi? Eikös ole mukavaakin olla osaaja ja neuvoja?
Jos etänä saat olla 'rauhassa', kai jaksat paremmin neuvoa ollessasi paikan päällä?
Ala muodostaa kysymyspankkia niistä kysymyksistä, joita sinulle esitetään.
Seuraavan kerran kun joku kysyy sinulta neuvoa, pyydät, että tämä neuvon kysyjä kirjoittaa kysymyksensä ja saamansa neuvon ylös sellaisessa muodossa, että seuraava kysyjä pystyy lukemaan sen neuvon siitä. Kerää nämä kaikki vaikka yhteen suureen tiedostoon ja laita vaikka joku sisällysluettelo, jossa on jonkinlainen luokittelu. Ja anna kysyjälle myös tehtäväksi päivittää tämä tiedosto sillä omalla kysymyksellään ja vastauksellaan.
Kun olet saanut tiedoston alulle, niin joka kerta kun joku kysyy sinulta jotain, annat hänelle ensin sen tiedoston ja pyydät katsomaan, löytyykö kysymystä sieltä. Ja pyydät häntä valmiiksi miettimään, mihin luokkaan se kysymys kuuluu, tai onko hänen kysymyksensä tavallaan laajennusosa johonkin aikaisempaan kysymykseen. Sieltä tiedostostahan voi löytyä jotain sellaista, joka auttaa häntä riittävästi löytämään vastauksen, vaikka sitä ei olisi siellä suoraan.
Tällä systeemillä se hiljainen siirto siirtyy pikku hiljaa kirjalliseen ja pysyvään muotoon ja uudet työntekijät voivat tutustua näihin asioihin jo ennen kuin joku näistä askarruttavista tilanteista tulee eteen.
Jos kyselijöillä on erilaisia työrooleja, voi olla fiksua järjestää nämä aineistot sen mukaan, minkälaisissa työtehtävissä ne tietyt kysymykset tulevat vastaan.
Älä siis rupea tekemään tätä itse, vaan ohjeista ne kyselijät tuottamaan tämä aineisto. He oppivat paremmin, kun kirjoittavat ohjeet itselleen (ja muille) muistiin ja samalla tulee tarkistettua, että he ovat ymmärtäneet asian oikein.
AP vaikuttaa myös olevan hyvä tyyppi työpaikalla. Ei ihme, että olet esihenkilöillesi ja työkavereillesi tärkeä. Näitä on aika harvassa työpaikassa.
Minä ottaisin tuon asian esiin esimiehen kanssa siltä pohjalta, että mikä on yrityksen suunnitelma siltä varalta, että tälle avaintyöntekijälle sattuu jotain. Hän saattaa sairastua vakavasti ja olla pelistä pois monta kuukautta, tai voi vaikka aivoinfarktin myötä menettää työkykynsä. Tai kuolla kolarissa tai mitä vain. Nyt tuo homma kuulostaa siltä, että ollaan liikaa yhden työntekijän varassa.
Niille kyselijöille pitää opettaa joko ne asiat, mitä ne kyselee. Tai sitten ongelmanratkaisua. Ehkä ensimmäinen vastaus ei pitäisi olla 'tee näin', vaan pikemminkin 'lähde etsimään ratkaisua tästä suunnasta'. Asian sisäistäminen tapahtuu paremmin, kun sitä ongelmaa joutuu työstämään. Ja se jää myös paremmin mieleen. Tietty sen ongelmanratkaisun aikana voi tulla kohtia, joista ei pääse eteenpäin, ja sitten voi taas lähestyä sen täsmäkysymyksen kanssa. Voi kertoa, mihin pisteeseen on edennyt ja mitä juttuja on jo yrittänyt käsillä olevan ongelman ratkaisemiseksi. Siinä kohtaa on jo tapahtunut paljon itsenäistä oppimista ja jonkun yksityiskohdan kanssa voi auttaa taas eteenpäin.
Koita nyt vaan ymmärtää, että sut on palkattu sinne juuri sen takia, että neuvoisit niitä muita osana omaa työtäsi.Se siis ON osa sun työtäsi.