Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko vastuussa ikääntyneen vanhemman hoidosta? Ja missä menee raja?
79-vuotias äitini asuu kotona. Muistisairautta ei ole, jotain tosin välillä unohtelee. Fyysinen kunto on huono. On kotona, liikkuu rollaattorilla. Kotihoito käy 2 kertaa viikossa, joista toinen kerta on kylvetys, kotihoito hoitaa myös lääkkeet. Kauppapalvelu tuo ostokset kotiin.
Minä hoidan pyykit, autan laskujen maksussa ja toimin pienissä askareissa apuna.
Heti jos pitäisi tilata lääkäriä, hammaslääkäriä tai silmälääkäriä, kotihoidosta sanovat äidilleni että sano tyttärelle, hän hoitaa. Äitini ei ole holhouksessa mutta minkään asioiden suunnittelu ja toteutus ei suju. Jonkun pitää varata aika, toimittaa äiti lääkäriin ja mennä mukaan kuuntelemaan mitä siellä on sanottu ym.
Onko nyt niin, että minä ainoana lapsena olen nyt velvollinen toimimaan äitini asioiden hoitajana? Olemaan töistä pois yhtenään milloin minkäkin asian takia jne. Kun mikään ei riitä. Hän on kuin pikkulapsi, mikään itsenäinen toiminta ei suju.
Kommentit (901)
Ja myös viikolla, vähintään keskiviikkoillat, perjantai. Maanantaisin oli usein morkkispäivä. Lomilla äiti lupasi tehdä jotain, mutta se joi välillä lomat ihan putkeen aamusta iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut kunnioitus ja rakkaus omia vanhempia kohtaan? Tosi kylmääviä kommentteja täällä. Herää kysymys onkohan kyseinen äiti tehnyt edunvalvontavaltakirjan. Ellei, tytär huomaa jossain vaiheessa että kyllä helpottaa. Tulee virkaholhooja ja äidin rahat lähtevät sen taakse. Joudut ehkä kustantamaan osan äidin menoista jos osutte saamaan veemäisen holhoojan.
kannattsis ehkä miettiä mitä äiti on hyväksesi tehnyt.
Minun äitini ei ole hoitanut omia lapsiaan eikä lastenlapsiaan. Omat lapsensa hän hoidatti isoäideillä. En ole hänelle velkaa. Hän ei ole tehnyt hyväkseni muuta kuin ajanut minut kotoa pois. En voi kunnioittaa enkä rakastaa häntä, koska hän ei ole koskaan kunnioittanut eikä rakastanut minua, omaa lastaan.
Älkää täällä hokeko edunvalvontavaltakirjasta. Valtuutus on laadittava ennen muistisairautta, ja siihen on saatava valtuutettavan omakätinen allekirjoitus. Ennen kuin valtakirja astuu voimaan, on käytettävä vanhus lääkärissä, saatava puoltava lääkärinlausunto, minkä jälkeen hakemus lähetetään Digi- ja väestötietoviraston käsittelyyn. Siellä pyörii myös minun äitini edunvalvontavaltakirja ties monettako kuukautta.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei hoida yhtä äitiä.
Äiti on valinnut tehdä lapsia, lapsi ei ole valinnut syntyä.
Lisäksi 10 lasta hoitaa vähemmällä vaivalla kuin yhden dementin. Lapset oppivat ja kehittyvät kaiken aikaa, mitä on ilo seurata, kun dementti vaan taantuu.
Normaalilla järjellä varustettu ihminen EI vertaa lapsen ja vanhuksen hoitamista toisiinsa.
Näitä kommentteja kun täällä lukee, niin en voi kuin ihmetellä miten kylmäksi maailma on muuttunut.
Kaikki me vanhenemme, emme ehkä sitä ymmärrä ajatella kun olemme vielä nuoria ja hyväkuntoisia.
Itse en jättäisi koskaan, en koskaan omia rakastavia vanhempiani oman onnensa nojaan. Enkä jättänytkään ja siitä olen tänä päivänä kiito
Kyllä vanhempani 93 v ja 88 v tarvitsivat ymp.vuorokautista seurantaa ja olin usein heillä juuri tästä johtuen yötä, seurasin kännykällä missä kulkevat,tein ostokset, hoidin pankkiasiat, kylvetin ym
Lisäksi äitini oli kuuro.
Isäni harhailu talvipakkasessa vasta aukaisi hoitopaikan .
Olet velvollinen. Luultavasti hän on hankkinut sinut vain sen takia, että joku hoitaisi häntä vanhana.
Laita se johonkin laitokseen.
T.Päkä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkäpä siitä arvoasunnosta ei ole tuottoja-ainoastaan kuluja, esim.kiinteistöver, sähkölaskut,putkiremppa ym.vastikekulut...ja ehkäpä arvoasuntomummon rahat kuluu omasta terveydestä huolehtimiseen. Kyllä kai "arvoasunto"mummolla on oikeus yrittää sinnitellä kotonaan siinä missä monella muullakin. Ollaanko täällä kateellisia kun mummo asuu "arvo"asunnossa, kenties elämänikäisen säästämisen (ei matkoja,ravintolakäyntejä,alkoholia,tupakkaa jne) seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
Arvoasuntomummo maksaa itse apunsa, jos on sellaista vailla. Ilmeisesti ei ole.
Mitä kotipaikkakuntasi Seniorineuvonta on kysymykseesi vastannut? Käykö hänellä 1-2 krt/vuodessa palveluohjaaja? Mitä hän on sanonut? SPR:llä, seurakunnalla, 4H-kerholla, Seurana-palvelulla on olemassa apuja asiointeihin ja lääkärissä käynneistä saat raportin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut kunnioitus ja rakkaus omia vanhempia kohtaan? Tosi kylmääviä kommentteja täällä. Herää kysymys onkohan kyseinen äiti tehnyt edunvalvontavaltakirjan. Ellei, tytär huomaa jossain vaiheessa että kyllä helpottaa. Tulee virkaholhooja ja äidin rahat lähtevät sen taakse. Joudut ehkä kustantamaan osan äidin menoista jos osutte saamaan veemäisen holhoojan.
kannattsis ehkä miettiä mitä äiti on hyväksesi tehnyt.
Tämä on kyllä kumma juttu, että näissä liki poikkeuksetta ruvetaan uhkailemaan "lälläslää, etpä saa perintöä", jos et tee miten minä haluan. Mikä ihme saa jonkun kirjoittamaan noin? Moni oikeasti toivoo ja on sanonut vanhemmilleen, että kun te olette säästäneet rahaa pahan päivän varalle, niin se paha päivä on nyt, ostakaa itsellenne palveluja.
Oma äiti alkaa lähennellä yhdeksääkymppiä ja hänelle tekee todella pahaa maksaa parin tunnin siivouksesta kerran kuukaudessa ja kotiparturista muutaman kerran vuodessa. Hän haluaisi, että minä siivoaisin ja kävisin leikkaamassa hänen hiukset. Vien äidille kerran viikossa kauppaostokset ja hän kauhistelee, miten taas meni viisikymppiä. Siis viisikymppiä viikon ruuista, ei ole ollenkaan paha summa. Viime reissulla äiti taas sanoi, että hänen pitää ruveta säästämään.
Tiedän äidin taloudellisen tilanteen, koska minulla on hänen tiliin käyttöoikeus ja huolehdin hänen laskuistaan.
AP:lle
Olitko joskus kenties pikkulapsi? Ehkä hän auttoi sinua silloin, et vaihdellut vaippaasi etkä keitellyt ruokiasi? Voit käyttää nämä vielä mahdolliset yhteiset hetket monella eri tavalla. Sitten kun häntä ei enää ole olemassa, ei ole undo -mahdollisuutta. Mitä toivot omilta lapsiltasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:lle
Olitko joskus kenties pikkulapsi? Ehkä hän auttoi sinua silloin, et vaihdellut vaippaasi etkä keitellyt ruokiasi? Voit käyttää nämä vielä mahdolliset yhteiset hetket monella eri tavalla. Sitten kun häntä ei enää ole olemassa, ei ole undo -mahdollisuutta. Mitä toivot omilta lapsiltasi?
Oman lapsen hoitaminen ei ole sen lapsen auttamista. Kun niitä lapsia on mennyt tekemään, niistä huolehtiminen aikuiseksi asti on velvollisuus.
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Rukoilkaa lastenne puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin on kadonnut kunnioitus ja rakkaus omia vanhempia kohtaan? Tosi kylmääviä kommentteja täällä. Herää kysymys onkohan kyseinen äiti tehnyt edunvalvontavaltakirjan. Ellei, tytär huomaa jossain vaiheessa että kyllä helpottaa. Tulee virkaholhooja ja äidin rahat lähtevät sen taakse. Joudut ehkä kustantamaan osan äidin menoista jos osutte saamaan veemäisen holhoojan.
kannattsis ehkä miettiä mitä äiti on hyväksesi tehnyt.
Rakkaus? Äitini hoiti minua lapsena koska oli pakko. Minä hoidan hänen asioitaan koska on pakko. En rakkaudesta.
Äitini on aina kontrolloinut, syyllistänyt, arvostellut ja pyrkinyt rajoittamaan elämääni. Nuoruuteni oli kamalaa. Hän kyttäsi kaikkea ja haukkui ystäväni ja syynäsi kaikki asiani, luki päiväkirjani, vakoili tekemisiäni. Itsetuntoni lytättiin aivan maahan. Kaikesta hän on aina ollut katkera ja kateellinen toisille ihmisille. Sukulaisten ja naapurien kanssa on saanut välinsä poikki, kukaan ei jaksa häntä.
Siskoni ei sitten kestänytkään, joutui jo parikymppisenä psykiatriseen hoitoon. Itse sentään selvisin terapialla ja muiden tuella ja sillä että minimoin kontaktit äitiini.
Joten ei, en tiedä mitä hän on hyväkseni tehnyt. Ja ei, en rakasta häntä.
Äitini rahoja en halua, menköön rahat minun puolestani minne tahansa, joten on aivan sama vaikka hänen asioitaan joku edunvalvoja hoitaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Joku varmaan vastaa että muistisairaus, mutta kun muistitestit meni ihan ok.
Kyllähän tuo alkavalta muistisairaudelta kuulostaa, aloitekyvyttömyys ja haahuilu kaupassa.
Äitini alkoi olla muistisairauden alkuvaiheessa alakuloinen, sanoi, että kun mikään ei enää tunnu miltään, ei edes kevään tulo. Usein myös alkavassa vaiheessa ihminen pystyy tsemppaamaan itseään ja salaamaan muistiongelmansa. Ja jokainen potilas on omanlaisensa omilla oireillaan ja taudin kehityskululla. Potilaan persoonakin vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai olet vastuussa. Hänkin oli sinusta vastuussa, kun olit lapsi.
Ok. Kuuluuko minun myös haukkua ja lyödä vanhempiani kuten he tekivät minulle lapsena minusta huolehtiessa?
Suosittelen sulle terapiaa ja aikuiseksi kasvamista suhteessa lapsuuuden traumat.
Itselläni rankka lapsuus, mutta en ole aikuiseksi tultuani päivääkään piehtaroinut siinä ja itsesäälissä. Olen sydänmessäni kaiken anteeksi antanut, ja ihana huomata , kun myös onnellisia hetkiä pulpahtaa mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi äitini on aloitekyvytön. Muisitestin läpäisi kuitenkin kun se tehtiin. Kauppa-asioita hoidin itse ennenkuin siirsin ne kaupungin kauppapalvelulle.
siksi hoidin kauppa-asiat kun äidin kaupassakäynnistä ei tullut mitään. Haahuili sinne tänne eikä osannut toimiakärkevästi. Karkkihyllylle vaan ensimmäisenä ja tärkeät ostokset jäi. Kun olin kaupassa mukana jouduin paimentamaan koko ajan. Tämä siis oli jo useamman vuoden näin. Mikä vie aloitekyvyn noin?
Ap.
Miksi äitisi ei saisi syödä karkkia? Hän sai niitä luultavasti lapsena vain harvoin.
Saisi, mutta kun kaupassa paineli suoraan karkkihyllylle, varsinaiset ostokset olisi jääneet tekemättä jollen olisi ohjannut häntä hyllyltä toiselle. Hyllyn edessä vai tuumasi että varmaan tarvitsisi voita ottaa. Ei kuitenkaan ottanut vaan minun piti nostaa se voipaketti siitä hyllystä kärryihin. Kaikenlaisen aloitekyvyn puute ja jonkinlainen lapsellistuminen. Namia pitää saada, joo..
Vierailija kirjoitti:
Olen muissakin keskusteluissa sanonut : kotihoito on vitsi ja todella huono sellainen. Jo 10 vuotta sitten Helsinki harrasti samaa kuin ap kerrot. Kaikki mahdollinen ja mahdoton yritetään nakittaa omaiselle , jos sellainen on vähänkin kuvioissa . Meillä yritettiin jopa alenevassa polvessa ja pari kertaa oli pakko pyytää lasta ( aikuista kylläkin ) kun itse olin toisella puolella Suomea. Kotihoito ihan itsekin ehdotti, että voiskohan lapdenlapsi sitten - tässä vaiheessa keitti kunnolla.
Ymmärrän , että on kiire henkilöstö vajetta jne.Mutta ei herran pieksut ole kohtuullista , että se omainen tekee 3 duunia ( päivätyö, oma perhe, vanhemman hoito ) , pelkää joka ikistä puhelinsoittoa ja sitä hetkeä kun oma pää pettää eikä enää vaan jaksa
Minä olen ollut yksityisessä kotihoidossa hoitajana, nyt jo keikkailevana eläkeläisenä. Omaiset eivät ymmärrä, ettei kyse ole täysihoidosta, vaan sovittujen asioiden hoidosta. Tehtävät on kellotettu todellisen ajantarpeen mukaan, ja kunkin asukkaan hoitosopimus tehty sillä perusteella. Hoitoneuvottelussa huomioidaan myös omaisten toiveita, mutta siellä pitää olla mukana.
Moni vanhus on todella heitteillä. Kotihoidon sopimuksessa saattaa olla käynti 10 min, jolloin esim. annetaan lääkkeet ja silmätipat ja tsekataan vointi.Aikaan sisältyy myös tehtyjen ja havaittujen asioiden kirjaaminen, sekä mahdollisten apteekkituotteiden (silmätipat, astmasuihkeet, hoitovoiteet, vaipat yms. tilaaminen. Mitä nyt kenelläkin on). Aika on liian lyhyt jopa siihen, sillä jokainen tietää minkä verran aikaa kirjoittaminen vie, kun ensin kirjaudut koneelle/puhelimelle. Voi myös olla että joudut soittamaan omaiselle/lääkärille terveydentilaan liittyen.
Aina ei riitä sopimuksessa olevien asioiden hoitaminen. Sopimuksen ulkopuolelle jäävät usein puhelinongelmien hoitaminen, kellojen, televisioiden ja radioiden huoltaminen, välipalan laitto, tiskaaminen, verho- ongelmat, vaatteiden korjaaminen, apuvälineiden pesu ja huoltaminen, jätepapereiden vienti ja muu kierrätys, kaappien siivoaminen yms. yms. On paljon asioita, joiden odotetaan hoituvan itsekseen. Niihin ei siis todellakaan ole budjetoitu aikaa, ja kokemuksen äänellä voin sanoa, että jos jäät vähänkään ylimääräistä hoitamaan, loppupäivän aikataulu viivästyy ja myöhässä olo kertautuu seuraavissa paikoissa.
Näiden lisäksi myös seuran pito ja huolien kuuntelu olisi tärkeää. Moni vanhus sanoo, ettei ketään käy, päivät ovat pitkäveteisiä yksin istuessa.
Olen tavannut omaisia, jotka käyvät usein. Keittelevät kahvit ja tyhjentävät puhelimen turhat viestit, operaattoreiden ja pankkien ilmoitukset ja tyytyväisyyskyselyt sekä muistutukset tulevista lääkäriajoista. Sekoittavat valmiiksi kannullisen mehua ja muistuttavat sen juomisesta. Katsovat vaatekaapin järjestyksen ja kurkkaavat tatvitseeko tuoda vessapaperia, roskapusseja tai hammastahnaa. Vaihtavat palaneen lampun tai kuulolaitteen paristot, vievät entiset mennessään. Joku käy joka päivä, vaikka tarvetta ei niin olisi.
Kunhan kerran viikossa joku kävisi, on taas toisten toive. Omaiselle voi tulla yllätyksenä ettei ns. mikään suju. Nämä ovat sopimusasioita sekä vastuun ottamista. Palvelut maksavat, oma apu ei niinkään. Voi syyttää itseään, jos ei ole sopinut riittävästä avusta omalle läheiselleen.
Itse tein ja teen työtä sydämellä. Olen pahoillani monen ikäihmisen puolesta, sillä jo aikuisen lapsenlapsen käyntikin virkistäisi.
Lisäksi vierailulla käydessään itse kukin voi huomata epäkohdan mikä vaatisi toimenpiteitä. Vanha sanonta astuu arvoon arvaamattomaan: "vie mennessäsi, tuo tullessasi, tee siellä ollessasi".
Vierailija kirjoitti:
AP:lle
Olitko joskus kenties pikkulapsi? Ehkä hän auttoi sinua silloin, et vaihdellut vaippaasi etkä keitellyt ruokiasi? Voit käyttää nämä vielä mahdolliset yhteiset hetket monella eri tavalla. Sitten kun häntä ei enää ole olemassa, ei ole undo -mahdollisuutta. Mitä toivot omilta lapsiltasi?
En ole ap, mutta sen sanon että logiikkasi ontuu. Vanhemman velvollisuus on hoitaa lasta, mutta lapsella ei ole velvollisuutta hoitaa vanhempaansa. Nämä eivät ole verrannollisia. Itse en ainakaan halua omien lasteni joutuvan hoitamaan minua. He eivät ole minulle velkaa.
Jos haluaa että lapset pitävät yhteyttä ja auttavat omasta halustaan, kannattaisi pitää läheiset ja hyvät välit jo muutenkin ennen kuin on mitään avuntarvetta.
Minulla on tällaiset läheiset välit anoppiini, mutta ei äitiini. On ihan selvää kumpaa heistä mieluummin autan.
Kannattaa hankkia, ottaa vastaan ja ostaa apuja niin paljon kuin vain saa ja itse hoitaa sen verran, minkä tosiasiassa jaksaa. Minäkin alussa luulin omaiseni kunnon heikentyessä hänestä kyllä huolehtivani, mutta kyllä vaan se kotihoito ja ateriapalvelu on hyvä juttu! Tällähetkellä, kun en ole työelämässä, hoidan pyykin, kylvetyksen ja kauppa-asiat, vaikka kotihoito käykin kaksi kertaa päivässä. Minä käyn kaksi kertaa viikossa ja olen tuolloin yleensä koko päivän. Mutta kun menen töihin, en enää kerkeä. Sitten on hankittava lisää maksettua apua. Todennäköisesti käyn sitten kerran viikossa ja katson, että hänellä ja kaikki kunnossa, keitetään kahvit seurustellaan jne.
Vierailija kirjoitti:
AP:lle
Olitko joskus kenties pikkulapsi? Ehkä hän auttoi sinua silloin, et vaihdellut vaippaasi etkä keitellyt ruokiasi? Voit käyttää nämä vielä mahdolliset yhteiset hetket monella eri tavalla. Sitten kun häntä ei enää ole olemassa, ei ole undo -mahdollisuutta. Mitä toivot omilta lapsiltasi?
On olemassa vanhempia, joita auttaessaan itse voi huonosti. Itseään saa suojella.
-ohis
Alue: Aihe vapaa
Minuakin on hoitanut äiti, joka oli tuhannen tuubassa viikonloput. Asuttiin kaupan yhteydessä ja vanhemmat meni sinne kiskomaan kaljaa kun perjantaina haetut litran lekat kossua, vodkaa tai viskiä loppui.
äitini on huonossa kunnossa, koska isän kuoleman jälkeen voi keskittyä juomiseen. Juomaputken ollessa syksyllä päällä haukkui minut niin vittumaiseksi ihmiseksi, että haluaa kuolla. Sanoin silloin juomisen aiheuttavan hänelle ongelmia.
Mikä on moraalinen velvollisuus lapsella, joka olisi terapeutin mukaan pitänyt ottaa huostaan. Minä tein viikonloppuisin tai yritin tehdä ruokaa vanhemmille, että ne söisi jotain. Olin ala-asteella ja äiti usein sitten haukkui yritykseni tai kehui. Riippui humalasta.
koulukiusaamisesta ei yrittänytkään olla yhteydessä keneenkään ettei osuuskaupan asiakkaat mene.
olen tänä vuonnakin puhunut psykologilla tilanteesta ja ei ole velvollisuutta. En arvosta moraalisesta vastuuusta puhuvien mielipidettä. Tosin autan sitä rapajuoppoa, mutta nykyisin vähemmän ja voin paremmin.