Lue keskustelun säännöt.
Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?
79-vuotias äitini asuu kotona. Muistisairautta ei ole, jotain tosin välillä unohtelee. Fyysinen kunto on huono. On kotona, liikkuu rollaattorilla. Kotihoito käy 2 kertaa viikossa, joista toinen kerta on kylvetys, kotihoito hoitaa myös lääkkeet. Kauppapalvelu tuo ostokset kotiin.
Minä hoidan pyykit, autan laskujen maksussa ja toimin pienissä askareissa apuna.
Heti jos pitäisi tilata lääkäriä, hammaslääkäriä tai silmälääkäriä, kotihoidosta sanovat äidilleni että sano tyttärelle, hän hoitaa. Äitini ei ole holhouksessa mutta minkään asioiden suunnittelu ja toteutus ei suju. Jonkun pitää varata aika, toimittaa äiti lääkäriin ja mennä mukaan kuuntelemaan mitä siellä on sanottu ym.
Onko nyt niin, että minä ainoana lapsena olen nyt velvollinen toimimaan äitini asioiden hoitajana? Olemaan töistä pois yhtenään milloin minkäkin asian takia jne. Kun mikään ei riitä. Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
En halua, että kukaan on vastuussa minusta. Olen toistaiseksi melko terve +70 ja asun yksin omassa talossani. Viime aikoina on yksi lapsistani antanut ymmärtää, että pitäisi muuttaa pois jonnekin kaupungin keskustaan ja ennen kaikkea saada talo tyhjäksi ettei jäisi hänen hommiksi tyhjennys. Monet yöunet olen menettänyt miettiessäni, miten pääsen turhasta tavarasta eroon, ilman autoa se ei ole mahdollista.
Ikävintä on vihjailut, että muistissani oli vikaa, vaikka taitaa olla ihan toisin päin, mutta hänen kömmähdykset ovat harmittomia unohduksia. En toistaiseksi ole unohtanut yhtään tapaamista ja ihan itse olen ajat tilannut ja laskut maksanut. Vihjailut ovat saaneet minut varautuneeksi ja tapaamisissa en enää uskalla ottaa kantaa mihinkään asiaa.
Ympäristön asukkaat ovat työssäkäyviä perheellisiä enkä ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Kylällä asuu muutamia ikätovereita, mutta heidän kanssa on jokseenkin
Lapsesi on täysin oikeassa. Nyt on se kuuluisa yhdestoista hetki muuttaa. Jos, et nyt muuta, kun sinulla on vielä terveyttä, älyä ja voimia, tulee sinusta vääjäämättä taakka lapsillesi. Pystyt nyt vielä luomaan uuden elämän uudessa helpommassa asunnossa. Kaupungeissa on myös enemmän harrastustoimintaa senioreille ja saatat hyvinkin löytää kaltaisiasi reippaita senioreita ystäviksi.
Ja jos tavarasta eroon pääseminen aiheuttaa nyt jo stressiä, luuletko sen helpottuvan kun vanhenet? Voin kertoa, että tavaran karsiminen tunnesiteen vuoksi on vaikeinta, mutta konkreettinen tavarasta eroon pääseminen helppoa. Autottomuus ei ole mikään este tavarasta eroon pääsemiselle.
Käytännön vinkkinä, tee yhdestä talosi huoneesta varastohuone, jonne alat pikkuhiljaa siirtää karsittavia tavaroita. Kun huone on täynnä, tilaa noutolava pihallesi ja palkkaa (esim. muuttopalvelu) kantamaan tavarat lavalle. Kun lava on täynnä, tilaa sen vieminen kaatopaikalle. Niin yksinkertaista se on, kun toimeen ryhtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lupasin aikanaan vanhemmilleni et hoidan heitä loppuun asti kotona ja olen jo hoitanut yli 15 vuotta.Tämä vaati sen et erosin vaimostani, joka aamu sekä ilta hoidan lääkkeet sekä kaikki muutkin asiat mitä tarvitsee.Periaatteessa käyn vain kotona nukkumassa muuhun ei aika työn ohella riitä,he ovat nyt 96 ja 97v rahan takia en tätä tee apuja en ole heille hakenut eli minun vastuullani on koko homman pyöritys eikä tuo liiemmälti stressaa itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Lupasin aikanaan vanhemmilleni et hoidan heitä loppuun asti kotona ja olen jo hoitanut yli 15 vuotta.Tämä vaati sen et erosin vaimostani, joka aamu sekä ilta hoidan lääkkeet sekä kaikki muutkin asiat mitä tarvitsee.Periaatteessa käyn vain kotona nukkumassa muuhun ei aika työn ohella riitä,he ovat nyt 96 ja 97v rahan takia en tätä tee apuja en ole heille hakenut eli minun vastuullani on koko homman pyöritys eikä tuo liiemmälti stressaa itseäni.
Just! Miten uhrautuvaista! Ja kun vanhempasi delaavat, jäät yksin. Kuka sinut hoitaa?
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksille pitäisi tarjota eutanasiaa. Moni ottaisi sen vastaan ja yhteiskunnan resurssit säästyisivät.
Vanhusten kannattaa tehdä tällaiset lapset ja lastenlapset perinnöttömiksi. Laatikaa testamenttinne ajoissa hyvällä lakimiehellä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai olet vastuussa. Hänkin oli sinusta vastuussa, kun olit lapsi.
Ok. Kuuluuko minun myös haukkua ja lyödä vanhempiani kuten he tekivät minulle lapsena minusta huolehtiessa?
Suosittelen sulle terapiaa ja aikuiseksi kasvamista suhteessa lapsuuuden traumat.
Itselläni rankka lapsuus, mutta en ole aikuiseksi tultuani päivääkään piehtaroinut siinä ja itsesäälissä. Olen sydänmessäni kaiken anteeksi antanut, ja ihana huomata , kun myös onnellisia hetkiä pulpahtaa mieleen.
Voi miten suloinen olet. Aikuiseksi kasvaminen ei ole anteeksi antamista. Sehän vain mahdollistaa paskamaisten vanhempien paskamaisuuden jatkumisen, kun he eivät saa mahdollisuutta ottaa vastuuta tekemisistään. Onnelliset hetket ovat pelkkää sumutusta. Petät itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 502: "Lapsesi on täysin oikeassa. Nyt on se kuuluisa yhdestoista hetki muuttaa. Jos, et nyt muuta, kun sinulla on vielä terveyttä, älyä ja voimia, tulee sinusta vääjäämättä taakka lapsillesi. Pystyt nyt vielä luomaan uuden elämän uudessa helpommassa asunnossa. Kaupungeissa on myös enemmän harrastustoimintaa senioreille ja saatat hyvinkin löytää kaltaisiasi reippaita senioreita ystäviksi.
Ja jos tavarasta eroon pääseminen aiheuttaa nyt jo stressiä, luuletko sen helpottuvan kun vanhenet? Voin kertoa, että tavaran karsiminen tunnesiteen vuoksi on vaikeinta, mutta konkreettinen tavarasta eroon pääseminen helppoa. Autottomuus ei ole mikään este tavarasta eroon pääsemiselle.
Käytännön vinkkinä, tee yhdestä talosi huoneesta varastohuone, jonne alat pikkuhiljaa siirtää karsittavia tavaroita. Kun huone on täynnä, tilaa noutolava pihallesi ja palkkaa (esim. muuttopalvelu) kantamaan tavarat lavalle. Kun lava on täynnä, tilaa sen vieminen kaatopaikalle. Niin yksinkertaista se on, kun toimeen ryhtyy. "
Ja vaikka ei vielä muuttaisikaan, niin kannattaa kotiin tehdä tilaa ja hankkiutua ylimääräisistä tavaroista eroon ennenkuin on siinä kunnossa, että pitäisi voida liikkua rollaattorin kanssa tai peräti pyörätuolilla. Siivoaminenkin on helpompaa, kun tavaraa on vain vähän. En nyt tarkoita, että pitäisi elää minimalistisesti vaan että sellaista tavaraa, jota ei ikinä käytä, ei enää pyöri kaapeissa tai muuallakaan. Sitten, jos muutto tulee ajankohtaiseksi, muutto on helpompi hoitaa. Varsinkin, jos sitten muuttaa pienempään asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidon työntekijänä olen huomannut , että ihmiset eivät enää halua olla osana vanhuksen arkea.
Kyllä mummo kelpaa , kun pikkulapsia tarvitaan hoitamaan tai teinin harrastuksiin tarvitaan rahallista tukea.
Kun mummosta ei ole mitään hyötyä, niin unohdetaan kaikki vastavuoroisuus ja mummo saa yksin pelätä kotona.
Perustuuko arviosi tietoon vai arvioon? Olitko juuri nimenomaisten vanhusten elämässä läheisesti mukana silloin, kun hän hoiti pikkulapsia ja antoi rahaa teinille? Näitkö nämä asiat omin silmin? Onko sinulla kummankin osapuolen näkökulmat asiaan?
Vai onko mahdollista, että kommenttisi perustuu puhtaasti arvaukseen ja mahdollisesti vanhusten omaan käsitykseen omasta avuliaisuudesta vuosikymmeniä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummeli
Minä olen saman ikäinen. Hoidan itse kaikki jutut, kaupassa käynti, laskujen maksu, kotihommat jne. Poika joskus tuo saunapuut, muuta apua en ole juurikaan pyytänyt.
moi
Vierailija kirjoitti:
Tuo nykyvanhusten hylätyksi tulemisen tunne ja sen takia soittelu on minusta kummallista. Ei edellinen sukupolvi ollut sellainen. Minä näen sen lähinnä kypsymättömyytenä ja itsekkyytenä. Ei ole kasvettu missään vaiheessa ihmisenä niin, että olisi täysin ehjä omana itsenään, ja sitten ei muuta osata kuin takertua muihin. Ja ollaan vielä niin itsekkäitä, että ei nähdä sitä että aikuisella lapsella on ne ns. ruuhkavuodet meneillään ja muutakin tekemistä kuin silittää sellaisen ihmisen päätä, jolla on ollut vuosikymmeniä aikaa opetella silittämään päätään ihan itse.
Edellisen sukupolven mummoissa oli usein sellainen syvä sisäinen rauha, että niiden lähellä oli hyvä olla. Minulla oli omat mummoni ja naapurin mummo ja muutenkin aika laaja mummo-otos. Sellaisia sitten taidettiin hoitaakin vähän mieluummin kuin näitä nykymummoja, joista tuo rauhan substanssi puuttuu täysin. Tuntuu että nykymummot on enimmäkseen energiavampyyrei
Tämä on niin totta!! Todellakaan en muista tavanneeni tuollaista zen -mummoa (tai -pappaa) varmaan yli kahteenkymmeneen vuoteen. Ennen niitä oli vaikka kuinka.
Kyse on varmaan kyllä monen asian summasta. Maailma missä nykyvanhukset elivät elämänsä on eri mitä aikaisemmin. Lisäksi myös vanhuksilla on paljon alkoholismia, muistisairauksia ja muita mielenterveysongelmia. Aikaisemmin nämä ongelmaiset kuolivat paljon aikaisemmin, nyt kehoa huolletaan lääketieteen keinoin, vaikka henki on jo kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lupasin aikanaan vanhemmilleni et hoidan heitä loppuun asti kotona ja olen jo hoitanut yli 15 vuotta.Tämä vaati sen et erosin vaimostani, joka aamu sekä ilta hoidan lääkkeet sekä kaikki muutkin asiat mitä tarvitsee.Periaatteessa käyn vain kotona nukkumassa muuhun ei aika työn ohella riitä,he ovat nyt 96 ja 97v rahan takia en tätä tee apuja en ole heille hakenut eli minun vastuullani on koko homman pyöritys eikä tuo liiemmälti stressaa itseäni.
Just! Miten uhrautuvaista! Ja kun vanhempasi delaavat, jäät yksin. Kuka sinut hoitaa?
Minulla oli samankaltainen tilanne kunnes vanhempani kuolivat ja jäin yksin. En silti kadu. Mies vetäytyi henkisesti koska väsyi tilanteeseen. Sukuni sai minusta huonon kuvan koska olin vuosikaudet jaksamisen äärirajoilla, välit siten katkesivat.
Katson että jos jään yksin, ainakin olen oman rauhani ansainnut. Toki toivon että valtakunnassa terveydenhuolto edes toimisi.
Tee niinkuin haluaisit itsellesi tehtävän kun olet samassa jamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on nyt vähän sama olo kuin naapurimaan Vladimirilla, eli eihän tässä omaisen hoitohommassa ole mitään rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo nykyvanhusten hylätyksi tulemisen tunne ja sen takia soittelu on minusta kummallista. Ei edellinen sukupolvi ollut sellainen. Minä näen sen lähinnä kypsymättömyytenä ja itsekkyytenä. Ei ole kasvettu missään vaiheessa ihmisenä niin, että olisi täysin ehjä omana itsenään, ja sitten ei muuta osata kuin takertua muihin. Ja ollaan vielä niin itsekkäitä, että ei nähdä sitä että aikuisella lapsella on ne ns. ruuhkavuodet meneillään ja muutakin tekemistä kuin silittää sellaisen ihmisen päätä, jolla on ollut vuosikymmeniä aikaa opetella silittämään päätään ihan itse.
Edellisen sukupolven mummoissa oli usein sellainen syvä sisäinen rauha, että niiden lähellä oli hyvä olla. Minulla oli omat mummoni ja naapurin mummo ja muutenkin aika laaja mummo-otos. Sellaisia sitten taidettiin hoitaakin vähän mieluummin kuin näitä nykymummoja, joista tuo rauhan substanssi puuttuu täysin. Tunt
Tuo "henki on jo kuollut" on niin hyvä ilmaus. Itse ihmettelen tässäkin ketjussa ilmennyttä huolta, että se dementti varmasti kannustetaan juomaan, syömään ja estetään haahuilemasta pakkaseen paleltumaan.
Kun armeliainta mitä voisi käydä sille, olisi se hankeen uinuminen. Samoin jos ihminen ei enää tunne nälkää tai janoa, on aika selvää että ruumis alkaa sammutella itseään kun se henki on poissa, ja sen pitäisi antaa tehdä niin!
Olen näistä omien vanhempieni kanssa moneen kertaan puhunut, ovat nyt 75 ja 77. Vielä hyväkuntoisia tervaskantoja. Mutta on puhuttu selväksi mitä missäkin tilanteessa tahtovat. Väkisin hengissä pitäminen ei ole sitä.
Itse en voisi koskaan olla niin julma, että kerta toisensa jälkeen estäisin dementtiä pääsemästä pois. Pakottaisin jatkamaan kitumista. En tajua, miksi niitä pidetään lukkojen takana, kun yksikseen metsään lähtenyt dementti saa niin hyvän lähdön (tai ainakin paremman kuin laitoksessa).
Eräissä kulttuureissa on ollut tapanakin, että kun vanhus kokee tulleensa yhteisölle taakaksi, se lähtee yksin erämaahan. Se on ollut kaunista ja arvokasta, toisin kuin nykyajan hysteerinen kuolemanpelko ja omaisten kiinniroikkuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei muistisairautta miksi ei äitisi kykene hoitamaan asioitaan? Miksi rollaattori?
Täällä rollamummu 79, pärjään ihan hyvin. Ei apua vielä tarpeen. Jos laiskottaa, palvelubussi , muulloin pysäkille ja asioille
No se on se kun vanhus ei saa aikaiseksi ei niin mitään. Istuu vaan kököttää. Täysjärkisen kirjoissa kulkevilla aikuisilla on kuitenkin itsellään vastuu itsestään. Jos ei se suju niin sitten lääkäriltä pitää hankkia todistus holhouksenalaisuutta varten. Pahimmillaan mumma on vielä ihan s-tanan itsepäinen eikä mikään asia suju eikä hoidu. Ei sellaista pysty työssäkäyvä ihminen hoitelemaan vaikka olisikin ainoa sukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksille pitäisi tarjota eutanasiaa. Moni ottaisi sen vastaan ja yhteiskunnan resurssit säästyisivät.
Vanhusten kannattaa tehdä tällaiset lapset ja lastenlapset perinnöttömiksi. Laatikaa testamenttinne ajoissa hyvällä lakimiehellä!
Ei onnistu perinnöttämäksi tekeminen ;). He saavat joka tapauksessa lakiosan,onkohan se 50 prossaa (jos vanhempi on "tehnyt perinnöttömäksi"). Eli jos sulla on 2 miljoonaa ja teet perinnöttömäksi, he saavat joka tapauksessa sen 1 miljoonan lakiteitse kun poistut täältä maapallolta.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka huolehti sinusta kun olit pieni. Kuka antoi ns. eväät elämään. Narsisti tai psykopaatti ei koe minkäänlaista vastuuta läheisistään. Moraalinen vastuu kuuluu elämän kiertokulkuun. Ihmisyys on sitä, vahvempi heikompaa tukien.
Kehumatta itseäni, hoidin vanhempaani vuorotteluvapaan turvin. Läsnäolo lähes aina oli tarpeen. Ihmisenä opin suhteuttamaan asioita tuolloin. Hauras elämäkin voi olla kaunis. Kuoleman kohtaminen on tärkeää ja uskomattoman voimaannutta ja asioita suhteellistava asia.
Moralisoimatta ketään, älä tule kuitenkaan selittelemäänja hakemaan sääliä minulta kun et ollut vanhempiesi vierellä edes seurana vanhuudessa ollut.Mun vanhempani huolehtivat musta, kun olin pieni. Mun isovanhempani huolehtivat mun vanhemmistani, kun he olivat pieniä. Mutta mun vanhempani eivät kyllä huolehtineet omista vanhemmistaan, kun nämä tulivat vanhoiksi. Silti
Reipas ja tunnollinen lammas, minun mielestäni sinä kyllä hoidat ja huolehdit kommenttiesi perusteella vanhemmistasi juuri siten miten nykyaikana ihmiset hoidon ja huolehtimisen ymmärtävät. Vaikuttaa siltä, että sinulle (entisenä hoitajana?) hoito tarkoittaa konkreettista "kädet savessa" olemista. Se, että huolehdit heille avun ammatti-ihmisiltä ja olet joka tapauksessa koko ajan henkisesti heille läsnä, on minun mielestäni ihan kyllä kokoaikaista hoitamista ja huolehtimista.
Olen saanut sellaisen kuvan, että hoidat ja huolehdit vanhemmistasi vieläpä todella hyvin. Se, että ostaa hoitoon ja huolehtimiseen ammattiapua, ei tee siitä yhtään sen huonompaa, mikäli kuitenkin on koko ajan henkisesti läsnä vanhemmilleen. Toki ymmärrän, että tämä ei kaikkien vanhempien kohdalla ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksille pitäisi tarjota eutanasiaa. Moni ottaisi sen vastaan ja yhteiskunnan resurssit säästyisivät.
Vanhusten kannattaa tehdä tällaiset lapset ja lastenlapset perinnöttömiksi. Laatikaa testamenttinne ajoissa hyvällä lakimiehellä!
Ei onnistu perinnöttämäksi tekeminen ;). He saavat joka tapauksessa lakiosan,onkohan se 50 prossaa (jos vanhempi on "tehnyt perinnöttömäksi"). Eli jos sulla on 2 miljoonaa ja teet perinnöttömäksi, he saavat joka tapauksessa sen 1 miljoonan lakiteitse kun poistut täältä maapallolta.
Niin, mutta voihan sen rahansa pistää menemään ennen kuolemaansa. Lahjoittaa vaikka mihin. Sitä ei kukaan kiellä.
Hei! Vaikka rakastamme lähimmäisiämme, vanhempiamme tai vaikka omaa sairasta lastamme ei ole meidän velvollisuus hoitaa, jos ei jaksa tai vaikka halua. Tämä yhteiskunta on lähtenyt säästösyistä tähän syyllistämiseen, jotta tuntisimme huonoa omaatuntoa, jos emme jaksa tai osa ei pysty auttamaan lähimmäistään. Varmasti jokainen omaansa rakastava tekee kaikkensa auttaakseen, mutta jossain menee jaksamisessakin raja.
Ap! Voimia! Ota yhteys paikkakuntasi vanhusten huollosta vastaavaan henkilöön ja kerro tilanteenne. Ole tiukkana! He yrittävät syyllistää sinua ja velvoittaa, mutta sano, ettet enää yksin jaksa, sanoopa äitisi mitä haluaa. Rajansa kaikella!
Jos on pari milliä rahaa, eikä halua sitä jättää perinnöksi, niin sen voi jo siinä eläessään lahjoittaa vaikka sille hoivakodille missä asuu, tai kunnalle korvamerkittynä vanhuspalveluihin. Ehdoksi vaan sitten se, että oma hoito on saajatahon puolelta sitten hoidettava esimerkillisesti.
Tilillä ei tarvitse sitten olla hynyäkään kenellekään perinnöksi.
Se vaan, että harvemmin kenelläkään niitä miljoonia on. Ja ne, kenellä on, on varmasti hyvissä käsissä ilman lahjoittamisiakin.
Mutta saahan spekuloida.
Nro 484: "Kyllä vanhempani 93 v ja 88 v tarvitsivat ymp.vuorokautista seurantaa ja olin usein heillä juuri tästä johtuen yötä, seurasin kännykällä missä kulkevat,tein ostokset, hoidin pankkiasiat, kylvetin ym
Lisäksi äitini oli kuuro.
Isäni harhailu talvipakkasessa vasta aukaisi hoitopaikan ."
Mä jossain vaiheessa mietin, että saisipa jostain äidille sellaisen jalkapannan, joita on koevapaudessa olevilla vangeilla. Mun äiti siis harhaillut jo monta kertaa parin vuoden aikana ja minä sitten juossut perään. Yhden kerran ihan silloin alussa oli niin, ettei isä ollut aamuyöllä huomannut äidin lähtemistä, koska nukkui, ja joku varhain töihin lähtevä ihminen oli huomannut äidin tuolla kadun varressa ja soittanut poliisin. Ja poliisi sitten soitti mulle. Viime joulukuussa olin menossa viemään roskia ulos ja äiti tepasteli sukkasillaan pihassa mua vastaan. Isä oli puuhaillut omia juttujaan ja vasta, kun menin omilla avaimillani äidin kanssa sisälle, isä havahtui koko asiaan. Heille hankin jo vuosi sitten oviin hälyttimet, mutta isä pitää niitä päällä vain öisin. Mutta eihän ne hälyttimetkään äitiä estä menemästä ulos, mutta ainakin isä herää siihen, että ulko-ovi aukeaa. Ja sitten voi soittaa mulle, että lähden etsimään. Noh, nyt isä pitää öisin ovet takalukossa. Se on toki paloturvallisuusriski eli jos siellä syttyy tulipalo, niin ei äitikään pääse ulos, vaikka onkin vikkeläjalkainen.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/