Uusi perhekuva miehen entisestä perheestä

Kyllä tulee onni olemaan tiukassa ap:n kanssa. Kyllästynyt huokaus tähän..

Vierailija kirjoitti:

Ap, relaa. On kyllä hirveää jos sinua pitää pilkulleen osata miellyttää ja oikeat sanat osata löytää. En itse pitäisi kuvaa minään, ja en varmasti olisi erikseen sen otosta hoksannut kertoa. Aloitus on niin outo että pistää miettimään. Sinä avaudut täällä noin pienestä asiasta ja noin jyrkästi. Jos olisin miehesi ja tietäisin mitä täällä vatvot, heräisin ja poistuisin kauas. Ethän sinäkään selvästi kerro tai hoksaa kertoa kaikkea miehellesi vaan toimit selän takana kuten parhaaksi näet.

Salailuhan on se mitä parhain keino pitää suhde hyvänä. Tai sitten ei.

Oma exäni jätti tietoisesti kertomatta, että hänen yksi naispuolinen ystävänsä oli myös hänen exänsä. Vasta kun tapasin tämän naisen ja näin, miten nuivasti minuun suhtautui, osasin kysyä asiasta suoraan. Ja kysyttäessä, miksei asiasta heti kertonut, annettiin syyksi "noku sä oisit kuitenki suuttunu"

Aika myrkyllistä käytöstä oikeasti tuollainen salailu, jota sitten vielä yritetään lopulta kipata sen toisen syyksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, relaa. On kyllä hirveää jos sinua pitää pilkulleen osata miellyttää ja oikeat sanat osata löytää. En itse pitäisi kuvaa minään, ja en varmasti olisi erikseen sen otosta hoksannut kertoa. Aloitus on niin outo että pistää miettimään. Sinä avaudut täällä noin pienestä asiasta ja noin jyrkästi. Jos olisin miehesi ja tietäisin mitä täällä vatvot, heräisin ja poistuisin kauas. Ethän sinäkään selvästi kerro tai hoksaa kertoa kaikkea miehellesi vaan toimit selän takana kuten parhaaksi näet.

Salailuhan on se mitä parhain keino pitää suhde hyvänä. Tai sitten ei.

Oma exäni jätti tietoisesti kertomatta, että hänen yksi naispuolinen ystävänsä oli myös hänen exänsä. Vasta kun tapasin tämän naisen ja näin, miten nuivasti minuun suhtautui, osasin kysyä asiasta suoraan. Ja kysyttäessä, miksei asiasta heti kertonut, annettiin syyksi "noku sä oisit kuit

Toivottavasti aloottaja muistaa aina kertoa, että siellä pojan ottelussa kun törmättiin ja kahvit juotiin niin otettiin lihikset myös samalla. Koska onhan se nyt salailua jos kertoo kohdanneensa exän mutta ei sitten tule maininneeksi mitään vaikka söivät myös lohikeitot lounaskahvilassa jokainen. Kyllä minä rajan laittaisin kiinteisiin syötäviin. Paitsi siinä tarvitsne kyllä vähän apua, että miten seisaaltaan syötävät asiat niin kuin vaikka makkara jostain kojusta? Entä jos lapset olisi ottaneet vohvelit ja aikuiset ei mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, relaa. On kyllä hirveää jos sinua pitää pilkulleen osata miellyttää ja oikeat sanat osata löytää. En itse pitäisi kuvaa minään, ja en varmasti olisi erikseen sen otosta hoksannut kertoa. Aloitus on niin outo että pistää miettimään. Sinä avaudut täällä noin pienestä asiasta ja noin jyrkästi. Jos olisin miehesi ja tietäisin mitä täällä vatvot, heräisin ja poistuisin kauas. Ethän sinäkään selvästi kerro tai hoksaa kertoa kaikkea miehellesi vaan toimit selän takana kuten parhaaksi näet.

Salailuhan on se mitä parhain keino pitää suhde hyvänä. Tai sitten ei.

Oma exäni jätti tietoisesti kertomatta, että hänen yksi naispuolinen ystävänsä oli myös hänen exänsä. Vasta kun tapasin tämän naisen ja näin, miten nuivasti minuun suhtautui, osasin kysyä asiasta suoraan. Ja kysyttäessä, miksei asiasta

Toivottavasti aloottaja muistaa aina kertoa, että siellä pojan ottelussa kun törmättiin ja kahvit juotiin niin otettiin lihikset myös samalla. Koska onhan se nyt salailua jos kertoo kohdanneensa exän mutta ei sitten tule maininneeksi mitään vaikka söivät myös lohikeitot lounaskahvilassa jokainen. Kyllä minä rajan laittaisin kiinteisiin syötäviin. Paitsi siinä tarvitsne kyllä vähän apua, että miten seisaaltaan syötävät asiat niin kuin vaikka makkara jostain kojusta? Entä jos lapset olisi ottaneet vohvelit ja aikuiset ei mitään?

Niin no. Jos kotona ei kommunikoida, niin voihan se toki tuottaa monenlaisia ongelmia.

Jos tapahtuu jotain mikä on siellä omien rajojen rajamailla, on ihan normaalia pohtia miltä tämä tuntuu ja mitä toivoisi jatkossa. Minusta se on paljon parempi tapa kuin räjähtää tai kieltää välittömästi. Pohtimisen tueksi voi kysyä myös muiden mielipiteitä.

 

Mun mies kutsui jouluksi exän luokseen kertomatta minulle. Toki olin myös itse tervetullut. Ja onneksi sentään kertoi kutsuneensa ennen joulua. Kun kertoi asiasta, en osannut välittömästi reagoida mitenkään. Ei tuntunut mukavalta, mutta ei ollut niin iso asia, että olisi välittömästi ollut suhde katkolla. Vasta kun olin mutustellut asiaa itsekseni ja ystävien kanssa viikon verran, pystyin kertomaan mielipiteeni ja toimintamalliehdotukseni järkevästi ja jäsennellysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen muistan, että mies oli hoitamassa nuorten kanssa asioista ja manitsi että näkivät siinä lasten äitiäkin. Ymmärrän että voi tulla idea että käydäänpä porukalla syömässä kun kaikilla on nälkä. Sitten exä menee ja ottaa vielä pari kuvaa muistoksi. Ymmärrän. Mutta olisi joo voinut sanoa että nähtiin ja käytiin syömässä. Ja kuten sanoin niin oma rajani menee siinä että tuollaisille kuville ei mielestäni ole tarvetta jatkossa. Se aionko miehelle asiasta sanoa on harknnassa. Ehkäi en. En halua tällaisiin asioihin mitään sääntöjä ja rajoituksia. Mieluummin avointa puhetta. 

Eli mies kertoi asiasta, mutta ei apn mielestä tarpeeksi yksityiskohtaisesti, eikä ap kysynyt vaan kiukuttelee, kun mies ei omatoimisesti tajunnut sanoa, että "nähtiin lapsen äitiä" sisälsi myös lounaan.

 

Myöhemmissä kommenteissa ap (ja monet muut) ko

Kyse on joko täysin infantiilireaktiosta siihen, että näkee miehensä ex vaimon kanssa samassa kuvassa, joka lupaa kyllä kaikenlaista joutavaa draamaa myös tulevalle; jos siis mustasukkaisuuden tunne leimahtaa hallitsemattomasti pienestäkin viitteestä exään ja sitten siinä tunteessa jäädään vielä piehtaroimaan. Exää ei voi varmaan taikoa kokonaan näkymättömiin kun on se yhteinen jälkikasvu.

Toisaalta kyse voi olla tosiaan pelosta, että joku muu näkee tämän kuvan esim somessa ja se jollain lailla pienentää hänen statustaan miehen ykkösnaisena. Tähän sanoisin Ap:lle, että mikään ei sitten lue varmemmin epävarmaa naista kuin reviirin merkkaaminen jossain somessa, enkä tunne yhtäkään [aikuista] miestä joka arvostaisi alleviivattua suhteen korostamista jossain facessa. Tuntemiani miehiä hävettää omistaushaluinen nainen ja rennolla kumppanilla taas ylpeillään. Joten suosittelen aloittajaa ensin keskittymään siihen suhteen rakentamiseen sisältä käsin ja kyllä se sinun asemasi virallistuu ulospäinkin ajan mittaan. Kärsivällisyyttä.

Miehen näkökulma tapahtuneeseen:

Oli sovittu exän kanssa että hoidetaan lasten asioita, jutellaan ja nähdään kaupungilla. Kerroin kihlatulle tästä. Hoideltiin asioita ja lapsille tuli nälkä. Exä sanoi että käydäänpä tuossa syömässä. En kehdannut sanoa ei, vaikka olisin halunnut, koska ravintolaan meno tuntui oudolta. Lapset kuitenkin halusivat joten mentiin. Syöminen sujui ok, kunnes exä otti kuvan meistä ja ajattelin itsekseni, että miksi sen pitää olla tuommoinen. En olisi halunnut kuvaan mukaan mutta en kehdannut sanoa ei. Sitten se exä meni vielä lähettämään sen kuvan mulle, miksi? Koko tapahtuma harmitti ja hävetti, enkä kehdannut kertoa siitä kihlatulleni. Tahtoisin vaan unohtaa koko jutun. Se ei ollut iso asia eikä merkityksellinen, joten päätän ettei siitä nyt tarvitse tehdä numeroa ja kertoa.

Vinkki ap:lle vielä: kerro kihlatullesi että yllätyksenä eteesi lävähtänyt kuva hämmensi sinua, mutta et halua syyttää miestä mistään. Toivoisit vaan ettei hänen tarvitsisi koskaan mitään sinulta piilotella. Ole lämmin mutta samalla avoin omasta haavoittuvaisuudestasi. Ehkä se johtaa hyvään keskusteluun ja lähentymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen muistan, että mies oli hoitamassa nuorten kanssa asioista ja manitsi että näkivät siinä lasten äitiäkin. Ymmärrän että voi tulla idea että käydäänpä porukalla syömässä kun kaikilla on nälkä. Sitten exä menee ja ottaa vielä pari kuvaa muistoksi. Ymmärrän. Mutta olisi joo voinut sanoa että nähtiin ja käytiin syömässä. Ja kuten sanoin niin oma rajani menee siinä että tuollaisille kuville ei mielestäni ole tarvetta jatkossa. Se aionko miehelle asiasta sanoa on harknnassa. Ehkäi en. En halua tällaisiin asioihin mitään sääntöjä ja rajoituksia. Mieluummin avointa puhetta. 

Eli mies kertoi asiasta, mutta ei apn mielestä tarpeeksi yksityiskohtaisesti, eikä ap kysynyt vaan kiukuttelee, kun mies ei omatoimisesti tajunnut sanoa, että "nähtiin lapsen äitiä" sisälsi myös lounaan.

 

 

Miksi sitten se, että ex merkkaa miehen reviirikseen somessa olisi ok? Sitähän se käytännössä olisi, jos hän kuvan sinne postaisi. 

"Niin no. Jos kotona ei kommunikoida, niin voihan se toki tuottaa monenlaisia ongelmia."

Mulla on ainakin niin paljon ihan omiakin asioita muistettavana ja pohdittavana, että järki menisi jos mies kotiin tullessaan joka päivä luettelisi missä tuli käytyä lounaalla, kenen kanssa ja mitä söi.

Joskus kysyn ihan sen tiedon toivossa, että tarvitseeko laittaa ruokaa vai oliko tukeva lounas, onhan tuo kysyessä aina kertonut, jos on muistanut edes enää iltapäivällä mitä ikimuistoista makaronilaatikkoa oli tällä kertaa menulla.

Samoin hän on usein viikonlopunvietossa kotipaikkakunnallaan ja kyllä, uskon että mainitsee jos on nähnyt jonkun yhteisen tutun vaikka huoltoasemalla, mutta en ole tullut kysyneeksi ottivatko siinä kahvit ja sämpylät myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen muistan, että mies oli hoitamassa nuorten kanssa asioista ja manitsi että näkivät siinä lasten äitiäkin. Ymmärrän että voi tulla idea että käydäänpä porukalla syömässä kun kaikilla on nälkä. Sitten exä menee ja ottaa vielä pari kuvaa muistoksi. Ymmärrän. Mutta olisi joo voinut sanoa että nähtiin ja käytiin syömässä. Ja kuten sanoin niin oma rajani menee siinä että tuollaisille kuville ei mielestäni ole tarvetta jatkossa. Se aionko miehelle asiasta sanoa on harknnassa. Ehkäi en. En halua tällaisiin asioihin mitään sääntöjä ja rajoituksia. Mieluummin avointa puhetta. 

Eli mies kertoi asiasta, mutta ei apn mielestä tarpeeksi yksityiskohtaisesti, eikä ap kysynyt vaan kiukuttelee, kun mies ei omatoimisesti tajunnut sanoa, että "nähtiin lapsen äit

No postasiko?

Oma ex laittoi kuvan meidän joulunvietosta vielä eron jälkeen, enpä kyllä käytännöllisenä ihmisenä osannut sitä nähdä minään reviirinmerkkauksena, vaan tapahtumana. Meitä oli kuitenkin pöydässä lisäksemme myös siskoni sekä hänen tyttärensä. Eipä tuo minun miekkosenikaan tainnut mieltään pahoittaa. Ja ajatelkaa, hän itse oli silloin jouluaaton aivan yksin!

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulma tapahtuneeseen:

Oli sovittu exän kanssa että hoidetaan lasten asioita, jutellaan ja nähdään kaupungilla. Kerroin kihlatulle tästä. Hoideltiin asioita ja lapsille tuli nälkä. Exä sanoi että käydäänpä tuossa syömässä. En kehdannut sanoa ei, vaikka olisin halunnut, koska ravintolaan meno tuntui oudolta. Lapset kuitenkin halusivat joten mentiin. Syöminen sujui ok, kunnes exä otti kuvan meistä ja ajattelin itsekseni, että miksi sen pitää olla tuommoinen. En olisi halunnut kuvaan mukaan mutta en kehdannut sanoa ei. Sitten se exä meni vielä lähettämään sen kuvan mulle, miksi? Koko tapahtuma harmitti ja hävetti, enkä kehdannut kertoa siitä kihlatulleni. Tahtoisin vaan unohtaa koko jutun. Se ei ollut iso asia eikä merkityksellinen, joten päätän ettei siitä nyt tarvitse tehdä numeroa ja kertoa.

Vinkki ap:lle vielä: kerro kihlatullesi että yllätyksenä eteesi lävähtänyt kuva hämmensi sinua, mutta et halua syyt

Ja sinä kasvatat nyt miehenä munat ja opettelet kehtaamaan sanoa ei.

- Minä en tule nyt syömään, mutta menkää te.

- Minä en halua kuvaan, kiitos. Jos ei usko, voi väistää.

Kun kuva tuli, sen voi halutessaan poistaa.

Tämä on jämäkkyyttä. Ollakseen jämäkkä ei tarvitse olla tyly. Ja jos taas oikeasti haluaa syömään ja kuvaan, niin sitten menee ja sanoo jämäkästi nyxälle, että ex on osa elämäääni ja haluan sen olevan niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulma tapahtuneeseen:

Oli sovittu exän kanssa että hoidetaan lasten asioita, jutellaan ja nähdään kaupungilla. Kerroin kihlatulle tästä. Hoideltiin asioita ja lapsille tuli nälkä. Exä sanoi että käydäänpä tuossa syömässä. En kehdannut sanoa ei, vaikka olisin halunnut, koska ravintolaan meno tuntui oudolta. Lapset kuitenkin halusivat joten mentiin. Syöminen sujui ok, kunnes exä otti kuvan meistä ja ajattelin itsekseni, että miksi sen pitää olla tuommoinen. En olisi halunnut kuvaan mukaan mutta en kehdannut sanoa ei. Sitten se exä meni vielä lähettämään sen kuvan mulle, miksi? Koko tapahtuma harmitti ja hävetti, enkä kehdannut kertoa siitä kihlatulleni. Tahtoisin vaan unohtaa koko jutun. Se ei ollut iso asia eikä merkityksellinen, joten päätän ettei siitä nyt tarvitse tehdä numeroa ja kertoa.

Vinkki ap:lle vielä: kerro kihlatullesi että yllätyksenä eteesi lä

Anteeksi nyt, mutta kun normaaleilla ihmisillä, joilla on normaalit suhteet läheisiinsä, ei ole mitään suurta periaatteellista ongelmaa lounastaa omien lastensa ja heidän vanhempansa, joka on samalla ex-puoliso, kanssa. Sama koskee sitä valokuvaa. Ei ehkä huvittaisi, valokuvien ottaminen yleensäkin on blah, mutta ei se nyt ole niin suuri asia. Syödään nyt, lastenkin mieliksi ja näppää nyt äkkiä se kuva. Ihan oikeasti, tuo ei normaaleille ihmisille ole mikään muu kuin täysin arkinen kohtaaminen, yksi muiden joukossa.

-Oma ex laittoi kuvan meidän joulunvietosta vielä eron jälkeen, enpä kyllä käytännöllisenä ihmisenä osannut sitä nähdä minään reviirinmerkkauksena, vaan tapahtumana. Meitä oli kuitenkin pöydässä lisäksemme myös siskoni sekä hänen tyttärensä. Eipä tuo minun miekkosenikaan tainnut mieltään pahoittaa. Ja ajatelkaa, hän itse oli silloin jouluaaton aivan yksin!

 

Ihmiset ovat erilaisia ja se mikä on ok yhdelle ei välttämättä ole ok toiselle. Jokainen saa tehdä kuten haluaa, kunhan sen oman parisuhteen sisällä ollaan suurinpiirtein samaa mieltä. Jos jättäisit mut yksin jouluksi ja viettäisit sen mieluummin tuossa seurassa, suhde olisi siinä.

 

Mun mies taas tekee paljon töitä, usein myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tiesin tämän kun aloin kanssaan olemaan eikä se ole ollut ikinä ongelma. Kuulemma moni liitto on loppunut tuollaiseen puolison työnarkomaniaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehen näkökulma tapahtuneeseen:

Oli sovittu exän kanssa että hoidetaan lasten asioita, jutellaan ja nähdään kaupungilla. Kerroin kihlatulle tästä. Hoideltiin asioita ja lapsille tuli nälkä. Exä sanoi että käydäänpä tuossa syömässä. En kehdannut sanoa ei, vaikka olisin halunnut, koska ravintolaan meno tuntui oudolta. Lapset kuitenkin halusivat joten mentiin. Syöminen sujui ok, kunnes exä otti kuvan meistä ja ajattelin itsekseni, että miksi sen pitää olla tuommoinen. En olisi halunnut kuvaan mukaan mutta en kehdannut sanoa ei. Sitten se exä meni vielä lähettämään sen kuvan mulle, miksi? Koko tapahtuma harmitti ja hävetti, enkä kehdannut kertoa siitä kihlatulleni. Tahtoisin vaan unohtaa koko jutun. Se ei ollut iso asia eikä merkityksellinen, joten päätän ettei siitä nyt tarvitse tehdä numeroa ja kertoa.

Vinkki ap:lle vielä: kerro kihlatullesi että yllätyksenä eteesi lävähtänyt kuva hämmensi sinua, mutta et halua syyt

Tässä on täydellinen esimerkki tossukasta miehestä, joka ei uskalla sanoa exälleen mitään vastaan. Ei lupaa hyvää jatkolle.

Vierailija kirjoitti:

-Oma ex laittoi kuvan meidän joulunvietosta vielä eron jälkeen, enpä kyllä käytännöllisenä ihmisenä osannut sitä nähdä minään reviirinmerkkauksena, vaan tapahtumana. Meitä oli kuitenkin pöydässä lisäksemme myös siskoni sekä hänen tyttärensä. Eipä tuo minun miekkosenikaan tainnut mieltään pahoittaa. Ja ajatelkaa, hän itse oli silloin jouluaaton aivan yksin!

 

 

Ihmiset ovat erilaisia ja se mikä on ok yhdelle ei välttämättä ole ok toiselle. Jokainen saa tehdä kuten haluaa, kunhan sen oman parisuhteen sisällä ollaan suurinpiirtein samaa mieltä. Jos jättäisit mut yksin jouluksi ja viettäisit sen mieluummin tuossa seurassa, suhde olisi siinä.

 

Mun mies taas tekee paljon töitä, usein myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tiesin tämän kun aloin kanssaan olemaan eikä se ole ollut ikinä ongelma. Kuulemma moni liitto on loppunut tuollaiseen puolison työnarkomaniaan.

Näinhän se on. Aloittaja ei selvästi ole tuonut tätä onnistuneesti esille, ettei hän halua miestä exänsä kanssa samaan ruokapöytään, saati valokuvaan. Mutta nyt kun mieli on jo pahoitettu, mitä tekee ap? Samaa salailua mistä syyttää miestään! Tällainen mielipaha kytee jo pohjalla niin jossain vaiheessa tilanne sitten räjähtää, ellei aloittaja puhu pelisääntöjään selväksi miehelleen.

Ja kun aloittaa niin kannattaa samalla miettiä koskeeko tämä vain exää vai myös esim naispuolisia työtovereita, sillä vähän toimenkuvasta riippuen se voi merkitä paljon raportoitavaa ihan tavallisen työpäivän iltana. Mies voi sitten itse miettiä minkälaista elämää toivoo itselleen. Yleensähän nämä asenteet tosin koskee vain sitä ex-puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen muistan, että mies oli hoitamassa nuorten kanssa asioista ja manitsi että näkivät siinä lasten äitiäkin. Ymmärrän että voi tulla idea että käydäänpä porukalla syömässä kun kaikilla on nälkä. Sitten exä menee ja ottaa vielä pari kuvaa muistoksi. Ymmärrän. Mutta olisi joo voinut sanoa että nähtiin ja käytiin syömässä. Ja kuten sanoin niin oma rajani menee siinä että tuollaisille kuville ei mielestäni ole tarvetta jatkossa. Se aionko miehelle asiasta sanoa on harknnassa. Ehkäi en. En halua tällaisiin asioihin mitään sääntöjä ja rajoituksia. Mieluummin avointa puhetta. 

Eli mies kertoi asiasta, mutta ei apn mielestä tarpeeksi yksityiskohtaisesti, eikä ap kysynyt vaan kiukuttelee, kun mies ei omatoimisesti tajunnut sanoa, että "nähtiin lapsen äit

Saitko jostain sitten sellaisen käsityksen, että mies erityisesti arvostaisi sitäkään?

Jostain syystähän tämä pari on eronnut, joten olisiko nyt viisasta heittää pois sellainen ajatus, että ex on jotain 'enemmän' miehelle kuin nykyinen.

Minun 1. puolisostani tuli ex 11 vuotta sitten. Meillä on 3 lasta. Minä siis jätin hänet. Mielenterveys- ongelmia hänelle tuli liittomme aikana, mutta lääkäriin ei suostunut.  (Väsyin olemaan ja ihmettelemään sitä menoa eikä se ollut hyvästä lapsillekaan. Kaksisuuntainen mielialahäiriö löytyi myöhemmin, kun sinne lääkäriin sitten lopulta meni äitinsä ja veljensä pakottamana.) Hän elelee sinkkuelämää, joku parin vuoden avosuhde oli joskus, mutta nyt on ollut muutaman vuoden itsekseen. 

Olemme vuosien varrella saaneet asiat keskusteltua halki ja olemme olleet lastemme vuoksi tekemisissä tottakai. Hän on myös tutustunut nykyiseen puolisooni, jonka aika nopeasti tapasin eromme jälkeen ja ex käy joskus meillä saunomassakin. Olemme viettäneet yhdessä jouluja ja lasten syntymäpäiviä, ja myös minun ja hänen syntymäpäiviään on kahviteltu. Myös lounaalla olemme käyneet perheenä. Nuorimmaisemme on 17-vuotias ja hänelle on tärkeää joskus nähdä vanhempansa yhtä aikaa. Pystymme ihan sivistyneesti keskustelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ja kahden vanhimman ylioppilaskuvat on otettu kuvaamossa, ja siinä yhteydessä myös perhekuva, jossa mukana ovat myös nykyinen mieheni ja 2 tytärtämme. 

En ymmärrä mitä pahaa siinä on, että lounastamme joskus yhdessä ja jälkikasvumme on mukana lounaalla. En tosiaankaan ole ottamassa häntä enää sänkykaveriksi. Elämäni on muutenkin kunnossa tämän nykyisen puolison kanssa ja en haikaile vanhoja. 

Samoin anoppini ja hänen entinen miehensä soittelevat toisilleen. Siinä vain vaihdetaan kuulumisia. Ei se, että on joskus ollut riitainen ero, tarkoita että kun pöly laskeutuu ja taivas kirkastuu, etteikö voitaisi tulla joskus toimeen ihan kavereina vaan. 

Vedä happea ap. Tuskinpa miehesi haikailee ex-vaimoaan takaisin. 

Edelliselle: saan kuvan monesta vastauksesta, että kyseessä on perheet, joissa puolisot ja kokoonpanot vaihtelee vähän nopeammassa syklissä ja exiä voi tosiaan olla useampikin lähihistoriassa. Erot on monesti sellaisen on-off -vaiheilun lopputulos. Näissä kuvioissa ymmärrän sen, ettei ole tavatonta päätyä takaisin yhteen jonkun exän kanssa.

Aloittajan miehellä on jo aikuiset lapset. Hekin ovat olleet yhdessä jo 4 vuotta. Joten erosta lienee ainakin 5 vuotta. ei ne nyt enää palaa tai edes halua palata yhteen, trust me.

Vedä happea ap. Tuskinpa miehesi haikailee ex-vaimoaan takaisin.

Tässä(kin) ketjussa on jo aika monesti selitetty, että se, ettei halua elää suhteessa, jossa ollaan tiiviisti kavereita exän kanssa, ei tarkoita, että pelkäisi exän haikailua takaisin.

Minä en halua suhdetta, jossa ex tulee saunomaan ja vietetään jouluja yhdessä. Mutta en minä halua myöskään etäsuhdetta, suhdetta jossa toinen pelaa tietokoneella koko ajan, suhdetta, jossa toinen on joka viikonloppu kalassa tai metsällä, miestä jonka mielestä kasvisruoka on pupuille jne jne.

Juuri siksi näistä asioista pitää puhua avoimesti. Jotta toinen tietää mikä on toiselle tärkeää ja missä taas voi joustaa. 

Tavassasi toimia exän kanssa ei ole mitään väärää, mutta yritä laajentaa ymmärrystäsi, että kaikille se ei silti sovi, niin ei tarvitse ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Vedä happea ap. Tuskinpa miehesi haikailee ex-vaimoaan takaisin.

Tässä(kin) ketjussa on jo aika monesti selitetty, että se, ettei halua elää suhteessa, jossa ollaan tiiviisti kavereita exän kanssa, ei tarkoita, että pelkäisi exän haikailua takaisin.

Minä en halua suhdetta, jossa ex tulee saunomaan ja vietetään jouluja yhdessä. Mutta en minä halua myöskään etäsuhdetta, suhdetta jossa toinen pelaa tietokoneella koko ajan, suhdetta, jossa toinen on joka viikonloppu kalassa tai metsällä, miestä jonka mielestä kasvisruoka on pupuille jne jne.

Juuri siksi näistä asioista pitää puhua avoimesti. Jotta toinen tietää mikä on toiselle tärkeää ja missä taas voi joustaa. 

Tavassasi toimia exän kanssa ei ole mitään väärää, mutta yritä laajentaa ymmärrystäsi, että kaikille se ei silti sovi, niin ei tarvitse ihmetellä.

Tai suhdetta, jossa toinen uskoo avoimesti Jumalaan. Usko ei todellakaan ole mitenkään paha juttu, mutta ei sovi itselleni enkä sitä puolison kauttakaan elämääni halua.

Tuo että päivittelet: En ymmärrä mitä pahaa on olla kaveri exän kanssa kuulostaa minulle samalta kuin päivittelisit, ettet ymmärrä mitä pahaa on laittaa lapset rippikouluun. Siinä ei ole mitään pahaa ja muut saa niin tehdä, mutta minun lapseni eivät rippikouluun mene.