Yle: 90 prosenttia nuorista ei vastaa puhelimeen, kun heitä yritetään kutsua työhaastatteluun kesätöihin

Vierailija kirjoitti:

Kuten joku jo totesikin, ei nuoret pidä ääniä päällä puhelimessa. Eli tämä lienee se pääsyy miksei vastata ainakaan heti.

Niillähän on naama kiinni puhelimessa koko ajan. Ei siihen ääntä tarvita kun näkee milloin joku soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantaja soittaa jos on jotain asiaa. Työnantaja ei lähettele tekstiviestejä ja odottele vastausta. Työasiat eivät ole mikään keskustelupalsta, ne hoidetaan heti.

Teinit on koulussa ja harrastuksissa. Ei ne voi vastata. Viestiin ne kyllä yleensä vastaa esim. välitunnilla.

Se 4H:n tyyppi

Välitunnilla voi myös soittaa takaisin. Kuulostaa siltä, että nuori ei ole kovin kiinnostunut saamaan töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo lähinnä siitä että työnantajat eivät seuraa aikaansa. Miksi pitää soittaa, kun se on se huonoin, itsekkäin ja vaivalloisin keino tavoittaa ihmisiä? Sen lisäksi että nykyään on pakko osata pitää puhelinta myös äänettömällä ja huijaussoittoja on paljon, puhelinkeskusteluissa on myös se huono puoli, että sovitut asiat eivät jää mihinkään näkyviin. Omassa esihenkilössäni mua ärsyttää eniten se, kuinka hän kulkee jatkuvasti kuulokkeet korvilla puheluita puhuen, ja mun tehtävä on sitten jälkikäteen selvitellä jotenkin mitä hän on kenenkin kanssa sopinut kun ei hän niitä muista. Jatkuvasti meillä on jokin väärinkäsitysten suma kun asioita ei voida tarkistaa mistään. Ja hän on muuten nuorempi kuin mä, eli ei se järki kaikilla nuorillakaan päätä pakota. 

"Miksi pitää soittaa, kun se on se huonoi

 

WhatsApp ei ole tietoturvallinen vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ne nuoret saa pitää puhelinta esillä tunneilla! Mikä tuossa on vaikea ymmärtää? Mitä järkeä työnantajan soittaa kesken päivää kun oppivelvollisesta kyse? 

Pitävät silti. Ei ne pysty olemaan ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo lähinnä siitä että työnantajat eivät seuraa aikaansa. Miksi pitää soittaa, kun se on se huonoin, itsekkäin ja vaivalloisin keino tavoittaa ihmisiä? Sen lisäksi että nykyään on pakko osata pitää puhelinta myös äänettömällä ja huijaussoittoja on paljon, puhelinkeskusteluissa on myös se huono puoli, että sovitut asiat eivät jää mihinkään näkyviin. Omassa esihenkilössäni mua ärsyttää eniten se, kuinka hän kulkee jatkuvasti kuulokkeet korvilla puheluita puhuen, ja mun tehtävä on sitten jälkikäteen selvitellä jotenkin mitä hän on kenenkin kanssa sopinut kun ei hän niitä muista. Jatkuvasti meillä on jokin väärinkäsitysten suma kun asioita ei voida tarkistaa mistään. Ja hän on muuten nuorempi kuin mä, eli ei se järki kaikilla nuorillakaan päätä pakota. 

"Miksi pitää soittaa, kun se on se huonoi

 

puhelussa on uskomattoman hienoa se välitön molemminpuolinen vuorovaikutus. ei tule viiveitä, ja saa vastauksia heti. esim. aikataulujen sopimiseen kahden osapuolen välillä heittämällä nopein tapa. ja sitähän se työhaastattelun sopiminen on. 

On hyvin tuttua nyt kun itse rekrytoin. Nuoret valittaa ettei ole työpaikkoja, mutta kun laitoin työilmoituksen työpaikasta, johon palkataan 2 henkilöä, hakemuksia tuli n. 40. 6 henkilöä tavoitettiin näistä 40stä puhelun, sähköpostin tai viestin välityksellä. Heistä 4 hakijan kanssa saatiin sovittua haastattelu, joista 2 saapui haastatteluun ja 2 muuta ei enää vastannut mihinkään yhteydenottoihin. Nämä 2 haastateltua palkattiin eli en edes itse pystynyt valitsemaan henkilöitä. Kyseessä kevyt aspaduuni eikä mikään puhelinmyynti/feissari/sähkösopimusstandi yms paskaduuni.

Sitten kun taas itse haen töitä, tuntuu että lähetän kymmeniä ja satoja hakemuksia ja mistään ei kuulu yhtään mitään.

Tuntuu, ettei 80% vastaajista lukenut edes tuota aloituksen tekstiä. Siinähän sanotaan, että työnhakijoiden tavoittelua jatketaan sitkeästi puheluin JA TEKSTIVIESTEIN usean päivän ajan, mutta heihin ei vaan saa yhteyttä. Seuraava lause on "Sähköpostilla tavoittaminen on todettu jo vuosia sitten melko mahdottomaksi", eli sähköposteihinkaan ei vastata.

Mikä olisi sitten se ideaalinen yhteydenotto, jolla arvon nuorisoon saisi yhteyden, jos puhelut, tekstiviestit tai sähköpostitkaan eivät käy?

Tässä on sellainen juttu, että teini-ikäisille vielä annetaan armoa ja mahdollisuuksia ja yritetään sinnikkäästi ottaa yhteyttä, mutta sitten kun kaksvitosena aikuisena etsit työtä etkä vaivaudu vastaamaan mihinkään, se mahdollisuus menee ohi silmänräpäyksessä. (Ja sitten kun olet keski-ikäinen, et edes saa niitä mahdollisuuksia enää...) En tiedä luulevatko nämä teinit sitten, että kaikki tullaan tekemään heidän puolestaan vielä aikuisiälläkin. Ikävä yllätys odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani on juuri valmistumassa opinnoissaan ja hakee ensimmäistä vakityöpaikkaa. Joissain työpaikkailmoituksissa on rekrytöivän firman edustajan puhelinnumero lisätietoja varten. Olen neuvonut poikaani aina lisäämään nuo numerot puhelimeensa firman nimen kanssa, jotta tietää edes silloin vastata. Autan myös tarkistamaan, jos puhelimeen on tullut tuntemattomasta numerosta puheluita, kenen numero on kyseessä. Oletan, että firmojen henkilökunnan numerot eivät ole salattuja. Valitettavasti hyvin vähän on soittoja tullut. Tähän mennessä on ollut vain yksi haastattelu.

 

Mitä? Onko nää kaikki nuoret jotain kehitysvammaisia, vai mikä tää ilmiö on?  Pitäisikö sun hyysätä sitä hiukan vähemmän ja laittaa sille itselleen enemmän vastuuta omasta elämästään? 

Jos en olisi hyysännyt, olisi varmaan ne aiemmat kesätyöharjoittelupaikatkin häneltä jääneet. Niin kauan kuin hän asuu vielä kotona olen päättänyt auttaa. Lupasin, että saa asua vielä valmistuttuaankin jonkin aikaa, että voi tarvittaessa ottaa vaikka osa-aikatyötä, jos ei alkuun saa kokoaikatyötä. Pojalla on kyllä diagnoosi, jota en tässä avaa enempää, ja se saattaa vaikuttaa työn saantiin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö 15-17-vuotiaat ole koulussa päivisin? Oppitunneilla eikai vastata puheluihin.

Ite ainakin siinä iässä kerroin opettajille, että odotan soittoa kesätöihin liittyen. Ihan mielellään antoivat mun mennä puhumaan sellaisen puhelun luokan ulkopuolelle kesken tunnin.

N22

Nuoret ei uskalla puhua puhelimessa eikä vastata siihen. Siksi ne ei vastaa. Kaikkea sosiaalista kanssakäymistä pelätään ja paetaan vaan turhanpäiväiseen hömppään tiktokkia katsomaan. Surkeaa porukkaa.

Aikuisilla on muutakin tekemistä kuin leikkiä teinisovellusten kanssa. Tämä asia pitäidi ottaa esille peruskoulussa ja sanoa niin että menee nuorille perille.

Vastaan aina puhelimeen: "Mielisairaalassa, hoitaja Önniäinen puhelimessa".

Ei ne vastaa vanhemmilleenkaan. Mulla kolme teiniä, ja kun yritän tavoittaa koulun jälkeen niin ei niihin saa yhteyttä kuin vahingossa. Ei soittamalla ainakaan, mutta wa tai tekstiviesti jotenkuten tavoittaa. Ihan sama mitä asia koski. Olen laittanut esim viestiä kaatosateella, että olen koulun vieressä mummolassa koirankynsiä leikkaamassa, että jos kelpaa kyyti kotiin niin tulee koulun jälkeen sinne. No kotona odottaa läjä litimärkiä vaatteita kun teinit eivät huomanneet viestejä ja kävelivät sateessa 3km kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen 4H:ssa ollut paljon tekemisissä nuorten kanssa. Kyllä ne viesteihin vastaa, Whatsapp tai tekstiviesti. Soittaa ei kannata. 

Kyllä vaan minun täytyy kelpuuttaa ihan kaikki yhteydenottokeinot.

t. Nelikymppinen työnhakija

Näissä nuorissako meidän tulevaisuus on? En usko että näistä on hoitajiksi kun jäävät mieluummin kotiin istumaan tai tekevät onlyfansia.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vastaa vanhemmilleenkaan. Mulla kolme teiniä, ja kun yritän tavoittaa koulun jälkeen niin ei niihin saa yhteyttä kuin vahingossa. Ei soittamalla ainakaan, mutta wa tai tekstiviesti jotenkuten tavoittaa. Ihan sama mitä asia koski. Olen laittanut esim viestiä kaatosateella, että olen koulun vieressä mummolassa koirankynsiä leikkaamassa, että jos kelpaa kyyti kotiin niin tulee koulun jälkeen sinne. No kotona odottaa läjä litimärkiä vaatteita kun teinit eivät huomanneet viestejä ja kävelivät sateessa 3km kotiin.

Miksi niille pitäisi soittaa koulun jälkeen? Jos kävelevät sateessa kotiin niin sitten kävelevät.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vastaa vanhemmilleenkaan. Mulla kolme teiniä, ja kun yritän tavoittaa koulun jälkeen niin ei niihin saa yhteyttä kuin vahingossa. Ei soittamalla ainakaan, mutta wa tai tekstiviesti jotenkuten tavoittaa. Ihan sama mitä asia koski. Olen laittanut esim viestiä kaatosateella, että olen koulun vieressä mummolassa koirankynsiä leikkaamassa, että jos kelpaa kyyti kotiin niin tulee koulun jälkeen sinne. No kotona odottaa läjä litimärkiä vaatteita kun teinit eivät huomanneet viestejä ja kävelivät sateessa 3km kotiin.

Voi juma jos mun äiti olisi ruvennut soittelemaan mulle koulussa ollessani, että hei kultapieni, äityli täällä, olen tässä koulun ovella odottamassa, että voin viedä sinut autolla kotiin! Niin olisin hävennyt silmät päästäni.

Onneksi ei ollut kännyköitä vielä silloin ja äitikin oli päivisin töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo lähinnä siitä että työnantajat eivät seuraa aikaansa. Miksi pitää soittaa, kun se on se huonoin, itsekkäin ja vaivalloisin keino tavoittaa ihmisiä? Sen lisäksi että nykyään on pakko osata pitää puhelinta myös äänettömällä ja huijaussoittoja on paljon, puhelinkeskusteluissa on myös se huono puoli, että sovitut asiat eivät jää mihinkään näkyviin. Omassa esihenkilössäni mua ärsyttää eniten se, kuinka hän kulkee jatkuvasti kuulokkeet korvilla puheluita puhuen, ja mun tehtävä on sitten jälkikäteen selvitellä jotenkin mitä hän on kenenkin kanssa sopinut kun ei hän niitä muista. Jatkuvasti meillä on jokin väärinkäsitysten suma kun asioita ei voida tarkistaa mistään. Ja hän on muuten nuorempi kuin mä, eli ei se järki kaikilla nuorillakaan päätä pakota. 

puhelussa on uskomattoman hienoa se välitön molemminpuolinen vuorovaikutus. ei tule viiveitä, ja saa vastauksia heti. esim. aikataulujen sopimiseen kahden osapuolen välillä heittämällä nopein tapa. ja sitähän se työhaastattelun sopiminen on. 

Joo, mä ymmärrän tämän ja pidän itsekin puhelimessa puhumisesta. Mutta se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että etukäteen sopimatta soittaminen on itsekästä (ei ota huomioon milloin toisella olisi sopiva hetki) eikä myöskään sitä, että puhelimitse sovitut asiat aiheuttaa ylivoimaisesti eniten sekaannuksia ja väärinkäsityksiä, ja niitä saadaan ylivoimaisesti eniten selvitellä jälkikäteen. Ne aiheuttavat eniten työtä hetkellisestä helppoudestaan huolimatta, ja se on kallis hinta siitä uskomattoman hienosta välittömän vuorovaikutuksen tunteesta. Sitä voisi kokea sitten vaikka kavereiden kanssa, ei työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo lähinnä siitä että työnantajat eivät seuraa aikaansa. Miksi pitää soittaa, kun se on se huonoin, itsekkäin ja vaivalloisin keino tavoittaa ihmisiä? Sen lisäksi että nykyään on pakko osata pitää puhelinta myös äänettömällä ja huijaussoittoja on paljon, puhelinkeskusteluissa on myös se huono puoli, että sovitut asiat eivät jää mihinkään näkyviin. Omassa esihenkilössäni mua ärsyttää eniten se, kuinka hän kulkee jatkuvasti kuulokkeet korvilla puheluita puhuen, ja mun tehtävä on sitten jälkikäteen selvitellä jotenkin mitä hän on kenenkin kanssa sopinut kun ei hän niitä muista. Jatkuvasti meillä on jokin väärinkäsitysten suma kun asioita ei voida tarkistaa mistään. Ja hän on muuten nuorempi kuin mä, eli ei se järki kaikilla

Useimmista asioista on hyvä olla kirjallinen vahvistus, mutta olen kyllä ihan eri mieltä, että tässä tapauksessa viesti olisi käytännöllisin. Se haastattelun ajankohta kun täytyy yhteisesti sopia. Haastateltavalta täytyy saada vahvistus sille, että joo, ensi tiistaina klo 15 sopii. Jos kysyt viestillä että sopisiko ensi tiistaina klo 15, eikä hakija vastaa mitään, niin on 50/50 mahdollisuus että se hakija ilmestyy kuitenkin sinne tiistaina klo 15 vaikka olet jo sopinut muuta tuolle ajalle.

Enkä ole sitäkään mieltä, että puhelimella tavoittaminen olisi "itsekästä", etenkään nykyään kun puhelu on niin helppo jättää huomiotta. Siihen ei ole pakko vastata, ja sitähän nämä nuoret nimenomaan tekevätkin.

-eri (joka vielä vihaa itse puhelimessa puhumista, mutta joskus se nyt vaan on paras tapa kommunikoida)

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vastaa vanhemmilleenkaan. Mulla kolme teiniä, ja kun yritän tavoittaa koulun jälkeen niin ei niihin saa yhteyttä kuin vahingossa. Ei soittamalla ainakaan, mutta wa tai tekstiviesti jotenkuten tavoittaa. Ihan sama mitä asia koski. Olen laittanut esim viestiä kaatosateella, että olen koulun vieressä mummolassa koirankynsiä leikkaamassa, että jos kelpaa kyyti kotiin niin tulee koulun jälkeen sinne. No kotona odottaa läjä litimärkiä vaatteita kun teinit eivät huomanneet viestejä ja kävelivät sateessa 3km kotiin.

Jätit mainitsematta, että olet kontrollifriikki ja soittelet monta kertaa päivittäin. Sen takia eivät vastata.