Lue keskustelun säännöt.
Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?
79-vuotias äitini asuu kotona. Muistisairautta ei ole, jotain tosin välillä unohtelee. Fyysinen kunto on huono. On kotona, liikkuu rollaattorilla. Kotihoito käy 2 kertaa viikossa, joista toinen kerta on kylvetys, kotihoito hoitaa myös lääkkeet. Kauppapalvelu tuo ostokset kotiin.
Minä hoidan pyykit, autan laskujen maksussa ja toimin pienissä askareissa apuna.
Heti jos pitäisi tilata lääkäriä, hammaslääkäriä tai silmälääkäriä, kotihoidosta sanovat äidilleni että sano tyttärelle, hän hoitaa. Äitini ei ole holhouksessa mutta minkään asioiden suunnittelu ja toteutus ei suju. Jonkun pitää varata aika, toimittaa äiti lääkäriin ja mennä mukaan kuuntelemaan mitä siellä on sanottu ym.
Onko nyt niin, että minä ainoana lapsena olen nyt velvollinen toimimaan äitini asioiden hoitajana? Olemaan töistä pois yhtenään milloin minkäkin asian takia jne. Kun mikään ei riitä. Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidon työntekijänä olen huomannut , että ihmiset eivät enää halua olla osana vanhuksen arkea.
Kyllä mummo kelpaa , kun pikkulapsia tarvitaan hoitamaan tai teinin harrastuksiin tarvitaan rahallista tukea.
Kun mummosta ei ole mitään hyötyä, niin unohdetaan kaikki vastavuoroisuus ja mummo saa yksin pelätä kotona.
Oletko huomannut, että lapset ovat muuttaneet opiskeluiden ja töiden perässä satojen kilometrien päähän ja mummot/papat eivät ole lapsenlapsia hoitaneet. Heidän omia lapsiaan ovat isovanhemmat aikoinaan hoitaneet.
Kauashan me nykyiset vanhuksetkin aikoinaan muutettiin, työtä kyselemään kaupungeista. Ja meitähän oli paljon. Mehän teimme sen maaltamuuton, k
Höpsis. Kyllä minun isovanhempanikin asuivat kaupungissa jo ennen sotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja
On ihan eri asia hoitaa kasvavaa lastaan kuin kuolemaa lähestyvää ikäihmistä.Tietysti lasta hoidetaan ja rakastetaan. Vanhaa ihmistä ei hoideta ilolla.
Huomenna 400 km ajoa isää 91 v. saunottamaan. Kaikki asiat ei kuulu yhteiskunnalle.
Mihin on kadonnut kunnioitus ja rakkaus omia vanhempia kohtaan? Tosi kylmääviä kommentteja täällä. Herää kysymys onkohan kyseinen äiti tehnyt edunvalvontavaltakirjan. Ellei, tytär huomaa jossain vaiheessa että kyllä helpottaa. Tulee virkaholhooja ja äidin rahat lähtevät sen taakse. Joudut ehkä kustantamaan osan äidin menoista jos osutte saamaan veemäisen holhoojan.
kannattsis ehkä miettiä mitä äiti on hyväksesi tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidon työntekijänä olen huomannut , että ihmiset eivät enää halua olla osana vanhuksen arkea.
Kyllä mummo kelpaa , kun pikkulapsia tarvitaan hoitamaan tai teinin harrastuksiin tarvitaan rahallista tukea.
Kun mummosta ei ole mitään hyötyä, niin unohdetaan kaikki vastavuoroisuus ja mummo saa yksin pelätä kotona.
Oletko huomannut, että lapset ovat muuttaneet opiskeluiden ja töiden perässä satojen kilometrien päähän ja mummot/papat eivät ole lapsenlapsia hoitaneet. Heidän omia lapsiaan ovat isovanhemmat aikoinaan hoitaneet.
Kauashan me nykyiset vanhuksetkin aikoinaan muutettiin, työtä kyselemään kaupungeista. Ja meitähän oli paljon.
No, lähihistoriaa olisi hyvä tietää vaikka isoäiti olisikin kaupungissa jo asunut. Tottakai kaupunkeja oli, siksihän maalta suuret ikäluokat sinne muuttivat kun nousukausi tarvitsi työvoimaa ja te vähäiset kaupunkilaiset ette riittäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi äitini on aloitekyvytön. Muisitestin läpäisi kuitenkin kun se tehtiin. Kauppa-asioita hoidin itse ennenkuin siirsin ne kaupungin kauppapalvelulle.
siksi hoidin kauppa-asiat kun äidin kaupassakäynnistä ei tullut mitään. Haahuili sinne tänne eikä osannut toimiakärkevästi. Karkkihyllylle vaan ensimmäisenä ja tärkeät ostokset jäi. Kun olin kaupassa mukana jouduin paimentamaan koko ajan. Tämä siis oli jo useamman vuoden näin. Mikä vie aloitekyvyn noin?
Ap.
^ Masennus
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut kunnioitus ja rakkaus omia vanhempia kohtaan? Tosi kylmääviä kommentteja täällä. Herää kysymys onkohan kyseinen äiti tehnyt edunvalvontavaltakirjan. Ellei, tytär huomaa jossain vaiheessa että kyllä helpottaa. Tulee virkaholhooja ja äidin rahat lähtevät sen taakse. Joudut ehkä kustantamaan osan äidin menoista jos osutte saamaan veemäisen holhoojan.
kannattsis ehkä miettiä mitä äiti on hyväksesi tehnyt.
Ei lasten tarvitse maksaa vanhempansa menoja. Ainakaan minulla ei rahat sellaiseen riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku varmaan vastaa että muistisairaus, mutta kun muistitestit meni ihan ok.
Tehtiinkö pelkkä muistitesti vai kuvattiinko pää myös? Mun äiti läpäisi testin tuosta vaan, senhän voi ihan tuurilla päästä läpi. Pään kuvauksissa sitten löytyi sekamuotoinen muistisairaus.
Tehtiin pelkkä muistitesti.
Ap.
Pelkkä lyhyt MMSE-testi ei mittaa niinkään toimintakykyä sen sijaan Cerad tuo toiminnanohjauksen ongelmat esiin.
Vierailija kirjoitti:
Joku varmaan vastaa että muistisairaus, mutta kun muistitestit meni ihan ok.
Masennus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On teillä erikoinen suhde. Minulle oli selvää hoitaa äidin asioita hänen viimeisinä vuosinaan. Lapsen ja vanhemman roolit muuttuvat toisiinsa nähden vuosien vieriessä, yllättävää, että se ei ole tullut sinulle mieleen ennen tätä.
Vinkkinä: se tapahtuu kaikille, jos ei vanhempaa kuolo korjaa vähintään viisikymppisenä. Parempi totuttautua siihen asiaan mahdollisimman nuorena.
Ei kaikki ole päteviä huolehtimaan toisista. Temperamenttejakin on niin monenlaisia.
Oma äitini oli muistisairas, ja ne vuodet jotka hän asui vielä kotona ennen kuin sai hoivakotipaikan, olivat raskaita.
Nyt kun äitiä ei enää ole, ottaisin nuokin vuodet takaisin. Kaipaan häntä kovasti.
Otan osaa.
Musta ei olisi huolehtimaan kenestäkään, sillä stressaannun vastuusta, en osaa olla seurallinen, osaamisenikin on huono hoitaa toisten asioita, jos edes osaan kaikkia omia asioitakaan hoitaa.
Kun mainitsin temperamentin niin itseni lisäksi ajattelin luonteenpiirteitä mitkä eivät natsaa toisesta huolehtimisesta. Esim. pelokas, itsekäs, ei välittävä, ei empaattinen, vaikeasti vammainen...
Mä oon miettinyt omaa tulevaisuuttani ja mua pelottaa vanheneminen. Mitä sitä voi tehdä, kun ikää tulee ja terveys menee, eikä ketään ole?
Sukulaisella kävi ilmi, että kaupassa haahuilu, ilman että olisi osannut tehdä ostoksia "järkevästi" ja suunnitelmallisesti, kertoi muistisairaudesta. Muutenkin haahuilu kotona ja ympäristössä ilman järkevää tekemistä kuului myös kuvaan. Inttäminen ja äksyily ja paljon muita asioita. Meni itse asiassa kauan ennen kuin kukaan edes tajusi mistä on kysymys. Vanhoja muisteltiin kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oi miten helppoa se sitten onkaan! Ihanaa että kerroit! Minä kun olen järjestänyt vanhojen vanhempieni asioita muutaman vuoden ja se on joka asiassa ollut uskomattoman hankalaa. Mutta nythän minä hankin niitä koulutettuja ja ilmaisia vapaaehtoisia hoitamaan kaiken vanhempieni puolesta. Kerropa vielä puhelinnumero ja nettiosoite, mistä näihin enkeleihin saa yhteyden?"
Jokaisesta asiasta saadaan palstalla näköjään vaikea.
Numerot löydät googlaamalla (en tiedä missä asut, niin en voi enempää auttaa vaan sinun on ihan itse googletettava ja apua on tarjolla seuraavasti:
-lääkäriin ja kauppaan vienti yms. asiat: seurakunnan vapaaehtoiset (Ev. Kel. Lut) tai järjestö, joka toimii srk:nnan yhteydessä maanlaajuisesti
-ystävätoiminta yksinäisen tueksi, Punaisen Ristin paikallisjaosto
-sitten huomio! Jos omat voimat on loppu niin jutelkaa olisiko mahdollista saada apua okt:n hoitoon nuorelta opiskelijalta asuntoa vastaan tai maahanmuuttajalta, joka opiskelee hoitoalaa ja tekisi työharjoittelun asuntoa vastaan.
-kyläyhdistykseltä voisi myös kysellä.
On ihan normaalia toimintaa selvittää omat mahdollisuutensa asiassa.
Minulle ilkeily ei selvitä asiaanne.
Toki voi myös ajatella, että muuttaisitte iäkkään isän/äidin lähemmäksi teitä ja huolenpito ja asiain hoito helpottuisi.
Tai sitten voi tietenkin alapeukuttaa.
Huomatkaa että edellinen vastaukseni oli ap:lle. Hän nimenomaan otti esille väsymystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkava muistisairaus oireilee juurikin noin, että aloitekyky hiipuu. Nyt kupin kapin testeihin!
Muuhun en oiken osaa sanoa mutta äitisi ja kaikkien meidän vanhempien ja myös itsemme olisi todella syytä pitää kunnostaan kiinni eli uida, jumpata,kävellä tms. Liikuntakyky menee ensimmäisenä ja se on ikävä juttu kun on vaipat housussa kunnon takia kun ei pääse edes pöntölle itse. Osaa ihmisitä joutuu pakottamaan liikkeelle eli aloittajan äidillekkin olisi syytä järjestää kuntoiluapua tai sitten pakottaa itsekseen kauppaan yms kun aikaa on.
Itsellä vähän sama murhe vanhempien suhteen, heillä ikää pitkälti yli 80 ja asuvat kotona, käyvät itse kaupassa ja kuntoutuksessa ja hoitavat vielä kaikki asiansa.Käyn kerran viikossa siivoilemassa ja auttamassa atk -asioiden yms kanssa .Senioritaloon heitä ei saa vaikka se olisi kaikille paras ratkaisu ennen palvelutaloa, jonne toiv ei joudu.
Koulutettu ammattijärjestäjä avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummelilla on tilanne "omaiset hoitaa". Monta kertaa viikossa kuikkii oven suussa ja kysyy apua apteekin, kauppa- asioihin ja kerran jopa imurointiin. Meillä päin on hyvin palveluita tarjolla kunnallisesti ja yksityisesti. Mummo asuu isossa arvoasunnossa ja silloin harvoin kun lapsia näkyy, ajelevat ökyautolla. Ihmettelen tosiaan, miksi ei mummolle hommata apua.
On mummoja, jotka eivät halua apua.
Ja on mummoja ja pappoja (ja joskus myös omaisia) jotka haluavat apua, mutta se apu pitäisi saada ilmaiseksi tai ainakin puoli-ilmaiseksi. Itse tapasin työssäni lähes 30 vuotta sitten erään mummon tyttären, joka kehotti ostamaan kaupasta silakkaa äidilleen ruuaksi, koska se oli tuohon maailman aikaan niin halpaa. Pointtina siis nimenomaan se, että halpaa ruokaa pitää ostaa. Kyseinen nainen oli saanut hyvin paljon omalta äidiltään (äiti oli muun muassa hoitanut tyttärentytärtään pitkään Suomessa, kun tytär oli mukana ulkomailla miehensä opintojen vuoksi) ja puoliso toimi erittäin silmäätekevässä ja arvostetussa toimessa Suomessa. Rahasta ei mummolla ja tyttärellä ollut pulaa, mutta tuleehan se raha rahan luo ja omaisuus karttuu, jos mistään ei haluta maksaa.
Laita laskut suorapalveluun. Lääkärissä käynteihin avustajapalvelu.
Tilanteessasi huoli-ilmoitus kunnalle. Äitisi potee varmaan yksinäisyyttä, jota voit helpottaa päivittäisillä puheluilla.
Olisi helpompaa hommata hänet asumaan omaan omistusasuntoon johonkin yhteisöön. Näitä vanhusasuntoja on jo paljon tarjolla. Jos rahaa ei ole joudut taistelemaan äidillesi hoitopaikkaa parin vuoden päästä. Tilanne saattaa eskaloitua nopeastikin.
Osa voi huidella omia juttuja hoitaen; toisten pitää ilmoittaa joka minuutti missä on.
Eikö tähän jotain lakia mietitä että vanhuksia voi auttaa/ hoitaa tietyin ehdoin? Jossakin joustavassa se voidaan jo sopia kasvotusten. Kyllä autoin kun oli mahdollista, minun eteen on tehty töitä paljon, leipää pöytään, pitkää päivää ja raskasta työtä. Oli minun aikani auttaa.
Äidilläsi on mahdollisesti depressio, kun muistitestit kuitenkin sujuvat. Depression oireena voi olla toiminnanohjauksen häiriö, mikä meille taviksille näyttäytyy aloitekyvyn puutoksena, juuri sellaisena kuin yllä kerroit. Itsekin alan olla vanha, eikä ihme jos liikuntakyvyn menetys masentaa.