Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka eivät varaudu mihinkään ollenkaan.
20.03.2024 |
Tiedättekö nämä tyypit, jotka käyvät joka päivä kaupassa hakemassa yhden päivän ruuat. Vessapaperin loppuminen huomataan kun istutaan pytyllä ja yhtään paperia ei ole jäljellä. Mitään ei hoideta ennakkoon, sitten kun jotain sattuu niin ollaan kusessa. Muutenkin oletetaan asioita, eikä varmisteta että miten joku asia oikeasti menee. Sitten ihmetellään kun hommat menee persiilleen että "minä luulin että se menee näin".
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä harkitsee ystävyyttä kun kaveri on just tuollainen. Sitä kun olen osunut siellä vessassa kylässä ja vessapaperia ei olekaan. Hupsista toteaa kaveri. Muutenkin kaikki esim laskut on jonkin tulevaisuuden ajankohdan ongelma. Että maksaa sitten joskus jos ollenkaan. En ikinä lainaisi hänelle rahaa.
Hyvää varautumista on se että on aina laukussa nenäliina, servetti, pari palaa vessapaperia. Silloin ei ole ongelmaa jos kaverilta loppuu wc paperi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama mitä kukakin omassa elämässään töhöilee impulsiivisesti mutta siinä vaiheessa kun aletaan jatkuvasti mankua palveluksia tai jopa rahaa lainaan niin se on välittömästi luiskaan. Yleensä nämä ovat niitä samoja tolloja jotka myöhästelevät jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa hankkia isompi satsi ruokaa kerran viikossa, ja isompi paali vessapaperia. Ajattelevatko säästävänsä rahaa ostamalla vain vähän ruokaa kerralla?
Minulla ei ole autoa ja liikun omin voimin, kuljetan ostokseni selkärepussa ja ei sinne taida viikon ruuat ja muut mahtua kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei haittaisi, jos nämä olisivat sitten vain itse kusessa. Mutta siskoni olettaa, että me sitten pelastamme hänet. Autamme, korjaamme, tuomme, viemme, lainaamme.
Emme pidä yhteyttä.
Tämä juuri. Pyydetään milloin vessapaperia, milloin kahvia, milloin rahaa.
Tuollaisille ei pidä "lainata" rahaa, niitä ei yleensä saa takaisin koska heillä on niin "vaikeaa". Tiedän tämän kokemuksesta.
Nämä on niitä joille tulee aina jotain yllättävää. Jos vaikka on sovittu, että nähdään klo 15.00. Niin näille tulee yhtäkkiä miljoona asiaa mitkä pitääkin hoitaa juuri silloin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa hankkia isompi satsi ruokaa kerran viikossa, ja isompi paali vessapaperia. Ajattelevatko säästävänsä rahaa ostamalla vain vähän ruokaa kerralla?
Minulla ei ole autoa ja liikun omin voimin, kuljetan ostokseni selkärepussa ja ei sinne taida viikon ruuat ja muut mahtua kerralla.
Se on eri asia. Sinun syysi ostaa vähän kerralla on se, ettet pysty kuljettamaan paljoa. Nämä töhöilijät saattavat kulkea hyvinkin autolla, mutta eivät jaksa tai halua ostaa esim. viikon ruokia, tai edes neljän päivän ostoksia yhdellä kertaa. Ja kaupassa käynti on muutenkin tosi spontaania ja huoletonta, ei ole listoja tai edes tarkisteta kaapeista, mitä puuttuu, vaan ostellaan vaan, mitä sattuu ja unohdetaan puolet. Ei siinä mitään, jos pärjäilee näin, mutta elämä on usein muutenkin satunnaista sinkoilua sinne tänne.
Huoh, tuttua. Ex-Ystävällä on ADHD ja katkaisin häneen välit tämän takia. Aina oli wc-paperi loppu, kotonaan ei ollut laastaria kun leikkasin vahingossa sormeen vuotavan haavan, ramppaa kaupassa jopa 10 krt viikossa vaikka hänellä on auto jolla voisi roudata kerralla ison satsin ruokaa. Unohtelee usein tärkeitä menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta pakastearkkutetris. Neljän päivän välein käyn kaupassa. Kuivamuonan osalta voisin varalle jotain hankkia, että eläisin kylläisenä kauemmin kuin neljä päivää hypersoonisten sonniohjusten tuhotessa lähiprismat ympäriltäni. No, jos näin kävisi, niin varma ruoka löytyy armeijan palveluksessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta pakastearkkutetris. Neljän päivän välein käyn kaupassa. Kuivamuonan osalta voisin varalle jotain hankkia, että eläisin kylläisenä kauemmin kuin neljä päivää hypersoonisten sonniohjusten tuhotessa lähiprismat ympäriltäni. No, jos näin kävisi, niin varma ruoka löytyy armeijan palveluksessa.
Ööh..? Samalla tavalla sielläkin pitäisi osata varautua siihen, ettei ruokaa tule linjaan. Soppatykki on saanut täysosuman, vihollinen pommittaa tai on miinoittanut huoltoreittejä jne. Sotilas on aika omillaan tuon ruoan suhteen ja tästähän kertoo kaikki sotakirjallisuuskin, jossa etsitään ja hamstrataan mitä voidaan ympäristöstä.
Tosiaan tähän oireyhtymään usein liittyy rahan polttelu taskussa aina kun sitä on. Tunnen yhden tapauksen, jollaisia tässä ketjussa kuvaillaan. Ei huolta huomisesta. Palkka vedetään nopeasti sileäksi, eikä loppukuun tarpeisiin varauduta. Tärkeintä on elää hetkessä. Sitten loppukuusta kuvitellaan, että muut pelastavat ja lainaavat rahaa. Kun ei ole sitä vessapaperia ja jääkaapissakin vain valo.