Jos naista ei saisi kiinnostaa miehen koulutus ja ammatti, niin mikä saa kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

"Joo, musta ei ole erityisen mielenkiintoista jossain kahvilassa keskustella lempikahveista ja -pullista. En jaksa tajuta, miksi työstä keskustelu on joillekin niin punainen vaate. Minua ei kiinnosta sen työn palkkaus vaan se, miksi treffikumppani kiinnostui siitä alasta ja mitä työn sisällöt ovat jne. "



Aika yksioikoiset aivot sinulla. Jos olette esim. Italialaisessa ravintolassa syömässä, voit hypätä ruuasta siihen, onko käynyt Italiassa, ja vastauksista riippuen taas matkailuun yleisesti. 

Miksi matkailusta keskustelu on hyväksyttävämpää ja kiinnostavampaa kuin se, mitä ihminen puuhaa valtaosan päivästään? Pitäisin todella outona jos mies ei kysyisi minulta treffeillä mitä teen työkseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain naisia kiinnostaa miehen ammatti,koulutustaso ja status. Miehiä ei naisissa nuo asia kiinnosta vaan miehiä kiinnostaa naisissa muut asiat. Naiset on pinnallisia ja naiset myös valehtelee paljon.

Mitkähän ne on ne muut asiat jotka miehiä kiinnostaa? Jos pelkkä kroppa / ulkonäkö, niin sanoisin että kannattaisi miestenkin katsoa enemmän ammattia, koulutustasoa ja statusta. Niiden perusteella ehkä, ja vain ehkä, saattaa jopa löytää yhteisiä mielenkiinnon kohteita jotka kantavat suhdetta pidemmälle elämässä.

Minä ainakin kuolisin parisuhteessa jos mielenkiinnon kohde olisi työnteko. Minä jätän työasiat mielusti työpaikalla enkä halua hoilottaa niistä vielä kotonakin.

 

Sitähän tuossa ei sanottu. Työpaikka saattaa kertoa mielenkiinnon kohteista, toisille se voi olla täysin pakollinen paha.

Kysymys oli mikä naisessa ulkonäön lisäksi kiinnostaa; ei suinkaan mikä sinua ei ainakaan kiinnsta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi koulutus ja ammatti kiinnostaa, kun ei statuksella ole mitään väliä, vaan luonne ratkaisee?

Miksi se luonne merkkaisi? Jos miehellä on hyvä koulutus ja ammatti, hän pystyy tarjoamaan perhe-elämän perusteet naiselle. Arki sujuu paremmin hänen kanssaan.

 

Mutta kun palstamammat on opettaneet meille, että luonne ratkaisee eikä tulotaso, ulkonäkö, status tms.

Niinhän se luonne ratkaiseekin mutta kyllä miehen ammatti ja koulutis kertoo paljon hänen arvoistaan ja mielenkiinnonkohteistaan. Tietynlaiset luonteet ovat kiinnostuneita tietynlaisista ammateista näin karkeasti kärjistettynä. Ja vaikka kuinka yrittäisi suhdetta miehen kanssa vain siksi että tällä on statusta ja rahaa niin tuskin kauan jaksaa katsella jos mies

Naisten puheet arvoista ovat useimmissa tapauksissa pelkkää sanahelinää.



Tunnen vaikka kuinka monta paria joissa nainen on vihervasemmistoa ja mies henkeen ja vereen kokoomuslainen. Työ tai firma ei liity mitenkään vihervasemmistolaisuuteen, vaan yksinkertaisesti massin tekemiseen.



Ei haittaa naisia yhtään. Enemmänkin se on heille plussaa kun voi käyttää miestä keppihevosena. "No kyllä minua välillä ahdistaa tämä kun meillä on niin iso talo ja uudet autot ja lennetään ulkomaille, mutta kun mies on sellainen kokoomuslainen tsihihii".



Ratkaisevaa on geenikomeus, raha ja status. Kaikki muu tulee näiden jälkeen. Luonnetta ei katsota parisuhdemielesä ennen kuin mies on ylittänyt riman. Ja kun mies ylittää riman riittävän selkeästi, arvoilla ei ole väliä ja luonteenkin osalta katsotaan aika montaa asiaa läpi sormien.



 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kun naisen pitää huolia mies kun mies, joka vaan käy töissä ja suihkussa ja kerran viikossa pelaamassa sählyä.

Ei nainen noin paljoa saa toivoa! 

Naisen pitää huolia kuka tahansa mies, joka haluaa hänet. 

Varsinkin sellainen autistinen kalju läskimaha tynnyrintappi kuin ap.

Hänet pitää ihan jokaisen Miss Suomen huolia!

Vierailija kirjoitti:

Annetaan nyt omakin panokseni tähän keskusteluun.

Korkeakoulutettuna naisena olen ollut useampaankin otteeseen ihan vakavasti kiinnostunut ns. työläismiehestä, joka on ollut sekä palkkatasoltaan että koulutukseltaan minua matalammassa sarakkeessa.

Kiinnostus on herännyt esimerkiksi yhteisten harrastusten kautta, ja sen takia että olen nähnyt heidän olevan erittäin hyviä tietyissä asioissa. Minua kiehtovat kädentaitavat ihmiset, joten tämä ei sinänsä ole yllättävää.

Valitettavasti olen aina ollut liian tylsä heille. Muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen ovat tulleet siihen tulokseen että kaipaavat elämäänsä enemmän vauhtia, lukutoukkaisuuteni ei viehätä heitä samalla tavalla.

Ihan sama kokemus. Pahimmillaan alkaa se loputon naljailu ja v*ttuilu koulutuksestani ja työstäni ja sen dissaaminen. Ei ikinä enää yritystäkään duunarimiehen kanssa, jos joskus vielä sinkkuunnun. On tärkeää, että ymmärretään ja arvostetaan toisen työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joo, musta ei ole erityisen mielenkiintoista jossain kahvilassa keskustella lempikahveista ja -pullista. En jaksa tajuta, miksi työstä keskustelu on joillekin niin punainen vaate. Minua ei kiinnosta sen työn palkkaus vaan se, miksi treffikumppani kiinnostui siitä alasta ja mitä työn sisällöt ovat jne. "



Aika yksioikoiset aivot sinulla. Jos olette esim. Italialaisessa ravintolassa syömässä, voit hypätä ruuasta siihen, onko käynyt Italiassa, ja vastauksista riippuen taas matkailuun yleisesti. 

Miksi matkailusta keskustelu on hyväksyttävämpää ja kiinnostavampaa kuin se, mitä ihminen puuhaa valtaosan päivästään? Pitäisin todella outona jos mies ei kysyisi minulta treffeillä mitä teen työkseni.

Kyse oli nyt keskustelunavauksesta, omasta mielestä hieman tahditonta (läpinäkyvää) aloittaa kysymällä, mitä työtä tekee vaikka kuinka väittäisi, ettei kyse ole siitä, mitä tienaa. Kyllähän sillä varmasti on vaikutusta treffien kulkuun, tuleeko vastaukseksi kassa - rakennusinsinööri tai juniorikoodaaja, sama miten mukava tyyppi muuten on.  

En ole ikinä ihastunut keneenkään ammatin vuoksi. Ihastus syntyy keskinäisestä kemiasta, toisen olemuksesta yms. Ihan muista jutuista. 

Outo kysymys kertakaikkiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi koulutus ja ammatti kiinnostaa, kun ei statuksella ole mitään väliä, vaan luonne ratkaisee?

Miksi se luonne merkkaisi? Jos miehellä on hyvä koulutus ja ammatti, hän pystyy tarjoamaan perhe-elämän perusteet naiselle. Arki sujuu paremmin hänen kanssaan.

 

Mutta kun palstamammat on opettaneet meille, että luonne ratkaisee eikä tulotaso, ulkonäkö, status tms.

Niinhän se luonne ratkaiseekin mutta kyllä miehen ammatti ja koulutis kertoo paljon hänen arvoistaan ja mielenkiinnonkohteistaan. Tietynlaiset luonteet ovat kiinnostuneita tietynlaisista ammateista näin karkeasti kärjistettynä. Ja vaikka kuinka yrittäisi suhdetta miehen kanssa vain siksi että tällä on statusta

Minä en tunne yhtään pariskuntaa joissa on tuollainen arvoristiriita. Voi olla että valitsen ystäväni liian tarkkaan, haluan lähipiiriini aitoja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joo, musta ei ole erityisen mielenkiintoista jossain kahvilassa keskustella lempikahveista ja -pullista. En jaksa tajuta, miksi työstä keskustelu on joillekin niin punainen vaate. Minua ei kiinnosta sen työn palkkaus vaan se, miksi treffikumppani kiinnostui siitä alasta ja mitä työn sisällöt ovat jne. "



Aika yksioikoiset aivot sinulla. Jos olette esim. Italialaisessa ravintolassa syömässä, voit hypätä ruuasta siihen, onko käynyt Italiassa, ja vastauksista riippuen taas matkailuun yleisesti. 

Miksi matkailusta keskustelu on hyväksyttävämpää ja kiinnostavampaa kuin se, mitä ihminen puuhaa valtaosan päivästään? Pitäisin todella outona jos mies ei kysyisi minulta treffeillä mitä teen työkseni.

Kyse oli nyt keskustelunavauksesta, omasta mielestä hieman tahditonta (läpinäkyvää) aloitt

Ja mitä sitten? Jos se jollekulle on jostain syystä kynnyskysymys, niin hyvä kai se on selvittää heti. Jos jollekulle buubsien koko on sellainen, niin sekin selviää ensisilmäyksellä. 

Minä, kun ihastun /kiinnostun jostain niin haluan tietää hänestä kaiken. Siihen toki kuuluu myös ura ja ammatti, olisi kummallista, jos noista ei saisi puhua.

Yläasteella minun luokalla oli pari poikaa, jotka pilasi oppitunnit mölyämällä ja pilkkaamalla opettajia. Että minä vihasin niitä, kun opettajan aika meni niihin mölyapinoihin ja se oli pois opetuksesta. En usko, että niistä kasvoi isejä, jotka kannusti omia lapsiaan koulun suhteen. Se on yllätys, että täällä on niin paljon porukkaa, jotka ei tuollaisiin ole koskaan törmänneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annetaan nyt omakin panokseni tähän keskusteluun.

Korkeakoulutettuna naisena olen ollut useampaankin otteeseen ihan vakavasti kiinnostunut ns. työläismiehestä, joka on ollut sekä palkkatasoltaan että koulutukseltaan minua matalammassa sarakkeessa.

Kiinnostus on herännyt esimerkiksi yhteisten harrastusten kautta, ja sen takia että olen nähnyt heidän olevan erittäin hyviä tietyissä asioissa. Minua kiehtovat kädentaitavat ihmiset, joten tämä ei sinänsä ole yllättävää.

Valitettavasti olen aina ollut liian tylsä heille. Muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen ovat tulleet siihen tulokseen että kaipaavat elämäänsä enemmän vauhtia, lukutoukkaisuuteni ei viehätä heitä samalla tavalla.

Ihan sama kokemus. Pahimmillaan alkaa se loputon naljailu ja v*ttuilu koulutuksestani ja työstäni ja sen dissaaminen. Ei ikinä enää yritystäkään duunarimiehen kanss

No mulla ei kyllä ole moisia kokemuksia, mutta ehkä se johtuu siitä että meillä on yhteinen harrastus ja koulutusalani on tekninen. Ja mieheni harrastaa myös lukemista ja kulttuuria.

Kukin saa ihastua tai olla ihastumatta ihan mistä syystä tahansa tai vaikka ihan ilman syytä.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella minun luokalla oli pari poikaa, jotka pilasi oppitunnit mölyämällä ja pilkkaamalla opettajia. Että minä vihasin niitä, kun opettajan aika meni niihin mölyapinoihin ja se oli pois opetuksesta. En usko, että niistä kasvoi isejä, jotka kannusti omia lapsiaan koulun suhteen. Se on yllätys, että täällä on niin paljon porukkaa, jotka ei tuollaisiin ole koskaan törmänneet.

Tunnen kyllä tyypit, mutta tämä ei ole ihan yksinkertaista. Omalla luokalla toisesta mölyäpinasta tuli proffa tekniseen yliopistoon ja toisesta sitten paikallien hanttihommia tekevä juoppo.

Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä 33 vuotta, eikä meillä ole statusta millä leveillä, mutta ei myöskään luonnetta, joka olisi statuksesta kiinnostunut.

Joskus aikoinaan asuimme opiskelijakämpässä ja ikkunan edessä lojui pitkään auto, jolla ei ajettu. Huomasin, että sinne oli pikkulintupari tehnyt pesän ja pyrähtivät aina konepellin alle ja sieltä taas lentoon.

Eräänä päivänä auton kimpussa oli pari miestä, he olivat siirtämässä autoa muualle. Minulle tuli hätä lintujen puolesta ja miehelle huudahdin hädissäni. Hän juoksi nopeasti miesten luo ja pyysi armonaikaa sen verran. että hän ajaa toisen auton tilalle ja siirtää pesän. Miehet odottivat sen verran, että tilalle tuotiin uusi "pesäauto" ja pesä siirrettiin. Onneksi linnut hyväksyivät sen.

Minä en olisi tiennyt, mistä olisin siihen hätään ylimääräisen auton napannut, mieheni tiesi ja hän myös vaivautui toimimaan muutaman pikkulinnun vuoksi.

Sellaisen miehen kanssa haluan olla yhdessä. Toisista välittäminen ja huolehtiminen on hänelle luontainen tapa elää ja hän on oikeasti hyvä ihminen. Puhukaa te vain statuksesta ja muusta roskasta. Kun tiukka paikka tulee, kuten meille on muutamaan kertaan tullut, vierellä on hyvä olla ihminen, joka siihen jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella minun luokalla oli pari poikaa, jotka pilasi oppitunnit mölyämällä ja pilkkaamalla opettajia. Että minä vihasin niitä, kun opettajan aika meni niihin mölyapinoihin ja se oli pois opetuksesta. En usko, että niistä kasvoi isejä, jotka kannusti omia lapsiaan koulun suhteen. Se on yllätys, että täällä on niin paljon porukkaa, jotka ei tuollaisiin ole koskaan törmänneet.

Tunnen kyllä tyypit, mutta tämä ei ole ihan yksinkertaista. Omalla luokalla toisesta mölyäpinasta tuli proffa tekniseen yliopistoon ja toisesta sitten paikallien hanttihommia tekevä juoppo.

Professori, kun pääsi nipinnapin peruskoulun läpi? Eihän sillä keskiarvolla pääse minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella minun luokalla oli pari poikaa, jotka pilasi oppitunnit mölyämällä ja pilkkaamalla opettajia. Että minä vihasin niitä, kun opettajan aika meni niihin mölyapinoihin ja se oli pois opetuksesta. En usko, että niistä kasvoi isejä, jotka kannusti omia lapsiaan koulun suhteen. Se on yllätys, että täällä on niin paljon porukkaa, jotka ei tuollaisiin ole koskaan törmänneet.

Oletat myös varmaan, että kaikki akateemiset ovat suoraselkäisiä, ylhäisiä, moitteettomia ihmisiä? Parempia joka suhteessa. 

Mitä hyötyä sinun on olla kiinnostunut työstäni, koska et sinä siitä kuitenkaan mitään ymmärtäisi. Kyllä minä miehenä toivoisin, että keskityttäisiin pääpainona ihan muihin juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä koulutetumpi mies on niin sitä enemmän naiset siitä kiinnostuu koska silloin miehellä on isompi palkka ja parempi status. Jos naisia ei kiinnosta miehen palkka,koulutustaso yms pinnalliset asiat niin silloin naiset olisi myös kiinnostunu matalastikoulutetuista tai duunarimiehistä.

Ottaisin mieluummin kirkonrotan koulutetun kuin miljonäärin matalasti koulutetun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella minun luokalla oli pari poikaa, jotka pilasi oppitunnit mölyämällä ja pilkkaamalla opettajia. Että minä vihasin niitä, kun opettajan aika meni niihin mölyapinoihin ja se oli pois opetuksesta. En usko, että niistä kasvoi isejä, jotka kannusti omia lapsiaan koulun suhteen. Se on yllätys, että täällä on niin paljon porukkaa, jotka ei tuollaisiin ole koskaan törmänneet.

Tunnen kyllä tyypit, mutta tämä ei ole ihan yksinkertaista. Omalla luokalla toisesta mölyäpinasta tuli proffa tekniseen yliopistoon ja toisesta sitten paikallien hanttihommia tekevä juoppo.

Professori, kun pääsi nipinnapin peruskoulun läpi? Eihän sillä keskiarvolla pääse minnekään.

Se, että on mölyapina ja dissaa opettajia ei välttämättä tee ihmisestä tyhmää eikä välttämättä tarkoita että hän ei pääsisi kertaalliseen keskiarvoon. Joskus kyllä, muttei välttämättä.