Yle: 90 prosenttia nuorista ei vastaa puhelimeen, kun heitä yritetään kutsua työhaastatteluun kesätöihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo lähinnä siitä että työnantajat eivät seuraa aikaansa. Miksi pitää soittaa, kun se on se huonoin, itsekkäin ja vaivalloisin keino tavoittaa ihmisiä? Sen lisäksi että nykyään on pakko osata pitää puhelinta myös äänettömällä ja huijaussoittoja on paljon, puhelinkeskusteluissa on myös se huono puoli, että sovitut asiat eivät jää mihinkään näkyviin. Omassa esihenkilössäni mua ärsyttää eniten se, kuinka hän kulkee jatkuvasti kuulokkeet korvilla puheluita puhuen, ja mun tehtävä on sitten jälkikäteen selvitellä jotenkin mitä hän on kenenkin kanssa sopinut kun ei hän niitä muista. Jatkuvasti meillä on jokin väärinkäsitysten suma kun asioita ei voida tarkistaa mistään. Ja hän on

Useimmista asioista on hyvä olla kirjallinen vahvistus, mutta olen kyllä ihan eri mieltä, että tässä tapauksessa viesti olisi käytännöllisin. Se haastattelun ajankohta kun täytyy yhteisesti sopia. Haastateltavalta täytyy saada vahvistus sille, että joo, ensi tiistaina klo 15 sopii. Jos kysyt viestillä että sopisiko ensi tiistaina klo 15, eikä hakija vastaa mitään, niin on 50/50 mahdollisuus että se hakija ilmestyy kuitenkin sinne tiistaina klo 15 vaikka olet jo sopinut muuta tuolle ajalle.

Enkä ole sitäkään mieltä, että puhelimella tavoittaminen olisi "itsekästä", etenkään nykyään kun puhelu on niin helppo jättää huomiotta. Siihen ei ole pakko vastata, ja sitähän nämä nuoret nimenomaan tekevätkin.

-eri (joka vielä vihaa itse puhelimessa puhumista, mutta joskus se nyt vaan on paras tapa kommunikoida)

Kun tapaaminen on sovittu puhelimessa alkamaan tiistaina klo 15, on 50/50 mahdollisuus että toinen muistaa että kyse oli tämän viikon tiistaista ja toinen että ensi viikon tiistaista, toinen muistaa että aika oli klo 15 ja toinen klo 16, eikä näitä edes voi tarkistaa mistään.

Itse laitan viestiä, tarjoan useampia aikoja tapaamiselle ja pyydän toisen valitsemaan mikä hänelle sopii, tai ehdottamaan omaa. Jos toinen ei vastaa, ei kumpikaan oleta että tapaamista olisi mihinkään aikaan. Kun sovittu aika on kirjallisena, sen voi aina tarkistaa eikä tarvitse vastata puheluihin että milloin se nyt olikaan.

Puhelua käytetään paljon käsittääkseni myös sen vuoksi, ettei tarvitse tehdä muuta kuin näpytellä numerot ja painaa nappia. Jos toinen ei vastaa, se on sitten hänen ongelmansa. Minusta tämäkin on itsekästä. Tämä asettaa toiselle vaatimuksen vastata kaikkiin puheluihin, nykyaikana jolloin kaikenlaisia markkinointi- ja huijauspuheluita tulee kaikille. Siltikään ei jakseta kirjoittaa sitä viestiä, esitellä itseään ja asiaansa ja antaa sitten toisen päättää ottaako yhteyttä vai ei. 

Jouduin soittamaan lapsenlapselleni kouluaikana. Vastaus oli 'Haloo, hetkinen'. Sitten kuului: 'Anteeksi opettaja, mummi soittaa, asia on varmasti tärkeä'. Kyllä koulussakin voi hoitaa asian, jos on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni puheluun vastaamattomuutta on turha perustella puhelinmyyjillä tai muilla epätoivotuilla soitoilla/sottajilla. Media on luonut huijaussoittouutisten perusteella kuvaa, että jo pelkkä soittoon vastaaminen olisi jollain tavalla vaarallista. Mutta näinhän ei todellisuudessa ole. Vaarallista se on vasta siinä vaiheessa, jos siellä alkaa pankkitunnuksiaan tai henkilökohtaisia tietojaan antamaan. Puheluun vastaaminen ei myöskään maksa, ei, vaikka kyseessä olisi huijaussoitto.

Itseensä kohdistuvaa puhelinmyyntiä voi ainakin selvästi vähentää, jos ei kokonaan lopettaa, tekemällä puhelinmyynti/suoramarkkinointikieltoja. Ja ne loput harvat puhelinmyynnit, jotka sattuvat noista kielloista huolimatta läpi tulemaan, niin niihin voi vastata, ettei kiinnosta ja sulkea puhelun. Samoin puhelun voi sulkea, jos siellä on muu ei-toivottu soittaja.

Mutta kun nykyään on mennyt aivan yli ajatus, ettei tuntemattomaan tai muuten outoon numeroon pidä

"Mitenköhän sitä ennen vanhaan lankapuhelinten aikaan pärjättiin, kun ei ollut mitään numeronäyttöä puhelimissa?"

Siihen aikaan puhelinmyyjät eivät soitelleet lainkaan yhtä paljon kuin nyt. Itse asiassa hyvin harvoin kukaan yritti puhelimessa kaupata mitään.

Minäkään en nykyään vastaa tuntemattomien numeroiden soittoihin. Koska nykyaika on mennyt tällaiseksi, en moiti, jos joku ei tuntemattoman soittoon vastaa. Puhelinmyyjät kun ovat usein sellaisia puhekoneita, ettei heitä kannata jäädä kuuntelemaan yhtään.

N62

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo lähinnä siitä että työnantajat eivät seuraa aikaansa. Miksi pitää soittaa, kun se on se huonoin, itsekkäin ja vaivalloisin keino tavoittaa ihmisiä? Sen lisäksi että nykyään on pakko osata pitää puhelinta myös äänettömällä ja huijaussoittoja on paljon, puhelinkeskusteluissa on myös se huono puoli, että sovitut asiat eivät jää mihinkään näkyviin. Omassa esihenkilössäni mua ärsyttää eniten se, kuinka hän kulkee jatkuvasti kuulokkeet korvilla puheluita puhuen, ja mun tehtävä on sitten jälkikäteen selvitellä jotenkin mitä hän on kenenkin kanssa sopinut kun ei hän niitä muista. Jatkuvasti meillä on jokin väärinkäsitysten suma kun asioita ei voida tarkistaa mistään. Ja hän on

Varmaan pyydät sitä vajvistusta tai karsit sen joka ei itse vahvista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani on juuri valmistumassa opinnoissaan ja hakee ensimmäistä vakityöpaikkaa. Joissain työpaikkailmoituksissa on rekrytöivän firman edustajan puhelinnumero lisätietoja varten. Olen neuvonut poikaani aina lisäämään nuo numerot puhelimeensa firman nimen kanssa, jotta tietää edes silloin vastata. Autan myös tarkistamaan, jos puhelimeen on tullut tuntemattomasta numerosta puheluita, kenen numero on kyseessä. Oletan, että firmojen henkilökunnan numerot eivät ole salattuja. Valitettavasti hyvin vähän on soittoja tullut. Tähän mennessä on ollut vain yksi haastattelu.

Mikä tää juttu on, että nuoret naiset osaavat hoitaa omia asioitaan, mutta nuoret miehet tarvitsevat aina äitiä pitämään kädestä kiinni? Turha odottaa mitään lastenlapsia tollasella jälkikasvulla. 

Miksi heteroakat paapoo poikiaan, vaikka pojat ovat sovinistisia ja nimenomaan halveksuvat akkojen töitä ja hoivaa? Naurettavaa touhua. Teidän samojen akkojen takia tasa-arvo laahaa jäljessä. Hankkikaa munaa olla rakastamatta noita run**areitanne. Ei miehet tee tyttärilleen mitään palveluksia.

Minäkään en vastaa tuntemattomiin numeroihin. Pidän siitä kun joissain yhteyksissä  nykyisin osataan jo kertoa että Sinulle soitetaan takaisin numerosta 044XXXXXXX. Silloin tallennan sen ja osaan vastata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani on juuri valmistumassa opinnoissaan ja hakee ensimmäistä vakityöpaikkaa. Joissain työpaikkailmoituksissa on rekrytöivän firman edustajan puhelinnumero lisätietoja varten. Olen neuvonut poikaani aina lisäämään nuo numerot puhelimeensa firman nimen kanssa, jotta tietää edes silloin vastata. Autan myös tarkistamaan, jos puhelimeen on tullut tuntemattomasta numerosta puheluita, kenen numero on kyseessä. Oletan, että firmojen henkilökunnan numerot eivät ole salattuja. Valitettavasti hyvin vähän on soittoja tullut. Tähän mennessä on ollut vain yksi haastattelu.

Mikä tää juttu on, että nuoret naiset osaavat hoitaa omia asioitaan, mutta nuoret miehet tarvitsevat aina äitiä pitämään kädestä kiinni? Turha odottaa mitään lastenlapsia tollasella jälkikasvulla. 

Naisista en tiedä, mutta todella

Lohdutukseksi. Minun pojalla oli myös vaikeaa alle parikymppisenä. Vähän SOS tilanteiden pelkoa eli puhelimessa puhuminen oli pois pelistä. Tästä syystä käpertyi muutenkin itseensä ja ei saanut asioita hoidettua.

Olin varma, että ei pärjää, kun muutti kotoa pois. Mutta hyppy syvään päähän auttoi. Kertoi jälkeen päin, että tunne oli, että ui tai huku. Ja oli pakko vain uskaltaa.

Nyt reipas nuori mies. Lapsia ei kuitenkaan halua, joten lapsenlapsia ei tiedossa 

Vierailija kirjoitti:

Poikani on introvertti, eikä mielellään puhu puhelimessa. Hän ei oikein saanut aikaiseksi hakea kesätöitä AMK-opintoalaltaan itse, joten autoin hakemusten teossa. Eräästä paikasta oli hänelle soitettu, mutta hän ei ollut vastannut tuntemattomaan numeroon eikä selvittänyt myöhemmin, mistä soitto tuli. Minä selvitin ja se olisi ollut eräästä paikasta, jonne hakemus oli yhdessä lähetetty. Pakotin pojan laittamaan sähköpostiviestin, mutta se oli liian myöhäistä, paikka oli jo mennyt. Onneksi sitten pakotin pojan kyselemään eräästä kunnan työpaikasta sähköpostilla, miten haku etenee. Suuri osa paikoista oli silloin jo jaettu, mutta yhdellä osastolla haku oli vielä kesken. Tieto pojan "aktiivisuudesta" välitettiin sinne, poika pääsi haastatteluun ja sai sen kesätyön.

Minulla on siis se kokemus, että nuoret ovat aika passiivisia omassa työnhaussaan. 

En sano tätä pahalla, mutta passiivisuutta ei ainakaan vähennä se, että äiti hoitaa parikymppisen miehen työhaut.

Nuorena hain töitä suoraan firmasta ja sitten tuli vaan lappu postissa että on valittu töihin. Ei kukaan soitellut tai mitään. Nykyään on kaikki yhteydenpito välineet mutta ei työnantaja soittele eikä kirjoittele vaikka hakee moniin paikkoihin töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne vastaa vanhemmilleenkaan. Mulla kolme teiniä, ja kun yritän tavoittaa koulun jälkeen niin ei niihin saa yhteyttä kuin vahingossa. Ei soittamalla ainakaan, mutta wa tai tekstiviesti jotenkuten tavoittaa. Ihan sama mitä asia koski. Olen laittanut esim viestiä kaatosateella, että olen koulun vieressä mummolassa koirankynsiä leikkaamassa, että jos kelpaa kyyti kotiin niin tulee koulun jälkeen sinne. No kotona odottaa läjä litimärkiä vaatteita kun teinit eivät huomanneet viestejä ja kävelivät sateessa 3km kotiin.

Voi juma jos mun äiti olisi ruvennut soittelemaan mulle koulussa ollessani, että hei kultapieni, äityli täällä, olen tässä koulun ovella odottamassa, että voin viedä sinut autolla kotiin! Niin olisin hävennyt silmät päästäni.

Onneksi ei ollut kännyköitä vielä silloin ja äitikin oli päivisin töissä.

Meillä olivat ihan tyytyväisiä, jos joskus harvoin VP.nä olin kylillä autolla ja saivat kyydin minulta. Matka kesti 15 minuuttia, kun koulubussin odotus ja sen kiertely vei 40 minuuttia+kilometrin kävely kotiin bussi pysäkiltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani on juuri valmistumassa opinnoissaan ja hakee ensimmäistä vakityöpaikkaa. Joissain työpaikkailmoituksissa on rekrytöivän firman edustajan puhelinnumero lisätietoja varten. Olen neuvonut poikaani aina lisäämään nuo numerot puhelimeensa firman nimen kanssa, jotta tietää edes silloin vastata. Autan myös tarkistamaan, jos puhelimeen on tullut tuntemattomasta numerosta puheluita, kenen numero on kyseessä. Oletan, että firmojen henkilökunnan numerot eivät ole salattuja. Valitettavasti hyvin vähän on soittoja tullut. Tähän mennessä on ollut vain yksi haastattelu.

Mikä tää juttu on, että nuoret naiset osaavat hoitaa omia asioitaan, mutta nuoret miehet tarvitsevat aina äitiä pitämään kädestä kiinni? Turha odottaa mitään lastenlapsia tollasella jälkikasvulla. 

Naisista en tiedä, mutta todella

Lohdutukseksi. Minun pojalla oli myös vaikeaa alle parikymppisenä. Vähän SOS tilanteiden pelkoa eli puhelimessa puhuminen oli pois pelistä. Tästä syystä käpertyi muutenkin itseensä ja ei saanut asioita hoidettua.

Olin varma, että ei pärjää, kun muutti kotoa pois. Mutta hyppy syvään päähän auttoi. Kertoi jälkeen päin, että tunne oli, että ui tai huku. Ja oli pakko vain uskaltaa.

Nyt reipas nuori mies. Lapsia ei kuitenkaan halua, joten lapsenlapsia ei tiedossa 

Minunkin kummipoikani oli pienenä hyvin ujo ja hiljainen. On sittemmin muuttunut paljon puheliaammaksi. Opiskeli insinööriksi ja ilmeisesti on hyvä työssään, kun on tehnyt työmatkoja ulkomaillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani on introvertti, eikä mielellään puhu puhelimessa. Hän ei oikein saanut aikaiseksi hakea kesätöitä AMK-opintoalaltaan itse, joten autoin hakemusten teossa. Eräästä paikasta oli hänelle soitettu, mutta hän ei ollut vastannut tuntemattomaan numeroon eikä selvittänyt myöhemmin, mistä soitto tuli. Minä selvitin ja se olisi ollut eräästä paikasta, jonne hakemus oli yhdessä lähetetty. Pakotin pojan laittamaan sähköpostiviestin, mutta se oli liian myöhäistä, paikka oli jo mennyt. Onneksi sitten pakotin pojan kyselemään eräästä kunnan työpaikasta sähköpostilla, miten haku etenee. Suuri osa paikoista oli silloin jo jaettu, mutta yhdellä osastolla haku oli vielä kesken. Tieto pojan "aktiivisuudesta" välitettiin sinne, poika pääsi haastatteluun ja sai sen kesätyön.

Minulla on siis se kokemus, että nuoret ovat aika passiivisia omassa työnhaussaan. 

En sano tätä pahalla, mutta passiivisuutta ei ainakaan vähennä se, että äiti hoitaa parikymppisen miehen työhaut.

Jos en olisi hoitanut, pojalta olisi jäänyt harjoittelupaikat kokonaan saamatta ja olisi vielä passiivisempi. Tämän ensimmäisen työpaikan jälkeen avustin seuraavan kesänkin haussa ja hän sai paikan. Sitä seuraavana kesänä avustin vähemmän ja sen kesän poika oli sitten ilman töitä. Onneksi pakollinen harjoittelu oli jo tehty, joten ei estänyt valmistumista.

Tämä on ihan käsittämätöntä. Vanhempien pitäisi tämäkin asia opettaa mutta ei se tule mieleen kun oletusarvona on se että jos puhelin soi niin siihen vastataan. Jos pelkää kaupustelijoiden soittoja niin kannattaa tehdä suoramarkkinointiesto, se alkaa toimia aika nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan aina puhelimeen: "Mielisairaalassa, hoitaja Önniäinen puhelimessa".

Eikö hauskempi olis "Mielisairaalassa, potilas Saarinen puhelimessa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikani on introvertti, eikä mielellään puhu puhelimessa. Hän ei oikein saanut aikaiseksi hakea kesätöitä AMK-opintoalaltaan itse, joten autoin hakemusten teossa. Eräästä paikasta oli hänelle soitettu, mutta hän ei ollut vastannut tuntemattomaan numeroon eikä selvittänyt myöhemmin, mistä soitto tuli. Minä selvitin ja se olisi ollut eräästä paikasta, jonne hakemus oli yhdessä lähetetty. Pakotin pojan laittamaan sähköpostiviestin, mutta se oli liian myöhäistä, paikka oli jo mennyt. Onneksi sitten pakotin pojan kyselemään eräästä kunnan työpaikasta sähköpostilla, miten haku etenee. Suuri osa paikoista oli silloin jo jaettu, mutta yhdellä osastolla haku oli vielä kesken. Tieto pojan "aktiivisuudesta" välitettiin sinne, poika pääsi haastatteluun ja sai sen kesätyön.

Minulla on siis se kokemus, että nuoret ovat aika passiivisia omassa työnhaussaan. 

En sa

Ymmärrän kyllä että nuoret tarvitsevät vanhempiensa apua työnhaussa ja uskalluksessa soittaa ja muutenkin olla yhteyksissä mahdollisiin työnantajiin. Ei näitä taitoja noin vaan osata. Uudet asiat on aina jännittäviä. Koulussa ei todellakaan opeteta mitään tälläistä virallista sosiaalista kanssakäymistä. Koulussa keskitytään siihen että ollaan hiljaa tunnilla ja opetellaan miten sammakot parittelee tai mikä pythagoraan lause ja mitkä on sijamuotojen nimet. Ei ihmekkään että nuoret on pihalla työnhaussa. Jonkun aikasempaan mainitsemaan verokorttiasiaan; Ensimmäisessä työpaikassani pyydettiin verokorttia. En tiennyt mikä se on. Iskä autto ja kävin verotoimistossa hakemassa. Mutta tosiaan ei oltu koskaan koulussa millään tavalla mainittu mitään verokorttia.

Huutista kun Kalevit ja Marjatat joutuu vielä 80v raatamaan tämän maan työt sillä nuoret ei hae töihin ja pelaa pleikkaa mieluummin. Suomi on rappion tiellä.

Ja sitten valitetaan, kun ei pääse töihin. Ettei olisi itse aiheutettua?

Vierailija kirjoitti:

Jouduin soittamaan lapsenlapselleni kouluaikana. Vastaus oli 'Haloo, hetkinen'. Sitten kuului: 'Anteeksi opettaja, mummi soittaa, asia on varmasti tärkeä'. Kyllä koulussakin voi hoitaa asian, jos on tärkeää.

Tässä tilanteessa lapsenlapsen on täytynyt tietää että mummi saattaa joutua soittamaan tärkeällä asialla ja hän on osannut sopia opettajan kanssa asiasta etukäteen. Keskiverto opettajat eivät todellakaan pidä siitä että heidän tunneillaan edes katsotaan sitä, että kuka soittaa. Puhelinta ei yleensä saa edes ottaa esiin ja ainakin joissain kouluissa opettajalla on jopa lupa takavarikoida puhelin joka häiritsee opetusta.

Vierailija kirjoitti:

Tekstiviestillä kyllä tavoittaa. Viestillä voi kertoa että aikoo soittaa klo 11 tai puhelun jälkeen voi laittaa viestin perään että "Yritin tavoitella työasialla, soitatko takaisin. T. Työnantaja Virtanen".

Ei se sen kummempaa olisi. Soittelijat itse tekevät asiasta ongelman.

Niin, että pitäisi naputella tekstareita kaikille haastatteluun kutsutuille, kun puheluun riittää numeron kirjoittaminen? Opetelkoot nuoriso vastaamaan puheluihin tai olkoot ilman työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tekstiviestillä kyllä tavoittaa. Viestillä voi kertoa että aikoo soittaa klo 11 tai puhelun jälkeen voi laittaa viestin perään että "Yritin tavoitella työasialla, soitatko takaisin. T. Työnantaja Virtanen".

Ei se sen kummempaa olisi. Soittelijat itse tekevät asiasta ongelman.

Miksi pitäisi mennä nuorison mukavuus edellä? Eihän ne nuoret ole sitä työpaikkaa tarjoamassa.