Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus on epänormaalia
17.03.2024 |
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana.
Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan takia.
Kommentit (494)
Ihmiselle on annettu sellaiset aivot, joilla on mahdollisuus tehdä päätöksiä, joita esim. eläimet eivät pysty tekemään, vaan ne ovat täysin viettien vietävissä. Fakta on myös se, että lapsien tekeminen ei ole tae siitä, että vanhuus ei olisi yksinäinen. Kaikki lapset eivät elä pidempään kuin vanhempansa eivätkä kasva vastuuntuntoisiksi.
Ei taida olla ihan ensimmäinen syy lapsettomuudelle, että analysoi, että ei kykene laittamaan lapsen tarpeita omien tarpeiden edelle. Meillä on koko ajan enenevässä määrin lastensuojelutapauksia, joissa edes lasten välttämättömimmät tarpeet eivät toteudu. Lisäksi niitä, joissa ne just ja just toteutuu, mutta ei sitten muuta positiivista olekaan. Tästä syystä en kyllä syyllistäisi ihmisiä, jotka eivät lapsia tee syystä tai toisesta. Itse soisin ennemminkin ihmisten juurikin miettivät ennen nu*ssimista, että onko resursseja vanhemmuuteen, niin rahallisia kuin henkisiäkin. Meillä on liikaa lapsia, joista kukaan ei oikeasti välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites nää kaikki lastesuojeluyhdistys piirissä olevat lapset, kiireellisiä sijoituksia odottavat yms? Päivittäin saa lukea lehdistäkin näistä oman lapsensa tarpeet edelle laittaneista äideistä ja isistä, kuten esim. eilen puukotan omaa lastani tai jätän pienen lapsen autoon yksin ja lähden itse baariin ryyppäämään.
Niitä samoja henkisesti kasvaneiden vanhempien lapsia.
Voisiko olla että se lapsen saaminen ei olekaan se ihmisen autuaaksi tekevä asia.
Miksi yrität perustella jotain epänormaaleilla tapahtumilla ja vanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai se on tosi iso valinta olla hankkimatta lasta. Samoin kuin se, että tekee lapsia. Kyllä lasten hankkiminenkin voi kaduttaa, vaikka kukaan ei puhu siitä.
Oman lapsen saamisen katuminen on epänormaalia.
Ei se ole epänormaalia koska se liittyy yleensä asioihin ja niiden käsittelyyn sekä elämään. Ei se yleensä kohdistu lapseen eikä tarkoita että lapsessa olisikaan vikaa vaan muissa tekijöissä. Jos puhuttaisiin rohkeasti tunteista ääneen ja ymmärrettäisiin ihmisiä niin kaikki ongelmatkin ratkeaisivat paremmin. Tulee hyvä olo kun kaikki kipeät tunteet saa sanottua ja tunnettua. Se pitää tiellä ja tällöin esim. psykiatrienkin olisi helpompi auttaa koska oppisivat ymmärtämään ihmisiä. Siinä on se jutun juoni.
Ap taitaa olla mun entinen kollega. Helposti kertomassa muille, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia. Sairaalloinen pakkomielle siitä, että kaikki hankkivat lapsia ja lapsettomat joutaisivat kuolla. Ei ole kovin pidetty henkilö töissä, kahvihuone tyhjenee kun tämä vyöryy sisään mielipiteineen.
Vierailija kirjoitti:
Mites nää kaikki lastesuojeluyhdistys piirissä olevat lapset, kiireellisiä sijoituksia odottavat yms? Päivittäin saa lukea lehdistäkin näistä oman lapsensa tarpeet edelle laittaneista äideistä ja isistä, kuten esim. eilen puukotan omaa lastani tai jätän pienen lapsen autoon yksin ja lähden itse baariin ryyppäämään.
Niitä samoja henkisesti kasvaneiden vanhempien lapsia.
Voisiko olla että se lapsen saaminen ei olekaan se ihmisen autuaaksi tekevä asia.
Hyviä kysymyksiä. Pohtikaapas elämän monimuotoisuutta taas lisääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi olisin yhtäkkiä vanhana yksinäinen, kun en ole nytkään; minulla on kyllä sukulaisia ja ystäviä *olemassa*, mutten tapaa heitä lähes koskaan. Ihmiset elämässäni harmittelevat/valittavatkin usein, kun saatan olla kuukausia tai jopa VUOSIA tapaamatta ketään, ainoina ihmiskontakteinani "moi" ja "kiitos" kaupan kassalle. Ja olen ihan tyytyväinen! En osaa edes kaivata muita ihmisiä. Miten koko persoonallisuuteni yhtäkkiä muuttuisi tullessani vanhaksi?
Ei kyseessä ole yksinäisyys, vaan yksinolo elämässä vanhuuden koittaessa.
Suora lainaus aapeelta: "Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana."
Minulle riittää, että joku kotihoidosta pyörähtää luonani tunnin viikossa tarkistamassa että olen elossa, ja tekee minkälie kotihomman mihin en itse enää kykene.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiselle on annettu sellaiset aivot, joilla on mahdollisuus tehdä päätöksiä, joita esim. eläimet eivät pysty tekemään, vaan ne ovat täysin viettien vietävissä. Fakta on myös se, että lapsien tekeminen ei ole tae siitä, että vanhuus ei olisi yksinäinen. Kaikki lapset eivät elä pidempään kuin vanhempansa eivätkä kasva vastuuntuntoisiksi.
Ei taida olla ihan ensimmäinen syy lapsettomuudelle, että analysoi, että ei kykene laittamaan lapsen tarpeita omien tarpeiden edelle. Meillä on koko ajan enenevässä määrin lastensuojelutapauksia, joissa edes lasten välttämättömimmät tarpeet eivät toteudu. Lisäksi niitä, joissa ne just ja just toteutuu, mutta ei sitten muuta positiivista olekaan. Tästä syystä en kyllä syyllistäisi ihmisiä, jotka eivät lapsia tee syystä tai toisesta. Itse soisin ennemminkin ihmisten juurikin miettivät ennen nu*ssimista, että onko resursseja vanhemmuuteen, niin rahallisia kuin henkisiäkin. Meillä on liikaa lap
Se ei ole normaalia että lapsi kuolee ennen vanhempiaan, mutta se ei tee lapsettomuudesta normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla mun entinen kollega. Helposti kertomassa muille, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia. Sairaalloinen pakkomielle siitä, että kaikki hankkivat lapsia ja lapsettomat joutaisivat kuolla. Ei ole kovin pidetty henkilö töissä, kahvihuone tyhjenee kun tämä vyöryy sisään mielipiteineen.
Oliko tämä sinun paras perustelu jollekin mielipiteelle? Yritä edes... hahaha...
Suomen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia. Kun lasta lähtee yrittämään, pitää sitoutua siihen, että se oma lapsi saattaa olla neuroepätyypillinen, kun en ole siihen siihen valmis, on ainut oikea päätös jättää yrittämättä lasta.
Ja mistä koostuu yhteiskunta? Ihmisistä. Tämäkin aloituksen tekijä vahvistaa vain sitä käsitystä minkä olen saanut äiti-piireistä. Se äiti-yhteisö vaikuttaa hänestä ahdistavalta ja tuomitsevalta.
Ja se syy hankkia lapsia on se, että edes joku tulee rakastamaan sua aina?! Minusta on vähän omituinen lähtökohta lasten hankkimiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkä voi katua sellaista mitä ei ole koskaan halunnut kun on saanut kaiken muun mitä on halunnut, kun ei ole mitään ylenpalttista halunnut. Elämässä on kaikkee muutakin. En alkaisi muille tyrkyttämään niitä juttuja mistä itse saan onnea ja iloa. Inhoisin jos olisi pakko hoitaa lapsenlapsia kun ei ole mitään hoitoviettiä. Olen punninut kaikki mitä en varmasti halua missään iässä. Kuinka voi kaikkien puolesta puhua, kaikkien katuen 100%. Ihme rakkaus löpinää 🤣 😂
Ihan hyvin riittää aikuisenkin kanssa elinikäinen suhde ja ystävät. Yksin jää ihan kaikki jos ei ole puolisoa.
Onhan se sikäli, että yleensä kaikella eläväisellä on tarve ja halu lisääntyä. Eihän se toki kaikilta ja kaikelta onnistu. Kai ne ihmisen lisääntymisen estävät ajatuksetkin voi siihen laskea. Eli ei sitten loppujen lopuksi kuitenkaan niin epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi olisin yhtäkkiä vanhana yksinäinen, kun en ole nytkään; minulla on kyllä sukulaisia ja ystäviä *olemassa*, mutten tapaa heitä lähes koskaan. Ihmiset elämässäni harmittelevat/valittavatkin usein, kun saatan olla kuukausia tai jopa VUOSIA tapaamatta ketään, ainoina ihmiskontakteinani "moi" ja "kiitos" kaupan kassalle. Ja olen ihan tyytyväinen! En osaa edes kaivata muita ihmisiä. Miten koko persoonallisuuteni yhtäkkiä muuttuisi tullessani vanhaksi?
Ei kyseessä ole yksinäisyys, vaan yksinolo elämässä vanhuuden koittaessa.
Suora lainaus aapeelta: "Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana."
Minulle riittää, että joku kotihoidosta pyörähtää luonani tunnin viikossa tarkistamassa että olen elossa, ja tekee minkäl
Ei riitä. Lapsia se ei korvaa. Lapset tuovat yhteistä elämän kokemista ja lisäturvaa.
Lapsettomuus on yhtä normaalia kuin lasten saaminen. Kyseessä voi olla luonnollinen lapsettomuus tai täysin tietoinen valinta. Eikös se ole hyvä ettei väkisin yritä saada lasta jos ei halua. En usko että kukaan olisi onnellisempi väkisin lapsia tekemällä. Kannattaa myös miettiä elämää kokonaisuudessaan, on myös polkuja (töitäkin) joihin lapset eivät sovellu mukaan tavallaan. Ei se ole kaikkien juttu ollut koskaan ja silti elämä vain jatkuu. Ennen tätä lapsettonuusaikaa valitettiin ylikansoittumisesta ja maristiin lapsien lukumäärästä jne. Ei ole mikään hyvin. Tarkastelkaa asennettanne asioihin ja oppikaa ymmärtämään tätä elämää, keskittykää oikeisiin asioihin turhien sijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia. Kun lasta lähtee yrittämään, pitää sitoutua siihen, että se oma lapsi saattaa olla neuroepätyypillinen, kun en ole siihen siihen valmis, on ainut oikea päätös jättää yrittämättä lasta.
Ja mistä koostuu yhteiskunta? Ihmisistä. Tämäkin aloituksen tekijä vahvistaa vain sitä käsitystä minkä olen saanut äiti-piireistä. Se äiti-yhteisö vaikuttaa hänestä ahdistavalta ja tuomitsevalta.
Ja se syy hankkia lapsia on se, että edes joku tulee rakastamaan sua aina?! Minusta on vähän omituinen lähtökohta lasten hankkimiselle.
Ei ole omituinen lähtökohta. Se on hyvä syy kokea rakkautta ja yhteistä elämäntaivalta.
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla mun entinen kollega. Helposti kertomassa muille, mikä on normaalia ja mikä epänormaalia. Sairaalloinen pakkomielle siitä, että kaikki hankkivat lapsia ja lapsettomat joutaisivat kuolla. Ei ole kovin pidetty henkilö töissä, kahvihuone tyhjenee kun tämä vyöryy sisään mielipiteineen.
Taidat puhua itsestäsi. Ad hominem
Kerran olin 3-kymppisenä työhaastattelussa sairaanhoitajan työpaikkaan ja minua haastatteli eläkeikää lähestyvä tantta, ja kun minä olin kirjoittanut työhakemukseen, etten aio hankkia lapsia, joten en ole jäämässä äitiyslomalle, kysyi työhaastattelussa että mitä tarkoitan tällä, johon vastasin, että tarkoitan sitä, etten aio hankkia lapsia joten työnantajan ei tarvitse olla huolissaan siitä, että jäisin pois työstä äitiysloman takia, jolloin haastattelija oli aivan äimän käkenä , ihan kuin hän ei olisi koskaan kuullutkaan, että joku nainen ei haluaisi lapsia. Hän varmaan piti minua ihan outona.
Se on kumma, kun jotkut työnantajat pelkäävät palkata kolmekymppisiä lapsettomia naisia kun he pelkäävät, että ne jää heti kalliille äitiyslomalle, mutta sitten joidenkin työnantajien mielestä se on huono juttu, jos työntekijä ei aio jäädä äitiyslomalle missään vaiheessa. Miksi se olisi huono juttu , jos työntekijälllä on mahdollisimman vähän poissaoloja?
Vierailija kirjoitti:
Ap, kerropa kaikki nuo kasvupöpperösi niille lukemattomille vanhemmille jotka ovat hylänneet lapsensa, ja niille vielä useammille jotka kaltoinkohtelevat lapsiaan. Sieltä ei paljoa pyyteetöntä rakkautta ja henkistä kasvua löydy. Katso ihan vaikka peiliin, ja mieti paljonko itseltäsi löytyy empatiaa ja ymmärrystä... Ei kovin vakuuttavalta näytä tuo henkisen kasvun määrä.
Miksi luulet perustelevasi jotain epänormaalien ihmisten vaikeuksista johtuvista ongelmista. Eikä niitä hylättyjä lapsia ole paljonkaan. Huostaan otettuja on enemmän.
"Ei riitä. Lapsia se ei korvaa. Lapset tuovat yhteistä elämän kokemista ja lisäturvaa."
Mikä sinä olet kertomaan mikä kenellekin riittää, provoilija? Minua ei kiinnosta lapset tai "yhteisen elämän kokeminen" pätkääkään, enkä ole valmis uhraamaan omaa elämääni tästä päivästä kasikymppiseksi asti vain sen toivossa, että ne omat p**shedelmät sitten pitävät puolestaan minusta huolta (useinhan eivät).
Kyllähän näitä ap:n kaltaisia tyhjäpääöyhöttäjiä, joilla vain 1 totuus ja vähäinen ymmärrys mistään muusta, löytyy joka lähtöön.
Et voi väittää että 100% tulee katunut yksinäisenä vanhuksena. Miten ensinnäkin bäität että kaikki lapsettomat ovat yksinäidiä. Hyvin moni lapseton on parisuhteessa, on sukua, ystäviä, tuttuja, harrastusporukoita ym.
Olen jo kohta 60v enkä ole päivääkään katunut sitä etten tehnyt lapsia, pikemminkin kun katson maailman menoa olen tyytyväinen etten lähtenyt siihen rumbaan.
Se aalto on jo mennyt. Persoonallisuushäiriöisiä on ollut aina mutta he eivät ole olleet samanlaisia eikä heillä ole ollut näin vaikeita aikoja, tämä tunnetasolla sulkeutunut yhteiskunta on pahentanut asioita ja vaikeuttanut ihmisten elämää. Lisäksi narsismin ja ilkeyden salliminen on mahdollistanut paljon itsensä toteuttamista joten paljon pahaa on saatu aikaan. Persoonallisuushäiriö on psyykkeen sairaus mutta heitä on aika monenlaisia, ei sinänsä epänormaalia mutta nykyisin aikuisväestössä suhteellisen yleistä. He vain ovat sellaisia koska ovat sairastuttaneet itsensä.